Ahdistaa, mutta et osaa sanoa mikä. Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta ei kuitenkaan. Tunnet huonoa omaatuntoa siitä, että tunnet tällaisia tunteita. Monella on kaikki huonommin. Välillä on päiviä, useitakin, kun kaikki tuntuu taas tosi hyvältä ja onnelliselta. Huomaat, että asioista suoriutuminen tuo hyvää fiilistä. Mitä enemmän teet kaikkea, sen parempi olo. Iltaisin mietit, että tämän voimalla jaksaa taas viikon loppuun. Niinpä alat suorittamaan. Suoritat syömiset, treenit, työt, ihmissuhteet ja arjen. Yrität tietysti suorittaa kaiken mahdollisimman hyvin, että tulisi hyvä fiilis. Voittajafiilis.
Ihmettelet, kun sulta kysellään miten jaksat ja onko kaikki hyvin. Kaikkihan on ihan loistavasti, ainakin luulet niin. Välillä jos et suorita tai tee, huomaat että on tosi vaikea vaan olla. Haet selkeesti hyvän olon aina jostain ulkopuolisesta asiasta. Treenistä, ihmisestä tai onnistumisen tunteesta, asiassa jonka osaat hyvin. Alat miettiä, että onko kaikki sun hyvä fiilis pelkkää ulkoisten asioiden tuomaa hetkellistä olotilaa. Miten sä voit oikeesti? Sitäkö ne ihmiset tarkoittaa, kun kysyy? Et osaa vastata.
Ihmettelet itsekin miten välillä voi olla niin hyvä ”buugi” ja välillä taas tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Onko muillakin niin? Taas opit lisää ja huomaat, että huonot fiilikset johtuvat aina jostain asiasta, josta oli odotuksia, jotka eivät täyttyneet. Ootko rakentanut kaiken ulkoisten asioiden varaan. Mitä jos yhtäkkiä menettäisit kaiken, miten sitten kävisi?
Jossain vaiheessa huomaat, että edes ne asiat, joista tuli se super hyvä olo eivät enää toimi samalla tavalla. Huomaat istuvasi koneen äärellä katsoen jumppavideota ja itket samalla niin, ettet nää mitään. Yrität hokee itselle, että kyllä tää tästä, mutta kun lopulta et saa edes happea enää, mietit että pitäiskö kokeilla jotain uutta.
Ensimmäistä kertaa elämässä myönnät, että et jaksa juuri nyt ja oot heikko. Heikkous, tuo sun pahin pelko. Oot aina ajatellut, että heikkous on synti ja pelännyt ja vältellyt asiaa niin paljon, että oot rakentanut itsellesi helvetin paksun suojakuoren. Sä oot se vahva tyyppi, joka jaksaa aina. Tiedät, että usein me korostetaan kaikista eniten niiden puolien ja luonteenpiirteiden vastakohtia, joita pelätään eniten. Päässä soi non-stopilla lause Roope Salmisen biisistä ”Vahvuutta myöntää että on heikko.”
Sen sijaan, että hoitaisit taas kaiken itse, kysyt kerrankin apua ja saat sitä. Tuntuu, että heti putoaa kymmenen kiloa taakkaa harteilta. Ehkä tää tästä. Sen sijaan, että tsemppaisit tämänkin kerran väkisin siihen asti, että tulee taas parempi fiilis, päätät että nyt vois levätä hetken. Ehkä joskus voit kokeilla niitä ohjeita, joita jaat päivästä toiseen kaikille muille, mutta et noudata itse. Sen sijaan, että jälleen tuntisit huonoa omaatuntoa siitä, että et suorita kaikkea samaa, mitä oot toistanut vuodesta toiseen, päätätkin antaa itselle luvan vaan olla ja se tuntuu ihan hyvältä.
Heräät keskiviikon ja torstain välisenä yönä kl 4 ja alat kirjoittaa näitä sanoja päässä ja koet yhtäkkiä hirveesti tarvetta kirjoittaa kaiken ylös. Aina kun kirjoitat henkilökohtaisempia asioita julkisesti, tiedät että avaat nää jutut liian monelle. Samalla haluat olla kuitenkin rehellinen ja näyttää muutakin kun sitä pintaa. Luit eilen hyvinvointiblogeja, joita lukiessa tuli lähinnä huono olo kaiken pintakiillon vuoksi. Pahinta on ehkä syvälliset tekstit, jotka on kirjoitettu harkiten ja miettien. Ne kaikki elämänohjeet ja kliseet. Ehkä tilanne aiheutti sen, tai sitten hyvinvoinnin voi mieltää monella eri tavoin nykyään.
