TYKKÄÄ MUSTA (SOMESSA)

Otsikko ja sen ympärillä pyörivät jutut ovat pyörineet mun mielessä useasti ennenkin, mutta nyt viime aikoina olen lukenut aiheesta sekä Annan että Anun postauksen, joten ajattelin avata myös oman sanaisen arkkuni. Meihin ihmisiin on varmasti sisäisesti asetettu ominaisuus, että haluamme ja tarvitsemme hyväksyntää ulkopuolelta ja muilta ihmisiltä. On ihan normaalia, että haluaa olla tykätty. Joskus kuitenkin muiden hyväksynnän haaliminen ja ns. huomiohuoraus voi mennä myös liian pitkälle. Usein tällainen kalastelu viestii yksinkertaisesti huonosta itsetunnosta, jolloin on vain pakko saada kehuja/ihailua ulkopuolelta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sosiaalisen median tullessa mukaan kuvioihin on tämä tykkäämis-juttu viety ihan uudelle levelille, sillä nykyään oma kanta on helppoa ilmaista internetin syövereissä. Toisille tykkää-napilla ei ole juurikaan merkitystä, mutta joillekin se on todella suuressa roolissa. Olen huomannut, että etenkin lapsien ja nuorien keskuudessa tykkäyksillä ja seuraajilla on suuri asema siinä kuka on suosittu ja kenellä on ”valtaa”. Luojan kiitos omassa lapsuudessa ei vielä ollut sosiaalista mediaa, sillä tuntui että kaikki oli jo ilman sitäkin niin hankalaa. 😀

Lukiessani nuo aiemmin mainitut artikkelit, aloin miettiä myös omaa somekäyttäytymistä. Itse en oikeastaan tykkäile tai kommentoi missään sosiaalisessa mediassa. Tuntuu, että kun on itse siinä niin syvällä mukana, ei jaksa osallistua muulla tavoin. Toki olisi varmasti itselle kannattavaa ottaa kantaa, kommentoida ja olla mukana jotta saisi ”itseään enemmän esille”, mutta en koe sitä omaksi jutukseni. Silloin kun sanon jotain, mulla on yleensä todellinen mielipide asiasta. Selailen paljon instagramia ja saatan hymähdellä hauskoille jutuille ja kuville, mutta silti en paina tykkää-nappia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ajattelisin mitään negatiivista kenestäkään. Jollain tavalla tuntuu nololta edes kirjoittaa tästä aiheesta, mutta toisaalta tämä on sitä nykyaikaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuoden alussa tein pienen testailun ja pistin itselleni tavoitteen nostaa instagram-seuraajani tiettyyn lukuun. Olen työskennellyt pitkään somen parissa, joten tiedän millaisilla kuvilla/jutuilla saa yleensä seuraajia, ainakin tällä treeni- ja hyvinvointialalla. Tiedän myös millaisilla kuvilla niitä seuraajia katoaa. 😀 En ole koskaan aikaisemmin ns. panostanut instagramiin, sillä kaikki paukut on pistetty tähän blogiin. Mun kohdalla esimerkiksi instagram-seuraajien ja blogin lukijamäärä ei ole mitenkään päin järkevässä suhteessa.

Tuon testailun aikana, latasin sovelluksen jolla näin kadonneet ja uudet seuraajat. Aloin huomaamaan, että tämä seurailu alkoi ahdistaa jollain tavoin. Väkisinkin sitä sitten mietti, että miksei tuo enää seuraa mua. 😀 Näin jälkeenpäin ajateltuna todellakin aivan järjetöntä! Kun tavoite oli täysi, lopetin ”kalastelun” ja seuraamisen, jonka jälkeen homma unohtui itsestään. Haluan vain sanoa, että pystyn samaistumaan siihen, että nämä asiat aiheuttavat paljon ajatuksia ja mielipiteitä.

Mun kohdalla kiinnostavimpia juttuja niin instan kuin bloginkiinkin liittyen ovat ravintoon ja kehon muokkaukseen liittyvät aiheet. Mun blogia seurataan enemmän juttujen kuin minun vuoksi ja se on aika ratkaiseva asia, verrattuna esim. suosittuihin lifestylebloggaajiin, jotka voivat kirjoittaa vaikka vessapaperista ja silti lukijoita ropisee katsomaan mitä otsikon takaa löytyy. Uskon että tämä sama juttu pätee moneen muuhun treeniaiheisen blogin kirjoittajaan.

food1

Niin sanotun ”tavallisen ihmisen” on ehkä vaikea ymmärtää miksi ihmeessä sosiaalisen median parissa työskentelevät ajattelevat niin paljon lukijamääriä ja seuraajia, mutta kuten muussakin maailman menossa, raha, valta ja maine ratkaisee. Mitä enemmän seuraajia/lukijoita sulla on, sen enemmän valtaa (ja rahaa) sulla on tässä työssä. Olen itsekin joutunut siihen kuplaan, jossa kirjoitin tekstejä vain euron kuvat silmillä, mutta nykyään mua ehkä enemmänkin ahdistaa kaikenlainen klikkailu-otsikoiden ja lukijoiden kalastelu. Mitä enemmän on esillä, sitä enemmän se alkaa myös ahdistaa jossain vaiheessa.

Sosiaalinen media on siinä mielessä raaka paikka, että siellä menestyvät usein vain ääripäiden edustajat. Tavallinen ihminen ei ole samalla tavalla kiinnostava, kuin äärimmilleen trimmattu keho ja kauniit kasvot. Loppujen lopuksi täytyy muistaa, että elämä tapahtuu jossain ihan muualla kuin sielä kännykän sovelluksissa ja usein kuvista näkee vain sen sadasosasekunnin hetken, joka on usein vielä lavastettu tilanne. Usein myös me ajatellaan muiden ihmisten ajattelevan enemmän kuin he tekevät. Mietitään, että miksi tuo ei tykännyt mun kuvasta tai lopetti seuraamisen, vaikka kyseessä voi olla hyvinkin neutraali syy. Tyyppi ehkä missasi sun kuvan tai poistui itse facebookista/instagramista. Joissakin tapauksissa mielenkiinnon kohteet vain vaihtuvat, eikä raskaana huvitakkaan katsella treenikuvia ja kisadieetin fiiliksiä.

kuvat 1,2: Riikka


11 Responses to “TYKKÄÄ MUSTA (SOMESSA)”

  1. Ihanat kuvat tässä postauksessa! Ja hyvä teksti 🙂

  2. Ines sanoo:

    Kerran kans erehdyin lataamaan sen sovelluksen, millä näkee noi ei-seuraajat. Että näkee ketkä ei seuraa enää tai ketä itse seuraat mutta ei seuraa sua 😀 Mua alkoi myös ahdistaa ihan vietävästi ja poistin koko sovelluksen – ihan turhaa turhautua tollasesta asiasta mutta niin se vaan meni! Asiat tärkeysjärjestykseen <3

  3. Laura sanoo:

    Hyvä teksti ja hyviä ajatuksia! Oon pohtinu samoja juttuja ja huomannu itestäni että otan välillä todella paljon liikaa paineita somesta. Ja mikä tyhmintä, en ees omasta somestani vaan kaikkien muiden! Katon peilistä omaa hyvää kroppaani ja oon tyytyväinen, seuraavaks näen instasta jonku vielä lihaksikkaamman ja kireemmän tyypin kuvan, jossa se on venyttäny ittensä äärimmäiseen pylly pystyssä -asentoon ja jännittää lihaksia – ja saa monia satoja tykkäyksiä, joka harmittaa mua ja oma peilikuva ei näytäkää enää niin hyvältä. Ihan älytöntä, miks muiden tykkäykset ois mun omasta ulkonäöstä pois? Nykyään oon tietosesti jättäny selaamatta niitä kuvia, joista tiedän tulevan itelleni paha mieli. Sometykkäykset on kuitenkin vaan aomessa, kyllä mulle on loppupeleissä tärkeempää et oikeet iihmiset tykkää musta ihan oikeessa elämässä eikä sillä oo niin väliä, painaako ne instagramissa sitä perhanan sydäntä vai ei 😀

  4. milla sanoo:

    aivan ihanat noi niken vaatteet tuossa kuvassa! ja sopii sulle tosi hyvin ♡ onkohan toi paita jotain uutta mallistoa?

    • ainorouhiainen sanoo:

      Kiitos! Niken paidan ostin kesän alussa, joten pitäisi löytyä vielä valikoimista. Niitä oli oransseja ja mustia myös! 🙂

  5. Essi sanoo:

    Erilaisten somekanavien lisääntyessä, lisääntyy samalla myös kyllä bloggaajan ongelmat. Esim snapchatin tulon jälkeen mielestäni pitäis miettiä kuinka julkiseksi sen haluaa, monet varmastikin laittaa snäppiin paljon rennommin materiaalia kuin esim blogiin, snäpissä sitä on helpommin vain oma arkinen itsensä. Ja valitettavasti voin omasta puolesta sanoa, että on jäänyt sunkin blogi ja somekanavat huomattavasti vähemmälle, kun joskus snäpissä satuin katsomaan jotain festarimeininkiä, jossa poseerasit keskari pystyssä. Jollakin tapaa se blogista luotu kuva muuttui täysin. Enkä sano, että siinä olisi mitään pahaa ja juurikin snäpissä sitä voi ja saakin jakaa varmaan paljon herkemmällä kädellä sitä omaa itseään, mutta vaikutti ainakin minun mielipiteeseen huomattavasti, vaikka yritin kuinka miettiä, että tekstit ja asiat ovat edelleen ihan yhtä hyviä vaikka henkilö niiden takana jollain tapaa ärsyttikin.

    • ainorouhiainen sanoo:

      Totta puhut, tässä on sekä hyvät että myös ne huonot puolet. Tiedostan hyvin, että kuva siitä millainen olen määräytyy hyvin pitkälti blogin perusteella. Kirjoitan kuitenkin loppupeleissä aika suppeasta aihealueesta ja vaikka terveys ja hyvinvointi on mulle sydämenasioita, on mulla silti myös muitakin puolia, kuten kaikilla muillakin ihmisillä. Oon kirjoittanut tästä aiheesta joskus ennenkin, että se on jopa hieman ahdistavaa kun usein musta oletetaan vain tietynlaista kuvaa, mikä ei välttämättä ole se mitä olen oikeasti.

      Ei kuulosta yhtään multa tuo keskarihomma, mutta se on saattanut olla jokin (huono) läppä ja heitetty vain hetken huumassa. Mä oon ottanut juuri sen linjan, että snäpissä jaan myös muuta elämää kaunistelematta, sillä toisaalta, koen että on ihan ok että mäkin teen ihan tavallisia juttuja, enkä vaan vedä vihersmoothieita ja jumppaa hulluna. 😀

      Ymmärän kuitenkin myös sun pointin tässä, ehkä sitten kannattaa pysyä vaan täällä blogin puolella lukemassa niin fiilis pysyy parempana. =)

      • Essi sanoo:

        Aivan samaa ajattelin kun snäppejä katsoin just, että eipä ole ainomaista, silti tuollainen noinkin pieni ja mitätön asia voi jollain tapaa jäädä kummittelemaan.
        Ja noin mäkin asian nään, että pitääkin olla sitä omaakin kaunistelematonta elämää jos täällä haluaa elää ilman, että joutuu miettimään jokaista tekoa jatkuvasti.
        Mietin jo, että toivottavasti en pahoittanut mieltä ja jännitin vastausta, mutta kuinka hyvä mieli nyt tulikaan. Huhhuh naurattaa ihan 😀 mutta juu, blogin lukeminen jatkuu kyllä, jotenkin tosi samanlainen suhtautuminen terveyteen niin on helppo samaistua juttuihin 🙂

  6. Pyjama sanoo:

    Itse tykkäilen instagramissa enimmäkseen niiden kuvia, jotka tunnen tosielämässäkin. Ajattelen, että niissä mun tykkäyksellä on merkitystä (kun niitä tykkäyksiä on muutenkin vaikka vain kymmenen), mutta jos tykkäyksiä on jo tuhat, ei sillä yhdellä ole enää väliä.

  7. Jere sanoo:

    Kerran tuli jo tää postaus lueskeltua läpi mutta tuli jotenkin pakottava tarve palata takaisin kirjoittelemaan vielä kommenttiä tähän. Puhut kyllä niin asiaa ja voin todellakin samaistua tuohon, että mitä enemmän sitä alkaa seurailemaan niitä lukuja ja pohtimaan vaihtoehtoja niiden numeroiden muutoksille, sitä stressaavammaksi se homma lähtee menemään. Tokihan sitä pitää, niin kuin itsekin sanoit, pitää lukuja silmällä, mutta aika usein se väkinäinen vääntäminen näkyy ruudun toiselle puolen ja usein pääseekin kohtuullisen pitkälle pötkimään aidolla menolla.

    http://www.jereviinikainen.fi

  8. Jonna1983 sanoo:

    Itse seurailin ennen tarkasti mitkä aiheet ja jutut vetää blogiin jengiä ja mitkä ei. Sit väsyin siihen touhuun ja nyt kirjoitan just sitä mikä hyvältä tuntuu! Mulla oli joskus kans se sovellus, jossa pystyi katsomaan hävinneet insta-seuraajat. Hirvee sovellus!

Kommentoi