PARISUHDE & TAVOITTEELLINEN TREENAAMINEN

Toivepostausta pukkaa! Maija heitti hyvän idean ja lähdin purkamaan tätä aihetta ajatuksiksi. Otsikkohan voisi olla yhtä hyvin parisuhde ja harrastaminen, mutta koska tässä pitäisi treeniblogia raapustella, niin pidetään aihe treenaamisen ja parisuhteen ympärillä. Mullahan ei sitten ole muuta kuin omakohtaisia kokemuksia ja pohdintoja aiheesta, joten siitä lähdetään. ;)

Olen itse ollut suhteessa sekä ei-urheilevien ja urheilua harrastavien kanssa. En väitä, että onnistuneeseen parisuhteeseen tarvitaan välttämättä yhteinen harrastus, mutta jos treeni ja terveelliset elämäntavat ovat iso osa omaa elämää, on tärkeää että toinen ymmärtää sen. Oon ennenkin maininnut, että usein kun oon tavannut uuden ihmisen ja tulee ilmi mun ammatti/elämäntapa, saan siitä ns. paljon positiivista palautetta. Usein on kuitenkin myös niin, että jos juttu on jatkunut pidemmälle ja tullut ilmi, kuinka suuren osan se vie kaikesta ajasta, voi homma kääntyä toisin päin. Kun urheilee sekä ammatikseen että vapaa-ajalla, vie se luonnollisesti aika ison osan ajasta ja siihen kun plussataan kaikki oheishommat, että treeni ylipäätään kulkee (ruoka&lepo), voi toisella mennä lanttu jumiin hyvinkin nopeasti, jos itseä ei treenitouhut ja palautuminen kiinnosta. :D

Sinkkuaikoina mulle muotoituikin muutamia ”kriteerejä” mitä tulevalta mieheltä haluan, jos sellaisen vielä joskus löytäisin. Yksi niistä oli tietysti se, että tyyppi tajuaisi jotain mun elämäntavoista. Syy ei ole se, että en esimerkiksi voisi olla ihmisen kanssa joka ei ole tikissä, vaan se, että tiedän kokemuksesta, että jotta homma toimii, tarvitaan yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja niitä harrastuksia myös.

Jossain vaiheessa puhuttiin paljon siitä kuinka fitness hajottaa kaikkien sitä harrastavien parisuhteen. En ole siinä mielessä eri mieltä, etteikö kilpaurheilu ja parisuhde olisi haastavampi yhtälö, mutta siinä olen eri mieltä että fitness itsessään olisi siihen syypää. Yhtä lailla kutominen voi aiheuttaa saman, jos kutomista harrastava panostaa kaiken aikansa kutomiseen ja elää omassa lankakuplassaan 24/7. Mä oon sitä mieltä, että parisuhde vaatii sitä, että siihen panostetaan ja tehdään asioita yhdessä. Tää koituu usein ongelmaksi juuri pidemmissä suhteissa, joissa asioita pidetään itsestäänselvyytenä, eikä sen vuoksi jakseta tehdä mitään ylimääräistä koska on muutenkin kiirettä ja stressiä. Jos toisella on harrastus tai vaikka urheilulaji, joka menee kaikessa aina yli muiden menojen, menee hommat luonnollisesti jossain vaiheessa siihen pisteeseen, että yhteistä aikaa ei ole, eikä sitä jakseta järjestää. Samaan syssyyn voi lisätä myös ravintoon ja treeniin liittyvät pakkomielteet, jotka voivat yhtä lailla hajottaa parisuhdetta.

Mun mielipide on kuitenkin se, että mikäli terveelliset elämäntavat ovat itselle tärkeitä, on tärkeää löytää samanlaisia arvoja arvostava tyyppi. Toki erilaisetkin arvot voivat toimia yhteen, mutta niiden kanssa voi olla haastavampaa pitkässä juoksussa.

Itse arvostan kyllä tosi paljon sitä, että meillä on boyfriendin kanssa paljon yhteistä ja treeni on aika iso osa arkea molemmille! Käydään yhdessä treenaamassa kerran pari viikkoon, eikä ainakaan toistaiseksi olla saatu sotaa aikaiseksi, vaikka se vähän yrittääkin mua komennella tuolla salilla. :D Toisaalta on ihan kivaa kerrankin vaan olla se osapuoli joka tekee ohjeiden mukaan, kun on itse yleensä se joka vetää treenit muille. Oon myös oppinut paljon uutta, etenkin tuolla salimaailmassa ja näitä oppeja voi sitten hyödyntää myös omassa duunissa totta kai. Mä oon sitten taas se, joka hoitaa ravitsemuspuolen ja pitää molempien makrojakaumat kondiksessa. :D

Mun mielestä on ihan parasta käydä yhdessä heittämässä treeni, siihen päälle sauna ja hyvää safkaa sohvalla lojuen. Mies onkin ainakin toistaiseksi syönyt mun seoksia ihan kiitollisena. Myös terveellisemmät leipomukset näyttäis uppoovan, toki niiden normaalien herkkujen kyljessä!

PS. Tähän aiheeseen liittyen: Ollaan käyty tekemässä yhdessä rintatreeniä salilla kolmesti ja eilen, eli sillä kolmannella kerralla, meikäläinen nosti penkistä 70 kg. Kyllä noissa yhteistreeneissä jotain potkua täytyy olla! :D

PPS. Jos säkin halut olla sun kumppaninkaa ”couples who train together, stay together” :D, niin nyt sitten olisi aika ottaa jäsenkorttia meidän Wasa Sports Clubille! Tällä viikolla on sellaisia tarjouksia ettei koskaan. Mahdollisuus siis ottaa esimerkiksi oma jäsenyys takaisin. Jos oot joskus ollut jäsenenä WSC:llä ja oot alkanut kaipailla takaisin treenien pariin, niin nyt saat kortin sun vanhalla hinnalla taas (+5€ joka on tullut kaikille) !! Uusille tyypeille on olemassa mm. 59€/kk hinta tai esim. loppuvuosi ilmaiseksi. Meikäläiselle vaan mailia niin laitetaan hommat käyntiin! (aino.rouhiainen@wsc.fi)

PPPS. Käsitelläänkö seuraavaksi parisuhde & lihominen? :D :D

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MUDCAKE GOES HEALTHY

Terveppä terve! Lauantai taas ja täällä ollaan taas viettetty aikaa keittiössä aika suuri osa päivästä. Eilen valmistin omenakaurapaistosta hieman tuunattuna (ohje snäpissä) ja tänään herkuteltiin ihanan, tahmean ja suussasulavan mutakakun voimin. Alkuperäisestä ohjeesta krediitit Annalle, jonka kanssa meillä osuu usein nämä reseptien sisällöt hyvin yksiin. Sama maku tai jotain! :D Tää oli aivan älyttömän helppo valmistaa ja aikaa koko projektiin paistoineen meni varmaan vartin verran.

Mutakakku:

  • 1 dl kaurajauhoja
  • 15 tuoretta taatelia (kivet pois)
  • 1 kukkurallinen kauhallinen (30-40 g) suklaan makuista heraproteiinia (mulla Fitnessgurun chocolate hazelnut)
  •  3-4 rkl raakakaakaojauhetta (lisää määrää jos kaipaat enemmän suklaista makua)
  • 1 kananmuna ja loraus valkuaista
  • 2-3 rkl kookosöljyä (tai puolet kookosmannaa)
  • 1 tl leivinjauhetta
  • ripaus suolaa

Kaikki aineet tehosekoittimeen, koostumus on todella tahmea ja se kuuluu asiaan. Levitä mössö vuokaan (itselläni silikoninen joka ei kaipaa leivinpaperia) ja paista 175 asteisessa uunissa 5-10 min. Paistoaika sen mukaan, miten tahmean koostumuksen tahtoo. Kannattaa tarkkailla paistosta ettei kypsene liikaa, sillä tuo tahmaisuus on aika mahtavaa! :D

Jos kaapissa ei ole suklaan makuista heraa, uskon että homma toimii myös esimerkiksi vaniljapohjaisilla mauilla, kunhan lisäilee kaakaojauhetta reilummin. Kannattaa siis käyttää metodia maistele-lisää-maistele! Voisin myös kuvitella, että vegaaninen versio valmistuu myös ilman kanamunaa ja kasvisproteiinia käyttäen.

Täällä on muuten kaivettu joulujuttuja jo esiin… Onko muita joulutyyppejä, joilla joululaulut raikaa jo näinkin hyvissä ajoin? :D

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


7 x ASIA JOSTA OLEN MUUTTANUT MIELTÄNI

Mä en ainakaan koskaan… ja niin edelleen. Kaikki ovat varmasti joskus vannoneet etteivät ainakaan koskaan tekisi jotain ja sitten myöhemmin joutuneet syömään sanansa. Summailin muutamia juttuja, joiden nimeen olen vannonut tai joista olen ollut tiukasti jotain mieltä, mutta noh, jossain vaiheessa huomannut että ei se ihan niin mennytkään..

Viikonloput ilman mässäämistä ovat mahdottomuus. Mun ajatusmaailma oli todella pitkään sellainen, että en olisi voinut kuvitella viikonloppua ilman jäätävää karkkisäkkiä ja muita höysteitä. Noh, itseasiassa homma muuttui niinkin helposti, että nykyään on ehkä enemmän harvinaisuus että jotain tollaista suurempaa tulee vedeltyä. Toki sekin on ihan kivaa vaihtelua rutiineihin, mutta en koe että olisin enää mitenkään riippuvainen herkuttelusta.

Maitotuotteet ja gluteeni on saatanasta. Siirryin maidottomaan ja gluteenittomaan ruokavalioon joitankin vuosia sitten ja alkuvaiheessa niiden välttely meni jopa hieman ”överiksi”. Syön nykyäänkin pääosin etenkin ilman gluteenia, mutta nykyään puuron sekaan valikoituu usein myös sitä syntistä raejuustoa. :D Haha, pointtina siis, että olen huomannut tässäkin rajoitteen olleen vain omassa päässä.

Mun kroppa nyt vaan on sellanen, että mun pitää treenata kahdesti päivässä, koska oon tottunut siihen (ja muuten maailma kaatuu) :D. Okei, toi viimeisin lause oli vitsi, mutta jos pysytään edelleen omien ajatuksien luomissa päähänpinttymissä niin pitkään ajattelin, että tapahtuu jotain radikaalia jos vähennän treenaamista, koska oon vaan tottunut siihen. Ei tässä ole oikein tapahtunut mitään negatiivista, eikä kunto ole romahtanut saman tien. ;)

Välipalaruokien jatkuva syöminen on parempi kuin kunnon lämpimien annosten. Tämä menee jo aika pitkälle menneisyyteen, mutta siis en tiedä mikä ihmeen hölmö ajatus mulla oli, että on parempi syödä leipää, rahkoja, salaatteja mielummin kuin ns. kunnon ruokaa. Elinkin joskus tyylin leivän ja jugurtin voimin ja treenasin silloin jo todella paljon. Jospa olisin vaan aina ollut yhtä fiksu kuin nyt ;) niin miten hyvin olisinkaan kehittynyt?!

Aamupalan skippaaminen säästää kaloreita ja on hyvä idea. En usko olevani ainoa joka on saattanut ajatella noin, mutta totuus on, että aterioiden skippaaminen kostautuu aina jossain vaiheessa ja johtaa pahimmassa tapauksessa ylensyöntiin, koska nälkä on niin kova. Nykyään en jätä aamupalaa tai muitakaan aterioita väliin, ellei ole ihan pakko. Sanon aina mun asiakkaille että parempi on syödä jotain (vaikka se ei sopisi täydellisesti makroihin), kun jättää syömättä!

En voisi koskaan korjailla ulkonäköäni. En ehkä nykyäänkään lähtisi leikkelemään itseäni, ainakaan ilman erittäin hyvää syytä, mutta oon muuttanut mielipidettäni esimerkiksi huulien täytön suhteen. Nykyään on olemassa täyteaineita, jotka ovat hyvinkin luonnollisia ja poistuvat elimistöstä ajan kanssa, joten en itse näe siinä mitään pahaa, jos haluaa niitä käyttää.

En pidä eläimistä, enkä tahdo lemmikkiä. Apua, melkein tekee pahaa kirjoittaa tuo, mutta ajattelin näin vuosia sitten, kunnes meille muutti maailman suloisin koiranpentu Obelix. Nykyään tuo otus on tosi tärkeä ja rakas ja oon muutenkin eläinrakkaampi kuin ennen.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.