PITÄISIKÖ (NETTI)KIUSAAJILLE ANTAA VAAN SAMALLA MITALLA?

Kiusaaminen ja etenkin netissä tapahtuva kiusaaminen on ollut taas pinnalla viime aikoina. Aihe, johon en ole itse ottanut toistaiseksi hirveästi kantaa (syy selvinnee kun lukee postauksen). Lupasin kuitenkin itselleni tuossa tannoin, että alan kirjoittamaan (taas) asioista, joista haluan, herättää se sitten paheksuntaa tai ei. Oma kokemukseni kiusaamisesta on, että sitä taitaa olla mukana elämän joka vaiheessa, koulussa, työpaikoilla ja nykyään sitten myös netissä. Itse en ole joutunut kiusaamisen uhriksi kuin täällä netissä. Uskon myös, että ihmiset kokee asioita eri tavoin ja itse en ole koskaan ottanut ihan kauheasti stressiä näistä palsta-kirjoituksista. Toki se on sillä hetkellä kirpaissut, kun on lukenut jonkun viestiketjun pelkkää paskaa itsestään, mutta jätetään se asia hetkeksi.

Tiedän, että negatiivisuudella ja kostamisella ei välttämättä saa mitään hyvää aikaiseksi, mutta jollain tavoin mä oon kuitenkin sitä mieltä että joskus se oman lääkkeen maistaminen tekisi erittäin hyvää. Asioita kyllä oppii silloin kun ne kolahtaa kunnolla ihon alle. Paljon säälitään kiusaajia ja jopa suojellaan heidän anonymiteettiään. Kiusaajille järjestetään apua ja asioita hyssitellään. Tuntuu, että välillä koko nykyajan touhu on mennyt sellaiseksi jeesusteluksi, että mun ymmärrys ei enää riitä kaikkeen. Mitään ei saisi enää tehdä, mutta silti kokoajan tapahtuu vain pahempia ja pahempia asioita ihmisten toimesta. Jos bloggaaja kirjoittaa julkisesti kiusatuksi tulemisesta, on vastalauseena yleensä ne tutut jutut ”itse olet itsesi tuonut julkisuuteen” tai ”älä välitä”. Toi jälkimmäinen on se pahin. Kyllä siitä nyt hemmetti vie pitää välittää, jos asiaan kaivataan muutosta.

Aihe tuli mieleeni, kun lueskelin tuossa taannoin melko lyhyttä ketjua itsestäni ja siellä oli näitä perusjuttuja, kuinka sairas olen ja kaikki treeni&ravintohommat menee överiksi. Yksi (ketjun aloittaja) oli siellä kirjoittanut jostain kommentista, jota en ole julkaissut ja minähän tietysti muistin tuon kommentin, koska julkaisemattomia on hyvin vähän. Pystyin melko nopeasti selvittää kyseisen henkilön henkilöllisyyden (koska yleensä nämä tyypit kommentoivat blogiin eri nimillä ja sitten osallistuvat johonkin arvontaan 😀) ja mietinkin, että pitäisikö laittaa hänestä oma keskustelu pystyyn tuolla samaisella palstalla tai kirjoittaa arvosteleva postaus tänne blogiin kuvineen päivineen. Mitä sanotte, saattaisi miettiä sen jälkeen kahdesti ennen kuin aloittaa negatiivis-sävytteisiä keskusteluja toisista henkilöistä? Tiedän, että joku tulee kommentoimaan tähän, kuinka itse sortuisin samalle tasolle tai muuttuisin kiusaajaksi, mutta tiedättekö, elämässä pitää myös pitää puoliaan. Mitkään asiat eivät muutu, jos aina käännetään katse pois ja ollaan välittämättä.

Paljon paapotaan sitäkin kuinka kiusaajilla on yleenä paha olla, mikä pitää varmasti paikkaansa, mutta mitäs sitten ne uhrit. Miettikää kuinka paha olla heillä on, kun joutuu tuollaisen kohtelun alle vastoin tahtoaan. Multa ei siis ihan hirveesti heru sympatiaa minkään tason kiusaajille. Tiedän, että mielipiteeni on tässä hyvin kärkäs ja en välttämättä ota kaikkia kulmia ja puolia huomioon, mutta olen myös luonteeltani sellainen, että mielipiteeni joistakin asioista on ehkä hieman epäsympaattinen. Paljon sanotaan, että juuri nämä nettikiusaajat haluavat vain huomiota ja keskustelut yms pitäisi jättää tosiaan huomioimatta. No, mitäs jos heille annettaisiinkin sitä huomiota oikeen täyslaidallinen ja saisivat maistaa niin sanotusti omaa lääkettään.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


15 Responses to “PITÄISIKÖ (NETTI)KIUSAAJILLE ANTAA VAAN SAMALLA MITALLA?”

  1. Myy sanoo:

    Hyvää pohdintaa! Ihan samaa mieltä, ihan liikaa hyssytellään ja hyysätään kiusaajia! Ei muuta kun oppimaan kantapään kautta miltä tuntuu, kun on oma naama eellä paskassa. Monessa asiassa ollaan ihan liian kilttejä, kun pitäisi oikeasti pitää puolensa. Kukaan muu ei niitä omia puolia tuu pitää!

    • ainorouhiainen sanoo:

      Se on kai tää nykyäaika kaikkine sääntöineen ja hyssyttelyineen. Oon samaa mieltä, että monissa asioissa ollaan aivan liian kilttejä ja toisissa asioissa on taas aivan hulluja sääntöjä/lakeja. 😀

  2. Elsi sanoo:

    Todella hyvä teksti! Ihan samaa mieltä olen!

  3. :) sanoo:

    Ymmärrän hyvin pointtia, vaikka itse olen hieman eri mieltä asiasta! Entisenä kiusattuna en missään nimessä haluaisi levittää kiusaamista ilmiönä eteenpäin. Siitä kärsii liian moni jo nyt.

    Ja kuten sanoit, paapominen ja ymmärrys siitä, että kiusaajalla on huono olla, ei ole välttämättä paras tapa saada heitä ymmärtämään, se on totta. Mutta totta on myös se, että heillä todella on paha olla. Epävarmuutta, ahdistusta tai vaikka kotona hankalaa ja kiusaamsiella haetaan hyväksyntää edes jollain osa-alueella. Kiusaajat tarvitsisivat ammattimaisen aikuisen apua ymmärtääkseen tekojensa vääryyden sekä sen, mistä kiusaamisen tarve johtuu.

    Hyvä kirjoitus aiheesta!

    • ainorouhiainen sanoo:

      Tiedostan kyllä tämänkin puolen asiasta, mutta silti se tuntuu jollain tavoin väärältä, että ne jotka toimivat väärin saavat sitä apua ja ”paapomista”. Lähtökohtia on niin paljon ja on tietysti vaikea ymmärtää sellaisten ihmisten käytöstä, joille ei ole esimerkiksi koskaan opetettu miten toisia ihmisiä kohdellaan.

      Kiitos kun kommentoit! 🙂

    • Tanja sanoo:

      Eihän koulukiusaajallakaan monestikaan ole paha olla (ovat usein niitä hyvistä perheistä tulevia, suosittuja, pärjäävät koulussa), vaan kiusaaminen on vallankäytön väline ja keino pönkittää omaa sosiaalista statusta.

  4. Anni sanoo:

    Mä oon joskus vastannut kaverille/poikaystävälle yms takaisin samalla mitalla, koska keskusteluista huolimatta he eivät oo ymmärtäneet mitä oon tarkoittanut. Ihan vaikka esim ettei ilmoiteta kun näkeminen peruuntuu tai muuta ”pientä”. Kummasti nää tyypit ottivat opikseen vasta kun tein saman heille ja he hoksasivat mikä siinä oli mun näkökulmasta se ongelma alunperin… Aivan todella typeriä asioita tällaiset, että joku ei älyä laittaa viestiä ”hei anteeksi en pääsekään sinne leffaan tänään” EIKÄ edes tajua miksi se on haitannut eikä osaa muuttaa käytöstään jatkossakaan 😀 Kyllä mä oon sitä mieltä, että jos nätisti sanominen ei auta, niin sit vaan täytyy tehdä sama toiselle 😀 Mun kokemusten mukaan nämä ns pienet näpäytykset on olleet myös palveluksia, sillä vasta silloin toinen osapuoli on hoksannut, että olipa ärsyttävää kun tuo ei ilmoittanut tms.. Järjen rajoissa kuitenkin, eikä mitään että ”kumppani petti, niin nyt mäkin petän sitä”. Sellasessa ei oo mitään järkeä 😀

    Esim yks entinen poikaystävä ei kertonut lähtevänsä baariin eikä vastaillut sieltä viesteihin, vaikka hän itse kyseli miten mulla menee kotona 😀 Yritin aina sanoa, että mulle on ihan fine jos meet baariin, mutta laita vaikka viesti niin mun ei tarvi ihmetellä missä oot – heräilin helposti hissin ääniin kun mietin oisko hän tulossa kotiin 😀 Kerran sitten tein itse ”saman” hänelle enkä kertonut lähteneeni baariin ja hän suutahti ja ihmetteli miksen sanonut hänelle :—-D Siihen loppu hänen toilailut ja hän hoksasi tulevaisuudessa itse ilmoittaa mulle jos lähtee yöhön haha.

    Yllättävän harva ihminen osaa oikeasti nähdä asioita toisen näkökulmasta, eikä välttämättä vaan yksinkertaisesti tajua kuinka ikävää jokin voi olla. Oon ihan varma, että moni kiusaaja ajattelis asiaa aika eritavalla jos he oisivat kokeneet samanlaista kiusaamista itsekin.

    • ainorouhiainen sanoo:

      No se oma lääke on kyllä joissain tapauksissa paras lääke. Toi on uhan totta että monesti sitä omaa käytöstä ei ymmärrä ennen kuin kolahtaa omaan nilkkaan. MItenköhän maailma toimisi, jos kaikista rikoksista saisi sen samaisen rangaistuksen itselle? 😀

  5. ala sanoo:

    Ihan hyvää pohdintaa tärkeästä aiheesta. En missään nimessä hyväksy nettikiusaamista enkä anonyymiä hyökkäystä toista kohtaan, mutta joskus olen antanut kriittistä palautetta bloggaajalle silloin, kun jokin julkaisussa on osunut hermoon.
    En osaa sanoa, toimisiko kiusaajien julkinen mollaaminen vai ei. Riippuu varmaan henkilöstä. Se on joka tapauksessa surullista, että julkisesti kirjoittavat ihmiset itsesensuroivat (tai ainakin tulee kiusaus tehdä niin), etteivät joutuisi kiusaajien hampaisiin. Säkin niin liikuttavasti puolustelit mielipidettäsi, vaikkei siihen ollut mitään syytä:)
    Ja jotkut ihmiset tosiaan pitävät sairaina kaikkia niitä, jotka elävät eri lailla kuin ne tai ovat lihavampia/laihempia kuin ne. Äärimmäisen surullista oman egon pönkittämistä, mutta joillekin ainoa selviytymiskeino. Joo, nyt mäkin arvostelen:)

    Anyway, jatka sä vain valitsemallasi tiellä:)

    • ainorouhiainen sanoo:

      Kritiikki ja eri mieltä oleminen ei missään nimessä ole kiusaamista ja itse hyväksyn 99% kommenteista, olivat ne positiivista tai negativista. Ymmärän kuitenkin myös bloggaajia jotka eivät hyväksy lainkaan negativiisia kommentteja sillä niistä lähtee yleensä sellainen negatiivinen lumipallo, seuraava ”komppaa edellistä kommentoijaa” ja joukossa on helpompi hyökätä yhtä ihmistä vastaan.

      Tiedän, että erilaiset elämäntavat aiheuttavat ihmetystä ja omakin toiminta (tuolloin kun juttu oli kirjoitettu) oli ehkä hieman extreemiä, mutta sen verran ilkeitä juttuja siellä oli että ne menee yli mun ymmärrksen kuitenkin!

      Kiitos kommentista! 🙂

  6. Tiinuska sanoo:

    Kiitos! Musta tuntuu ikävältä, että joka puolella toitotetaan kiusaajien pahaa oloa (vaikka se saattaakin olla ihan totta), mutta ei mulla riitä ymmärrystä mua kiusanneille tai kiusaajille ylipäätään. Ne tuhos mun itsetunnon ja pilas mun elämästä 11 vuotta ja silti mun pitäis ymmärtää. Ei kiitos, menköön hakeen hyväksyntää muualta. Jos mulle vielä tullaan sanoon, että ”ei sitä tienny kuinka kauan tyhmä silloin oli” tai ”sillä kiusaajallaki oli varmasti vaikeaa”, niin silloin kysyn, että miltä luulet musta tuntuneen.

    • ainorouhiainen sanoo:

      Ymmärän sua, tai uskon ainakin ymmärtäväni. On epäoikeudenmukaista että heidän pahaa oloaan toitotellaan kun he itse aiheuttavat pahaa oloa ja hyvin vakaviakin asioita ja jälkiseuraamuksia toisille ihmisille.

  7. Sonja sanoo:

    Hyvä teksti ja samoille linjoilla! Itselläni ei heru kyllä sympatiaa kiusaajille, vaikka kiusaaminen useimmiten heijastaakin kiusaajien omia ongelmia mutta ei se silti oikeuta alkaa kiusaamaan ketään. On helppo puolustaa kiusaajia ja hyssytellä asiaa mutta ne, jotka ei oo joutuneet kiusaamisen uhriksi eivät pysty ymmärtämään miltä se oikeesti tuntuu ja miten se pahimmassa tapauksessa voi tuhota jonkun elämän täysin. Itse olen joutunut kiusaamisen uhriksi ja tiedän tasan tarkkaan millaista se on kun itsetunto tuhotaan täysin, varsinkin kun tytöillä kiusaaminen on enemmän henkistä murtamista. Olen myös sitä mieltä, että mitä tulee esimerkiksi koulukiusaamiseen niin olisi täysin oikeudenmukaista, että kiusaajat joutuisivat vaihtamaan koulua ei kiusaamisen uhrien!

  8. Hienoa pohdintaa ja paljon ajatuksia herättävän tekstin olet kirjoittanut. Ymmärrän täysin pointtisi, että kiusaajia paapotaan liikaa ja tekisi mieli antaa takaisin samalla mitalla. Olen kuitenkin sitä mieltä, että se on melkeinpä loputon suo varsinkin jos nettikiusaajia vastaan hyökkää. Netissä kun voi anonyyminä tosiaan haukkua ketä vain. Kuitenkin itse monesti yritän ajatella, että nämä ihmiset voivat jollain tavoin huonosti kun heillä on tarve mollata muita. Sen sijaan kiusaajat ns. todellisessa arkielämässä pitäisi kyllä saada kuriin. Itsellä äitinä esimerkiksi nousee karvat pystyy jos selviää että omaa lasta on kiusattu. Tekee mieli mennä saman tien selvittämään asia kiusaajien vanhempien kanssa. Myöskin haluan kasvattaa omat lapseni suvaitsemaan kaikenlaiset ihmiset. Valitettavasti kaikki vanhemmat ei näin ajattele. Aika paljon jossain vaiheessa kampanjoitiin koulukiusaamisen kuriin saamisen puolesta ja uskon, että se on helpottanut tilannetta edes vähän. Siitä huolimatta erityisesti naisten välinen kiusaaminen ja selän takana paskan puhuminen on valitettavan yleistä!! Esimerkiksi edelleenkin aikuisena työpaikoilla saattaa olla aivan hirveitä klikkejä ja välien selvittelyjä. Se on todella valitettavaa. Onneksi olen itse välttynyt siltä paskamyrskyltä. Sen sijaan olen ollut useasti niiden kiusattujen kaveri ja nähnyt sivusta kuinka se pahimmillaan voi tuhota toisen elämän ja itsetunnon täysin!

Kommentoi