Luin Monnan ja Kipan kirjoituksen koskien kehonkuvaa ja onhan siitä tullut joskus aiemmin itsekin kirjoiteltua. Kehonkuva, ulkonäköpaineet ja ulkonäön ympärillä pyörivät asiat ovat mulle hyvin tuttuja, sillä kuntosalilla työskennellessä nämä ovat tavallaan aina läsnä jollain tavoin. Ihmiset haluavat laihduttaa, muokata kehoa ja ylipäätään ympäristö on sellainen jossa ulkonäkö on paljon tapetilla. Oon työskennellyt kuntosalilla vuodesta 2006, joten olen nähnyt monen työntekijän tulevan, menevän, inspiroituvan ja myös ahdistuvan näistä asioista. Omakin pää pitää olla kunnossa, ettei katoa liikaa tähän kuplaan. Kun on jatkuvasti ympäristössä missä vain treenataan, helposti myös vääristyy kuva siitä mikä on normaalia ja mikä extreemiä.
Koen, että oma kehonkuvani on muuttunut iän myötä paremmaksi. Olen oppinut katsomaan itseäni positiivisemmin, enkä etsi pelkästään virheitä peiliin katsoessani. Koen, että olen aina ollut jotenkin todella tietoinen kehostani ja kiinnittänyt siihen huomiota. Vaikka voisi luulla että tämä johtuu siitä että olen työskennellyt kuntosalilla ja kilpaillut sitä ennen ns. esteettisessä lajissa, muistan kuitenkin että jo lapsena telinevoikkaharjoituksissa koin olevani liian isokokoinen. Tämä on sinänsä hassua, koska olin lapsena pieni ja siro.
Mun ongelma onkin aina ollut tuo isokokoisuus, tai siis se että olen kokenut olevani suurempi kuin olen. Olen jostain syystä havitellut pientä ja mahdollisimman siroa kehoa. Uskon, että oma kehokuvani on siinä mielessä ollut vääristynyt, sillä en kai koskaan ole ollut mikään kovin iso. Nykyään en enää ihannoi vain rasvatonta kehoa, sillä urheilullisuus ja sopiva lihaksikkuus on enemmän mun mieleen.
Olen keskustellu aiheesta ammattilaisen kanssa ja hänen mukaan mulla on hyvin vahva itsetunto ja luottamus siitä millainen olen luonteeltani, taidoiltani jne, mutta ulkokuori on aiheuttanut sitä epävarmuutta. Oon tehnyt asian kanssa töitä ja yrittänyt opetella ajattelemaan positiivisesti, sillä niitä virheitä löytyy aina, eikä täydellisyyteen edes kannata pyrkiä.
Kehopositiivisuus tarkoittaa mulle kuitenkin sitä, että vaikka olen tyytyväinen itseeni, voin silti kehittää itseäni myös ulkoisesti. Omalla kohdalla terveelliset elämäntavat vaikuttavat paljon siihen millainen olo on. Hyvästä ruuasta tulee parempi fiilis ja treeni antaa energiaa sekä nostaa mielialaa todella paljon! Lähtökohtana tuo itsensä hyväksyminen on jo mielestäni paljon parempi, kuin se että itseinhon vallassa lähtee väksisin ”tekemään itsestään parempaa versiota”.
Yllä oleva kuva sai mut kirjoittamaan tästä aiheesta, sillä kuva oli valokuvaajani Annan mielestä ihan mielettömän hieno otos, mutta ainoa mitä mä näin oli selkäläskit. 😀 Se mitä itse näämme poikkeaakin usein siitä, miten muut meidät näkevät. Oma pää on yleensä se kaikista kriittisin tuomari ja helposti negatiivisiin asioihin keskittyessä, alkaa nähdä vain niitä. Totuus on, että kaikilla meillä on epäkohtia ja niiden piilottelu aiheuttaa myös itselleen paineita, kun pitää aina yrittää olla jollain tavoin virheetön. Ja toisaalta, onko edes olemassa virheellistä ulkonäköä? Persoonalliset jutut ovat niitä asioita jotka tekevät sinusta sinut! Kun katsonkin kuvaa kokonaisuutena, (enkä kiinnitä huomiota siihen että treenirintsikat saattavat painaa ihoa esiin asennon takia) niin näenkin sen erilaisin silmin.
Paljon puhutaan somen aiheuttamista ulkonäköpaineista, mutta tämäkin on hyvin pitkälle oma valinta. Seuraa asioita, joista tulee hyvä fiilis. Jos some aiheuttaa negatiivisia fiiliksiä, pidä siitä taukoa ja katsele ympärille ihan sitä oikeeta elämää ja keskity siihen! 🙂
Kuvat: Anna Riska / Annmarias
instagram: ainorouhiainen
snapchat: ainopaino
