Tässä olisi vähän ajatuksia tästä elämänmuutoksesta, joka alkoi viime syyskuun alussa. Eli mun aikuisiän ajan oon tasasesti vuosien aikana päästänyt painon kertymään ylöspäin, kunnon sokerihiiri kun oon. Puntarilla en oo halunnu edes käydä, mutta vaatteista sen kuitenkin huomasi että paino nousi tasaiseen tahtiin. Ajatus elämäntapojen muutoksesta oli alkanut hautumaan jo mielessä aiemminkin, ja maalaisjärjellä tuumailin, että liikunnalla ja oikeella syömisellä se onnistuisi. Liikunnan suhteen ei ollut epävarmuutta, mutta ruokavalion suhteen sitäkin enemmän. En oikeen osannu ajatella mitä tarkalleen voisin syödä, missä määrin ja kuinka usein pvässä. Olo oli sen suhteen niin epävarma, että en edes ruvennu itekseni pähkäilemään, enkä saanut hommaa alkuun.

Lopulta herätys tapahtui kun alkukesästä 2017 jouduin ostamaan 42 koon vaatteita, jotka sopivat hyvin ja hyväksyin itseni sen kokoisena (että näin tämä vain menee, tällanen mä nyt vaan oon), mutta loppukesästä samat farkut eivät enää meinanneet mennä vyötäisiltä kiinni ja oli vaikea hengittää ne päällä. Silloin tapahtu oikeestaan kunnon herääminen tilanteeseen.

Lopulta päätin hankkia Ainolta ruokavalion ja motivaatio oli siinä vaiheessa huipussaan. Tartuin härkää sarvista! Selkeä ruokaohjelma oli juuri se mitä olin tarvinnut, sillä oon monessaki asiassa sellainen, että kaipaan ”justeikämelkeen”- ohjetta, jonka mukaan tehdä. Samaan syssyyn otin salijäsenyyden ja alotin jumpat 3x/vko. Tämä tuntui hyvältä rytmiltä niin että ehdin olla myös perheen kanssa. Ensimmäinen viikko oli oli melkoista soutamista, sillä oli hakalaa saada aikataulut sovitettua ja ruokien kanssa oli ihan uudet kuviot, eikä pää ollu sisäistäny vielä määriä ja uusia asioita, joten meni paljon aikaa aivotyöskentelyyn. Aika nopeasti löytyi kuitenkin rytmi ja ruokavaliokin rupesi selkiytymään ja rutinoitumaan, jolloin homma sujui kuin tanssi vaan. Ensimmäinen kuukausi meni lihaskivuista kärsiessä, sillä kroppa ei ollut tottunut liikkumaan, mutta pikkuhiljaa siihenkin tottui.

Paino putosi tasaiseen tahtiin, alkuun nopeammin ja sitten hidastui, mutta missään vaiheessa ei tullut luovuttamisfiilistä, koska suunta oli kuitenkin jatkuvasti alaspäin. Sain myös paljon motivaatiota veljeltäni, joka oli auttanut homman alkuun ja en halunnut tuottaa hänelle pettymystä.  Mietin, että nyt mulla on elämäni parhaat mahikset onnistua, en vaan voi antaa tilaisuuden mennä sivuun!  Aikataulullisesti meni noin 7 kuukautta, jonka aikana putosi -20kg.

Aion jatkaa tätä, koska tämä ei ole mikään dietti, vaan elämäntapamuutos ja mä tiedän, että pystyn ylläpitämään tätä. Yksi asia jonka avulla jaksoin jatkaa ja joka oli mielessä matkan varrella olis se, että jos olisin luovuttanu jossain vaiheessa ja mulle olisi puolen vuoden päästä sanottu, että jos olisit jatkanu olisit nyt pudottanu- 20 kg, mutta olisin edelleen ollut samankokokonen ku alkusyksystä (tai isompi). Se olis ollu sietämätön ajatus.

Loppuun vielä pakko mainita kuinka suuresti yllätti se, että saa oikeesti syödä! Aiemmin mun yritykset ovatkin olleet lähinnä dietti ja kituuttamis-tyylisiä yrityksiä, joten tuntui hyvin oudolta ajatukselta, että voi laihtua vaikka syö hyvin. Positiivinen yllätys! 🙂