VOIKO HYÖTYLIIKUNNALLA KORVATA TREENIN?

Hyötyliikunta kuulostaa aiheena ja sanana jotenkin niin tylsältä ja yleensä tylsät aiheet eivät kiinnosta yhtälailla, kuin vaikka näin saat pyöreät pakarat tai sixpäkin esiin. Mielestäni aihetta kannattaa silti miettiä vähän muistakin näkökulmista, sillä usein treeniin ja ravintoon liittyviä asioita ajatellaan jotenkin hyvin mustavalkoisesti.

”Suklaa lihottaa, salitreenillä saa lihaksia ja vain treenaamalla paljon voi laihtua.” Edellä mainittuihin väittämiin liittyy kuitenkin aina tosi monta muutakin vaikuttajaa. Suklaa ei lihota, jos päivän muu energiansaanti pysyy aisoissa, lihakset kasvavat vain mikäli treeni on riittävän kuormittavaa ja ravinto-sekä lepopuoli kunnossa, laihtua voi myös ilman treeniä, vaikkakin sen avulla painonhallinta on hieman helpompaa. Mitä treeniin tulee, kannattaa aina muistaa ettei keho erota ollaanko salilla hikoilemassa vai tehdäänkö tehokkaasti pihatöitä.

_MG_8334

Tästä päästäänkin vihdoin itse aiheeseen, eli hyötyliikuntaan ja sen merkitykseen niin hyvinvoinnin kuin painonhallinankin kannalta. Jos lasketaan karkeasti, että käy treenaamassa tunnin treenin vaikka kolmesti viikossa, nostaa se kulutusta 1500 kalorilla/vko. Jos sen sijaan harrastaa hyötyliikuntaa päivittäin (kävelee, pyöräilee, tekee kotitöitä/pihatöitä yms.) voi sillä nostaa omaa peruskulutustaan jopa 500 kalorilla per päivä (vs. passiivinen elämäntyyli).

Tällöin yötyliikunnan tuoma tulos tekee yhteensä 3500 kaloria/vko. Edellä mainitut numerot ovat toki hyvin suuntaa antavia, mutta mielestäni on hyvä miettiä, että pelkkä treenaaminen ei ole ainoa oikea tapa pitää kuntoa yllä. Tietysti tällaisen perusliikkumisen lisäksi olisi hyvä myös hengästyä ja harjoittaa voimaa sen pari tuntia viikossa.

_MG_8340

Valitettavasti todenmukainen kaava on kuitenkin hieman toisenlainen. Yhä useampi ihminen istuu tai makaa suurimman osan päivästä. Ajetaan autolla paikasta toiseen ja istutaan 8 tunnin työpäivä lähes paikoillaan, sen jälkeen jos/kun ajaa salille ja liikkuu siellä (täysillä) tunnin, ei kuulosta kovin järkevältä.

Pienillä muutoksilla pystyy vaikuttamaan tehokkaasti omiin tapoihin. Kuulostaa jälleen supertylsältä, mutta valitsemalla ne rappuset hissin sijaan, tai menemällä pyöräillen salille/töihin, saa nostettua jo omaa arkiliikkumista hurjasti. Joskus tällainen yleisen aktiivisuuden lisääminen voi olla ratkaiseva tekijä syyhyn miksi ei ole saanut haluttuja tuloksia painonpudotuksen suhteen.

Tätä voi tietysti ajatella myös toiseen suuntaan, eli jos työ tai arki on fyysisesti kuormittavaa, ei välttämättä tarvita enää kovaa rääkkitreeniä siihen päälle, vaan lähinnä sitä tasapainoa. Olen itse miettinyt viime aikoina omaa kokonaisuuttani ja yrittänyt tehdä pieniä parannuksia. Käyn toki koiran kanssa kävelyllä sen pari kertaa päivässä ja liikun aika runsaasti kovatehoisesti, mutta silti yritän ottaa pari kolme kertaa viikossa pyörän alle auton sijasta. Tässä kun tulee kökötettyä tietokoneen ääressä aika monta tuntia päivästä niin välillä on ihan hyvä että saa lähteä happihyppelylle hauvan kanssa. Mielestäni parasta on mennä metsään, jossa saa pääkin rauhottua kokonaan. Yritän myös jättää puhelimen kotiin ja olla ihan vaan omien ajatuksien kanssa sen lenkin ajan.

_MG_8347

Oletteko ajatelleet omaa kokonaisuutta? Löytyisikö parannettavaa? Haastan teitäkin tekemään enemmän näitä pieniä valintoja jos parannettavaa löytyy. 🙂


11 Responses to “VOIKO HYÖTYLIIKUNNALLA KORVATA TREENIN?”

  1. Reetta sanoo:

    Mä hankin koiran viime syksynä, ja sen jälkeen hiki hatussa ja otsa rypyssä suoritetut ”pakko liikkua”-kävelylenkit on vaihtuneet rentoihin metsäkävelyihin pitkin päivää. Oon kyllä huomannut miten ulkona liikkuminen rentouttaa silloin kun ei tarvitse suorittaa mitään samalla. Parasta liikuntaa!

  2. Hanna sanoo:

    Ite nautin hyötyliikunnasta, se on mukavaa ja siitä saa niin henkistä kuin fyysistäkin mielihyvää.
    Kaikenkaikkiaan minusta on jotenkin ironista, että jotkut menevät sen kolme kertaa viikossa salille mutta siinä se liikunta oikeastaan onkin. Kaikkialle kuljetaan autolla ja salilt ajetaan suoraan kotiin sohvalle. Ei se väärin toki ole, mutta hassulta se kyllä kuullostaa

  3. Laura sanoo:

    Mua kiinnostaa tämä aihe Ennen olin töissä vaateliikkeessä ja olin jalkojen päällä vähintään 6 tuntia päivässä. Mielenkiintoista on se että omasta mielestä tämä työ ei vaikuttanut ulkomuotoon mitenkään eri tavalla kuin siskollani joka taas oli istumatöissä ja pyöräili töihin noin 20minsaa edes takas per päivä.
    Nyt olen ollut kotiäitinä monen monta vuotta, ja siinä huomaa kyllä eron. Tuntuu että en tee erityisen raskasta työtä tällähetkellä, mutta pelkkä lasten kanssa ulkoilu, pyöräileminen tai kävely auton sijaan, on pitänyt minut kunnossa kaikki nämä vuodet lasten saannin jälkeen. Treenaan välillä pikku tehopätkiä kahvakuulalla ja teen askelkyykkyjä pihassa ja kävelen/juoksen pätkiä perässä kun lapset ajaa pyörällä. Kaikki tämä tuntuu ”lastenleikiltä” ja tästä koostuu mun päivän liikunta ja joka päivä syön myös jälkkäriä, niin paljon kuin maistuu, lounaan päälle ja olen erittäin tyytyväinen vartalooni. En yhtään pidä pitkistä tehotreeneistä ja se saa kroppani voimaan huonosti(jostain kumman syystä) mutta kaikki kunnia nimenomaan hyötyliikunnalle.
    Joskus mietin että miten kaikki kotiäidit ei pysy kunnossa, kun hommaa riittää aamusta iltaan, mutta siinä tulee tietenkin kaikkien henkilökohtainen aineenvaihdunta ym kyseeseen.
    Ainolla riittää kyllä mielenkiintoisia aiheita, monenlaisille lukijoille.

  4. aanoy sanoo:

    hyvä aihe, fyysisen (työ)kuormituksen ja treenin suhde on asia, joka on kyllä mietityttänyt itseä paljonkin sen jälkeen kun hoitoalan töitä aloin tehdä. Hoitotyön fyysisyys riippuu kyllä paljon työpisteestä ja yksittäistenkin työvuorojen välillä voi vaihdella rajusti, eikä kuitenkaan varmaankaan sieltä rankimmasta päästä edes ole (vrt metsurit yms.). Siitä huolimatta työn teko tuntuu verottavan treenausvoimia ja ollaanhan siinä jaloillaan koko päivä, nostelua paljon yms.

    Silloin kun on vähemmän intensiivinen työjakso päällä huomaan kaipaavani aerobista liikuntaa sen ainakin 1,5-2 h päivässä ellei ole erityinen lepopäivä. Vähän masentaakin kun tuota samaa määrää ei millään jaksa tehdä aina työn ohella, vaikka haluaisikin sillä rakastan treenaamista ja nimenomaan aerobista. Joku ehkä voisi ajatella että työn fyysisyys toisi helpotusta kun ei ”tarvitse” treenata niin paljon mutta itseä se vain harmittaa. Pidän työstänikin toki mutta etsin vielä keinoa yhdistää molemmat…

    Oon myös miettinyt että vaikka työ rasittaakin, ei kai se silti ole hyötyvaikutuksiltaan sama kuin treenaaminen? Muistelen jostain lukeneeni, että fyysisen työn tekeminen ei sinänsä kohota kuntoa tai edes pidä hyvää kuntoa yllä. Toisaalta työputkien aikana mun kunto ei ole ainakaan huonontunut (vaikka varsinainen treeni olisikin vähentynyt) mutta tiedä sitten. Olisi mielenkiintoisa tietää miten fyysinen työ ja hyväkuntoisuus korreloivat, ja onko syynä vain se että jo aiemmin hyväkuntoiset hakeutuvat todella fyysisiin ammatteihin, vai tuoko työn tuoma rasitus sitä hyvää kuntoa myös.

  5. Ella sanoo:

    Itse olen pohtinut useaankin otteeseen, että kuinka tärkeää se ”pakollinen sali/ bodypump/ mikälie- treeni” on ihmisen hyvinvoinnille. Olen tyypiltäni hyppelijä (= en jaksa istua viittä minuuttia pitempään paikallani, jos ei ole ihan pakko) ja kotiäiti, jonka tulee pakostikin juostua hippasta, kanneltua skidiä rappusia ylös-alas ja työnnettyä rattaiata pitkät pätkät päivästä ja olen tässä äitiyteni aikana huomannut kuntoni pikemminkin parantuneen kuin huonontuneen entisestä, jolloin vielä kävin salilla ja jumpissa, koska se tuntui olevan jotain mitä oli vain pakko tehdä.

  6. Anitta sanoo:

    Minä pyöräilen päivittäin.

  7. Henna sanoo:

    Monesti olen naureskellut spinning-treeenaajille, kun suurin osa tulee autolla pyöräilemään paikoillaan sisätiloihin.

    Itse pyöräilen työmatkat ja salimatkat, mutta opiskelen ”toimistotyöhön” ja sillä on iso vaikutus esimerkiksi nivelten hyvinvointiin. Aikuisväestössä on suuri osa ihmisiä jotka eivät pääse syväkyykkyyn, minut mukaanlukien.

  8. Mimmi sanoo:

    Minä myös kotiäitinä ja huomannut saman kun yllä olevat äidit. Lasten kanssa hyötyliikuntaa tulee huomaamattaan. Kävellään joka paikkaan, isomman pyöräillessä ja minä vaunujen kanssa joten vauhtikin on melko reipasta. Kotona harvoin tulee kauaa istuttua, touhaillaan monenmoista, kotitöitä tulee tehtyä vähän joka välissä. Pian pienempi lähtee liikkeelle joten vauhti vain kiihtyy.. Lisäksi tulee treenailtua salilla muutaman kerran viikossa.

  9. Riikka sanoo:

    Tää on totta 🙂 omassa työssäni olen jatkuvasti jalkojen päällä, ja vuorojen aikana tulee kävellä, työ monta kilometriä sisätiloissa. Sen lisäksi tulee vielä nostettua mummoja ja pappoja ylös alas, ja raskaan vuoron jälkeen olo on sama kun tunnin rankemman treenin jälkeen. Silti ajoittain on päästävä salille ihan ”oikeasti” treenaamaan, jotta oma kroppa pysyisi vahvana ja paremmassa kunnossa, koska meidän hoitajien työ on kropalle aika rasittavaa. Ja vaikka treenaamaan pääsee vaihtelevasti kerran tai kolme viikossa, niin kyllä siitä silti saa ihan erilaista energiaa taas töihinkin. 6 km pyörämatkat töihin ja kotiin taas toimivat hyvänä alku- ja loppulämppinä. 🙂

  10. Helkky sanoo:

    Tosi hyvä teksti, ite oon just tämmönen arkiliikkuja ja se tuntuu ihan riittävältä, toki pari kertaa viikkoon on kiva tehä kovatehoisempaakin treeniä, mut liikunnan harrastaminen pysyy kyllä yllä koko ajan kun se on elämäntapana arjessa mukana. Ja huomaa, että itelle on paljon suurempi kynnys liikkua bussilla tai autolla, kun yleensä aina menee pyörällä. Sulla on tosi hyviä tekstejä, susta huomaa, et ajattelet asioita monelta kantilta ja laajasti. 🙂

  11. Emilia sanoo:

    Hei!

    Tiedätkö minkälainen vaikutus seisomatyöllä vs. istumatyöllä on terveyteen/kuntoon? Tottakai seisomatyö on ns. terveellisempää, mutta olisi mielenkiintoista tietää mitä hyötyjä on mm. kahvilassa tai ravintolassa työskentelyssä, jossa joutuu seisomaan kokopäivän.

Kommentoi