PARAS LÄÄKE KAIKKEEN

Mitäpä sitä kaunistelemaan, mulla on ollut tänään todella paska päivä potenssiin sata. Tiedättekö, kun ei nappaa mikään, eikä saa mitään aikaiseksi ja silti mietit kokoajan, että pitäis tehdä sitä, tätä ja tota. Tällaisina päivinä haluis vaan hautautua peiton alle ja unohtaa koko maailman muutamaksi vuorokaudeksi. Valitettavasti edellä mainittu ei ole mahdollinen vaihtoehto, sillä tiedän kuitenkin sen, ettei olo ainakaan parane sillä että masistelee kotona. :D

_mg_0208

housut: def-shopista

Usein motivaation ollessa nollissa ei kiinnosta myöskään treenaaminen ja täytyy sanoa, että mikäli mulla ei olisi ollut ohjauksia, en ehkä olisi saanut itseäni salille treenaamaan. Onneksi mun oli kuitenkin pakko poistua neljän seinän sisältä töiden pariin ja jumppailemaan, nimittäin pienen hikoilun jälkeen negatiiviset olot olivat historiaa. Mielestäni liikkunnan vaikutusta psyykkiseen hyvinvointiin aliarvioidaan ihan liikaa, sillä treenin jälkeen paskempikin päivä on poikkeuksetta pelastettu. Tätä Ilmiötä on selitetty sillä, että liikunta lisää mielihyvähormonien, esimerkiksi endorfiinien tuotantoa. On myös arveltu, että liikunta muuttaa keskushermoston välittäjäaineiden, esimerkiksi noradrenaliinin, dopamiinin ja serotoniinin pitoisuuksia niin, että mieliala paranee. Aika siistiä että voi omilla teoillaan vaikuttaa näihin asioihin!

Oon itse huomannut useampana talvena, että jaksan paljon paremmin pimeän kauden kun käyn säännöllisesti treenaamassa. Mikäli sitä istuu koko talven vaan kotona kaikki illat, en yhtään ihmettele että vähän masentaa. Nythän onkin juuri loistava aika panostaa treenaamiseen ja laittaa vaikka jotain tavotteita tulille.

_mg_0204

Tästä voikin siirtyä sopivasti aiheeseen nimeltä motivaatio. Oon miettinyt paljon motivaatiota ja sitä että miksi toisille on esimerkiksi hyvin vaikeaa pitää vaikka niistä treenirutiineista kiinni. Motivaatio on sanana jotenkin kulunut ja kliseinen, mutta edelleen siitä puhutaan paljon. Oon tullut sellaiseen tulokseen, että kaikki on loppupeleissä kiinni siitä, että haluaako oikeasti jotain. Jos todella haluat, sulla on motivaatio toimia asian eteen.

Mä en ole mikään suuri motivaatiolauseiden fani, mutta mulla on yksi lemppari, joka menee siis näin ”where there’s a will there’s a way”. Tuohon kiteytyy aika pitkälti se, miten itse ajattelen motivaatiosta. On tosi kivaa haluta kaikenlaista, mutta jos asia ei ole kuitenkaan lopulta niin tärkeä, jää sen saavuttaminenkin puolitiehen. Tämän vuoksi tavoitteita tehdessä on hyvä punnita asioita ja miettiä, että onko oikeasti valmis luopumaan tietyistä asioista tavoitteen saavuttamiseksi. Sillä puolitiehen jäävät suunnitelmat tuskin saavat ketään iloiseksi. On myös tärkeää, että motiivit ovat omasta tahdosta, eikä toisten sanelemia.

kuvat: Anna Riska / Annmarias


3 Responses to “PARAS LÄÄKE KAIKKEEN”

  1. Maija sanoo:

    Siis mulla oli ihan samoja fiiliksiä tänään!! Koko päivän todella ahdistava olo, mikään ei napannut ja mitään ei halunnut aloittaa vaikka tehtävää ois vaikka kuinka paljon. Noh, sain sitten itseni ulos lenkille, juoksin 11 kilsaa ja voi vitsi, ihan ku kattelis maailmaa taas aivan toisin silmin. :)) En ikinä selviäis talven yli ilman liikuntaa!

  2. Tanja sanoo:

    Moikka!
    Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että treeni vie kyllä murheet mennessään, mutta olen huomannut että se tunne on tullut vasta kun on tullut treenailtua vähän enemmän. Suomeksi sanottuna siis alkuvaiheessa treenit tuntui aivan kauhealta joka kerta. :D Aloittelijana en siis löisi hanskoja tiskiin vaikka treenistä tulee vihoviimeisenä mieleen euforia, vaikka kaikki siitä niin toitottaakin.

    Toinen (tähän postaukseen liittymätön juttu) mistä puhutaan liian vähän aloittelijoihin (ja miksei rutinoituneempiinkin treenaajiin) liittyen on se, että jokainen sohvalta noustu kerta ja jokainen terveellinen valinta on huisin hyvä juttu. Jo kerta viikkoon salille pääsy (tai harvemminkin) on hieno homma. Itse sorrun tähän ”kaikki tai ei mitään” – ajatteluun että jos alkuviikosta on syönyt pitsaa eikä salillekkaan tullut lähdettyä, viikko on jo pilalla ja ”turha yrittää”.

    Sitten vielä kolmas juttu josta paljon puhutkin: mikään treeni ei auta jos perusasiat ei ole kunnossa. Liian usein ensin pitäisi vaan nukkua ja levätä. Joihinkin elämäntilanteisiin dieetti ja rankat, kehittävät treenit ei vain sovi. Suosiolla siirtää kesäkuntoa ensivuoteen jos kiristely vie vähäisistä resursseista loputkin. Keskittyy mieluummin itselle mieluiseen, akkuja lataavaan treeniin. Rankan koulu-/työpäivänkin jälkeen joskus on parempi nukkua päikkärit kuin lähteä vetämään jumppaa. Vaatii tosin herkkyyttä lukea kroppansa että tietää milloin on oikea levontarve ja milloin mukavuudenhalu. :D

  3. Eeva sanoo:

    Liike on paras lääke, ehdottomasti! Mutta pitää kuitenkin ottaa huomioon, jos on kovin stressaantunut niin ei kannata nostattaa sykettä liikaa. Pienikin määrä liikettä kroppaan riittänee. Halusin vain kirjoittaa tämän kommentin koska puhuit psyykkisestä hyvinvoinnista ja siihen voi olla monenmoista liikunnallista lääkettä. Tiedän että sinä tiedät tämän, mutta lukijoita on monta.

Kommentoi