RIITTÄMÄTTÖMYYDESTÄ

Meillä jokaisella tulee varmasti joskus hetkiä, jolloin tuntee itsensä surkeaksi ja saamattomaksi. Riittämättömäksi. Jollekin se on sitä, että turhautuu kun yrittää kovasti oppia jotain, eikä siitä tule mitään. Jokapaikanhöylät inspiroituvat asioista nopeammin kuin mitä ehtivät toteuttaa, sitten harmittaa kun ei kykene tekemään kaikkea sitä mitä haluaisi. Tuntee itsensä riittämättömäksi, vaikka on rakentanut itse itselleen oravanpyörän haalien liikaa tekemistä. Toiset lannistuvat riittämättömyyden tunteen alle ja päättävät, että jos en kerran kuitenkaan mitään osaa enkä opi, en jaksa edes yrittää. Riittämättömyyden tunne on kuitenkin vain tunne, eikä se määrittele kuka olet. Se on tunne, joka kuvastaa vain sitä, mihin itse sillä hetkellä keskityt. Etenkin meillä naisilla, tunteet kun saattavat heitellä joskus laidasta laitaan, kannattaa muistaa, että huonot fiilikset ja tunteet ovat vain tunteita, jotka menevät kyllä ohi, jos niitä ei ala vatvoa liikaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kyllä minä ainakin mietin aina välillä paikkaani tässä maailmassa ja myös sitä, että mitä oikeasti haluan. Viime aikoina oon käynyt läpi jotain henkilökohtaista kriisiä ja pää on ollut sellainenkin ajatusten täyttämä sekamelska. Tiedän kyllä omat vahvuuteni ja tällaisilla hetkillä täytyy vain pysyä positiivisena ja pyrkiä keskittymään asioihin joista nauttii. Jos jotain oon oppinut niin sen, että loppupeleissä täällä eletään vain itselleen, eikä kannata ottaa liikaa paineita ympäristön aiheuttamista vaatimuksista. On aika helpottavaa kun päästää irti kaikesta ”mitä pitäisi tehdä” ja miettiä sen sijaan, mitä oikeasti haluaa.

Edelliseen postaukseen palatakseni, riittämättömyys on varmasti paljon yleisempää nykyään kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Mainitsin, että medialla on varmasti suuri vaikutus, etenkin lapsiin ja nuoriin, joilla ei ole vielä kovin tarkkaa käsitystä itsestään ja paikastaan täällä. Ennen olit makee tyyppi kun sulla oli Fruit of the loomin huppari, nyt oot makee vain jos sulla on tuhansia seuraajia instagramissa. Jo lapsena joudut tehdä itsestäsi brändin, jotta menestyt. Elämä rakennetaan helposti kuvitteelliseksi, sellaiseksi millainen sen tahtoisi olevan. Tämä taas ajaa meitä riittämättömyyden tunteeseen ja riittämättömyyden tunne ajaa suorittamaan elämää. Suorittajasukupolvi on syntynyt. Mitä stressaantuneempi ja kiireisempi olet sen hienompi homma. Emmä kato kerkee mitään lomaa pitää, kun mun kalenteri on ihan buukattu ja hirvee stressi muutenki!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oletteko joskus miettineet, millainen olisi ideaaliminä, eli paras versio itsestäsi? Vaikuttaisiko siihen ulkoiset seikat tai vaikka se mitä muut ihmiset ajattelevat sinusta? Liian usein vertaamme itseämme toisiin, jolloin helposti tuntee huonommuuden tunnetta. Haluatteko tietää miksi? Usein emme tiedä tästä ihmisestä kuitenkaan kaikkea. Voi olla, että olet nähnyt vain pintakiillon, etkä tiedä millaisten asioiden kanssa tyyppi painii oikeasti. Kaikilla meillä on ne hyvät ja huonot hetket ja asiat elämässä. Tämän takia ei koskaan kannata verrata itseään ja paremmuuttaan muihin.

Kaikki ovat varmastii kuulleet motivaatiolauseen ”be the best version of yourself”, tässä lauseessa on oikeasti hyvä sanoma! Mieti ja korosta omia vahvuuksiasi ja kehitä heikkouksiasi, jolloin voit varmasti olla itsevarma ja tyytyväinen. Ulkonäön tai ulkoisten seikkojen ei tulisi arvottaa ketään paremmaksi kuin toinen. Okei, pelkällä hyvällä ulkonäöllä voi nykyään päästä pitkälle, ainakin instagramissa ;) Se ei kuitenkaan todellakaan ole ainoa keino menestyä. Itsevarmuus, päättäväisyys ja periksiantamattomuus ovat mielestäni paljon hienompia piirteitä kuin ulkonäkö ja nämä piirteet ovat meidän kaikkien saatavilla, jos itse haluamme.


TYKKÄÄ MUSTA (SOMESSA)

Otsikko ja sen ympärillä pyörivät jutut ovat pyörineet mun mielessä useasti ennenkin, mutta nyt viime aikoina olen lukenut aiheesta sekä Annan että Anun postauksen, joten ajattelin avata myös oman sanaisen arkkuni. Meihin ihmisiin on varmasti sisäisesti asetettu ominaisuus, että haluamme ja tarvitsemme hyväksyntää ulkopuolelta ja muilta ihmisiltä. On ihan normaalia, että haluaa olla tykätty. Joskus kuitenkin muiden hyväksynnän haaliminen ja ns. huomiohuoraus voi mennä myös liian pitkälle. Usein tällainen kalastelu viestii yksinkertaisesti huonosta itsetunnosta, jolloin on vain pakko saada kehuja/ihailua ulkopuolelta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sosiaalisen median tullessa mukaan kuvioihin on tämä tykkäämis-juttu viety ihan uudelle levelille, sillä nykyään oma kanta on helppoa ilmaista internetin syövereissä. Toisille tykkää-napilla ei ole juurikaan merkitystä, mutta joillekin se on todella suuressa roolissa. Olen huomannut, että etenkin lapsien ja nuorien keskuudessa tykkäyksillä ja seuraajilla on suuri asema siinä kuka on suosittu ja kenellä on ”valtaa”. Luojan kiitos omassa lapsuudessa ei vielä ollut sosiaalista mediaa, sillä tuntui että kaikki oli jo ilman sitäkin niin hankalaa. :D

Lukiessani nuo aiemmin mainitut artikkelit, aloin miettiä myös omaa somekäyttäytymistä. Itse en oikeastaan tykkäile tai kommentoi missään sosiaalisessa mediassa. Tuntuu, että kun on itse siinä niin syvällä mukana, ei jaksa osallistua muulla tavoin. Toki olisi varmasti itselle kannattavaa ottaa kantaa, kommentoida ja olla mukana jotta saisi ”itseään enemmän esille”, mutta en koe sitä omaksi jutukseni. Silloin kun sanon jotain, mulla on yleensä todellinen mielipide asiasta. Selailen paljon instagramia ja saatan hymähdellä hauskoille jutuille ja kuville, mutta silti en paina tykkää-nappia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ajattelisin mitään negatiivista kenestäkään. Jollain tavalla tuntuu nololta edes kirjoittaa tästä aiheesta, mutta toisaalta tämä on sitä nykyaikaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuoden alussa tein pienen testailun ja pistin itselleni tavoitteen nostaa instagram-seuraajani tiettyyn lukuun. Olen työskennellyt pitkään somen parissa, joten tiedän millaisilla kuvilla/jutuilla saa yleensä seuraajia, ainakin tällä treeni- ja hyvinvointialalla. Tiedän myös millaisilla kuvilla niitä seuraajia katoaa. :D En ole koskaan aikaisemmin ns. panostanut instagramiin, sillä kaikki paukut on pistetty tähän blogiin. Mun kohdalla esimerkiksi instagram-seuraajien ja blogin lukijamäärä ei ole mitenkään päin järkevässä suhteessa.

Tuon testailun aikana, latasin sovelluksen jolla näin kadonneet ja uudet seuraajat. Aloin huomaamaan, että tämä seurailu alkoi ahdistaa jollain tavoin. Väkisinkin sitä sitten mietti, että miksei tuo enää seuraa mua. :D Näin jälkeenpäin ajateltuna todellakin aivan järjetöntä! Kun tavoite oli täysi, lopetin ”kalastelun” ja seuraamisen, jonka jälkeen homma unohtui itsestään. Haluan vain sanoa, että pystyn samaistumaan siihen, että nämä asiat aiheuttavat paljon ajatuksia ja mielipiteitä.

Mun kohdalla kiinnostavimpia juttuja niin instan kuin bloginkiinkin liittyen ovat ravintoon ja kehon muokkaukseen liittyvät aiheet. Mun blogia seurataan enemmän juttujen kuin minun vuoksi ja se on aika ratkaiseva asia, verrattuna esim. suosittuihin lifestylebloggaajiin, jotka voivat kirjoittaa vaikka vessapaperista ja silti lukijoita ropisee katsomaan mitä otsikon takaa löytyy. Uskon että tämä sama juttu pätee moneen muuhun treeniaiheisen blogin kirjoittajaan.

food1

Niin sanotun ”tavallisen ihmisen” on ehkä vaikea ymmärtää miksi ihmeessä sosiaalisen median parissa työskentelevät ajattelevat niin paljon lukijamääriä ja seuraajia, mutta kuten muussakin maailman menossa, raha, valta ja maine ratkaisee. Mitä enemmän seuraajia/lukijoita sulla on, sen enemmän valtaa (ja rahaa) sulla on tässä työssä. Olen itsekin joutunut siihen kuplaan, jossa kirjoitin tekstejä vain euron kuvat silmillä, mutta nykyään mua ehkä enemmänkin ahdistaa kaikenlainen klikkailu-otsikoiden ja lukijoiden kalastelu. Mitä enemmän on esillä, sitä enemmän se alkaa myös ahdistaa jossain vaiheessa.

Sosiaalinen media on siinä mielessä raaka paikka, että siellä menestyvät usein vain ääripäiden edustajat. Tavallinen ihminen ei ole samalla tavalla kiinnostava, kuin äärimmilleen trimmattu keho ja kauniit kasvot. Loppujen lopuksi täytyy muistaa, että elämä tapahtuu jossain ihan muualla kuin sielä kännykän sovelluksissa ja usein kuvista näkee vain sen sadasosasekunnin hetken, joka on usein vielä lavastettu tilanne. Usein myös me ajatellaan muiden ihmisten ajattelevan enemmän kuin he tekevät. Mietitään, että miksi tuo ei tykännyt mun kuvasta tai lopetti seuraamisen, vaikka kyseessä voi olla hyvinkin neutraali syy. Tyyppi ehkä missasi sun kuvan tai poistui itse facebookista/instagramista. Joissakin tapauksissa mielenkiinnon kohteet vain vaihtuvat, eikä raskaana huvitakkaan katsella treenikuvia ja kisadieetin fiiliksiä.

kuvat 1,2: Riikka


TEKEEKÖ MIELI SYÖDÄ JATKUVASTI?

Voin kertoa täysin rehellisesti, että mulla on ollut todella pitkään fiilis, että mulla on lähestulkoon aina nälkä, tai vähintään sellainen olo, että voisin syödä jotain. Ruokailun jälkeenkin saattaa jäädä fiilis, että olisinpa voinut syödä vielä lisää. Kyseessä ei varsinaisesti ole se, että söisi määrällisesti liian vähän, vaan se mitä syö ja milloin. Tiedän, että tämä ”ongelma” ei ole mikään kovin harvinainen, ainakaan paljon treenaavien keskuudessa. Treeni lisää ruokahalua sekä nostaa kulutusta, mikä saa kropan huutamaan safkaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tein kesälomallani uutta kokeilua, jonka tiimoilta pudotin (tärkkelys) hiilarit aivan minimiin ja lisäsin taas rasvan määrää. Tämä onnistui hyvin myös sen vuoksi, että pidin palauttelukauden ja treenasin vain hyvin vähän. Olen ennenkin kokeillut erilaisia vhh-kausia ja todennut etteivät ne sovi mun kropalle. Syy on ehkä ollut se, että en ole tajunnut lisätä riittävästi rasvaa ja olen lisäksi urheillut paljon kovatehoisia aerobisia kokeilujen aikana. Tällä kertaa fiilis olikin aiemmasta poikkeava ja olo pysyi tosi hyvänä koko kokeilun ajan. Huomasin selkeästi ruokahimojen loppumisen, sekä paremmin pysyvän kylläisyyden tunteen.

Useinhan onnistuneiden kokeilujen jälkeen käyttöön jää näitä uusia tapoja ja näin kävi myös tässä tapauksessa. Töihin paluun jälkeen en voinut vetää enää ihan samalla meiningillä, mutta viilasin hieman ruokailutapojani ja näin kolmen viikon kokeilun jälkeen voin sanoa, että olen päässyt eroon jatkuvasta nälän tunteesta ja ruokahimoista. Aiheeseen liittyen uskon, että monilla jyskyttää edelleen siellä takaraivossa pieni pelko rasvan syönnistä. Uskalletaan ehkä lisätä vähän öljyä ruokaan ja syödä lohta, mutta silti rasvan saanti saattaa jäädä liian pieneksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Mitä siis tein? Lisäsin rasvan määrää entisestään. Vaihdoin esimerkiksi aamun smoothiessa olleen banaanin avocadoon ja mct-öljyym sekä tein myös muita hiilari-rasva vaihtoja ja lisäyksiä aterioille. Yksi huomionarvoinen seikka omalla kohdallani on ollut myös se, että pidän niin sanotusti rasvat ja hiilarit erillään. Eli silloin kun syön hiilareita, syön vain hyvin vähän rasvaa ja sama toisinpäin. Tämä voi tietysti aiheuttaa pientä päänvaivaa, etenkin silloin jos urheilee useamman kerran päivässä, sillä treenin jälkeen olisi hyvä saada niitä hiilareita ja sitten ei jääkkään enää montaa ateriaa, joihin lisätä rasvaa. Pienellä hifistelyllä (voi että rakastan tuota sanaa ;) ) homman saa kuitenkin toimimaan niin, että treeneissä jaksaa hyvin, kroppa palautuu ja olo pysyy silti tasaisena.

Kaikkien ei toki tarvitse miettiä kaikkea ihan näin tarkkaan, mutta muutama käytännön vinkki, jonka voi ottaa kokeiluun ruokahimojen ja verensokerin heittelyn vaivatessa!

Aamiainen proteiini- ja rasvapainotteinen (smoothie, munakas tms..)

Toinen pääaterioista ilman tärkkelyshiilareita (pasta,riisi,leipä,peruna jne) , mutta sen sijaan enemmän rasvaa esim. avocadoa, rasvaista kalaa, fetaa jne.

Kaikki kevyt/light-tuotteet kannattaa jättää kaupan hyllylle

Rasvanlähteet pääosin hyvistä rasvoista, kuten kala, avocado, oliiviöljyt ja kohtuudella pähkinöitä. Pähkinöissä on runsaasti omega-6 rasvahappoja ja niiden runsas käyttö voi vääristää omega-3 ja omega-6 suhdetta. 

Aamupuuro iltapuuroksi. Useimmilla runsas hiilarimäärä saa olon vain väsyneeksi, jolloin tästä on hyötyä illalla kun täytyy mennä nukkumaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

kuvat 1,2 Riikka