VUOSI SITTEN OLIN AIKA POHJALLA

Ei hemmetti miten siisti fiilis voi ihmisellä olla. Mulla on nyt kaikki niin hyvin, että en oikeen keksi mitään valitettavaa, tai en edes halua keksiä. En ole odottanut lomaa kovinkaan paljoa, sillä viime aikoina kaikki on vaan rullannut niin kivasti, että olisin ihan hyvin voinut olla duunissa vielä. Nautin arjesta, viikonlopuista ja ajasta ylipäätään. Tiedän kuitenkin, että mun arki on samalla aika kuluttavaa, joten tällainen pidempi loma tekee joka tapauksessa hyvää! Oon saanut hoidettua hommat sellaiseen pisteeseen, että voin jäädä hyvillä mielin sivuun hetkeksi tuosta kuntosalimaailmasta ja muutenkin stressikäyrä on aika alhaalla tällä hetkellä.

Eilen jo avasin instagramissa fiiliksiä tästä keväästä ja vaikka tää nyt menee pelkäksi hehkuttamiseksi, niin on mielettömän hyvä fiilis koko keväästä ja kaikesta mitä oon saanut aikaiseksi! Vaikeina hetkinä, kun mikään ei suju, pitäisi aina muistaa tää olo, kuinka lopulta kova työ palkitaan ja mun kohdalla se tarkoittaa oikeestaan omia tavoitteita, joita oon saavuttanut niin treenin, työelämän ja taloudenkin näkökulmasta. Vaikka välillä kaikki tuntuu kaatuvan päälle, lopulta ne asiat ratkeaa aina hyvin.

Eilen tuli avattua pitkästä aikaa snapchat ja siellähän on nykyään toiminto joka muistuttaa vuoden takaisista hetkistä. Tasan vuosi sitten olin juuri päässyt pois sairaalasta, jonne olin päätynyt sydänoireiden/kehon oudon oirehtelun päätteeksi (jatkuva hikoilu, syke ja verenpaine koholla, huimaus, laihtuminen). Vietin yön päivystysosastolla, jossa sydämen toimintaa seurattiin. Multa otettiin sata ja yksi testiä ja koetta, mutta lopulta mitään selkeää diagnoosia ei löytynyt. Keho oli jonkinlaisessa hapenpuutteessa sekä ylikuntotilassa. Sain 3 viikkoa sairaslomaa ja siihen päälle 5 viikkoa kesälomaa, joka tarkoitti, että edessä oli pitkä aika olla tekemättä asioita, joita tein muuten päivittäin.

Tämän lisäksi henk.koht elämässä oli kaikki niin päin peetä kuin vain olla ja tuntui ettei mulla ollut oikeen mitään, mistä ottaa kiinni. Blogin kirjoittaminen tai asioiden jakaminen tuntui lähinnä naurettavalta ja ahdistavalta. Muistan kuitenkin olleeni jotenkin helpottunut kun tämä kaikki purkautui, sillä olin kai todella väsynyt, vaikka en ollut sitä ajatellut tai huomioinut.

Koko viime kesän ajan mulla oli joka päivä huimaava/pyörryttävä olo. En tiedä oliko tuo lopulta psyykkistä vai fyysistä, mutta se loppui kuin seinään töihin palattuani. Pidän tuota aikaa kuitenkin tosi opettavana, enkä haluaisi jättää mitään kokematta, sillä kaikesta oppii ja kasvaa. :)

Asioiden korjaamiseen menee aikaa, mutta kun sitkeesti vain tekee pieniä valintoja päivästä toiseen ja keskittyy siihen hetkeen missä on nyt, niin lopulta sitä pääsee sinne minne tahtoo! Jos siellä ruudun takana on joku joka elää kriisiä tai sekamelskaa tällä hetkellä, niin luota muhun kun sanon että kaikki järjestyy kyllä. :)

Kävin tänään aamusta vetämässä vielä viimeisen spinningin ja halusin keksiä tunnille jotain pientä extraa. Mun tuntirakenteessa viimeisen työbiisin jälkeen alkaa jäähdyttely, eli rullaillaan hetki sykettä alas. Tein pienen huijauksen ja miksailin tällaisen kesä on kreisi + summer is crazy mixauksen, eli jengi luuli alkua jäähdyttelyksi, kunnes homma alkoikin uudestaan ja vedettiin ihan älytön sykerykäsy vielä loppuun. En muista koska mun syke olisi ollut noin korkeella kun tän biisin lopussa! :D

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


”MÄ OONKI REIPPAAMPI KUIN SÄ”

Joskus vaan ihmetyttää ihmisten ajatusmaailma. Mietin usein, että miksi eriävistä mielipiteistä ylipäätään kiistellään ja vängätään. Oon kai itse siinä mielessä helppo ihminen, että mun on todella helppo ymmärtää erilaisia ihmisiä, mielipiteitä ja toimintamalleja. Yritän myös ymmärtää niitä, jotka nillittävät joka asiasta, eivätkä näe omaa napaansa pidemmälle, mutta se on ehkä vaikeinta.

Viime aikoina on taas ollut keskustelua siitä, millainen työ on arvokkainta. Koska keskustelut on käyty sosiaalisessa mediassa, on noussut esiin kuinka helppoa työtä some/vaikuttaminen on. En koe tarvetta perustella tai tuoda esiin, onko tämä rankkaa tai aikaavievää, sillä itse koen, että vaikuttaminen on kuitenkin suhteellisen helppo tulonlähde, kun on päässyt pisteeseen missä seuraajia on sen verran, että siitä maksetaan.

Se, miten rankaksi tai helpoksi tämän(kin) työn mieltää, riippuu varmasti paljon ihmisestä. Tämä työ ei ole ehkä aikaavievää (vaikka aikaakin tämä vie, mutta ei ns sidottu tiettyyn aikarytmiin) eikä raatamista, mutta omat haasteet ovat olemassa. Haastavinta on varmasti ensinnäkin päästä pisteeseen, missä tätä voi kutsua ammatiksi. :D

Itse en ole pelkkä vaikuttaja, vaan olen myös palkkatyöläinen kuntosalilla sekä yrittäjä. Toki yritystoiminta linkittyy vahvasti vaikuttamiseen, sillä ilman somea, mun yritys ei pyörisi. Ei ainakaan samalla volyymilla. Nykyään on todella vaikea erottua esimerkiksi Personal Trainerina ilman tunnettavuutta. Oikeastaan kaikki yritykset, jossa myydään jotain, hyötyvät suuresta seuraajamäärästä. Kyllä mä koen, että näkyvyys on nykymarkkinoilla valtaa.

Onko se sitten reilua muita kohtaan, että toinen joutuu raataa perse ruvella jokaisen uuden asiakkaan eteen, kun toinen heittää instagramiin yhden kuvan jossa myy jotain ja saa tuhansia ostajia saman tien? No ei varmasti ole, mutta onko elämä ylipäätään millään osa-alueella reilua? Ja loppupeleissä kuitenkin se, jolla se näkyvyys on, on tehnyt jotain oikein. Tuskin ne seuraajat ovat itsestään ilmestyneet. Nykyään on vain todella haastavaa kerätä suurta seuraajakuntaa, kun tarjontaa on niin pirusti. Joku on vain saattanut tehdä oikeita asioita oikeaan aikaan. Tai sitten ei.

Mä en itse ole koskaan arvottanut ketään ammatin tai titteleiden perusteella. Jokainen työ on omalla tavallaan tärkeää ja arvokasta. Miksi näistä pitää kinastella? Epätasa-arvoa tulee luultavasti aina olemaan ja jos on tyytymätön omaan tilanteeseen, aina on mahdollisuus yrittää jotain muuta työtä. Yrittäessä on aina mahdollisuus epäonnistua, mutta yrittämättä jättäminen on varma tapa epäonnistua siinä. Jos ylipäätään keskittyy oman elämän rakentamiseen, eikä murehdi miten helppoa muilla on, pääsee jo aika pitkälle!

Jos olen joskus kertonut millaisia mun päivät ovat, on postaukseen saattanut tulla kommenttia, kuinka helppoa mulla on. Itse kun joutuu kuskata lapsia sinne tänne ja olla kasista neljään sorvin ääressä. Siihen vielä kotityöt sun muut. Mä taas en ymmärrä mitä sillä haetaan, että pitää perustella miten rankkaa oma elämä on. :D Siis eikö se ole vaan hyvä, jos ei ole rankkaa? Itse ainakin koen, että mitä pienemmällä työmäärällä saan tilipussiin täytettä, sen parempi. Miksi pitäis raataa ja kärsiä, jos on olemassa helpompi vaihtoehto? On ihmeellistä kuinka edelleen ajatellaan, että mitä enemmän stressiä, paineita ja kiireitä sitä reippaampi ja parempi ihminen olet.

Työstä puheenollen, mullakin alkaa kesäloma aivan näillä näppäimillä. Tänään olisi vielä RPV-ohjaus, huomenna aamusta spinning ja sitten meikämuija saa ottaa iisiä viisi viikkoa. Loman alkamisen lisäksi meen kirjottamaan tänään kauppakirjat sijoitusasunnon ostamisesta! Ihan uus aluevaltaus tähän repertuaariin. ;)

Kivaa viikonloppua toverit!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook

 


EROON SOKERIKOUKUSTA? KOKEILE NÄITÄ!

Sokerikoukku on monelle tuttu juttu. Se on myös petollinen siinä mielessä, että eroon pääsy voi olla todella haastavaa. Olen itse pistänyt merkille, että jos syön sokeria runsaampia määriä esimerkiksi viikonloppuna, muuttuu mun makuaisti selkeästi ihan muutamaksi päiväksi. Tämä tarkoittaa siis sitä että tavalliset ruuat jotka miellän hyvän makuisiksi, eivät maistukaan paljon miltään. Puuro maistuu pahville, smoothie ihan nurmikolle ja tekisi mieli vahvempia makuja ja myös sitä sokeria. Jos jo yhden päivän herkuttelu aiheuttaa tällaista, niin miten sitten jos syö jatkuvaan tahtiin sokerisia herkkuja suurissa määrin? Toinen asia mikä tulee aina mässäilyn kylkiäisinä on jäätävä väsy ja saamaton fiilis. :D

Ehkä tiedätte sen fiiliksen, kun joku hehkuttaa kuinka hyvän leipomuksen hän on väsännyt sokerittomasti ja terveellisesti, kunnes maistat sitä itse ja se maistuu ihan p*skalle? Tässä on kyse juuri siitä mihin on tottunut. Mä voin sanoa, että mun mielestä terveellisemmät vaihtoehdot kuten raakasuklaa tai proteiinifluffit on mulle sitä ihaninta herkkua, sillä oon tottunut niihin ja saan niistä mielihyvää. Mulla on myös hieman erikoinen makuaisti ja saan kiksejä ihan oudoistakin yhdistelmistä.

Jos haluaa irtautua sokerista, valitettavasti ainoa keino on vähentää radikaalisti sen käyttöä. Hommaa voi helpottaa korvaamalla sokeriset herkut hieman paremmilla vaihtoehdoilla ja tässä kannattaa muistaa, että ei luovuta heti kun jokin ei maistu hyvälle. Näihin tottuu pikkuhiljaa kun sokerivierotus etenee! Kokosin omasta mielestä parhaat testaamisen arvoiset reseptit. Nämä ovat maistuneet myös lapsille, joten se on aika hyvä mittari kertomaan ettei kyseessä ole mitä tahansa hifistelyherkkua. :D Toki näissäkin on sokeria mukana, etenkin taatelit sisältävät sitä sokeria, mutta loppupeleissä kokonaismäärä on pienempi ja muut raaka-aineet parempia, kuin esimerkiksi se irttarisäkki tai vehnästä leipastu pullapitko!

Ensimmäisenä täytyy mainita proteiinijäätelöt, joista varmimpana voisin sanoa Lohilon double chocolate maun. Tämä on maku on sellainen, joka yleensä uppoaa ihan joka jantterille. Maku, josta on helppo aloittaa polku kohti terveellisempää jäätelökesää. Myös Breyersin jäätelöistä cookies & cream on hyvin normaalia vaniljajäätelöä muistuttava! :)

Sitten leivonnaisiin ja esitellään ensimmäisenä tämä mutakakku, joka on aina ihan hitti. Usein syöjät eivät edes erota kyseessä olevan terveellisempi versio.

Mutakakku:

  • 1 dl kaurajauhoja
  • 15 tuoretta taatelia (kivet pois)
  • 1 kukkurallinen kauhallinen (30-40 g) suklaan makuista heraproteiinia (mulla Fitnessgurun double chocolate)
  •  3-4 rkl raakakaakaojauhetta (lisää määrää jos kaipaat enemmän suklaista makua)
  • 1 kananmuna ja loraus valkuaista
  • 2-3 rkl kookosöljyä (tai puolet kookosmannaa)
  • 1 tl leivinjauhetta
  • ripaus suolaa

Kaikki aineet tehosekoittimeen, koostumus on todella tahmea ja se kuuluu asiaan. Levitä mössö vuokaan (itselläni silikoninen joka ei kaipaa leivinpaperia) ja paista 175 asteisessa uunissa 5-10 min. Paistoaika sen mukaan, miten tahmean koostumuksen tahtoo. Kannattaa tarkkailla paistosta ettei kypsene liikaa, sillä tuo tahmaisuus on aika mahtavaa! Todelliset suklaafriikit heittävät kakun kylkeen vielä pallollisen lohilon suklaajäätelöä. :D

Tämä mehevän makea ja herkullinen porkkanakakkukin upposi myös hieman kriittisempiin suihin, joten todellakin kokeilun arvoinen setti!

Pohja:

  • 2 dl kaurajauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 rkl kookosöljyä
  • 1 rkl kookosmannaa (jos ei ole kookosmannaa, voi vaihtoehtoisesti käyttää 2 rkl kookosöljyä)
  • 5-10 tuoretta taatelia (kivet pois)
  • 1 kauhallinen (~30g) vaniljan makuista heraproteiinia (mulla vanilja-valkosuklaa / fitnessguru)
  • 2 tl kanelia
  • 1 tk kardemummaa
  • 3-4 porkkanaa raastettuna
  • n. 1-1,5 dl vettä
  • (steviaa jos kaipaa lisää makeutta / jos haluaa vähentää taatelien määrää)

Uuni 200 asteeseen. Kaikki aineet tehosekoittimeen ja taikinaksi. Kaada taikina leivinpaperilla vuodeltuun vuokaan. Itselläni on silikoninen ”leipävuoka” johon leivonnaiset eivät jää kiinni. Hieman uunin tehoista riippuen, paista 10-15 min ja ota jäähtymään.

Kuorrute:

  • 1 prk philadelphia active tuorejuustoa
  • kauhallinen vaniljan makuista heraproteiinia
  • (stevia, kaneli, kardemumma oman maun mukaan)

Sekoita aineet yhteen ja levitä jäähtyneen pohjan päälle. Koristele mantelirouheella. Huom. heraproteiinin maulla suuri merkitys. Tähän toimii myös vaniljapulveri tuomaan lisää vaniljaista makua!

Omena-kaurapaistos on ihana kesäherkku ja maistuu tämäkin hyvin jäätelön kera. Itse olen joskus tehnyt kastikkeen käyttämällä kookosmaidon jähmeää osaa ja sekoittamalla siihen ylläriylläri, vanilja-valkosuklaan makuista heraproteiinia. :)

Omena-kaurapaistos:

  • n. 4-6 omenaa
  • n. 4-5 dl kaurahiutaleita
  • 4-5 rkl kookosöljyä
  • stevia sokeria, ceylonin kanelia, kardemummaa
  • 20- 30 g vaniljapohjaista heraproteiinia

Kuori ja pilko omenat lohkoiksi. Aseta palat piirakkavuokaan (24 cm) ja ripottele päälle stevia sokeri, kaneli ja kardemumma, sekoita. Laita kattilan pohjalle kookosöljy miedolle lämmölle jotta öljy sulaa, sekoita joukkoon kaurahiutaleet, heraproteiini ja hieman samoja mausteita kuin omenoille. Halutessaan voi listä aitoa vaniljaa tms. Kaada öljytyt kaurahiutaleet omenalohkojen päälle ja paista 200 asteisessa uunissa 30-45 min, uunin tehosta riippuen. Kun paistos on saanut hieman väriä, voi sen suojata foliolla, jotta pinta ei pääse kärähtämään paiston aikana.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook