TÄNÄÄN TREENI VAIHTUI PIZZABUFFETTIIN

Yksi nykyajan vitsauksista on ihmisten ulkoisesti siloiteltu elämä. Tarkoitan, että esiin tuodaan helposti vain positiivisia asioita ja kerrotaan kun jokin on sujunut hyvin. Medialukutaidon omaavat toki ymmärtävät sen olevan vaan osa ihmisten elämää, mutta silti se vaikuttaa meidän alitajuntaan enemmän kuin ehkä itsekään voi ymmärtää. Vaikka joskus on huonoja päiviä, sen ei tarvitse johtua mistään, eikä sille tarvitse aina tehdä jotain. Niiden fiiliksien voi vaan antaa olla ja vaikka viettää sellaisen päivän, ettei ei edes yritä tehdä mitään haastavia tehtäviä.

Lähdettiin tänään aamupäivällä salille, tarkoituksena tehdä selkätreeni. Mulla oli vähän sellainen fiilis, että nojaa, mennään nyt, eiköhän se siitä lähde. No, siinä treenatessa oli vähän sellainen väkinäinen fiilis kokoajan ja alkoi ärsyttää yksi jos toinenkin asia. Vedin mm. herneet kun mies oli sekoittanut kreatiinia juomapulloon, jossa oli BCAA:ta (jota halusin siis juoda) ja marttyyrinä en muka voinut juoda enää ollenkaan. :D Nojoo, mun fiilis tarttui sitten toiseenkin ja jossain välissä päätettiin lähteä hemmettiin koko salilta ja jätettiin treeni kesken. Ei oo muuten kovin montaa kertaa käynyt meikäläiselle noin, mutta siis, jos treeni ei kulje niin sitten ei kulje ja koitetaan huomenna uudella innolla!

Kotiin tullessa piti alkaa miettiä ruokailuhommia ja siinä hetken pähkäiltyä päädyttiin lähtemään RAX:in buffettiin! Eli loppuepeleissä suunnitelma hyvä treeni + terveellinen safka muuttuikin paskaan treeniin ja ruokailuun Raxissa. :D Ja tällä hetkellä ei edes harmita yhtään. Yritän itsekin opetella ajattelemaan, ettei koko elämä ole mikään täydellinen suoritus, eikä yksi päivä suuntaan tai toiseen muuta juurikaan mitään. Toki pienistä asioista syntyy suurempi kokonaisuus, mutta niin kauan kun ei olla tähtäämässä tärkeisiin kilpailuihin (tai vaikka oltaisiinkin..) niin ei ole tarvetta elää kuin kurinalainen kilpaurheilija. Tuo on nykyään tosi väärinymmäretty asia, sillä hyvinvointi ja kuntoilu on sekoittunut aika vahvasti ammattiurheilijan meininkiin, kun kaikki mitataan treenien, ravinnon ja lepäämisen mittarilla. Olen itsekin elänyt siinä uskossa, että treeni ja ravinto muodostaa kaiken hyvinvoinnin ja lukenut tällaisia tekstejä miettien, että the only bad workout is the one that didn’t happen. Haha. :D

Oon muutenkin miettinyt paljon bloggaamista, tätä blogia ja sisällöntuottoa. Oon siinä pisteessä, että haluaisin muuttaa tätä linjausta jotenkin, mutta haen vielä sitä suuntaa. Kaikki treenivinkit on jaettu, dieeteistä paasattu, hyvinvointi on niin kliseinen nimi jo itsessään, ettei siitä jaksaisi jauhaa enää. Haluaisin viedä tätä jotenkin rehellisempään suuntaan, ehkä jopa sinne mistä kaikki joskus aikoinaan alkoi. Joka puolelta tulee nykyään niin paljon ärsykettä, että ei jengiä kiinnosta enää lukea miten saat paremman perämisen tai kuinka valmistit viidennen tuhannen kerran raakasuklaata, tällä kertaa lakritsin makuisena. Jotain muutosta siis kaivataan, mutta en vaan tiedä vielä mitä! Olisi kiva kuulla teidän ajatuksia tästä aiheesta? Onko treeniblogit jo nähty vai eletäänkö ainoastaan murroskautta uuteen suuntaan?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


SPORTTAAJAN PORKKANAKAKKU

Lauantai ja reseptipäivä! Oon taas kunnostautunut leipomisen kanssa ihan kunnolla. Koko kevät meni ruokavaliota noudatettaessa ja kesällä oli parempaa tekemistä, mutta nyt oon taas viettänyt aikaa keittiössä testaillen erilaisia leipomuksia ja ruokia. Eilen tuli väsäiltyä porkkanakakkua ja koko idea lähti siitä kun näin kaupassa Philadelphian (ilmeisesti) uuden active tuorejuuston. Kyseessä siis vähärasvaisempi ylimääräisellä proteiinilla varustettu tuorejuusto. Oon joskus käyttänyt kyseisen merkin kolme prossasta tuorejuustoa, mutta nyt päätin testailla tätä porkkanakakun kuorrutteeksi ja aika nappiin meni, vaikka itse sanonkin. Välillä sitä miettii, että onko oma maku vaan muokkautunut sellaiseksi, että kaikki ”terveelliset versiot” maistuu niin hyvältä, vai onko ne myös muiden makuun. Sillä tää maistu mun mielestä ihan samalta kuin tavallinenkin porkkanakakku, hitsi kui hyvää ja megahelppo valmistaa!

Pohja:

  • 2 dl kaurajauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 rkl kookosöljyä
  • 1 rkl kookosmannaa (jos ei ole kookosmannaa, voi vaihtoehtoisesti käyttää 2 rkl kookosöljyä)
  • 5-10 tuoretta taatelia (kivet pois)
  • 1 kauhallinen (~30g) vaniljan makuista heraproteiinia
  • 2 tl kanelia
  • 1 tk kardemummaa
  • 3-4 porkkanaa raastettuna
  • n. 1-1,5 dl vettä
  • (steviaa jos kaipaa lisää makeutta / jos haluaa vähentää taatelien määrää)

Uuni 200 asteeseen. Kaikki aineet tehosekoittimeen ja taikinaksi. Kaada taikina leivinpaperilla vuodeltuun vuokaan. Itselläni on silikoninen ”leipävuoka” johon leivonnaiset eivät jää kiinni. Hieman uunin tehoista riippuen, paista 10-15 min ja ota jäähtymään.

Kuorrute:

  • 1 prk philadelphia active tuorejuustoa
  • kauhallinen vaniljan makuista heraproteiinia
  • (stevia, kaneli, kardemumma oman maun mukaan)

Sekoita aineet yhteen ja levitä jäähtyneen pohjan päälle. Koristele mantelirouheella. 

Heraproteiinin maulla on aika suuri rooli, joten sen tulisi olla tietysti hyvän makuista, jotta homma onnistuu! Mä käytin tähän fitnessgurun vanilja isolaattia. Leipomuksen makrojakauma on sellainen, että tää on ihan loistava välipala ennen treeniä tai sen jälkeen palariksi!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MITÄ TAPAHTUI KUN TREENIMÄÄRÄT VÄHENIVÄT?

Eilisessä tekstissä tuli sivuttua, että taitaa olla ensimmäinen kerta kymmeniin vuosiin, kun mun treenimäärät ovat olleet näin vähäisiä ihan säännöllisesti. Toivottavasti kukaan ei nyt tartu sanaan ”vähäinen”, sillä en jaksaisi miljoonatta kertaa sanoa, että kaikkihan on suhteellista ja riippuu siitä mihin vertaa. ;D Joskus kirjottaessa sitä miettii, että kuinka aina joutuu alustaa kaikki asiat joka kulmasta, ennen kuin voi sanoa mielipiteensä, hah!

No joo, pysytäänpä aiheessa, eli mitäs kaikkea mullistavaa on tapahtunut kun en olekkaan painanut pää kolmantena jalkana päivästä toiseen..

Palautuminen on (luonnollisesti) tehostunut, eli en ole jatkuvasti ihan jumissa. En toki ole aiemminkaan ollut ihan tukossa, mutta tämän palautumisen huomaa siis treenitehoissa, eli treenit sujuvat tehokkaammin, kevyemmin ja tuntuvat paremmilta. 

Kroppa ei ole niin nesteinen kuin aiemmin. Kun treenimäärät ovat korkeat, on keho jonkinlaisessa ”pumpissa” jatkuvasti, eli olo on nyt jopa kevyempi ja slimmimpi kuin silloin kun paukuttaa hulluna menemään!

Nukahdan nopeammin, eli pääsen nopeammin rentoutuneeseen tilaan iltaisin. Tämän eron huomaa, sillä päivinä kun treenaan tuplasti, nukahdan hitaammin ja saatan heräillä yöllä. Johtunee siitä että keho on hieman ylikierroksilla, kun treenikertoja tulee enemmän.

Ruokahalu on pienentynyt. Tämä on toki hyvä homma siinä mielessä, että ruoka ei ole jatkuvasti mielessä. :D Toisaalta sekin on aika kiva fiilis, kun oot vetänyt törkeen kovan treenipäivän ja ruoka maistuu ah, niin taivaalliselta! Toki ruoka maistuu nytkin, mutta ei samalla tavalla. Ennen en voinut ymmärtää, miten jollekin voi olla haastavaa syödä riittävästi, nyt voin jollain tavoin samaistua siihen että syöminen ei oo kovin kivaa silloin kun ei ole nälkä. Terkuin muija, jolla oli ennen nälkä 24/7.

Enemmän aikaa! Tää on ollut tosi jees, sillä treeni ei vie ainoastaan sitä siihen menevää aikaa, vaan koko projekti liikkumisien, suihkujen ja ruokailujen kanssa leikkaa ihan hyvän siivun päivästä, varsinkin kun se tapahtuu useampaan kertaan. Koen, että oon jopa pystynyt tekemään muita duuneja paremmin/tehokkaammin, kun on ollut enemmän aikaa panostaa siihen mitä tekee. Lisäksi oon kokenut ihan ennenkuulumattomia juttuja ja esimerkiksi viettänyt keskellä viikkoa illan kotona telkkua katsellen. Huh, melko hurjaa jos en sanois! :D

No mites oon sitten treenannut? Mullahan on ohjaukset vähentyneet ja oon myös vähentänyt omien treenien määrää samaan aikaan. Pyrin tekemään kävelylenkkejä 1-4 kertaan viikossa näiden lisäksi. Koska teen paljon duunia sisätiloissa, tuntuu hyvältä haukata happea ja liikkua rennommin ulkona.

Viime viikko näytti tältä:

MA: Bodyattack, spinning

TI: lepo

Ke: Bodyattack, TBC (step-tunti)

To: Bodystep, Sprint

Pe: RPV, rinta-hauis-ojentaja salilla

La: lepo

Su: Pakaratreeni salilla (Booty challenge)

Harvoin tulee tällaisia kirjoiteltua, mutta onko siellä ruudun takana joku joka olisi kiinnostunut aloittamaan treenit meidän ihan parhaalla salilla, eli Wasa Sports Clubilla? Hintaanhan kuuluu (naisille) kaksi salia ja nykyään molemmat paikat ovat auki 05:00-23:00, jolloin treenaamaan pääsee lähes milloin tahansa. Meillä on ihan loistotarjouksia tällä hetkellä, esimerkiksi jos oot joskus ollut jäsenenä ja oot alkanut kaipailla takaisin treenien pariin, niin nyt saat kortin sun vanhalla hinnalla taas (+5€ joka on tullut kaikille) !! Uusille tyypeille on olemassa mm. 59€/kk hinta ja vaikka mitä muita siistejä juttuja. Muhun voi olla yhteydessä jos haluaa aloittaa hommat kohti parempaa oloa ja energisempää talvea. Voin kertoa, että mikään ei oo tehokaampi ase kaamosta vastaan kuin liikunta! :)

Heitetäänpä vielä, että jos joku päättää ottaa mun kautta kortin, lupaan auttaa henkilökohtaisesti homman alkuun. Vinkkaan parhaat jumpat sun tavoitteisin sopiviksi ja autan muissakin jutuissa että pääset alkuun! –> aino.rouhiainen@wsc.fi

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.