ADDIKTIONA HYVINVOINTI

Hyvinvoinnin nimissä näkee nykyään jos minkämoista elämäntapaa sekä tyyliä, mikä on pistänyt miettimään, että mikä on todellisuudessa hyvinvointia ja mikä sen verukkeena jonkun addiktion suorittamista. Yritän saada ajatukseni mahdollisimman hyvin ulos, sillä oon miettinyt tätä aihetta melko paljon viime aikoina. Tein myös aiheesta haastattelun taannoin, jonka tiimoilta sain itsekin paljon uutta ajateltavaa. Karkeasti sanottuna, meidän kaikkien pääasiallinen tavoitehan on olla onnellinen. Niin, että elämä rullaa kivutta ja voidaan hyvin sekä sisäisesti että myös ulkoisesti. Koen kuitenkin, että yhä useammin terveellisyyden suorittaminen saattaa viedä vain kauemmaksi tuosta tavoitteesta.

Tällä hetkellä koen, että sana hyvinvointi on saanut myös hieman virheellisiä mielikuvia johtuen ulkonäkökeskeisestä yhteiskunnasta. Sosiaalinen media on tuonut tähän vahvasti oman mausteensa, sillä siellä jokainen voi olla juuri sitä mitä haluaa näyttää ulospäin. Tästä aiheesta on jauhettu niin paljon, että jätän sen analysoinnin tällä kertaa väliin, mutta jokainen tietänee mitä tällä tarkoitan. Ulkonäkökeskeisyys, ulkonäköpaineet ja itsensä hyväksyminen ovat aika pinnalla nykyään ja itsekin oon joutunut taistella tämän asian kanssa, koska oon aika tiukasti mukana hyvinvointibisneksessä ihan päivittäin.

Fakta on se, että äärimmäisen ”hyvässä kunnossa” (=rasvaton, lihaserottuvuus) pysyminen vaatii äärimmäisen paljon. Mikäli kyseessä ei ole lottovoitto geenienjaossa, joutuu tehdä melkoisen paljon hommia ja uhrauksia, jotta kroppa pysyy nykyihanteen mukaisessa timmissä kunnossa. Mulle on aina ollut tärkeetä olla hyvässä kunnossa ja se, mikä on mun mielestä riittävän hyvä kunto, vaatii aika paljon.

Se vaatii monen monta treeniä viikossa ja se vaatii sen, että ruokavaliossa ei ole paljon mitään ylimääräistä. Nyt viime aikoina oon miettinyt paljon sitä, että mitä haluan. Haluanko elää sellaista elämää vai pystynkö hyväksymään itseni ”ei niin hyvässä kunnossa”, mutta sitten taas ottaa iisimmin muuten. Toisaalta, kun mulla on rutiinit kunnossa, eli ns. suoritan kaiken ”täydellisesti”, voin toki hyvin, etenkin fyysisesti. En tarkoita, että terveelliset elämäntavat olisivat mulle jotain pakkopullaa, mutta just sen tasapainon ja keskitien löytyminen on saattanut olla joskus haastavaa. Oon sitä mieltä että on satakertaa helpompaa suorittaa jotain ruokavaliota ja treeniohjelmaa, kuin löytää todellinen balanssi niin, että valinnat tulevat luonnostaan ”oikein”. :)

Kuten aiemmin kirjoittelin, hyvinvoinnin nimissä eletään hyvin erilaisilla tyyleillä ja on helppo turvautua tuon sanan alle, vaikka omat touhut olisivat kaukana varsinaisesta hyvin voimisesta. En tietenkään tarkoita, että aina olisi näin, mutta jokainen voi ottaa pienen hetken ja miettiä, onko omat puuhat enemmänkin terveyden suorittamista vai onko olo oikeasti hyvä, energinen ja onnellinen? Ulkonäkö ei tosiaankaan kerro aina siitä mikä vointi on todellisuudessa.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


TREENIMOTIA MAANANTAILLE!

Vitsi mikä mahtava syyskeli täällä on tällä hetkellä. Nyt on menossa ne viimeiset hetket kun ulkotreenit onnistuu vielä ilman jäätäviä vaatekerroksia ja mun mielestä se fiilis mikä tulee kun on urheillut raikkaassa ilmassa on ihan parasta. Ajattelin itsekin startata tämän hieman tahmeen tuntuisen maanantain menemällä pitkälle kävelylenkille ulos! Vaikka treenailen suurimmaksi osaksi sisätiloissa, on mulla silti muutama lempparitreeni mitä teen ulkona aina silloin tällöin. Nykyään tykkään käydä useamman kerran viikkoon ihan vaan kävelyllä, koska se on hyvää vastapainoa syketreeneille. Mitä enemmän kovatehoisia treenejä tekee, sitä enemmän pitäisi harrastaa myös palauttavaa liikuntaa. :)

Oon käyttänyt tuota mun Polar A370 – fitnessmittaria jumpissa, salitreeneissä ja ihan vaan palauttavissa treeneissä. Mittari on siitä hyvin kätevä, että se mittaa sykkeen ranteesta, joten ei tarvitse käyttää ylimääräisiä sykevöitä. Varmistaa vain, että hihna on riittävän kireällä kun treeni käynnistyy ja muuten homma on valmis. Treenin jälkeen mittari antaa myös tuloksen, että mitä osa-aluetta treeni kehitti, oliko kyseessä esimerkiksi palauttava harjoitus vai vauhtikestävyystreeni!

MUN TOP3 ULKOTREENIT:

Mäkivetotreeni – Vihaan ja rakastan samaan aikaan, jokaisen vedon aikana mietin aina että miks ihmeessä taas teen tätä, mutta jälkeenpäin on niin hyvä fiilis, että pikku kipu on sen arvoista. Näitä treenejä voi muokata erilaisiksi sen mukaan mitä osa-aluetta haluaa kehittää. HIIT-treenin, eli kovatehoisen intervallharjoituksen saa aikaiseksi, kun käytössä on riittävän jyrkkä ja pitkä ylämäki. Hyvän lämmittelyn jälkeen:

10 x 45 sekunnin pituisia vetoja niin kovaa kun jaloista lähtee. Jokaisen vedon jälkeen palautuksena rauhallinen kävely mäkeä alas.

Loikkatreeni – Alavartaloa pystyy treenata muuallakin kuin kuntosalilla ja erilaiset loikat ja pomput ovat loistava tapa muokata reisiä ja peppua. Itse oon tavannut lisätä jokaisen loikkasarjan jälkeen jonkun lihaskuntoliikkeen ylä/keskivartalolle, jolloin treenistä tulee monipuolinen kokovartalon treeni. Jokaisella loikalla on siis oma supersarja pari esim. vuoroloikka + etunoapunner. Loikkatreenit kehittävät pomppua ja räjähtävyyttä, jolloin suoritustapa on aina maksimaalinen, mutta jokaista loikkaa tehdään vain 8-12 kertaa hyvin edellisestä sarjasta palautuneena. Oon joskus kuvaillut erilaisia pomppuja videolla, josta voi hakea inspoa mikäli loikkiminen alkoi kiinnostaa! yhtä loikkaa voi tehdä esim 3 x 12.

Peruskuntotreeni kävellen tai juosten – Okei, aika simppeli treeni, mutta haluaisin muistuttaa myös kevyempien treenien merkityksestä. Moni ryhmäliikunnan suurkuluttaja treenaa aina vauhtikestävyysalueella, joka johtaa helposti siihen, että syke nousee tosi nopeasti VK-alueelle. Eli peruskunto ikään kuin puuttuu kokonaan. Itsekin paljon syketreeniä tekevänä, joudun ihan katsoa mittarista ettei syke lähde liian korkealle heti jos alan juosta. Oonkin tehnyt viime aikoina jonkun verran lenkkejä, joissa yhdistän sekä kävelyä että hölkkää niin että treenin lopussa keskisyke olisi alle 140.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


KUN SITÄ VÄHITEN ODOTTAA..

“Everything will be okay in the end. If it’s not okay, it’s not the end.” Tuo sanonta on jäänyt joskus mun mieleen ja jotenkin oon aina uskonut siihen, että kaikella on joku tarkoitus sekä merkitys. Sekä vaikeat että myös ne paremmat ajat muokkaa meistä sellaisia kuin ollaan ja mikäli elämä on pelkästään tasaisen helppoa, jää sekin hieman tylsäksi pidemmän päälle ajateltuna.

Vaikka olisi haastavampia hetki elämässä, kannattaa muistaa, että jokaisessa päivässä, niin hyvässä kuin huonossa on aina jotain positiivista. Viime aikoina ollaankin iltaisin lueteltu aina päivän TOP3, eli kyseisen päivän parhaat jutut. Oon huomannut, että huonoina päivinä ei edes huvita miettiä hyviä juttuja, mutta kun silti tekee niin, tajuaa että ei se ehkä ollutkaan niin paha kuin oli ajatellut. Lisäksi tämän toistaminen on muutenkin saanut yleisesti ottaen mielen positiivisemmaksi. Helppo juttu, joka kannattaa muidenkin ottaa käyttöön. Onnellinen on se joka ei sure sitä mitä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä on!

Tällä hetkellä asiat rullaavat aivan kivasti ja keksisin varmasti paljon enemmänkin positiivisia juttuja, mutta listaillaanpa tähän nyt kolme asiaa, jotka ovat päällimmäisenä mielen päällä!

Ihminen, joka tuli mun elämään aika yllättäen ja oudollakin tavalla. Sanonta, että ”kun vähiten odottaa..” pätee jälleen kerran ihan liian hyvin. Kiitollinen siitä, että kaiken kyynisyyden ja pettymysten jälkeen voi tajuta, että vielä löytyy ihmisiä, jotka välittää ja joihin voi luottaa.

Oon hyvin kiitollinen siitä, että saan tehdä työtä josta oikeasti nautin. Oon maininnut tämän ennenkin, mutta en halua pitää mitään itsestäänselvänä ja oon oikeesti tosi iloinen, että mulle olisi tarjolla enemmän töitä kuin niitä pystyn edes tehdä. Riittävän työmäärä lisäksi kaikki duuni on hyvin mielekästä, eikä aina edes tunnu työnteolta. Vaikka työ ei ole elämäni toplistan tärkeimpiä asioita, oon sitä mieltä, että koska se vie meidän arjesta sen verran suuren siivun, tulisi työn olla sellaista josta tykkää tai jopa nauttii!

Musta tuntuu, että oon jollain tavoin kasvanut todella paljon aika lyhyessä ajassa. Samaan aikaan tää on ollut aika rankkaa, koska oon tajunnut paljon asioita ja ymmärtänyt omia käyttäytymismalleja esimerkiksi omasta menneisyydestä, mutta samalla tuntuu hyvältä, koska oon pystynyt muuttamaan tapoja, joista en ole aina ollut niin ylpeä. Muutokset eivät ole helppoja ja käyn edelleen ajoittain taistelua itseni kanssa siitä miten toimin. Olisi niin helppoa palata tuttuun ja turvalliseen, sillä itsensä hyväksyminen erilaisena on tuottanut myös vaikeuksia. Toisaalta uskon, että loppupeleissä lopputulos tulee olemaan entistä parempi ja mikä tärkeintä – onnellisempi!

Tällä viikolla oon ollut superiloinen mun uusista ripsistä! :D Haha, myönnetään, että kaiken syvällisyyden lisäksi, tulen onnelliseksi myös pinallisemmista asioista ja myös materiasta. Mielestäni on mustavalkoista ajatella, että ihminen olisi joko syvällinen tai pinnallinen. Omalla kohdalla huoliteltu ulkonäkö ja fresh olo kropassa vaikuttavat hurjasti yleiseen olotilaan.

Mun ripset on laittanut Beauty Bayn Anastasia ja oon hurjan tyytyväinen räpsyihin ja ennen kaikkea niiden pysyvyyteen siitä huolimatta että hikoilen ja suihkuttelen useamman kerran päivään! Mulla on volyymiripset, jotka mielestäni helpottaa paljon treenaavan ulkonäöstä huolehtimista.

Ja hei! Kerro säkin mielellään kommenttiboksissa kolme asiaa joista oot onnellinen. :)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.