TÄNÄÄN TREENI VAIHTUI PIZZABUFFETTIIN

Yksi nykyajan vitsauksista on ihmisten ulkoisesti siloiteltu elämä. Tarkoitan, että esiin tuodaan helposti vain positiivisia asioita ja kerrotaan kun jokin on sujunut hyvin. Medialukutaidon omaavat toki ymmärtävät sen olevan vaan osa ihmisten elämää, mutta silti se vaikuttaa meidän alitajuntaan enemmän kuin ehkä itsekään voi ymmärtää. Vaikka joskus on huonoja päiviä, sen ei tarvitse johtua mistään, eikä sille tarvitse aina tehdä jotain. Niiden fiiliksien voi vaan antaa olla ja vaikka viettää sellaisen päivän, ettei ei edes yritä tehdä mitään haastavia tehtäviä.

Lähdettiin tänään aamupäivällä salille, tarkoituksena tehdä selkätreeni. Mulla oli vähän sellainen fiilis, että nojaa, mennään nyt, eiköhän se siitä lähde. No, siinä treenatessa oli vähän sellainen väkinäinen fiilis kokoajan ja alkoi ärsyttää yksi jos toinenkin asia. Vedin mm. herneet kun mies oli sekoittanut kreatiinia juomapulloon, jossa oli BCAA:ta (jota halusin siis juoda) ja marttyyrinä en muka voinut juoda enää ollenkaan. 😀 Nojoo, mun fiilis tarttui sitten toiseenkin ja jossain välissä päätettiin lähteä hemmettiin koko salilta ja jätettiin treeni kesken. Ei oo muuten kovin montaa kertaa käynyt meikäläiselle noin, mutta siis, jos treeni ei kulje niin sitten ei kulje ja koitetaan huomenna uudella innolla!

Kotiin tullessa piti alkaa miettiä ruokailuhommia ja siinä hetken pähkäiltyä päädyttiin lähtemään RAX:in buffettiin! Eli loppuepeleissä suunnitelma hyvä treeni + terveellinen safka muuttuikin paskaan treeniin ja ruokailuun Raxissa. 😀 Ja tällä hetkellä ei edes harmita yhtään. Yritän itsekin opetella ajattelemaan, ettei koko elämä ole mikään täydellinen suoritus, eikä yksi päivä suuntaan tai toiseen muuta juurikaan mitään. Toki pienistä asioista syntyy suurempi kokonaisuus, mutta niin kauan kun ei olla tähtäämässä tärkeisiin kilpailuihin (tai vaikka oltaisiinkin..) niin ei ole tarvetta elää kuin kurinalainen kilpaurheilija. Tuo on nykyään tosi väärinymmäretty asia, sillä hyvinvointi ja kuntoilu on sekoittunut aika vahvasti ammattiurheilijan meininkiin, kun kaikki mitataan treenien, ravinnon ja lepäämisen mittarilla. Olen itsekin elänyt siinä uskossa, että treeni ja ravinto muodostaa kaiken hyvinvoinnin ja lukenut tällaisia tekstejä miettien, että the only bad workout is the one that didn’t happen. Haha. 😀

Oon muutenkin miettinyt paljon bloggaamista, tätä blogia ja sisällöntuottoa. Oon siinä pisteessä, että haluaisin muuttaa tätä linjausta jotenkin, mutta haen vielä sitä suuntaa. Kaikki treenivinkit on jaettu, dieeteistä paasattu, hyvinvointi on niin kliseinen nimi jo itsessään, ettei siitä jaksaisi jauhaa enää. Haluaisin viedä tätä jotenkin rehellisempään suuntaan, ehkä jopa sinne mistä kaikki joskus aikoinaan alkoi. Joka puolelta tulee nykyään niin paljon ärsykettä, että ei jengiä kiinnosta enää lukea miten saat paremman perämisen tai kuinka valmistit viidennen tuhannen kerran raakasuklaata, tällä kertaa lakritsin makuisena. Jotain muutosta siis kaivataan, mutta en vaan tiedä vielä mitä! Olisi kiva kuulla teidän ajatuksia tästä aiheesta? Onko treeniblogit jo nähty vai eletäänkö ainoastaan murroskautta uuteen suuntaan?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


12 Responses to “TÄNÄÄN TREENI VAIHTUI PIZZABUFFETTIIN”

  1. Hannis sanoo:

    On myös välittynyt tänne lukijalle asti vähän se että sulla lienee pientä motivaatiopulaa blogiin välillä mutta ei mun mielestä yhtään yllätä. Olet tosiaan vuosia jo samoista aiheista kirjoittanut ja veikkaan että kun elämäntilanne muuttuu, myös keskittyminen näihin oman itsensä ympärillä pyöriviin aiheisiin luonnollisesti vähenee ja hyvä niin. Olisi kiva jos siirtyisit bloggaamaan ilman liikuntapainotetta vaan yleisesti sun elämästä? 🙂

  2. Beau sanoo:

    Mun mielestä joka postauksen ei tarvitse olla täynnä uutta tietoa ja vinkkejä (ns. informatiivinen postaus), vaikka niiden ansiosta oletkin osittain noussitkin niin suosituksi blogiksi 🙂 Tykkään myös lueskella vaan yleisesti pohdintoja ja arkipäiväisiä ajatuksia. Ymmärtäähän sitä, että jos on blogia kirjoittanut melkein päivittäin monen vuoden ajan aiheet alkaa jossain kohtaa loppumaan. Omasta mielestä voisit hyvin kirjoittaa yleisesti päivistäsi ja kuulumisiasi ja aina jos tulee hyvä idea niin enemmän ”asiapainotteista” kiitos ihanasta blogista, olen lukenut jo varmaan 4-5 vuoden ajan

  3. Myy sanoo:

    Musta oot menossa omassa elämässäsi nyt tasapainoisempaan, rennompaan ja itsellesi rehellisempään suuntaan. Sitä on ilo seurata ja mieluusti näkisin sitä myös blogissa. On luonnollista, että blogi elää bloggaajan mukana ja uskon, että sulla on paljon annettavaa lukijoillesi. Itse ainakin koen hyvinvoinnin eri tavoin kuin miksi se useimmissa hyvinvointiblogeissa mielletään. Jatkuva kontrolli, perfektionismi ja överiksi laitettu ulkokuori ei ole minulle sitä (enää) ja luulen, että joku muukin saattaa olla jo herännyt tuosta kuplasta. Mene oman fiiliksesi pohjalta niin hyvä tulee! 🙂

  4. Mariem sanoo:

    Pidän sun blogista enemmän nykyään kuin ennen, ihanan rehellistä ja helpottavaa luettavaa. Monipuolisuus on parasta! Ainut mitä jäin kaipaamaan on kuva pizzamättölautasesta 😉

  5. Rupsu sanoo:

    Totta, sinun blogissa on kyllä pohdittu jo liikunnallisen elämäntapaan liittyviä asioita monilta kannoilta. Myös ihan sinun kuulumisia ja uusia innostuksia/ harrastuksia olisi mielenkiintoista lueskella. Hyvää syksyn jatkoa sulle! <3

  6. maikki sanoo:

    Mä niin kaipaan että blogit palaisivat hieman sinne alkujuurille, nimenomaan sinne päiväkirjamaiseen
    Jatkuvat samat jutut, mainospostaukset jne. Mitä blogit on nykyään täynnä, ei jaksa oikein enää kiinnostaa

  7. Suivi sanoo:

    Minusta on ainakin kiva lukea myös sellaisia spontaaneja postauksia, jotka syntyvät tyyliin ”kaupassa joku teki sitä ja tätä, että ärsytti, pakko kirjoittaa siitä ja julkaista just nyt” tai ”(aamulla unen pöpperössä) viime yönä en saanut unta koska mietin…”
    Kannustan siis siihen, että jokaisen postauksen ei tarvitse olla niin suunniteltu tai informoiva. Toki oman mielipiteen ja fiiliksien suoraan kirjoittaminen, etenkin jossain tunneryöpyssä, voi herättää lukijoissa aina vastamielipiteitä, eli se tietysti edellyttää myös vastapuolen kommenttien sulattamista 🙂

    Tykkään blogissasi tällä hetkellä kaikesta: ruokajutut on ihan parhaita (niistä älä luovu!), treenijutut on ollu kivoja, mutta erityismaininnan ansaitset kyllä siitä, että olet mielestäni nykyään alkanut enemmän avaamaan juurikin sitä omaa ajatusmaalmaasi ja pyyhkimään pois sitä ns. täydellisen bloggarin kuvaa. Musta on alkanut tuntumaan, etten ikinä osaa odottaa minkälainen postaus sinulta seuraavaksi tulee tai mitä otsikot pitävät sisällään ja se on hyvä juttu! Hae rauhassa inspiraatiota ja mieti mihin suuntaan haluat blogia viedä, mutta muista että sitäkään ei välttämättä tarvitse osata määritellä tai päättää tarkasti, vaan antaa intuition viedä. Bloggaamisessa on se hyvä (?) puoli, että palaute sisällöstä tulee kyllä välittömästi 😉

  8. Susanna sanoo:

    Mä tykkään sun blogista nykyään paljon! Armollisuus itseä kohtaan näkyy jotenkin ja kiva, että elät nykyään rennommin. Tai ainakin siltä vaikuttaa. 🙂 Informatiivisia ja hyviä postauksia joka lähtöön löytyy, joten kuten edellä olevat kommentoivat niin itsekin sanoisin, että päiväkirjamainen blogi ja arjen ajatukset kiinnostavat ainakin itseäni. 🙂

  9. Jenni sanoo:

    Vuodesta 2014 asti kun muutin Vaasaan ja ihastuin sun hulluihin jumppiin ja sun ihanaan auktoriteettiin (:D <3) oon lukenu sun blogia joka päivä ja en kyllä rehellisesti haluais että luovut bootcamp-treenipostauksista, esim joissa annat vinkkejä minkälaisia circuitteja voi tehdä yms, ne kolahtaa ainakin mulle vaan niin hyvin. Mutta postukset ilman treeniaiheita on ihan parasta luettavaa myös. Tykkään kaikista sun arkipäiväsistä aiheista ja vaikka joistakin uusista jutuista, mitä oot kokeillut tai suosittelet kokeilemaan (LPG-hoidot ja sen tapaiset aiheet) on tosi mielenkiintoista luettavaa. Jos tänne blogiin on mahdollista lisätä, niin joskus olis superkivaa jos tekisit vaikka jonkun videopostauksen sun jonkun päivän rutiineista ja spontaaneista jutuista mitä ikinä tuleekaan sinä päivässä vastaan 🙂
    Mutta mitä ikinä sä tänne kirjottaisitkaan, niin aina niitä tekstejä on tosi kiva lukea ilman mitään kyllästymistä!

  10. Aija-Liina sanoo:

    Valitsetko sinä muuten Raxissa sen pizzapöydän, vai menetkö lähinnä sillä salaattipöytä + keitto leipineen linjalla? 🙂

    • ainorouhiainen sanoo:

      No yleensä sekä että! nyt viimeksi vetelin paljon saldee mutta myös kanawingsejä ja pizzaa 🙂

  11. Hannah-Tuulia sanoo:

    Olen alkanut seuraamaan blogiasi vasta hiljattain. Ehkä noin vuoden verran. Aiheet ovat kiinnostaneet ja herättäneet mielenkiintoa ja inspiraatiota. Olen seuraillut treeniblogeja vasta vähän aikaan niin minua kiinnostaa kaikki treenailuun ja ravintoon liittyvät asiat. Enemmän vielä hyvinvointiin liittyvät jutut kiinnostavat ja oma kohtaiset kokemukset. Arki korostuu nykyään blogeissa enemmän mikä kyllä kiinnostaa 🙂 ehkä päiväkirjamaiset jutut ovat myös mukavaa luettavaa 🙂

    Blogisi on nyt jo mielenkiintoinen ja inspiroiva. Haet ehkä itse juurikin uutta suuntaa joka on hienoa. Pidä jotain vanhaa hyväksi havaittua tapaa ja kokoa siihen uutta 🙂 jokainen kaipaa muutosta 🙂

Kommentoi