VUOSI SITTEN OLIN AIKA POHJALLA

Ei hemmetti miten siisti fiilis voi ihmisellä olla. Mulla on nyt kaikki niin hyvin, että en oikeen keksi mitään valitettavaa, tai en edes halua keksiä. En ole odottanut lomaa kovinkaan paljoa, sillä viime aikoina kaikki on vaan rullannut niin kivasti, että olisin ihan hyvin voinut olla duunissa vielä. Nautin arjesta, viikonlopuista ja ajasta ylipäätään. Tiedän kuitenkin, että mun arki on samalla aika kuluttavaa, joten tällainen pidempi loma tekee joka tapauksessa hyvää! Oon saanut hoidettua hommat sellaiseen pisteeseen, että voin jäädä hyvillä mielin sivuun hetkeksi tuosta kuntosalimaailmasta ja muutenkin stressikäyrä on aika alhaalla tällä hetkellä.

Eilen jo avasin instagramissa fiiliksiä tästä keväästä ja vaikka tää nyt menee pelkäksi hehkuttamiseksi, niin on mielettömän hyvä fiilis koko keväästä ja kaikesta mitä oon saanut aikaiseksi! Vaikeina hetkinä, kun mikään ei suju, pitäisi aina muistaa tää olo, kuinka lopulta kova työ palkitaan ja mun kohdalla se tarkoittaa oikeestaan omia tavoitteita, joita oon saavuttanut niin treenin, työelämän ja taloudenkin näkökulmasta. Vaikka välillä kaikki tuntuu kaatuvan päälle, lopulta ne asiat ratkeaa aina hyvin.

Eilen tuli avattua pitkästä aikaa snapchat ja siellähän on nykyään toiminto joka muistuttaa vuoden takaisista hetkistä. Tasan vuosi sitten olin juuri päässyt pois sairaalasta, jonne olin päätynyt sydänoireiden/kehon oudon oirehtelun päätteeksi (jatkuva hikoilu, syke ja verenpaine koholla, huimaus, laihtuminen). Vietin yön päivystysosastolla, jossa sydämen toimintaa seurattiin. Multa otettiin sata ja yksi testiä ja koetta, mutta lopulta mitään selkeää diagnoosia ei löytynyt. Keho oli jonkinlaisessa hapenpuutteessa sekä ylikuntotilassa. Sain 3 viikkoa sairaslomaa ja siihen päälle 5 viikkoa kesälomaa, joka tarkoitti, että edessä oli pitkä aika olla tekemättä asioita, joita tein muuten päivittäin.

Tämän lisäksi henk.koht elämässä oli kaikki niin päin peetä kuin vain olla ja tuntui ettei mulla ollut oikeen mitään, mistä ottaa kiinni. Blogin kirjoittaminen tai asioiden jakaminen tuntui lähinnä naurettavalta ja ahdistavalta. Muistan kuitenkin olleeni jotenkin helpottunut kun tämä kaikki purkautui, sillä olin kai todella väsynyt, vaikka en ollut sitä ajatellut tai huomioinut.

Koko viime kesän ajan mulla oli joka päivä huimaava/pyörryttävä olo. En tiedä oliko tuo lopulta psyykkistä vai fyysistä, mutta se loppui kuin seinään töihin palattuani. Pidän tuota aikaa kuitenkin tosi opettavana, enkä haluaisi jättää mitään kokematta, sillä kaikesta oppii ja kasvaa. :)

Asioiden korjaamiseen menee aikaa, mutta kun sitkeesti vain tekee pieniä valintoja päivästä toiseen ja keskittyy siihen hetkeen missä on nyt, niin lopulta sitä pääsee sinne minne tahtoo! Jos siellä ruudun takana on joku joka elää kriisiä tai sekamelskaa tällä hetkellä, niin luota muhun kun sanon että kaikki järjestyy kyllä. :)

Kävin tänään aamusta vetämässä vielä viimeisen spinningin ja halusin keksiä tunnille jotain pientä extraa. Mun tuntirakenteessa viimeisen työbiisin jälkeen alkaa jäähdyttely, eli rullaillaan hetki sykettä alas. Tein pienen huijauksen ja miksailin tällaisen kesä on kreisi + summer is crazy mixauksen, eli jengi luuli alkua jäähdyttelyksi, kunnes homma alkoikin uudestaan ja vedettiin ihan älytön sykerykäsy vielä loppuun. En muista koska mun syke olisi ollut noin korkeella kun tän biisin lopussa! :D

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


Kommentoi