Pienen alkukankeuden jälkeen tästä tammikuusta tuli kuin tulikin varsin kiva. Jos oon jotain taas oppinut, niin se on vaan niin fakta, että oma onni on loppupeleissä omissa käsissä ja myöskin oma valinta jääkö maahan makaamaan vai nouseeko ylös ja alkaa tekemään asioita, joista tulee hyvä fiilis. Tuntuu että oon ottanut taas aika ison harppauksen eteenpäin ja tällä hetkellä on aika rauhallinen ja hyvä olo. Toki ajoittain tulee fiiliksiä, että pelkkä oleskelu on haastavaa, mutta onneksi tässä on ollut kaikenlaista kivaa puuhaa niin aika harvoihin kertoihin on jääneet nuokin.

Kuten on tullut mainittua, mulla on aika hyvä draivi treenien ja ravinnon suhteen, kunnon vanha Aino the machine is back. Tosin nyt ymmärrän, että en ole mikään kone, vaan kaikkea voi toteuttaa myös tasapainoillen muiden asioiden kanssa. Oon ottanut itselleni haasteita ja tekemistä myös sellaisissa asioissa, jotka eivät vaadi fyysistä tekemistä, vaan enemmänkin ajatustyötä ja sitten mahdollisimman sopivissa määrin treeniä. Viime aikoina oon saanut taas kunnon sali-kipinän ja intoa olis melkein liikaakin noihin salitreeneihin. On pitänyt vähän yrittää himmailla itseään ja yrittää miettiä järkevästi palautumisenkin kannalta. Oon myös punninnut ajatusta, että olisiko nyt vihdoinkin aika luopua muutamasta ohjatusta tunnista, eli vähentää jumppaamisen määrää tulevaan kesän ohjelmaan. Luopuminen on ollut mulle aina vaikeeta, mutta tiedän kokemuksesta, että kun sen kerran tekee, tottuu muutokseen aika nopeasti.

Helmikuussa alkaa siinä mielessä kokonaan uusi sivu, että aloitan neljän kuukauden ajanjakson uuden valmentajan kanssa. Odotan tätä innolla, sillä on tosi siistiä oppia uutta ja kokeilla muiden antamia ohjeita. Meillä on siis ensimmäinen tapaaminen helmikuun toisella viikolla ja siitä starttaileekin sitten uudet systeemit käyntiin. Oon myös ottanut pitkästä aikaa omia valmennettavia ja olin ihan häkeltynyt kuinka paljon yhteydenottoja sain! Siis hitto, mähän voisin tehdä tota kokopäiväisenä työnä, jos vaan aikaa riittäis. 😀 Valitettavasti tällä hetkellä mulla on kuitenkin niin monta rautaa tulessa, että täytyy pitää määrä maltillisena, jotta pystyn keskittyä jokaiseen ruutuun huolella. Liikaa kaikkea tarkoittaa yleensä myös sitä, että silloin tulee helposti tehtyä hutiloiden ja sitä en todellakaan halua.

Tammikuun aikana on taas tullut huomattua miten paljon ravinto vaikuttaa myös psyykkiseen olotilaan. Oon panostanut puhtaaseen ravintoon ja jättänyt kaiken ylimääräisen pois. En toki aiemminkaan ole hirveästi mitään erityistä mässäillyt, mutta jo rytmin palauttaminen ja pieni siivous on auttanut ja vaikuttanut positiivisesti. Näitä asioita kannattaa miettiä etenkin silloin kun on hektisiä elämänvaiheita. Sitä voi joko auttaa itseään jaksamaan vaiheet läpi, tai tehdä kaikesta vielä raskaampaa. Itse oon noudattanut Bikini Bootcampin ruokaohjelman pohjaa, sillä se toimii mulle tosi hyvin. En ole kuitenkaan syönyt tavoitteellisesti miinuksilla, sillä oon halunnut panostaa muihin asioihin, joista on tullut täälläkin jauhettua. Aikomuksena on kuitenkin kuoria elämäni paras kunto esiin tässä kevään aikana. Se, mitä se käytännössä tarkoittaa, jääköön nähtäväksi myöhemmälle. 🙂

Tulevaa viikkoa varten kannattaa tehdä jo pieniä suunnitelmia ja näin edesauttaa asioiden tapahtumista. Itse kirjoitan ylös muutamat tärkeimmät jutut, jotka täytyy hoitaa. Suunnittelen valmiiksi päivät, jolloin treenaan omat treenit ja aikataulutan päivät etukeen. Teen myös suunnitelman mitä ruokia syön ja milloin. Jo tällaisilla pienillä asioilla on aika suuri vaikutus siihen, että oikeasti alkaa tehdä asioita, eikä vaan odottele niitä tapahtuvaksi.

Inspiroivaa uutta viikkoa kaikille! <3

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.

kuvat: Anna Riska / Annmarias