MIKSI EN LAIHDU..

..vaikka syön vähän

..vaikka karppaan

..vaikka liikun paljon

..vaikka imetän

Nuo lauseet google antoi ensisijaisina hakuina, kun googlasin kysymyksen ”miksi en laihdu”. Täytyy heti alkuun mainita, että inspiraatio koko tekstiin lähti Kaisa Jaakkolan blogikirjoituksesta joka tuli mua aamulla vastaan Facebookin feediä selaillessa. Aihe on kuitenkin sellainen, josta voi mun mielestä kirjoittaa uudelleenkin, sillä tää asia on on sellainen josta oon saanut urani aikana eniten kysymyksiä. Laihdutuksesta ylipäätään elää yleisesti jonkinlainen mielikuva, että silloin kärsitään ja syödään vaan salaattia. Tiedän, että monet terveystietoiset ihmiset käsittävät sen, että terveellisesti syöminen ei ole kärsimystä, mutta uskokaa pois, suurin osa ihmisistä on aivan hakoteilla tämän aiheen suhteen. Laihduttamisesta ajatellaan jonkinlaisena urakkana, joka aloitetaan maanantaina ja lopetetaan kuukauden kuluttua. Kun urakka on ohi, voikin taas palata vanhoihin tapoihin, jotka ensisijaisesti saivat laihdutuksen tarpeen alkuun… Ymmärtänette pointin, että mikään ei muutu, jos mikään ei muutu.

Syitä laihdutuksen epäonnistumiseen on yhtä paljon kuin laihduttajia, mutta voisin sanoa, että tuo yllä oleva on se yleisin syy, eli tehdään kertarysäyksellä liian suuri muutos. Kaikki uusiksi ja vähän päälle. Ikään kuin suoritetaan väkipakolla uusia tapoja, jotka tuntuvat suorastaan vastenmielisiltä ja odotetaan vaan, että pian mun ei tarvi syödä enää tätä samaa rahkaa joka ilta. Minäkin saan monesti listauksia syödyistä ruuista ja suoritetuista treeneistä; söin aamulla sitä ja päivällä tätä, tein niin ja näin, mutta miksi en laihdu? Laihtuminen ei ole vain niitä listattuja ruokia, vaan kokonaisuus. Mikään ruokavalio tai treeni ei itsessään tee muutoksia. Ruokavalion ei tarvitse olla gluteeniton, maidoton, vegaaninen tai edes sokeriton, että tuloksia saadaan. Treeniä ei tarvitse tehdä 5 krt viikossa tai välttämättä ollenkaan, vaikka siitä paljon muuta hyötyä onkin.

Tällaiset erilaiset ajatustavat siitä ”mitä pitää tehdä” aiheuttavat usein juuri sen, että epäonnistutaan. Mun mielestä koko homman ydin on siinä, että muutoksen pitäisi lähteä ajatuksen tasolla siitä, että lähdetään hakemaan hieman parempia tapoja, mutta kuitenkin niin että ne tavat sopivat omaan elämäntyyliin. Tietysti asioista voi olla ennakkoluuloja ja joskus pitää tehdä myös uusia kokeiluja mukavuusalueen ulkopuolella, jotta voi löytää jotain erilaista. Jos kuitenkin sen rahkan vetäminen joka ilta ei vielä kuukaudenkaan päästä nappaa, niin silloin se ei oo sun juttu.

Kuten mainitsin aiemmassa postauksessa, pyrin itse tekemään asiat mahdollisimman helpolla tavalla asiakkailleni. Paljon ruokaa ja sopivasti treeniä. Alkuun lähdetään aina minimillä, sillä silloin on jotain millä pelata, jos tuloksia ei ala näkyä tai niiden tulo hidastuu. Jos heti alkuun vetää kalorit minimiin ja treenimäärät maksimiin, niin mitäs sitten kun tuloksien tulo hidastuu, mistä otat tai lisäät, jos oot aloittanut täysillä? Tätä kannattaa miettiä myös silloin kun aloittaa itsekseen laihduttamisen tai treenaamisen. Tiedän, että kun on päättänyt aloittaa, motivaatio on tapissa ja haluaisi heti mennä täysillä, mutta ei kannata. Edellä mainitulla tyylillä tappaa motivaation suunnilleen 3 viikossa. :D

Tällä kertaa en siis jaa käytännön vinkkejä siihen miten laihtua, vaan näin syksyn tullen, kun taas päätetään aloittaa kesäkilojen pudotus, kannattaa miettiä tätä puolta asiasta. Jos olet aloittanut laihduttamisen joka syys- ja tammikuu, niin olisiko nyt aika tehdä asioita eri tavalla?

Jos faktatieto kiinnostaa niin aiheeseen liittyen löytyy vanhoja tekstejä:

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


Kommentoi