PÄIVÄ JOKA PYSÄYTTI

Mulla on vähän sellanen fiilis, että en voi kirjoittaa mitään muuta ennen kuin oon kirjoittanut tämän auki. En toki oo velvollinen ilmoittamaan mun terveydentilan muutoksista blogissa, mutta tuntuu jotenkin teennäiseltä kirjoitella jotain terveysjuttuja kun makaa sairaalassa rintakehä täynnä johtoja. 😀 Okei, ei ole hauskaa, mutta anyway..

Oon tosiaan ollut tässä pidempään vähän huonossa kunnossa ja tavallisen sairastelun sijaan on ollut vähän erilaisia oireita ja fiilis, että nyt ei niinku tosiaan edes pystyisi mennä urheilemaan, koska sen vaan tunsi. Kävin sitten maanantaina työterveyshoitajalla, jolta sain ajan lääkärille.

Eilen kun menin lääkäriin, en kyllä ikinä olisi voinut kuvitella millanen päivä siitä tulisi. Oireiden perusteella lääkäri passitti mut erilaisiin testeihin, jotka tehtiin välittömästi. Sydänfilmistä löytyi sitten jotain, mistä he eivät olleet varmoja, joten mut laitettiin lähetteellä keskussairaalaan. Sairaalaan päästessä testit jatkui ja multa on otettu ties kuinka monta testiä ja koetta. Keuhkoja ja sydäntä on tutkittu tosi paljon ja verikokeita otettu niin rannevaltimosta kuin kyynertaipeesta varmaan 15. Siinä vaiheessa, kun lääkärit alkoivat puhua jostain infarktista niin alkoi jo oikeesti pelottamaan. Siinä kun makasin niin mietin kyllä, että viimeistään tämä on opetus että mä en oikeesti oo mikään kone. 😀 …

Yllä olevat kappaleet kirjoitin tänään sairaalassa ja nyt oon taas kotona. Oon vieläkin vähän päästäni pyörällä, että mitä ihmettä tässä on tapahtunut. Vietin eilisen päivän, viime yön ja tämän päivän vielä sairaalassa, mutta selvisin onneksi säikähdyksellä, eikä mitään vakavaa diagnoosia todettu. Mutta olihan tää kyllä pienimuotoinen herätys..

Mua oikeen hävettää kirjoittaa tätä julkisesti, mutta ehkä joku ottaa koppia eikä käy tätä asiaa kantapään kautta, kuten meikäläisellä on tapana. Mä oon tunnetusti aika kovapäinen sen suhteen mihin pystyn ja mihin en pysty, ja nyt se sitten osui omaan nilkkaan niin että rysähti.

Muutamia viikkoja sitten kun sain ekat flunssan oireet, en ottanu niitä vakavasti, vaan jatkoin treenaamista ja jumppien ohjaamista, kuten oikeastaan aina teen. Moni ohjaaja voi ehkä samaistua siihen fiilikseen, kun omat tunnit odottaa ja olo ei ole ihan kuten kuuluu ja siitä tulee huono fiilis jos joutuu jättää tunnit pitämättä.

Tällä kertaa mun kroppa oli kuitenkin jo valmiiksi tosi viimeiseen saakka viritetyssä tilassa ja se ei ollutkaan yhtä vahva kuin normaalisti. Homma kärjistyi meidän Bodyattack-maratoniin, jonka jälkeen tulin tosi kipeeksi ja sen jälkeen tila onkin ollut enemmän tai vähemmän heikko. Saan olla kiitollinen, etten aiheuttanut itselleni sydänlihastulehdusta tai pahempaa vammaa, mutta tää riitti kyllä herätyksenä. Ja jos joku on varma, niin se että mä en enää urheile kipeenä, en edes pienessä lenssussa. Älkää tekään.

Kaikessa huonossa on aina jotain hyvää ja tän jutun hyvä on se, että nyt taas arvostaa terveyttä ja ymmärtää, että sitä ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Toinen hyvä on se, että koin jonkinlaisen herätyksen jälleen kerran siitä, mikä on tärkeetä ja mikä vähän vähemmän. Kyse ei olisi siitä, että en arvostaisi elämän muita juttuja, mun haasteena on vaan saada tasapaino työn, treenin ja kaiken muun välille, koska nuo kaks liittyy toisiinsa ja suurin osa mun ajasta menee niiden parissa.

Meikäläinen on nyt siis poissa treenien parista niin kauan kun se vaatii ja ajattelin keskittää energiat kesästä nauttimiseen ja lepäilyyn. Tiedän, että mun pitäisi olla jonkinlainen hyvä esimerkki kaiken suhteen ja monessa asiassa voin sanoa olevani… Mutta sitten toisaalta, valitettavasti mullakin on ne heikkoudet ja oon aina pitänyt täällä blogissa rehellistä linjaa, joten mielummin kerron tylsätkin jutut julki kuin pidän kulissia yllä. 🙂

PS. Mitäs pidätte näistä Annan ottamista kuvista? 🙂

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MISTÄ TUNNISTAA YLIKUNNON?

Oon saanut jonkun verran toiveita kirjoittaa ylirasituksesta/ylikunnosta ja tilan purkamisesta. Nämä kaksi ovat eri asioita ja vaikka molemmat vaativat lepoa, johtuu ylikunto siitä että kehoa ei olla kuunneltu ylirasittuneessa tilassa. Ylirasitus menee ohi muutamien päivien tai viikon sisällä, jos asiaan reagoi heti. Ylikunto voi kestää todella pitkään ja se myös palaa helposti takaisin. Ylikuntotila on myös erikoinen siitä, että se aiheuttaa melko voimakkaita psyykkisiä oireita, joita ei osaa välttämättä yhdistää siihen, että keho olisi liian rasittunut. Ongelma on yleisempi kilpaurheilijoiden keskuudessa, mutta ihan normaali kuntoilija voi myös vetää itsensä tilaan, mikä ei todellakaan ole miellyttävä. Näiden asioiden kanssa ei kannata pelleillä, sillä pahimmillaan voi joutua kierteeseen, joka kestää vuosia.

Oireet voivat vaihdella myös henkilöiden välillä, eikä ole mitään yhtä oikeaa kaavaa, miten asiat menee. Fyysisiä oireita ovat useimmiten inho liikuntaa kohtaan, alentunut suorituskyky, sydämen rytmihäiriöt (joko alentunut tai koholla oleva syke), kohonnut verenpaine, vapina, uniongelmat (yöllinen heräily ja nukahtamisvaikeudet), aistiyliherkkyys (yliherkkyys lämmölle, yöllinen levottomuus, meluherkkyys), ruokahalun muutokset ja naisilla kuukautiskierron häiriöt. Psyykkisiä oireita ovat esimerkiksi masennus, ärtyisyys, ahdistus sekä hermostuneisuus.. Jos ylikuntotila pitkittyy on tavallinen lisäoire lievä kuumeilu jota jatkuu jopa viikosta toiseen. 

Ylikunto voidaan jakaa hermostollisesti sympaattisen hermoston ja parasympaattisen hermoston ylikuntotiloihin (autonomisen hermoston kaksi osaa). Sympaattisen hermoston ylikuntotila on ominaisempaa voimalajien harrastajille, kun taas parasympaattisen hermoston ongelmat johtuvat useammin kestävyyslajien liiasta harjoittamisesta. Oireiden välillä voi olla jotain eroja, mutta loppupeleissä molemmissa vaaditaan riittävästi lepoa ja ravintoa. Toisilla ylikunto voi viedä tilaan, jossa kehon toiminnat ikään kuin hidastuu, syke on hyvin alhainen, on kylmä, aineenvaihdunta hidastuu ja paino nousee, kun taas toisissa tapauksissa tila on päinvastainen, eli elimistö toimii ylikierroksilla, on yöhikoilua, nopeasti nouseva syke ja paino laskee.

Kokemuksesta voin kertoa, että kaikista pahinta oli nuo psyykkiset oireet, sillä ei ymmärtänyt miksi ihmeessä oli sellainen olo kun oli. Itselläni ei ollut esimerkiksi mitään ongelmia jaksamisen kanssa, mutta oli keskittymisvaikeuksia, ärtyneisyyttä ja masentunut olo. Treeni kuitenkin auttoi myös noihin, vaikka usein treenaamaan lähteminen vaati enemmän tsemppaamista kuin yleensä, mutta jaksoin sen voimalla että tiesin siitä tulevan parempi fiilis. Tavallaan siis kierre, joka ei olisi ikinä loppunut ellei lopulta olisi ollut niin paska olo, että oli pakko mennä lääkäriin. Kuten oon useasti kirjoittanut, ylirasitus tai ylikunto ei johdu välttämättä pelkästään liiasta fyysisestä harjoittelusta, vaan elämäntilanne vaikuttaa myös. Ihminen on kokonaisuus, johon vaikuttaa myös se miten muuten jaksaa.

Ylikuntotilan purkamiseen ei ole mitään taikakeinoja olemassa, sillä riittävä lepo, uni ja ravinto ovat avainasemassa. Useinhan tähään tilaan johtaa se, että urheileminen on vienyt suuren osan ajasta, joten pitäisi myös keksiä jotain mielekästä tekemistä, eikä vain jäädä kotiin makaamaan. Jos tila on pitkällä, lääkärin konsultaatio ja toimenpiteet elimistön rauhoittamiseksi on myös järkevä idea. Omalla kohdalla suurin apu itse lepäämisen ohella oli ruokavalion muokkaaminen entistä parempaan suuntaan. Kuten oon useasti kirjoittanut, mulle sopii parhaiten runsaasti hiilareita sisältävä ruokavalio, jonka avulla pystyin aloittamaan treenaamisen aika nopeallakin aikataululla, sillä palautuminen ja jaksaminen parantui hurjasti.

Olisi kiva kuulla muitakin kokemuksia aiheesta, joten jos teillä on tarinoita jaettavana niin komenttiboksi on auki kuten aina! 🙂

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


NÄIN PUDOTAT -3 KG VAIN VIIKOSSA

Kuka muistaa mun kolmen vuoden takaisen postauksen, jossa jaoin vinkit juhannus-sixpäkin saavuttamiseksi? 😀 Postauksen voi lukea edelleen täältä, mutta koska välissä on tapahtunut portaalin vaihto, ei kaikki kuvat näy enää. Tuolloin postailin Fitfashionilla, jossa tuntui vähän luontevammalta heittää tollasta läppää, mutta annetaan nyt mennä, kun sain niin hyvän (huonon) idean tässä huonosti nukutun yön jälkeen.

Maanantaisen jumpparumban jälkeinen yö oli aika kostea, sillä hikoilin ihan hulluna koko yön ja olo ei muutenkaan ollut paras mahdollinen. Tässä on siis vietetty myös tämä viikko lepoa treenistä. Mulla ei ole kummoisen huono olo muuten enää, mutta jos kävelen rappusetkin ylös, tulee heikko ja huono olo. En siis kokenut hyväksi ideaksi mennä tempomaan muutamia tunteja kestäviä syketreenejä.

No mennääs aiheeseen! Kuten on monesti tullut kirjoitettua, ei nopea painonnousu aina välttämättä tarkoita lihomista, eikä myöskään nopea lasku laihtumista. Tai nojoo, onhan keho raskaampi/kevyempi painon muutoksilla, mutta rasvan lisääntyminen tai vähentyminen vie kyllä hieman enemmän aikaa, ellei kyseessä ole jokin todella radikaali energianlisäys tai vähennys. Mun paino on pudonnut jopa 3 kiloa viikossa, mikä johtuu juurikin siitä että en ole treenannut. Lihaspaineet ovat lähteneet ja sen tuntee. 😀 Joskus myös lepääminen voi tehdä ainoastaan hyvää stressaantuneelle keholle ja esimerkiksi auttaa painonpudotuksessa/kiinteytymisessä. Aina enemmän ei ole parempi.

Mun dieetti loppui kaksi viikkoa sitten ja sen jälkeen paino on tullut enemmän alas kuin neljän kuukauden aikana. Haha. Aika koomista. Hyvä muistutus jälleen siitä, ettei nuo numerot kerro paljon mitään, sillä sen neljän kuukauden aikana oon kuitenkin tehnyt paaaaljon enemmän muutosta, kuin nyt viikossa.

Lepoilu treenistä on sujunut kuitenkin suhteellisen helposti, sillä olo on todellakin ollut sellainen ettei pystyisi tehdä mitään raskasta. Oon käynyt salilla pariin kertaan muissa työasioissa ja toki silloin tulee aina fiilis, että hitto kun pääsisi tekemään itsekin jotain. Salille ehtii tietysti vielä, joten ei tässä auta kun ottaa iisisti nyt hetken.

Oon muuten suunnitellut jonkinlaista blogihaastetta tälle kesälle. Meillähän on ollut haaste jo useamman vuoden ajan, mutta tänä vuonna se on toistaiseksi jäänyt. Mietin jotain lifestyle-haastetta, eli pysy kunnossa, nauti elämästä mutta pidä silti terveelliset elämäntavat ja treenit mukana myös kesällä. Onko teillä ideoita?

Ihanaa juhannusta parhaille bloginlukijoille! Tulkaa moikkaamaan jos törmäillään RMJ:ssä. 🙂

PS. Sori provosoiva otsikko!

KUVA: Anna Riska / Annmarias

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


SYÖNKÖ LIIKAA? PITÄISIKÖ TREENATA KOVEMPAA? MITÄ TOSSA ANNOKSESSA ON?

Moikka! Ajattelin tehdä tänään tällaisen viime aikoina kysyttyä / kysymykset, joista multa kysellään eniten – postauksen. Kommenttiboksiin on tupsahdellut viime aikoina paljonkin kyssäreitä ja nappasin tähän postaukseen muutaman. Aloitetaan kuitenkin kysymyksillä, joita mun someen (snaphchat, insta, blogi) tulee kaikista eniten!

Saisko sinulta tuon todella herkullisen näköisen pizzan ohjeen, kun meni tyystin ohi snäpissä?

Pizzan ohje on ehkä kaikkien aikojen kysytyin kysymys ja oonkin sen jakanut useita kertoja täällä blogissa. Oon myös kehitellyt reseptiä jatkuvasti eteenpäin ja eri versioita (vege-versio, dieetti-versio, tankkaus-versio jne..:D ) Tällä hetkellä isoon uunipellilliseen vähärasvaista kaurapizzaa tulee:

  • pari kolme desiä vettä
  • 20 g psylliumia
  • 15 g fibrexiä
  • suolaa
  • noin 150-200 g kaurajauhoja

Uuni päälle 220 asteeseen. Kaada neste kulhoon, lisää suola, psyllium ja fibrex. Anna nesteen imeytyä kuituihin ja tarvittaessa lisää vettä. Lisää jauhot ja vaivaa taikinaa käsin. Kauli taikina leivinpaperin päälle. Esipaista pohjaa uunissa noin 10 (tai enemmän..) minuuttia. Pohja saa olla rapea ennen täytteiden lisäämistä. Lisää täytteet ja paista vielä hetki. Itse käytän usein nyhtökalkkunaa, vihanneksia (kaalia, paprikaa, tomaattia, parsakaalia), herkkusieniä ja viimeistelen 5 % kadett juustolla, jonka ”raastan” itse monitoimikoneella. 

Mistä noita lohilon jäätelöitä saa? (Kyseessä siis proteiinijäätelö)

Aina jos haluaa tietää mistä jotain tuotetta saa, kannattaa googlata. Lohilon tuotteista eri makuja saa vaihdellen Citymarketeista ja S-ryhmän liikkeistä, kuten Prismasta. Lohilon FB-sivuilta löytyy myös lista eri jälleenmyyjistä. 🙂 Itse olen esimerkiksi toivonut tuotetta & makuja muutamaan eri kauppaan.

Mitä tossa annoksessa on?

Todella paljon kysytään mun vakkari-annoksen perään, jossa on siis varhaiskaalia, parsakaalia, possun/broilerin suikaleita sekä riisinuudeleita + mausteita. Paistan kaikki wokkipannulla isoksi seokseksi. Lisään pannun pohjalle vettä, jolloin ei tarvitse käyttää paistoon rasvaa ja ruuasta tulee mehevää. Käytän usein myös hapankaalia ja avocadoa mun annoksissa.

Hei Aino,
ei nyt ikävä kyllä liity tekstiisi paljon mutta ajattelin jos sinulla olisi jokin näkökulma ongelmaani:
Olen itsekin jumppaohjaaja, ja tunteja tulee 8-15 viikossa, pääasiassa lihaskuntotunteja, pyöräilyä ja kovasykkeisiä intervallitreenejä. Syön terveellisesti, olen opiskellut liikuntaa ja olen pitänyt kerran viikkoon ns. herkuttelupäivän, jolloin olen syönyt yhden aterian ja jälkiruoan ”epäterveellisesti”. Luulisi kuitenkin että näillä kulutusmäärillä tuo ei pääsisi lihottamaan. Teen myös omia treenejä, salitreeniä sekä itsekin käyn ryhmäliikunnassa. Eli liikun päivittäin 2-4 h. Sen lisäksi kävelen paljon, eli hyötyliikuntaakin pitäisi tulla.
Silti kroppani on ihmeellisen turvonnut, löllö ja pehmeä. Ihan jopa ahdistaa jotkut käsivarretkin, jonne on kyllä lihastakin tullut mutta turhauttaa todella paljon näyttää näin nesteiseltä näillä liikuntamäärillä, sekä elämäntavoilla. Alkoholia käytän ehkä kerran kuukauteen, kahteen.
Onko kyse siitä, että aineenvaihdunnassa olisi häikkä, vai syönkö tietämättäni perusruokaa liikaa? Omasta mielestäni en kuitenkaan, mutta vaikea tietysti arvioida. Vai mistä tämä voisi johtua? Haluaisin oikeasti näyttääkin siltä miltä pitäisi. Vai voisiko asiaan vaikuttaa se, että treeniä ja varsinkin lihaskuntotreeniä tulee liikaa? Palautumisessani on korjattavaa, sen jo tiedän. Voiko palautumattomuus siis ajaa kropan aineenvaihdunnaltaan jumiin?
Mites se meni että suutarin lapsella ei ole kenkiä…joten olen täysin sokea mitä tulee itseeni.

Kiitos vielä huipusta blogista! Oot ihan huipussa kunnossa! 🙂

Hei! Kiitos paljon. Tämä kysymys on hyvin tuttua kauraa mulle, voisin kutsua tätä(kin) jumppaohjaajan syndroomaksi. Treeniä tulee tehtyä hurjasti, mutta kroppa ei näytä siltä miltä ”kuuluu”. Olen käynyt vaiheen itse läpi ja todistanut myös usean kolleegan kohdalla.

Olen aika satavarma, että syöt liian vähän. Treenaat liikaa ja syöt siihen nähden liian vähän. Luultavasti kunnon palautusjakso tekisi ihmeitä sun keholle ja suosittelen lämpimästi muuttamaan ruokavaliosi makrot hiilaripainotteiseksi. Lisäät reippaalla kädellä hiilaria, pudotat vähän rasvoja ja katsot että protskua tulee riittävästi.

Ryhmäliikunta on suurissä määrissä aika kuluttavaa ja keho voi olla stressitilassa, mihin liian tarkka ruokavalio ei auta. Ruokien lisääminen ja liikunnan vähentäminen tuntuu luultavasti pelottavalta, mutta usko pois, huomaat eron hyvinkin nopeasti. Tsemppiä! <3

Hei, olisin halunnut kysyä tuosta tankkauksesta pari asiaa. Kirjoitit siitä pari todella hyvää postausta, kiitos siitä. 🙂 Olin alkuvuodesta valmennuksessa, jossa oli tarkka ruokavalio eli dietti. Kalorit oli n. 1600 eli aika matalat. Tulosta tuli hyvin ja oon valmennuksen jälkeen nostanut hiljalleen kaloreita ylöspäin. Nyt noudatan samaa ruokavaliota, mutta isommilla määrillä. Eli pelkkää puhdasta ruokaa ja viikonloppuisin hieman herkuttelua. Hiilarit vähenee aina iltaa kohden, eli sinne en ole lisännyt omatoimisesti salaattivärkkejä enempää tavataa. Tavoitteena kuitenkin pitää timmi kroppa ja kasvattaa lihasta. Eli: kannattaako pitää tankkauspäivä? Onko siitä hyötyä mulle, kun herkuttelen kuitenkin hieman viikonloppuisin? Oon niin pyörällä päästä että voitko auttaa? 🙂

Moi! Sanoisin, että asia selviää parhaiten kokeilemalla! Sitten tiedät lähteekö esim. treenitehot nousuun vai tuntuuko keho turvonneelta. Olen kuitenkin itse sitä mieltä, että jos muuten ruokavaliosi on aika puhdas ja hiilareitakin rajoitellaan hieman, voisi tankkauksesta olla hyötyä. Tankkausta ei tarvitse tehdä joka viikko, vaan soveltaa se omaan fiilikseen ja treenitahtiin sopivaksi!

Kun ihminen joka kuluttaa päivässä urheilulla (arvaus) 1000kcal, joutuu kiristääkseen tiputtaa kalorit 2000 kcal’liin kiristyäkseen(+- 200). Tästä voinemme päätellä että ihminen joka liikkuu päivässä keskimäärin 200kcal ja aktiivisuusrannekkeella liikkuu alle 2000 askelta päivässä, voi syödä ehkä 1000 kcal eikä kiristy varmaankaan edes samaa tahtia..
Miksi siis joka paikassa toitotetaan että pitäisi syödä 1500kcal, kun sillä ei voi millään matikalla laihtua, ellei ole aikaa liikkua 1-2h päivässä. Eli kun ei ole aikaa (lapset, työt) liikkua (no on aikaa liikkua esim 3h viikossa), niin miten silloin tulisi laihduttaa ja kun aktiivisuus on tasoa 0 (askeleita päivässä keskimäärin 1000) eikä sitä voi lisätä?

En tiedä ymmärsinkö oikein, mutta siis eihän siinä olisi mitään logiikkaa jos kaikkien tulisi syödä 1500 kcal laihtuakseen. Laihtumiseen tarvittava kalorimäärä on aina henkilökohtainen ja se tulisi laskea juuri sen yksilön kulutuksen mukaan. Jos koko homma tuntuu haastavalta, suosittelen hankkimaan ravinto-ohjelman ammattilaiselta, jolloin saat varmasti haluamasi tulokset myös.

Mulla on tyhmä kysymys. Eli, auttaako liian pienillä painoilla treenaaminen yhtään mitään? Kävin äsken salilla, ja jäi vähän sellainen fiilis, että olisin mä vähän enemmän jaksanut, siis isommilla painoilla. Mutta tapahtuuko silti jotain kehitystä, vaikka kuorma ei ole kovin iso?

Riippuu pitkälti siitä mitä siltä treeniltä halutaan? Jos haluat kasvattaa lihasmassaa, valitettavasti liian pienillä painoilla ei saa juurikaan mitään aikaiseksi. Lihas tarvitsee siis riittävän äryskkeen, jotta tuloksia alkaa näkymään. Aloittelijoilla voi toki tulla tulosta myös sinnepäin tehdyllä treenillä, mutta sitä iloa ei kestä liian pitkään. Suosittelen siis lisäämään kuormaa niin että viimeiset toistot ovat jo todella tiukkoja.

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


VOIHAN RÄKÄ

Pari viikkoa sitten Jyväskylässä käynnin jälkeen mulla alkoi inhottava kesäflunssa ja siitä saakka oonkin ollut enemmän tai vähemmän kipeänä. Normaalistihan en ole juuri koskaan kipeänä, joten tietysti nyt kesällä iski sitten joku lenssu. Olin viime viikolla poissa töistä pari päivää, mutta se oli ilmeisesti liian vähän sillä tänään oli taas sellainen fiilis, että olis voinut vaan jäädä sänkyyn makaamaan. Ruokahaluakin on saanut etsii kissojen ja koirien kanssa, mikä se on vielä oudompaa kuin tämä sairastelu. 😉

Viikonloppuna saatiin nauttia lämmöstä! 🙂

Mietin jo, että oliko tämä joku kehon tapa sanoa, että nyt kun kaikki projektit on hoidettu niin on aika levätä. Hommahan meni niin, että kun poistuin meidän viimeisistä treeneistä tuolla jyväskylässä niin aloin välittömästi tuntea kurkussa oudon fiiliksen. Ihmisen keho on kyllä tosi mielenkiintoinen kapistus, sillä en oo kokenut elämääni mitenkään hirveen stressaavana viime aikoina, mutta onhan tässä kyllä tullut sykittyä aika kovalla menolla. Mun ongelma on aina ollut se, että en tunne itseäni väsyneeksi tai stressaantuneeksi, jonka vuoksi joskus on vaikea löytää se tasapaino levon ja menon välillä.

Viime viikko menikin aika iisisti, ohjailin jumpat välillä ke-pe ja muuten oon ollut levossa. Aluksi tuntui tosi oudolta olla tekemättä mitään, mutta kuten niin monesti kaiken suhteen – tähänkin tottuu aika nopeasti. Päätin nyt jättää omat treenit väliin tältä viikolta ja yritän selviytyä ohjauksista, mikäli tämä ei mene huonompaan suuntaan! Perus jumppaohjaajan syndrooma on juuri se, että on niin vaikea olla pois, koska siitä tulee heti huono omatunto. Tyhmää sinänsä sillä terveyden kanssa ei saisi koskaan leikkiä.

Mulla alkaa kesäloma 3.7 ja pidän tuttuun tapaan viisi viikkoa lomaa ohjauksista. Tästä on tullut sellainen perinne, että pääsen palautumaan kerran vuodessa ihan kunnolla ja oon mielummin kesällä lomalla pidemmän ajan, koska silloin on yleensä myös enemmän tekemistä. Tässä on jo jotain pieniä suunnitelmia ilmoilla, mutta tarkoitus olisi myös ottaa myös vaan iisisti ainakin joku viikko. Tämä viikko on muutenkin lyhyempi, sillä loppuviikosta tulee suunnattua juhannuksen viettoon raumalle! 😀 Oon ollut RMJ:ssä joskus aikoinaan monena vuonna putkeen, joten on aika nostalginen fiilis palata sinne katsomaan millainen meininki siellä on nykyään.

Tällainen kevyempi kuulumispostaus tänään, meni sen verran paljon voimia noihin ohjauksiin tänään, ettei nyt irtoa enää mitään järkevää! 😉

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.