TÄYDELLISYYS ON TYLSÄÄ (MYÖS RYHMÄLIIKUNNASSA)

Sitä on itsekin tullut kirjoiteltua hienoja ohjeita, miten tulla hyväksi ryhmäliikuntaohjaajaksi. Nykyään kuitenkin ajattelen asiasta hieman eri tavalla kuin ennen, sillä aikaisemmin juuri tällaiset tietyt asiat, kuten koreografian täydellinen osaaminen oli esimerkiksi hyvinkin tärkeää. Tottakai tietyt perusasiat täytyy olla hallussa ja se kuuluu luultavasti useimpien ellei kaikkien ohjaajien prosessiin, että tiettyihin asioihin panostaa ja keskittyy tietyissä vaiheissa. Ohjaaminen on ollut mulle aina tosi suuri osa elämää ja sen vuoksi myös tosi tärkeä juttu, jossa oon halunnut olla hyvä. Oon ohjaillutkin tässä jo kymmenisen vuotta erilaisia jumppia lähes päivästä toiseen, joten on kai aika selvääkin, että ne perusasiat ovat kunnossa. Tässä ammatissa nimittäin kaikista tehokkain keino kehittyä on harjoitella, eli ohjata.

_mg_0049

Fakta on kuitenkin se, että vaikka teet kuinka kaikki ns ulkoiset asiat täydellisesti, ei se kuitenkaan erota sua vielä kovinkaan monesta muusta. Kuka tahansa pystyy opetella koreografian, hienon tekniikan sekä sanomaan asiat oikeissa kohdissa jne. En väitä, että nuo edellä olevat olisivat helppo homma, mutta tulevat harjoittelun mukana, jos jaksaa hieman panostaa. Usein tässä harjoittelussa mennään kuitenkin siihen, että aletaan hakemaan täydellisyyttä. ”Haluan olla hyvä, joten en saa mokata. Haluan olla hyvä, joten mun täytyy miellyttää kaikkia. Haluan olla hyvä, joten mun on pakko saada hyvä fiilis aikaiseksi.”

Edellä mainitut haluamiset johtavat taas usein siihen, että aletaan suorittamaan. Suorittamista tapahtuu nykyään niin monella elämän osa-alueella, että sitä ei enää edes huomaa kuinka suoritellaan päivää aamusta iltaan ja sitten taputetaan itseä olalle illalla, että hienosti sait taas kaiken hoidettua ja huomenna uudelleen. :D Mä oon ainakin huomannut, ettei ne asiat lopu suorittamalla ja harvemmin mikään asia on niin tärkeä, että sen takia tarvitsee stressata hulluna. Kai se on kuitenkin nykyään aika normaalia, että pyritään suoriutumaan kaikesta mahdollisimman hyvin, aika tylsää jos en sanois.

_mg_0026

Muutama vuosi sitten ollessani Bodystepin AIM-koulutuksessa sain paljon palautetta juuri tästä ”täydellisyydestä”, eli ohjaukseni olivat sellaisia hiottuja settejä ja tein jokaisen koreografian oikein ja vedin itsekin täpöllä, totta kai, koska ohjaajan pitää olla täydellinen esimerkki. Tuolloin en oikein ymmärtänyt, että mitä muka tein väärin kun tein kaikki kuitenkin oikein. Mulle sanottiin muutamaankin otteeseen, että mokaa jotain, se olisi hauskaa. En vaan tajunnut, että miks ihmeessä mokaisin, kun kerran osaan olla mokaamatta. :D Koulutuksen jälkeen sain toki paljon uutta ohjauksiini, mutta suurin osa jäi kyllä vielä leijumaan sinne ajatuksen tasolle, enkä osannut ottaa vinkkejä käyttöön.

Tuntuu, että oon vasta nyt viime aikoina tajunnut koko asian pointin. Koko prosessiin meni siis kaksi vuotta. :D Läsnäolo on nimittäin tärkeämpi asia kuin mikään täydellinen koreografia tai ennakointi. En väitä, että tämäkään olisi vielä jokaisessa ohjauksessa mukana, mutta koen että oon mennyt asiassa eteenpäin viime aikoina. Usein kysytään, että miten ohjaaja jaksaa aina olla iloinen ja energinen ja vastaus on ettei kukaan ohjaaja ole aina sellainen. Välillä on päiviä, kun jumppaan lähtö kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo paskaa. Se, että väsyttää tai on ollut huono päivä, ei kuitenkaan tarkoita ettei pystyisi hoitaa ohjausta kunnialla läpi. Itseasiassa joskus tuollaiset fiilikset kääntyvätkin energiaksi ja tunnista tuleekin ihan huippu. Jos ennen koin paineita vaikka siitä, että saatoin näyttää maanantaina hieman väsähtäneeltä viikonlopun jälkeen, niin nykyään mulla ei ole ongelmaa kertoa esimerkiksi ennen tuntia, että hitto on ollut paska päivä tänään, mutta luultavasti tän treenin jälkeen sekin on parempi.

_mg_0048

Mainitsinkin edellisessä postauksessa, että tässä on ollut vähän haastavampi alkuviikko, mutta siitä huolimatta oon oikeen odottanut illan jumppia ja treenejä että pääsen parantamaan oloani. Kun en vaadi, että mun pitäis olla joku superihminen, en koe paineita siitä, että vähän v*tuttaakin ennen töihin lähtöä.

Miten sitä läsnäoloa ja ”inhimillisyyttä” pystyisi sitten opetella? Varmaan ainakin niin, että unohtaa juuri tuon täydellisyyden tavoittelun ja ne normit mitä kenenkin ”pitäisi” olla. Enkä tokikaan tarkoita, että mennään pitämään jumppia takkia auki, ilman että opetellaan tai suunnitellaan mitään, mutta ehkä ymmärätte mitä tarkoitan. Vaikka kirjoittelin näitä ajatuksia juuri ryhmäliikunnan näkökannasta niin niitä voi mielestäni soveltaa myös muihin elämän osa-alueisiin. Täydellisyys ja sen tavoittelu on aika tylsää, sen sijaan persoonallisuus ja erilaisuus on mielenkiintoista, joten muistetaan korostaa niitä juttuja sen sijaan, että pyritään olemaan tietynlaisia. :)

Mukavaa keskiviikkoa kaverit! <3

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

Vaatteet: Def-Shopista


PARAS LÄÄKE KAIKKEEN

Mitäpä sitä kaunistelemaan, mulla on ollut tänään todella paska päivä potenssiin sata. Tiedättekö, kun ei nappaa mikään, eikä saa mitään aikaiseksi ja silti mietit kokoajan, että pitäis tehdä sitä, tätä ja tota. Tällaisina päivinä haluis vaan hautautua peiton alle ja unohtaa koko maailman muutamaksi vuorokaudeksi. Valitettavasti edellä mainittu ei ole mahdollinen vaihtoehto, sillä tiedän kuitenkin sen, ettei olo ainakaan parane sillä että masistelee kotona. :D

_mg_0208

housut: def-shopista

Usein motivaation ollessa nollissa ei kiinnosta myöskään treenaaminen ja täytyy sanoa, että mikäli mulla ei olisi ollut ohjauksia, en ehkä olisi saanut itseäni salille treenaamaan. Onneksi mun oli kuitenkin pakko poistua neljän seinän sisältä töiden pariin ja jumppailemaan, nimittäin pienen hikoilun jälkeen negatiiviset olot olivat historiaa. Mielestäni liikkunnan vaikutusta psyykkiseen hyvinvointiin aliarvioidaan ihan liikaa, sillä treenin jälkeen paskempikin päivä on poikkeuksetta pelastettu. Tätä Ilmiötä on selitetty sillä, että liikunta lisää mielihyvähormonien, esimerkiksi endorfiinien tuotantoa. On myös arveltu, että liikunta muuttaa keskushermoston välittäjäaineiden, esimerkiksi noradrenaliinin, dopamiinin ja serotoniinin pitoisuuksia niin, että mieliala paranee. Aika siistiä että voi omilla teoillaan vaikuttaa näihin asioihin!

Oon itse huomannut useampana talvena, että jaksan paljon paremmin pimeän kauden kun käyn säännöllisesti treenaamassa. Mikäli sitä istuu koko talven vaan kotona kaikki illat, en yhtään ihmettele että vähän masentaa. Nythän onkin juuri loistava aika panostaa treenaamiseen ja laittaa vaikka jotain tavotteita tulille.

_mg_0204

Tästä voikin siirtyä sopivasti aiheeseen nimeltä motivaatio. Oon miettinyt paljon motivaatiota ja sitä että miksi toisille on esimerkiksi hyvin vaikeaa pitää vaikka niistä treenirutiineista kiinni. Motivaatio on sanana jotenkin kulunut ja kliseinen, mutta edelleen siitä puhutaan paljon. Oon tullut sellaiseen tulokseen, että kaikki on loppupeleissä kiinni siitä, että haluaako oikeasti jotain. Jos todella haluat, sulla on motivaatio toimia asian eteen.

Mä en ole mikään suuri motivaatiolauseiden fani, mutta mulla on yksi lemppari, joka menee siis näin ”where there’s a will there’s a way”. Tuohon kiteytyy aika pitkälti se, miten itse ajattelen motivaatiosta. On tosi kivaa haluta kaikenlaista, mutta jos asia ei ole kuitenkaan lopulta niin tärkeä, jää sen saavuttaminenkin puolitiehen. Tämän vuoksi tavoitteita tehdessä on hyvä punnita asioita ja miettiä, että onko oikeasti valmis luopumaan tietyistä asioista tavoitteen saavuttamiseksi. Sillä puolitiehen jäävät suunnitelmat tuskin saavat ketään iloiseksi. On myös tärkeää, että motiivit ovat omasta tahdosta, eikä toisten sanelemia.

kuvat: Anna Riska / Annmarias


4 x LUOTTORUOKANI

Luottoruuaksi voisi kategorisoida sellaisen safkan, joka toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Silloin kun tahtoo jotain hyvää, terveellistä ja ennen kaikkea nopeasti valmistuvaa. Liian usein saavun kotiin jumppien jälkeen kauheessa nälässä, jolloin ei tulisi mieleenkään alkaa valmistaa mitään minkä kokkaamisessa kestää yli 10 minuuttia. Ajattelin jakaa muutaman luottosapuskani päivän eri aterioille. Oma arkeni pyörii aika samalla rytmillä, eli mun tulee syötyä hyvin samalla tavalla päivästä toiseen. Tiedän mitkä ruuat sopivat ennen treeniä ja minkä avulla jaksan ja palaudun parhaiten.

collage_fotor

Aamulla tulee syötyä, tai oikeestaan juotua lähes poikkeuksetta smoothie. Mulla on tietyt jauheet, jotka haluan ottaa päivittäin ja koen, että on kaikista helpointa lisätä nuo aamiaisen joukkoon. En ole aamuisin muutenkaan mitenkään kovin nälkäinen, joten tämä toimii senkin vuoksi hyvin. Toki näin kylmempänä vuodenaikana lämmin puurokin houkuttelee aina silloin tällöin, etenkin viikonloppuisin, kun ei tarvitse lähteä heti sykkimään treenin pariin.

Luotto-smoothie:

  • kourallinen vihreää (useimmiten joko baby-pinaatti tai lehtikaali
  • 1/2 avocado
  • 1 rkl MCT-öljyä
  • 100-200 g jäisiä marjoja (useimmiten mustikoita)
  • 30 g heraproteiinia (useimmiten Fitnessgurun valkosuklaa-vanilja)
  • 1-2 rkl OptiMSM-jauhetta
  • 1-2 rkl viherjauhetta
  • 1-2 tl lakritsijauhetta
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

avocado tekee smoothiesta ihanan pehmeää ja täyteläistä

Mulla on tapana syödä 2-3 suurempaa ateriaa päivässä ja hyvin usein tulee luotettua tähän tuttuun ja nopeaan comboon. Löysin kesällä keräkaalin ja sen jälkeen mun jääkaapista on löytynyt aina yksi iso kaali. :D

Luotto-ateria:

  • 150 g jauhelihaa/nyhtökauraa/lohta
  • 60-70 g riisipastaa/kikhernepastaa/riisinuudeleita
  • runsaasti parsakaalia
  • runsaasti keräkaalia
  • mini tomaatteja
  • mausteita

Homma menee siis niin, että pastat laitetaan kiehumaan ja sillä välin paistellaan protskut ja vihannekset. Kookosöljyssä paistamalla kaalista tulee superhyvää, mutta jos haluaa pitää rasvan määrän alhaisena (esim. palautusateria) niin vihannekset paistuvat hyvällä pannulla myös ilman rasvaa. Vaihtelen useimmiten noiden kolmen proteiininlähteen välillä. Lopuksi pastat vielä sekaan, kunnolla mausteita ja safka on valmis. Riisi/kikhernepastan yhtenä hyvänä puolena on nopea valmistuminen!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tähän vielä ketsuppia päälle ja nam nam!

Päivän syömiset koostuu siis pääosin noista kunnon aterioista, mutta joskus tulee syötyä myös pienempiä välipalaruokia. Kovassa kiireessä valitsen protskupatukan (Quest bar tai Fitnessgurun zero proteiinipatukka), mutta mulla on myös yksi luottovälipala, joka toimii loistavasti myös makeanhimon taltuttamiseen.

Luotto-välipala

  • 100-200 g jäisiä marjoja
  • 30 heraproteiinia
  • 1/2 avocado
  • tilkka nestettä (esim vettä)
  • (lakritsijauhetta)

Kaikki ainekset blendataan pitkän kaavan kautta (mun blenderillä 3 min) suureksi kuohkeaksi vaahdoksi. Kun malttaa hetken, hera ja jäiset marjat turpoavat moninkertaisen kokoiseksi ja lopputuloksena on suuri määrä jäätelöä/pehmistä muistuttavaa kermaista seosta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jaoin tuon vaahdon reseptin snap chatissa (ainopaino) eilen ja siinä ei ollut mukana avocadoa, mikä ei siis ole pakollinen. Mikäli tarvitsee hieman täyttävämmän välipalan, silloin avocado sopii siihen rooliin loistavasti. :)

Suurin hiilari- ja ruokamäärä painottuu mun kohdalla iltaan, sillä vedän rankimman ja pisimmän treenisuorituksen yleensä iltaisin, jonka jälkeen tarvitaan vielä runsaasti energiaa. Olen yleensä kotona 19-20 aikaan, jolloin syön ensin kunnon palautusaterian. Siitä parin tunnin kuluttua vedän vielä mun luotto-iltapalan, eli valkuaispuuron. Tää on vaan jotain niin hyvää, että voisin syödä vaikka kuinka paljon! :D

Luotto-iltapala:

  • 60-70 g kaurahiutaleita
  • 100 g valkuaista
  • kanelia/kardemummaa
  • 1 rkl kookosöljyä

Kattilaan vettä ja kaurahiutaleet, jonka jälkeen valkuaiset sekaan. Puuroa tulee sekoittaa jatkuvasti, jotta valkuainen sekoittuu hyvin. Lopuksi mausteet, kookosöljy ja sekoittelua. Joskus ripottelen vielä steviasokeria sekaan ja saatan lorauttaa tilkan kauramaitoa tms. sekaan. Myös omenasose sopii tosi hyvin kanelin ja kardemumman kaveriksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

tähän puuroon on sekoitettu myös marjoja mukaan. :)