MITÄ KUULUU?

Hyvää iltaa! Menipä myöhäiselle tämän päiväiset päivitykset, olen ollut menossa koko päivän ja äsken sain istahtaa ensimmäisen kerran ihan rauhassa tähän koneelle. En tiedä kiinnostaako nykyään ketään, mutta ajattelin raapustella pitkästä aikaa ihan vain kuulumisia ja koristaa postauksen kunnon kännykkäkuvilla! Kuulumisiakin tulee sivuttua teksteissä, mutta useimmiten aika lyhykäisesti. Mitäs sitä tulee touhuttua nykyään päivät pitkät?

Vuoden alussa otin taas pitkästä aikaa uusia PT-asiakkaita ihan täältä Vaasasta että myös muualta päin Suomea. Vaasassa asuvien kanssa treenaillaan yhdessä viikottain ja sitten mulla on muutama etä asiakas muualta. Tämä on ollut erittäin virkistävää ja mukavaa puuhaa, on aina jotenkin tosi motivoivaa nähdä omien asiakkaiden kehitys. Mulla on asiakkaita, joilla on erilaisia tavoitteita, joten samalla homma pysyy mielekkäänä myös omilta osin.

PT-hommien lisänä puuhastelen paljon ryhmäliikunnan parissa, eli ohjailen edelleen 5-6 päivänä viikossa usemman tunnin jumppaa per päivä. Lisäksi vastaan salimme ryhmäliikunnasta, joten siihen kuuluu kaikenmoista muutakin hommaa kuin pelkkää hikoilua. Sitten on myös tämä some-maailma, eli blogi ja siihen liittyvät jutut, joita onkin ollut viime aikoina paljon! Tuntuu, että homma kehittyy ja menee jatkuvasti eteenpäin, mikä tuo uusia mahdollisuuksia ja kuvioita harva se päivä. Tuntuu, että nykyään aikaa menee melkein enemmän kaikkeen oheispuuhaan, kuin itse kirjoitteluun. Toki pyrin priorisoimaan kirjoittelut ensin, mutta jotta homma pysyy hengissä, täytyy nykyään panostaa moneen muuhunkin asiaan!

style by Vogastyling

Työrintamalla ei siis todellakaan ole tylsää, eikä hiljaista, vaan päinvastoin oon priorisoinut lähinnä koko alkuvuoden puhtaasti työntekoon. Nyt on ollut sellainen fiilis, että työt maistuu ja poweria riittää, joten annetaan mennä ja otetaan iisimpi kausi sitten kun tulee sen aika.

Työn lisäksi oon keskittynyt treeniin ja ravintoon, eli tähän mun omaan valmennus-projektiin. Jumppien ohjaamisen lisäksi, käyn kolmesti viikossa salilla tekemässä oman voimatreenin, jonka on siis laatinut mun tämän hetkinen Personal Trainer Timo Haikarainen. Treenien lisäksi noudatan tietynlaista ruokavaliota, eli kaikki mitä suusta menee alas, menee vaa’an kautta jokaisena päivänä viikossa. Ruokailuista ja treeneistä on ehtinyt tulla jo rutiinia, joten niihin ei mene mitenkään kummemmin energiaa, vaan tulee ihan luonnostaan. Toki tässä on jäänyt kaikenmoiset sosiaaliset tilaisuudet vähemmälle, mutta eipä mulla olis oikeestaan ollut intoakaan sellaisiin. Valmennusprojektia on vielä kaksi kuukautta jäljellä ja sen jälkeen voin sitten tehdä vapaammin mitä tahdon, jos tahdon! Kuten eilisessä postauksessa kirjoittelin niin fiilikset vaihtelee, välillä on tosi motivoitunut olo ja sitten on myös päiviä kun tuntuu, ettei mikään mene eteenpäin. Täytyy vaan luotta prosessiin ja uskoa, että hyvä tästä tulee!

Arkipäivät menevät usein ihan hujauksessa ja  viikonloppuisinkin on tullut paiskittua hommia, mutta kyllä sitä välillä ehtii tehdä jotain muutakin, kuten nähdä kavereita tai käydä vaikka kahvilla. Taidan olla tällä hetkellä parisuhteessa työn ja treenien kanssa, mutta se on korvannut ihan kivasti tuon puuttuvan puoliskon, ainakin toistaiseksi, hehe! :D Mä oon sellainen, että tylsistyn tosi nopeesti, joten tällainen suorittamisvaihe on sopinut tähän elämäntilanteeseen aivan hyvin ja tätä sitten tosiaan se oma aikansa.

Kaikki tämän postauksen kuvat on napsittu tänään ja olen tosiaan ehtinyt olla aika monessa eri lookissa, kuten kuvista näkyy. Saatte vaihteeksi nähdä jotain muutakin kuin pelkkää treenivaatetta! Kävin tuossa duunien jälkeen Intersportissa hiukoilemassa tuota alla olevaa takkia, mutta en osannut vielä päättää päätyykö se mun naulakkoon vai ei.

Huomenna päivä polkastaan käyntiin parin jumpan voimin ja illalla vielä oma salitreeni, joten treenipainotteinen lauantai luvassa! Oikeen mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


KUN HUVITTAA LYÖDÄ HANSKAT TISKIIN

Selailet instagramia ja tuntuu siltä, että kaikilla muilla on vain huikeita muodonmuutoskuvia, pakarat ovat kasvaneet ainakin kolme kokoa, samalla kun vyötärö kuin ampiaisen vyötärö. Kaveri hehkuttaa, miten kilot vaan tippuu, vaikka hän ei ole edes yrittänyt laihduttaa. Blogeissa kerrotaan toinen toistaan parempia menestystarinoita ja hoetaan, että kaikki onnistuvat, kunhan vain ”tekee kaiken oikein”. Samalla tuntuu siltä, että vaikka mitä teet ja yrität, et huomaa eroa, etkä kehitystä. Tai no, ehkä huomaat väljentyneet vaatteet tai paremmin istuvat farkut, mutta eihän ne ole mitään verrattuna muiden muutoksiin.

Kehon muokkaus on kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa. Kaksi kuukautta dieetillä tai uuden treeniohjelman parissa saattaa tuntua pitkältä ajalta, mutta valitettavasti se on vielä hyvin lyhyt rupeama muutoksen kannalta. Laihtumisen vaikeudesta puhutaan paljon, mutta itseasiassa laihtuminen on melkeinpä sieltä helpoimmasta päästä, sillä sitä saa aikaiseksi jopa suhteellisen nopeasti, verrattuna esimerkiksi kehonkoostumuksen muutokseen tai puhtaasti lihasmassan hankinnan kannalta. Useimmiten muutoskuvia tarkemmin katsoessa, käykin ilmi että muutokseen on voinut mennä useampi vuosi, mikä käy ihan järkeen.

Tiedän, ettei mikään tapa motivaatiota yhtä varmasti kuin jumittaminen paikoillaan. Jos kerran tuntuu, ettei mikään muutu, miksi ihmeessä jatkaisin? Edellä mainittu tilanne onkin varmasti yleisimpiä syitä siihen, miksi monen muutosprojetki lopahtaa ennen kuin päästään tavoitteeseen. Uskon, että ongelma tässä on juuri se, ettei esimerkiksi sosiaalisessa mediassa (josta monet hakevat motivaatiota) kovin usein puhuta hitaasta etenemisestä tai niistä hetkistä kun mitään ei tunnu tapahtuvan. Eihän se ole millään tavoin kiinnostavaa katsella kuvia, joista ei edes huomaa muutosta, tai kuunella ”valitusta” huonosta elämäntilanteesta.

Epätietoisuus siitä, että tekeekö oikein vai väärin ei ainakaan helpota silloin, kun joka puolelta toitotetaan erilaisia ohjeita ja neuvoja. Turhautuminen näissä projekteissa on varmasti yleisempää kuin edes osataan ajatella. Ei ihme että erilaisten valmennusten mainoslauseissa luvataan lähes aina ”nopea muutos”. Kaikkimullehetinyt– tyyli kun tuntuu olevan pinnalla tällä hetkellä hyvin voimakkaasti. Yhtä usein kun toivotaan nopeita tuloksia, kysytään esimerkiksi ”kauanko kestää saada sixpäkki esiin?” Kysymys on jo itsessään hyvin absurdi, sillä oikeaa vastausta ei ole. Aivan sama kun kysyisin kauanko menee, että minä pystyn juosta 100 m aikaan 10 sekuntia. Riippuu varmasti siitä, miten nopea olen nyt, kuinka kovaa harjoittelisin ja kehittyisin. Olisinko lahjakas juoksija ja miten elämäntapani tukisivat harjoitteluani.

Se, mitä yritän tässä sanoa (huonolla menestyksellä :D) on se, että muutos vie aikaa. Se aiheuttaa harmaita hiuksia, tsemppaamista ja ajanjaksoja jolloin ei tapahdu mitään. Se on silti aivan ok, se jopa kuuluu asiaan. Tärkeintä on, että ei luovuta, sillä jos jotain voin luvata niin sen, että ahkeruus palkitaan aina enemmin tai myöhemmin. Muodonmuutoskuvissa nähdään vain hieno lopputulos, mutta ei nähdä niitä vaikeita hetkiä, eikä sitä työmäärää, mitä on jouduttu tekemään. Kuvassa ei näy asiat mistä on jouduttu luopumaan, jotta ollaan päästy siihen missä ollaan. Aina sanotaan, että on tehty paljon työtä, mutta sitä ei ehkä osaa ajatella että mitä se ”paljon työtä” pitää sisällään. Se voi tarkoittaa juuri sitä, että välillä lyödään päätä seinään hyvinkin pitkään, ennen kuin palkinto tulee käteen. You can’t lose if you don’t quit.

Tämä aihe on jollain tavoin myös henkilökohtainen, sillä oon itsekin kriiseillyt viime aikoina tämän asian kanssa. Oon tehnyt hurjasti töitä viimeiset 3 kk ja koen, että en ole kuitenkaan siellä missä toivoisin tällä hetkellä olevani. Järjellä ajateltuna tiedän, että tämä tavoite vie enemmän aikaa, kuin esimerkiksi pelkkä kiristely. Normaalistihan mä pystyn vetämään rasvat sinne 10% ihan parissa kuukaudessa, mutta nyt kun ei ole kyse pelkästään siitä niin koen, että eteneminen on jopa hidasta. Tämä taas on pistänyt välillä fiilikset alas. Toisina päivinä tuntuu, että huomaan suurenkin eron ja välillä taas tuntuu, ettei mitään ole tapahtunut. Siitäkin huolimatta yksi juttu on varma, sillä en meinaa kyllä luovuttaa ennen kuin olen tavoitteessani. Menee siihen sitten vuosi tai vaikka kaksi. ;)

Tsemppiä kaikille, jotka taistelevat omia tavoitteita kohti! :)

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


BLOGGAAJA JOTA HALUAN KEHUA

Jokainen voi varmasti allekirjoittaa, että kehuista ja positiivisesta palautteesta tulee hyvä mieli. Pieni kiva juttu voi parhaassa tapauksessa tehdä toisen päivästä paljon paremman. Miten niin helpon asian tekeminen onkin joskus niin vaikeaa? Itse voin myöntää, että olen jopa huono kehumaan. Mulla on ehkä vähän sellainen ”kehun vasta kun siihen on todellakin aihetta” – mentaliteetti, jonka voisi kyllä jo heittää romukoppaan. Lähdin senkin vuoksi mukaan Doven kaupalliseen yhteistyöhön, jonka ideana on juuri kehujen jakaminen! Kun kuulin kamppanjasta, ajattelin että nyt on ihan huikea juttu luvassa.

Mulla oli eilen sellainen päivä, että pelkkä peiliin katsominen otti päähän ja muutenkin olo oli ihan p*ska. Töihin ajellessa huomasin saaneeni messengeriin viestin eräältä tutulta, jonka kanssa en ollut puhunut 7 vuoteen. Hän oli kirjoittanut viestin, jossa kehui mua ja voi että miten hyvä fiilis siitä tuli. Päivä parani heti aavistuksen, vaikka kyseessä oli tuollainen pieni asia. Miksei sitä voisi itsekin harrastaa useemmin toisten päivien parantamista?

Dove on tunnettu hieman erilaisesta mainonnasta, jossa käytetään  erinäköisiä ja – kokoisia naisia.  Real Beauty -filosofian takana on ajatus erilaisuuden ihanuudesta. Meille kun syötetään monesta eri kanavasta jatkuvasti sitä infoa, että vain tietyn kokoinen ja näköinen nainen voi olla kaunis. Olen itsekin kriiseillyt elämäni aikana erilaisten ulkonäköpaineiden kanssa, etenkin jos en ole mahtunut ns. standardien sisään. Sitä ei vaan itse aina tajua minkälaisten lasien läpi muut ihmiset sut näkee. Itsellä kun on usein tapana nähdä ne epäkohdat, mistä ei itse tykkää, mutta muut ihmiset näkeekin sut ihan eri tavalla. Mun mielestä olisi niin tärkeetä oppia katselemaan itseään ilman, että etsii aina niitä virheitä. Uskokaa pois, myös tätä voi opetella. :) 

Ajatelkaa miten tylsää olisi, jos meistä jokainen olisi samanlainen? Eihän silloin kukaan voisi olla millään tavoin erityinen? Erilaisuus on rikkaus ja oon itse aina ajatellut, että just ne omat erikoiset jutut tekee meistä erityisiä. Oon jopa kammoksunut sanaa tavallinen ja normaali, joka sitten saattaa näkyä myös mun elämäntavoissa. Sen sijaan, että yrittäisi tunkea itseään johonkin tiettyyn muottiin, niin suosittelen että alkaa ajatella omilla aivoilla ja miettii mitä oikeasti haluaa tehdä ja mitä haluaa saavuttaa? Toisten miellyttämisellä kun ei pääse oikeasti yhtään mihinkään. Jos ne omat toiveet ja tavoitteet poikkeaa valtavirrasta, sillä ei ole mitään merkitystä. Mikään toive tai tavoite ei ole huonompi kuin toinen. Uskon, että suurin pelko omien unelmien tiellä on se, että pelkää epäonnistuvansa muiden silmissä. Jos sanoisin sulle, että et tule epäonnistumaan, mitä lähtisit yrittämään?

Mä haluaisin rohkaista jokaista olemaan rohkeasti sellainen kuin on. Oikeen harmittaa, kuinka moni hukkaa itsensä vain sen vuoksi, että näyttäisi tietynlaiselta toisten silmissä. En puhu ainoastaan ulkonäöstä, vaan ihan kokonaisuudesta. Aihe on ehkä siksi niin tärkeä, koska itse huomasin miten vapauttavaa on, kun alkaa miettiä asioita sen mukaan mitä haluaa tehdä, eikä sen mukaan mitä sulta odotetaan. Monesti ajatellaan, että menestyäkseen tulisi olla tietynlainen, mutta jos mietitään todellisia menestyjiä, on heissä aina jotain uniikkia ja erilaista. Kun uskaltaa tehdä asioita eri tavalla (=omalla tavalla), vasta silloin voi erottua!

Syy, miksi itse aloin elää kuten multa ”odotettiin” oli ehkä se, että jos tein (tai teen edelleen) asioita eri tavalla, sain siitä välittömästi palautetta, joka ei tosiaan aina ole sitä kaikista positiivisinta. Helposti sitä alkaa pelätä negatiivista palautetta ja muokkaa tekojaan sekä ajatuksiaan neutraaleiksi, jotta ne eivät ärsyttäisi ketään. Miten tylsää! Työskentely sosiaalisessa mediassa voi olla ajoittain aika raskasta juuri sen jatkuvan palautteensaamisen vuoksi. Sen vuoksi tässä kampanjassa on haastettu kehumaan toisia bloggaajia ja minäkin aion tehdä osani.

Olen seurannut Piia Pajusen blogia/somea vasta hetken, mutta mielestäni hän ansaitsee kehut siitä, että on tuonut tähän fitness-blogien maailmaan todella tervettä ja freshiä näkökulmaa. Uskon, että Piian tekstien ansiosta moni nainen on uskaltanut relata hieman ja ehkä jopa alkanut syödä enemmän. ;) On ihan mahtavaa huomata, että fitness ammattilainen syö ja treenaa noin tervejärkisesti, se kun ei ole aina ihan helppoa. Ehkäpä juuri siksi hän onkin ammattilainen. Piia on loistava esimerkki siitä, että voi olla jäätävän kovassa kunnossa ja silti elää suhteellisen normaalia elämää. Vaikka kilpaurheilu on aina eri asia kuin kuntoilu, niin uskon että monilla on hieman vääristynyt kuva siitä, mitä vaatii esimerkiksi ihan normaali hyvä kunto. Elämän ei tarvitse olla pelkkää parsakaalia ja kuntosalia.

En ole Piia tavannut livenä, mutta edellisten kehujen lisäksi hän vaikuttaa järkevältä jalat maassa-tyypiltä, jonka ajatusmaailmaan pystyn itsekin samaistumaan. Tekstejä lukiessa tulee aina hyvä fiilis, joten käykää ihmeessä lukemassa blogia täältä.

kuva lainattu Piian blogista

Nyt mä haastaisin teidät kehumaan! Kehu tänään kaveria, naapuria tai vaikka kaupan kassaa, mutta tee se ja lupaan, että saat myös itse hyvän mielen. Jos haluat voit myös kehua kommenttiboksissa jotain bloggaajaa, ehkä juuri hän käy lukemassa sun kommentin! Kivaa päivää! :)

KUVAT 1-3: Anna Riska / Annmarias

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.