KOLMEKYMPPISENÄ ALKAA RUPSAHTAMINEN

”Ootappa vaan kun täytät 30 vuotta niin, et enää jaksakkaan treenata noin. Kolmenkympin jälkeen kilot alkaa tarttua, vaikka mikä tekisi ja peli on menetetty.” Kuulin itsekkin edellä olevan kaltaisia lausahduksia nuorempana ja paljon oon kuullut laitettavan ”iän piikkiin” muutenkin. On ihan totta, että aineenvaihdunta hidastuu iän myötä ja esimerkiksi tiukassa kunnossa pysyminen on haastavampaa. On totta, että jos kolmeekymppiseksi saakka on voinut syödä rennosti mitä tahtoo, niin varmasti jossain vaiheessa huomatkin, ettei hoikkana pysyminen olekaan niin helppoa kuin aiemmin. Se, että ikä olisi este olla kunnossa, on kuitenkin pelkästään tekosyy!

Luin eilen artikkelin aiheesta, kuinka aineenvaihdunta alkaa hidastua jo kolmekymppisenä niin, että liikuntaa on lisättävä entisestä, jos halutaan pysyä samoissa painolukemissa. Toinen keino on tietysti katsoa tarkemmin syömisten perään, mutta esimerkiksi arkiaktiivisuuden lisääminen on aika helppo ja muutenkin terveyttä edistävä keino lisätä aktiivisuuttaan.

”Niillä, joilla askeleet pysyivät neljän vuoden seurannan aikana ennallaan tai vähenivät, painoindeksi nousi. Vastaavasti niillä, jotka lisäsivät askeliaan, paino pysyi hyvin pitkälle samana. Paino pysyi ennallaan niillä, jotka lisäsivät liikkumistaan yli 2 000 askeleella”

Oon kirjoitellut melko paljon tuosta hyöty/arkiliikunnasta ja oon sitä mieltä, että pienillä valinnoilla on loppupeleissä todella suuri merkitys. 2000 askelta ei ole kovin paljon, mutta sen lisäämisellä saattaa välttyä siltä, että yhtäkkiä huomaa painon nousseen 10 kiloa ja täytyy alkaa ihan tosissaan tehdä muutoksia niin treeni- kuin ravitsemusrintamalla.

”Aineenvaihdunta alkaa hidastua jo kolmenkympin paikkeilla, vaikka hidastuminen on yksilöllistä eikä tapahdu kaikilla samassa iässä. Elimistö alkaa reagoida ja aineenvaihdunta hidastua myös silloin, jos on paljon paikallaan”

Tuo 2000 askelta ei siis tietenkään ole mikään vakio, sillä kaikki kehot ovat hieman erilaisia, mutta pitämällä huolta aktiivisuudestaan, välttyy suuremmilta painonnousilta, vaikka se kolmekymppiä (..tai enemmän) pamahtaakin mittariin! 😀

Kuten sanoin, oon kuullut paljon sellaisia toteamuksia, että kun ikää alkaa tulla mittariin, on parempi tyytyä olemaan vaikka huonommassa kunnossa kuin aiemmin, mutta olen kyllä tuota mielipidettä vastaan. Itse olen esimerkiksi ollut parhaimmillaan ihan viimeisten viiden vuoden aikana ja nykyäänkin mun voima/kuntotaso on parempi kuin parikymppisenä (vaikka olin kilpaurheilija tuossa iässä). Toki nuoremmalla iällä oli muita ominaisuuksia, joissa olin vahvempi, kuten liikkuvuus, mutta senkin heikentyminen on ihan omaa laiskuutta vain.

Olen itsekin huomannut, että nykyään joutuu tehdä hieman enemmän hommia ja olla tarkempi palautumisen / ruokavalion suhteen kuin nuoremmalla iällä, mutta ikä ei kyllä todellakaan ole mikään syy, miksi ei voisi olla vahvempi/timmimpi/hyväkuntoisempi kuin aiemmin! Mun mielestä koskaan ei pitäisi tyytyä johonkin asiaan sen vuoksi ”että joku on joskus sanonut niin”. Kaikki on mahdollista, mikäli on valmis tekemään hommia tavoitteiden eteen.

Yleensähän juuri kolmenkympin paikkeilla saadaan myös jälkikasvua, joka aiheuttaa omat haasteensa siihen oman hyvinvoinnin ylläpitoon ja kuten jokainen blogeja vähääkään seuraava on voinut huomata, tästä aiheesta ollaan saatu melko kovaakin vääntöä aikaiseksi. Mä en lähde sanomaan millaista on pyörittää arkea lapsien kera, kun mulla ei sellaisia itsellä ole, mutta silti olen sitä mieltä, että oli elämässä mitä tahansa esteitä ja vaikeuksia, omasta hyvinvoinnista kannattaa pitää huolta niin hyvin, kun se siinä elämäntilanteessa on mahdollista!

Tänään on tullut vedettyä treenipäivä oikeen vanhaan stailiin, sillä käytiin aamusta heittämässä hyvä selkätreeni salilla ja tein pitkästä aikaa maastavetoja. Painot tuntuivat kevyiltä ja sarjapainotkin nousivat siihen malliin, että omaa maksimia olisi mahdollista päästä nostamaan taas tänä keväänä. Viime keväänä nostin 150 kg ja kesän jälkeen mavet ovat olleet aika vähissä, mutta nyt voisi lähteä taas kehittämään sitäkin liikettä. Parin tunnin päästä ohjaan vielä pari tiukkaa jumppaa ja kävin tuossa pienellä kävelylläkin äsken, kiitos kauniin talvisään. Ihan huikee viikon aloitus, suosittelen! 🙂

LUE MYÖS: PARIKYMPPINEN VS. KOLMEKYMPPINEN

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


6 Responses to “KOLMEKYMPPISENÄ ALKAA RUPSAHTAMINEN”

  1. Hanna sanoo:

    Totta, vanhemmiten pitää

  2. Hanna sanoo:

    Jäipäs mulla hassusti kommentti kesken! olin siis sanomassa että toki vanhemmiten pitää olla kurinalaisempi jos haluaa pysyä kunnossa mutta ikä ei todellakaan ole este hyvälle kunnolle ☺️ hurja tuo sun mave, onko sulla jotain remmejä tms apuna vai nostatko ihan ”paljaalteen” vaan? Musta tuntuu että mulla lipeää aina kädet siitä tangosta 😀

  3. possuko sanoo:

    Minulla harmillisesti juuri tasan 30-vuotta oli se ikä kun paino mystisesti alkoi nousta. En pysy enää hoikkana, normaapainoisena kyllä kunhan vaan teen töitä asian eteen. Vanhempaan painoon en pysty enää palaamaan, kun en pysty sairauteni vuoksi enää liikkumaan yhtä paljon. Aiemmin aikuisiällä oli painoindeksi välillä 18-20 ja tuntuu kyllä vähän pahalle katsella noita kuvia kun olin vaan niin paljon paremman näköinen. Nyt on 22, ja jostain syystä näytän jo tässä painossa paljon tuhdimmalle kun on kaksoisleukaa yms. Mutta päivittäiset pienet valinnat on todellakin tärkeitä ja merkityksellisiä! Ja itse yritän koko ajan taistella siitä että paino todellakin pysyy samana, punnitsen itseni vähintään kerran viikossa ja jos useampana viikkona putkeen näyttää kilon enemmän niin heti kurinpalautus.

  4. HannaM sanoo:

    Hei,
    En allekirjoita omalla kohdallani. Oli vähällä että alan hyväksymään tuota rupsahtamis-ajatusta, mutta onneksi totesin että se on korvien välissä.
    Kolme raskautta takana(mitkä ei pitäny olla mahdollisia) ja ruuhkavuodet päällä, liian paljon tingin omasta lenkkeilystä, mutta välillä taide ja luonto lataa paremmin kuin tavoitteellinen liikkuminen.
    Toivoisin ettei kukaan alista itseään rupsahtamiselle, ikääntyminen on luonnollista ja kaunista. Omalta osaltani tuo ajatus on tehnyt minusta timmimmän, koska energiaa vapautuu rennompaan olemiseen, muiden ja itsensä hyväksymiseen. Ja kun ikääntyy todennäköisesti saman kokee kaveripiiri, joten ei sitä joukosta erotu;)
    Totta on että liikunta ja ravinto on tärkeitä, niihin tulee ja on hyvä kiinnittää huomiota. Mutta ne eivät yksin estä ’rupsahtamista’.
    Tulipa pohdittua syvällisesti 🙂

  5. Jaana sanoo:

    En omalta kohdaltani osaa sanoa mitä muutoksia tuli kun ylitin 30 vuotta, ilmeisesti ei suurempia kun en niihin niin reagoinut. Sain lapset kun olin 32 v/35 v ja silloin jäi muutama kilo. Aloitin aktiivisemman elämän n. 6 vuotta sitten. Nyt olen ylittänyt 50 v (parin viikon päästä 52 v) enkä ole aikaisemmin ollut fyysisesti näin hyvässä kunnossa, paino kohdallaan ja lihaksiakin tulee pikku hiljaa enemmän. Pyrin syömään terveellisesti, liikkumaan säännöllisesti ja noin vuosi sitten aloitin kuntosalitreenin. Ei siis ole mahdotonta hieman vanhempana parantaa kuntoa ja kasvattaa lihasta:)

  6. Aliisa sanoo:

    En täysin allekirjoita ajatusta että kolmekymppisenä alkaisi raju alamäki. Luulen että osa puolitietoisesti lakkaa yrittämästä (eivät kaikki) tämän harha-ajatuksen myötä. Olen itse 32-vuotias, ja aineenvaihdunta alkoi jämähtää pahasti. Tämä ei kuitenkaan johtunut niinkään iästä, vaan hävettävän säälittävästä pienestä energiamäärästä suhteessa suureen liikuntamäärään. Olen vuoden aikana nostanut energiamäärää reilusti, mutta projekti jatkuu vielä. Miten on käynyt? Olen jaksanut paremmin, eikä paino ole noussut. Itse asiassa päälle kilo on tippunut projektin aikana. Olen myös alkanut pitää lepopäiviä useammin, eli aina kun kroppa viestittää sellaisen tarpeesta. Jos olisin jäänyt entisiin miniannoksiin, paino-ongelmat olisivat pian kaverina. Nyt säästöliekin ”oireet” ovat vähentyneet selkeästi, ja myös tuttavien mielestä olemukseni on energisempi. Ei siis kannata pihistää ravinnosta, etenkään kunnon ruuasta 🙂

Kommentoi