Kaksi blogitonta päivää sujahti vauhdilla ohi ja syy hiljaiseloon oli puhtaasti se, että ei ollut oikeestaan mitään ideaa mitä tänne raapustelisi. 😀 Huomaan, että heti jos tulee hetkiä, kun elää erilaista elämää kuin normaalisti, eli perus joulut ja juhannukset, niin samalla blogin aihepiiriin kuuluvat ideat katoaa hyvin nopeasti. Monesti multa kysytään, että mistä keksin kaikki ideat ja ne kumpuaa vahvasti siitä omasta arjesta ja ympäristöstä, missä vietän aikaani.

Mulla on ollut vapaata töistä pe-su ja on ollut tosi mukavaa viettää aikaa ilman kellon tarkkailua. Perjantaina juhlistettiin juhannusta kaveriporukalla ja eilen otetin vaan ihan iisisti kotosalla. Ei mikään supererikoinen juhannus, mutta välillä näin. Tänään herätessä aloin pohtia, että pitäiskö lähtee vähän urheilemaan, kun tässä on jo kaksi kokonaista lepopäivää alla. Huomaan itsessäni, että jos alan pohtia liikaa lähtemistä ja erilaisia vaihtoehtoja, mitä treenaisin, käy lopulta niin, että en tee mitään. 😀 Nyt vedinkin vaan lenkkarit jalkaan ja päätin lähteä tekemään mäkivetotreenin. Tein tiukan HIITin ja vedin lyhyitä 30-40 sekunnin maksimivetoja jyrkkään ylämäkeen. Voin kertoa, että hiki lensi, kun nesteet lähtivät liikkeelle ja aurinko porotti vielä kivasti siihen päälle.

On jännää, miten kovissa treeneissä homma on melkeinpä psyykkisesti haastavampaa kuin fyysisesti. Sitä ehtii miettiä vaikka ja mitä lyhyessäkin ajassa. Vedän toki kovia treenejä ihan viikottain, mutta kun on ohjaajan roolissa, ei jää aikaa miettiä jaksaako vai ei, vaan silloin vaan tehdään ja tsempataan muita. Mielestäni ohjatessa on jopa helpompaa, kun focus on muissa ihmisissä itsensä sijaan. Tästä onkin hyvä siirtyä aiheeseen nimeltä Sprint-tunti, jota oon päässyt ohjailemaan nyt säännöllisesti kesäkuun ajan. Kyseessä on siis Les Millsin uutuus, eli HIIT-treeni pyörällä. Tässä tunnissa ohjaajalla, tai sanotaanko valmentajalla on erittäin suuri rooli, sillä tehtävänä on saada tyypit ylittämään itsensä ja vetämään oikeasti 110% jokainen työ-osuus.

Oon aikasemmin ollut sitä mieltä, että en välitä tunneista, jossa en tee itse mukana, mutta nyt viime aikoina oon oppinut myös nauttimaan lattiavalmennuksesta, joka kuuluu tähän Sprintin konseptiin. On myös ollut kiva huomata, että tunti on lähtenyt hyvin käyntiin ja siellä on alkanut käydä kivasti jengiä!

Huomenna käynnistyykin viimeinen työviikko ennen kesälomaa ja pikkusen on haikea fiilis, koska mulla ei tosiaan oo mikään ”pakko päästä lomalle” fiilis, vaikka lomailukin on toki ihan kivaa välillä! Olisi kiva keksiä ensi viikolle jotain spesiaalia, mutta en tiedä vielä mitä.

Kuvituksena materiaalia mun snäpistä! 😀 Mua voi seurailla nimellä ainopaino. Snäpissä jaan ihan kaikenlaista materiaalia omasta arjesta, eli suurimmaksi osaksi matskua mitä täällä blogissa ei käsitellä, kuten koirakuvia ja videoita! 😀