JUMITTAAKO PAINO? TSEKKAA TEETKÖ TÄMÄN VIRHEEN!

Oon miettinyt tätä aihetta paljon, sillä oon nykyään yhä enemmän sitä mieltä, että psyykkisellä hyvinvoinnilla on tosi vahva yhteys myös fyysiseen ulkomuotoon. Kroppaa voi toki muokata melkeimpä miten paljon tahansa pelkällä fyysisellä rutistamisella, mutta joskus esimerkiksi kehityksen junnaaminen johtuu liiasta yrittämisestä ja sitä kautta haalitusta stressistä. Esimerkkinä yksi tavoitteista vaikein (ainakin onnistumisprosentin perusteella) eli painon pudottaminen, painonhallinta ja kuuluisa kiristyminen/kiinteytyminen. Tässä tavoitteessa on todella helppoa vetää kroppa ja pääkoppa juntturaan, sillä usein ajatellaan että jos paino ei tipu täytyy lisätä treeniä ja vähentää ravintoa, joka vie hommaa helposti vain väärään suuntaan. Miten monesti oon todistanut tilannetta, jolloin ollaan höllätty, otettu muutama ylimääräinen lepopvä tai lisätty esimerkiksi hiilaritankkauspäivä ja keho on taas alkanut toimia ja tuloksia tippua. Monesti myös lomamatkoilla monilla paino tippuu parin kilon verran, koska stressi hellittää ja aineenvaihdunta alkaa rullaamaan!

Tykkään kirjoittaa asioista, joista on omakohtaista kokemusta ja oon itsekin ollut tilanteessa, jossa oon tehnyt kaiken 100% oikein; syönyt tosi puhtaasti ja laskenut kalorit/makrot kuntoon, treenannut paljon, mutta silti en ole mielestäni saanut niitä tuloksia mitä olisin noilla määrillä odottanut. Joka paikassa toitotetaan aina kehityksen kolmea kulmakiveä (treeni, ravinto, lepo) mutta silti se helpoin jää kuitenkin suurimmalta osalta kokonaan liian vähälle huomiolle. Ehkä nyky-yhteiskunnassa on liikaa juurtunut se ajatus, että mitään ei voi saada helpolla, ja esimerkiksi lepääminen on laiskuutta. Todellisuudessa monikin saisi paremmat tulokset järkevöittämällä treenit ja ravitsemuspuolen.

Kun tänä syksynä ensimmäistä kertaa varmaan 10 vuoteen, vähensin aika radikaalisti treenimääriä, mietin toki paljon, että miten kroppa reagoi tähän. En väitä, ettenkö vähän pelännyt lössähtämistä tai laiskuusfiiliksen iskemistä. Toki sitä miettii heti loogisesti, että kun kulutus pienenee niin ei voi syödä enää yhtä paljon kuin ennen. No kaikkea ei tarvitse aina analysoida niin paljon vaan luonto hoitaa toki osuutensa ja tietysti myös ruokahalu vähenee treenimäärien pudotessa. On itseasiassa ihan mukavaa, kun ei ole kokoajan ja aina jäätävä nälkä. :D Lepopäivät ja rentoutumisen opettelu on johtanut jopa siihen, että olen jostain kumman syystä ollut tyytyväisempi itseeni kuin aiemmin. Tietysti edelleen treenailen suhteellisen paljon jos verrataan ns. normaaliin ja tietysti liikunnalla on todella paljon positiivisia asioita, mutta helposti ne posit kääntyykin negatiiviseksi jos homma vedetään yli. Paino ei ole noussut ja kroppa tuntuu jopa paremmalta kuin jatkuvassa pumppitilassa oleva. :D

Sitten päästään asiassa eteenpäin, eli keinoja jotka oon toiminut ainakin itselläni toimiviksi palautumisen ja hyvinvoinnin edistäjiksi. Rentoutumista ei tulisi suorittaa, eli ottaa siitä stressiä, mutta joskus tilanne voi olla sellainen, että alkuun pitää vain päättää esimerkiksi päivä, jolloin ei ole mitään aikatauluja tai ajankohta kun varaa itselleen omaa aikaa.

Yksi todella ihana tapa rentoutua on intialainen päähieronta, jota tarjotaan Ladies Clubilla. Hoidossa hierotaan nimensä mukaisesti pää, kasvot, mutta myös hartiat. Tää on oikeesti todella ihanaa ja rentouttava kokemus! Maria joka tekee hoitoja on jo itsessään niin ihanan läsnäoleva persoona, että hänen hoidoissaan tulee alusta asti tosi hyvä olo. Oon käynyt noissa hoidossa jo useamman kerran ja oppinut pikkuhiljaa rentoutumaan paremmin. Loppupäivälle ei kannata varata mitään kovin menevää ohjelmaa, vaan nauttia olosta ja lepäillä. Tämä takaa myös sikeämmät ja paremmat yöunet. Jos innostuit tästä, Maria tarjoaa hoidon alennettuun hintaan 30 € / kerta mun lukijoille (koodi: arou30). Aikoja voi varata tai esim hankkia lahjakortin Ladies Clubin vastaanotosta tai s-postitse maria.dahlberg@wsc.fi. Marian FB-sivulla enemmän infoa täällä!

Vastapaino treenille – Mulla ei oikeen koskaan ole ollut mitään muita harrastuksia kuin urheilu ja oon tosi huono innostumaan mistään, joten oon yrittänyt keksiä puuhaa, mitä tykkään tehdä ja mihin ei kuulu sykkiminen ja urheilu. Mikään asia ei saisi olla koko elämä, kenelläkään. Kokkailu ja reseptien suunnittelu on toiminut tähän saakka hyvänä puuhastelukeinoja esimerkiksi iltoina kun en ole mennyt treenaamaan, mutta en ole halunnut vain maata toimettomana telkkarin edessä. 

Piikkimatto – Edelleen yksi suosikki rentoutumiseen on hyvinkin simppeli piikkimatolla makaaminen. Mun mielestä tuntuu hieman oudolta mennä makaamaan sänkyyn tai sohvalle keskellä päivää, mutta piikkimaton päällä voin helposti ottaa lyhyet päikkärit ja sen jälkeen olo on kuin uudestisynytyneellä ja loppupäivän energiat taattu! Suosittelen piikkimattopäikkäreitä, etenkin jos treenikertoja tulee useampi päivään.

Oman kehon kuuntelu – Tää on aika itsestäänselvä asia, mutta ah, silti niin vaikeeta aina välillä. Mä oon aina ollut sellanen, että oli talvi tai kesä, flunssa tai väsy, niin oon silti mennyt pitämään mun jumpat. Tämä asia tuli opittua lopulta kuuluisan kantapään kautta, ja nykyään yritän tunnistaa eron esimerkiksi ohi menevän väsymyksen ja oikean, palautumista kaipaavan kehon välillä. Joskus treenin skippaaminen voi olla parempi vaihtoehto kuin väkisin meneminen. Useastihan väsymys on kuitenkin sellainen alkukankeus, jonka väistyminen parhaimmillaan johtaa ihan mielettömän hyvään treeniin, mutta jos useampi treeni maistuu puulta ja kroppa pistää vastaan, on parempi vetää jarrut pohjaan ja huilia hetki ennen seuraavaa rykäisyä!

Vastapaino koville treeneille – Mitä enemmän tekee kovia treenejä, sitä enemmän tulisi tehdä myös kevyempiä suorituksia. Kuten oon nyt useammassa postauksessa kertonut niin pyrin tekemään enemmän ns. pk-alueella tapahtuvia liikuntasuorituksia, lähinnä kävelyn muodossa. Vaikka joskus pelkkä sohvalla makaaminen voi olla hyvä idea, silti kannattaa muistaa että ihminen on luotu liikkumaan ja palautumisen kannalta kevyt puuhastelu voi toimia paremmin kuin täysin passiivinen makaaminen.

Loppuvuosi saattaa olla monille hyvin stressaava ajankohta, joten ei unohdeta ottaa myös iisisti välillä! Varaa itsellesi aika päähierontaan tai tee pitkä kävelylenkki lunnonvalossa, sillä tää pimeä aika vaatii vähän enemmän tsemppiä meiltä kaikilta! <3

PS. Aiheeseen liittyen, joudun tänään skippaamaan illan jumppacombon flunssan vuoksi. Oon tässä väitellyt itseni kanssa koko aamun siitä, että oonko riittävän kipeä, mutta päätin sitten tämänkin tekstin siivittämänä olla kaukaa viisas ja toivon että homma menee tällä lepäilyllä ohi. Huomaan, että aiemmin koettu ylirasitustila ja sen mukaiset oireet iskee nykyään hieman helpommin päälle, etenkin silloin jos oon kipeenä, joten en viitsi ottaa riskiä yhden jumppaillan vuoksi. :)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


4 Responses to “JUMITTAAKO PAINO? TSEKKAA TEETKÖ TÄMÄN VIRHEEN!”

  1. Tanja sanoo:

    Heippa!

    Kiitos blogistasi! Jutut ovat ajankohtaisia ja kiinnostavia, asiapohjakin on hyvää. Ainoa juttu joka on nyt viimeaikoina hiukan häirinnyt on tuo ”ns.” jota olet ahkerasti alkanut käyttää myös kohdissa joissa se ei ole tarpeellinen. En tiedä onko tämä turha kommentti, mutta tällaiset tavat jäävät usein itseltä täysin huomaamatta.

  2. Icecreamlover sanoo:

    Olipa hyvä kirjoitus ja osui omaan nilkkaan…
    Olen vähintään kuukauden tarkkaillut enemmän ruokavaliota, ruokahalu on kyllä ollut huonompi, aineenvaihdunta jumissa (kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastan ja arvot siinä vähän enemmän vajaalla). Treenailen aika paljon, 2-3 kertaa joko bodystep tai -combat, lenkkeilyä, kävelyä ja salilla kerran viikossa. LIsäksi kotona lyhyt hiit-treeniä useampana päivänä viikossa. Joka päivä siis jotain, lepopäivä on noin tunnin kävely… Jaksan kyllä ihmeen hyvin, ainakin kun vaan lähden johonkin niin piristyn ulkoilmasta ja jumpista. No mitäpä luulet, painohan on oikeastaan noususuunnassa. Ei ainakaan vähenemään päin, vaikka sitä olen hakenut ja varmasti kalorit on pienemmät kuin esim. syyskuussa…
    En vaan uskalla olla liikkumatta, koska pelkään että kuinka paljon se paino sitten ollenkaan nousee ja kun ruokahan nyt kuitenkin aina maistuu.. ;)

  3. Jemina sanoo:

    Mielenkiintoinen postaus aino, huomionarvoisia juttuja kyllä! :)

    mun blogissa ois kuvia ja youtube kanavalla myday -videota Lapin reissulta, video löytyy blogista :)

    https://plantifulmindj.blogspot.fi/

  4. Aliisa sanoo:

    Erittäin hyvä kirjoitus! Olen aivan samaa mieltä hölläämisen merkityksestä. Ylipäänsä kun kykenee asennoitumaan treeniin ja toisaalta myös ruokailutottumuksiin, pienet ”lipsahdukset” eivät tunnu missään! Ns. taitolajien harrastajana olen myös huomannut, että pieni ”sulattelu” auttaa sisäistämään uusia liikkeitä jatkuvan toistamisen sijaan :-)

Kommentoi