HIEMAN PEHMEEMMÄSSÄ TIKISSÄ

Pysyn suhteellisen matalissa rasvoissa vuoden ympäriinsä, kiitos suurien treenimäärien, eli etenkin ohjauksista summautuvan korkean kulutuksen vuoksi. Kun kulutus pienenee ja muutkin rutiinit muuttuvat, on vain fakta että myös keho muuttuu. Kuukaudessa ei tapahdu ihmeitä suuntaan jos toiseenkaan, mutta kyllä sitä alkaa näkyä pientä pehmeyttä kehossa näin neljän viikon jälkeen. Kun on melko hyvä lihaserottuvuus, myös sen katoamisen huomaa valitettavan nopeasti. Näin on käynyt tänäkin kesänä, sillä vaikka oon syönyt pääosin terveellisesti ja myös liikkunut, on hommat kuitenkin hyvin kaukana siitä miten elän normaalisti.

Pakko myöntää, että tällainen ”takapakki” tietysti harmittaa ja mielelläänhän sitä olisi supertikissä etenkin kesäaikaan kun pyöritään pienissä vaatteissa ja on niin kuuma että pukeminen ylipäätään ahdistaa. :D Oon kuitenkin ottanut asian mielestäni aika rennosti. Sille ei vaan voi mitään, että fysiikan lakeihin ei pysty vaikuttaa! :D Mulle on kuitenkin tärkeää myös nauttia elämästä ja etenkin lomasta, enkä haluaisi jättää asioita tekemättä vain siksi että pysyn paremmassa kunnossa!

Olen siis tyytyväinen siihen millainen se kroppa on nyt, sillä tässä on paljon hyviäkin puolia. Oon nukkunut todella hyvin (kertoo stressitasojen alenemisesta), keho on päässyt palautumaan kovista treeneistä ja motivaatio liikuntaa kohtaan on vain noussut, kun on ottanut hieman etäisyyttä!

Viime aikoina on ollut paljon puhetta kehopositiivisuudesta ja se on saanut meikäläisenkin miettimään kaikenlaisia muutoksia suuntaan ja toiseen eri tavalla. Mun mielestä on hienoa, että tällainen täydellisyyden tavoittelu ja jopa utopistiset haaveet siitä millainen oman kehon tulisi olla ovat siirtymässä syrjään ja on ihan ok olla sellainen kuin on. Etenkin kesäisin on kova hälinä niistä kuuluisista kesäkiloista, mutta kun asiaa ajattelee tarkemmin niin onko se niin kovin vakavaa jos kerran vuodessa niitä kesäkiloja tulee muutama? Eri asia on tietysti jos homma lähtee ihan lapasesta, mutta muutaman kilon heittelyt eivät suista kenekään terveyttä pysyvästi.

Sitten kun kun on taas pimeetä, märkää ja kylmää niin mietitäänkö me silloin, että voi hemmetti kun tuli tehtyä kesällä niin paljon kaikenlaista ja elettyä elämästä nauttien? Enpä usko. Otetaan tästä ajasta kaikki irti ja jos se vaikuttaa kehoon, kuten mun tapauksessa, niin sitten vaikuttaa ja palataan taas syssymmällä rutiineihin! :D

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook

 


4 Responses to “HIEMAN PEHMEEMMÄSSÄ TIKISSÄ”

  1. Hanna sanoo:

    No näimpä, ja sitä paitsi kesällä ne nesteetkin kertyy sinne kroppan. En usko että sullekaan esim rasvaa on neljässä viikossa tullut sen verran, että lihaserottuvuus häviäisi. :D Nesteet vaan kertyy lihaksen päälle ja se tyhjenee sieltä alta, ei meinaa välttämättä päivittäin tule edes syötyä kaikilla riittävästi – etenkään hiilareita näin kuumalla.
    Hyvä, että et kuitenkaan kirjoittanut mitään ”pian sitten kiristellään” postausta, vaan olet sinut hetkeksi muuttuvan kropan kanssa :) . Elämä on täynnä vaiheita, hetkiä, viikkoja, päiviä, tilanteita.. Ei pidä asettaa standardeja ;)

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      No ei varmasti ole rasvaa tullut ainakaan suurissa määrin! Nesteitähän nämä varmasti pääosin on ja lähtevät viimestään kun pääsee kunnolla jumpalle. :D
      Ihan loistava tuo viimeinen lause, elämä ja myös se taspapainokin on juuri niitä erilaisia hetkiä ja vaiheita. <3 :)

  2. Moi! sanoo:

    Moi!

    Pakko sanoa, että sun keho on mun mielestä kauniimpi ja ”luonnollisemmalla” tavalla atleettinen noin! Sellainen super treenattu keho täydellisellä lihaserottuvuudella on usein vaan kuritetun ja kurinalaisen, ja siksi vähän surullisen, näköinen. On toki oma asia millaisena tykkää vartalostaan. Toiset haluu isomman pepun ja muotoja, toiset taas tavoittelee laihuutta ja hentoutta. Koska tällaiset pyrkimykset muuttuu helposti vähän pakkomielteisiksi, voi olla hyvä kuulla ulkopuolisen näkemys silloin tällöin. Varsinkin jos se lisää armollisuutta itseään ja vartaloaan kohtaan. :)

    Mulle tekee myös hyvää aina välillä muistuttaa itseäni siitä, että vaikka pidänkin hoikkuutta ja hyvää kuntoa tärkeinä, ei mun ystäviä, poikaystävää tai sukulaisia kiinnosta jaksanko juosta 12 kilsaa tai onko mulla reisivako vai ei, haha. :D Vitsit, tuntuipa tyhmältä ees kirjoittaa toi, mutta joskus se oma kehoprojekti vaan vaikuttaa vähän tärkeemmältä kuin mitä se lopulta onkaan.

    Sulla on nyt paljon fyysisiä ja henkisiä resursseja kun et oo salilla muuttamassa jokaista syömääsi kaloria lihasmassaksi. Kanavoi vapautunut energia siihen että teet kivoja juttuja ja nautit spontaanisti kesästä sun kumppanin kanssa. <3

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Moikka! Kiitos ihanasta kommentista, juuri näinhän se menee. :) Tiedän itsekin että ulkopuolisen silmin mussa ei välttämättä ole edes tapahtunut juuri mitään, mutta itse on aina se tiukin arvostelija. On ollut todella kivaa että on ollut paljon aikaa ja energiaa kaikenlaiseen muuhun!

      Tällaiset pohdinnat ja niihin tulleet kommentit ovat hyvä muistutus juuri siitä miten pieni asia se kehoprojekti tai ylipäätään kehon ympärillä pyörivät asiat ovat suuremmassa kokonaiskuvassa. :)

Kommentoi