YKSIN

Yksi asia mikä on aina ollut mulle haastavaa, on yksin olo. Olen yksinkertaisesti sellainen, joka on aina tarvinnut jonkun vierelle, että olo tuntuu kokonaiselta. Tämän syksyn aikana oon kuitenkin joutunut opettelemaan yksin oloa, mikä on ollut oikeestaan todella silmiä avaavaa ja virkistävääkin. Oon oppinut olemaan yksin ja nauttinut siitä, että saan tehdä asioita ajattelematta sopiiko se jonkun toisen aikatauluun. Oon oppinut arvostamaan ystäviä ihan uudella tavalla. Kun ennen viikonloppuiset tapaamiset oli mulle jotenkin ”pakkopullaa”, nykyään osaankin nauttia niistä. Pakkopullalla tarkoitan sitä, että koska arkeni on aika menevää, tykkään rauhoittua viikonloppuisin ja aikaisemmin en koskaan halunnut sopia mitään viikonlopuille, koska koin ne energiaa vieviksi jutuiksi. Nykyään koen taas asian päinvastoin, saan kaikenlaisista tapahtumista ja tapaamisista energiaa arkeeni.

En ole avannut asiaa täällä tai muuallakaan sen kummemmin, mutta nykyään tosiaan asun yksin, tai oikeastaan Obelixin kanssa. ;) Ja vaikka tällaiset muutokset ovat aina omalla tavallaan vaikeita, voi niistä myös oppia tosi paljon. Joskus ei vaan ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä suuria muutoksia, jotka tuntuvat pelottavilta aina etukäteen. Yksin olo ei tosiaan tarkoita yksinäisyyttä, jota olen aina niin kovaa pelännyt. Oon toki eronnut ennenkin ja tuolloin en ehkä osannut käsitellä asioita kunnolla ja aloin elää elämää, joka ei ollut yhtään mun tyylistä, mikä johti siihen etten voinut hyvin. Luulin tuolloin, että se paha olo johtui erosta, vaikka se johtui vaan siitä että tein asioita jotka saivat itseni voimaan huonosti.

Ajattelin aluksi, että asia ei tänne kuulu, enkä jaksa avata näin henk.koht asioita blogissa sen kummemmin, mutta ehkä tääkin avaa hieman noita loppukesän ja alkusyksyn ”vaikeita hetkiä”. Yksi syy, miksi kirjoitan asiasta täällä on se, että alan kyllästyä siihen, että ihmiset kyselevät mun läheisiltä ja ystäviltä tästä asiasta. Yksikään ihminen ei ole kysynyt suoraan multa, että mikä on tilanne. Sen sijaan kavereilta udellaan kaikenmoista asiaankuulumatonta, mikä asettaa heidät epämukavaan tilanteeseen. Faktahan on se, että ihmiset tulevat aina puhumaan toisten asioista, mutta jotenkin harmillista että aina etenkin negatiivisilla asioilla ”mässäillään” ja jauhetaan ihan turhaan.

Täällä on siis kaikki hyvin, voin hyvin ja oon onnellinen! Toivottavasti säkin. :)

bw

kuva: Riikka


15 Responses to “YKSIN”

  1. Hanne sanoo:

    Ymmärrän pointtisi. Mulle tuli avioero alkuvuodesta. Jotenkin tuli sellainen paine että erosta pitäisi kertoa somessa. Miksi? Kerron vain lähimmille ihmisille kasvotusten. Miksi kiakkien tulisi tietää? Ja entä sitten. Nyt kun olen muuttamassa uuden rakkauden kanssa yhteen niin sama juttu. En halua sitä suoraan kuuluttaa. Kerron kyllä privaatisti mistä kyse jos joku ihmettelee mitä on meneillään. Sinulla Aino tietenkin vielä suuremmat paineet kun olet enemmän ”julkkis”. Hyvän linjan olet valinnut. Ero ja yksinolo opettaa, omaa itseä voi oppia tuntemaan ihan eri tavalla kun tulee isoja muutoksia elämässä. Hyvää syksyn jatkoa sinulle

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Jep, nykyään tuntuu että kaikesta pitäisi aina ilmoittaa somessa. Mun mielestä kuitenkin jotkut asiat kuuluvat vain asianomaisille ja hyvä niin. :)

      Kiitos Hanne ja tsemit uusiin kuvioihin, toivottavasti pääset ohjailemaan attackia! ;)

  2. Roosa sanoo:

    Jep. Negatiivisilla asioilla mässäily, niin tuttua. Mut onneks se kertoo vaan siitä, että oot kiinnostava tyyppi/muut kateellisia ja nauttii sun mahdollisesta pahasta olosta. Se pitää kääntää vaan voimavaraks. ;) tsemii aino :)

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Kyllä! Eikä mua henk. koht niin kiinnosta enää mitä ”muut puhuu”, mutta alko ärsyttää kaverien puolesta kaikki utelut.

      Kiitos Roosa! :)

  3. sanna sanoo:

    Tiedätkö, jostain syystä jo paljon aiemmin ajattelin että olet eronnut vaikket ole julkisesti kertonut. Se sinun yksityisasia. Eipä siinä, olet muutoksen keskellä ja uuden edessä. Toiset ovet sulkeutuvat ja toiset avautuvat. Toivon Sinulle onnea ja kaikkea hyvää tulevaan. Blogisi on mukavaa ja asiapitoistakin luettavaa, inspiroivaa.

  4. malle sanoo:

    Vad tråkigt att det blev så. Men man blir ju starkare av sina motgångar, av alla onda ting kommer något gott (och andra klyschor..). Av erfarenhet kan jag säga att det tar sin tid att vara ”ensam”, men det kan vara otroligt skönt när man väl vant sig. Och lärorikt. Folk pratar alltid, det här var ju ett bra sätt att klargöra saker och ting. Så kanske dom får koncentrera sig på nästa skandal.

  5. miltsu sanoo:

    jotenkin osasin odottaa jotain tällaista :) tuli lukijana sellainen kuva että sun elämässä ei olllut muulle aikaa kuin terveelliset ruuat,treenit ja työ.

    • S sanoo:

      Olisipa kumma jos olisit ”lukijana” jonkin muun kuvan saanut. Nuo mainitsemasti ”terveelliset ruuat, treeni ja työ” kun ovat tämän blogin keskeisimmät aihepiirit. Toisin kuin Ainon priva elämä. Mutta onnittelut siitä että odotuksesi osuivat oikeaan, mahtaa tulla hyvä mieli sellaisesta :)

  6. Pipetsu sanoo:

    Tuntuu et ihmiset ovat kovasti skandaalihaluisia ja haluavat tietää kaikki yksityiskohdat erosta, jotta voivat niitä päivitellä… Arvostan että kerrot asiasta, mutta mielestäni ero on sinun yksityisasiasi! Tsemppiä kovasti uuteen elämäntilanteeseen! :)

  7. Sonja sanoo:

    Mä olin myös arvannut tän jo aikaisemmin. Ikävä kuulla, suhteen päättyminen on yleensä todella ikävää. Hienoa jos nyt tuntuu että asiat on kunnossa. Tunnistan osittain myös oman käyttäytymisen tekstistäsi. Kun seurustelin 12 vuotta saman miehen kanssa, tuntui ihan hyvältä olla viikonloppuna yksin kotona. Nyt kun oon sinkku, erityisesti lauantait ahdistaa jos sattuu niin, että ei oo mitään ohjelmaa. Niitä on tosin ollut 3 tässä vuoden aikana. Vihdoin alkaa tuntua että sekään ei olisi niin ahdistavaa enää. Eli oon ehkä vihdoin oppinut olemaan myös yksin

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Kyllä sitä varmaan on pystynyt jotain aavistamaan vaikka en oo asiaa suoraan sanonutkaan. :) Viikonloput ovat tosiaan aina vähän haastavia jos ei ole mitään ihmeellistä ohjelmaa. Enkä ole halunnut lähtee siihen että ramppaan jossain baareissa joka vloppu, mutta onneks on ystäviä joiden kanssa viettää aikaa ja chillata. Seuraava etappi olis oppia olemaan yksin ilman että tarvii tehdä jatkuvasti jotain :D

  8. Jenni sanoo:

    Saman kokenut hiljattain ja alussa tuli mieleen tunne, että olisi melkeen ainut jolle käy noin. Mutta et oo koskaan yksin. <3 :)

Kommentoi