KUN HYVINVOINTI SAA VOIMAAN HUONOSTI

Se, että netistä löytyy nykyään tietoa lähes kaikkeen on lisännyt ihmisten tietämystä myös ravinto- ja treenijuttuihin liittyen. Blogeissa ja artikkeleissa jaetaan paljon myös niin sanottua hifistelytietoa, eli pienempiä juttuja, joilla voi viilata esimerkiksi ruokavaliota vieläkin tarkempaan suuntaan, mikäli haetaan jotain tiettyä tavoitetta. Kuulen välillä hyvinkin hämmentäviä juttuja treeniin ja ravintoon liittyen, jossa ollaan nimenomaan luettu näitä juttuja, jotka eivät keskity kokonaisuuteen vaan yksityiskohtaisempaan makrojen käyttöön tai treeniohjelman suunnitteluun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten kaikessa, myös tässä on se huono puoli, että helposti unohdetaan ne perusasiat ja aletaan keskittyä liikaa siihen, voiko yhdistää rasvoja ja hiilareita samalle annokselle, tai miten rakentaisi mahdollisimman hyvin imeytyvän palautumisaterian itselleen. Fakta on se, että jos alkaa keskittyä liikaa jokaiseen pieneen yksityiskohtaan, tulee se aiheuttamaan ihan varmasti stressiä. On hyvin haastavaa rakentaa ruokavalio niin, että se olisi joka kulmasta katsottuna täydellinen kehityksen ja palautumisen kannalta. On hyvä että perusrunko on kunnossa, mutta mun mielestä ei kannata liikaa keskittyä näihin pikkujuttuihin, sillä se ei luultavasti jälleen kerran ole se pitkäaikainen ratkaisu. Ennen kuin omasin tämän verran tietoa, kehityin hyvin myös ilman makrojen täsmäkäyttöä, tai treenien täydellistä optimointia.

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa ja välillä itseänikin ärsyttää se, että tiedän mitä kaikki sisältää ja paljonko energiaa jossain ruoka-aineessa on. Tiedän, että treenin jälkeen olisi ihanteellista syödä nopeasti imeytyvää hiilaria ja proteiinia ilman rasvaa, mutta en todellakaan tee aina niin. Olen kuitenkin ”vain” tavallinen treenaaja, ilman mitään sen suurempia tavoitteita, joten en koe että mun jokainen ateria ja suupala tulisi olla tarkoin suunniteltu. Haluan myös muistuttaa, että vaikka jaan tietoa jostain, se ei aina tarkoita että tekisin itse kaiken aina täydellisesti.

raippis3

Tästä päästäänkin aiheeseen nimeltä hyvinvointi ja mitä se oikeasti tarkoittaa? Kirjoittelin jossain aikaisemmassa tekstissä, että hyvinvoinnistakin on tehty suorittamista. Olet hyvinvoiva vain kun nukut 10 tuntia yössä, treenaat säännöllisesti, vältät sokeria ja syöt superterveellisesti. Jos tekee jotain toisin, pitää ryhdistäytyä ja ”palata ruotuun”. Mielestäni kannattaakin kysyä itseltään, onko nämä asiat niitä joita oikeasti haluan tehdä ja onko minulla hyvä olo? Vai tekeekö niitä vain koska joka paikassa toitotetaan miten elää terveellisesti.

En toki tarkoita että pitäsi unohtaa terveelliset elämäntavat ja alkaa vetää pizzaa päivästä toiseen, sillä ei siitäkään pidemmän päälle tule hyvä olo. Jos miettii asioita joista tulee hyvä olo, kuuluu niihin aika usein muutakin kuin terveysjuttujen suorittamista. Sosiaaliset tilanteet, normaalista ruokavaliosta poikkeaminen tai crazybailausilta tekee varmasti hyvää aina silloin tällöin, eikä siitä todellakaan saisi kokeka morkkista, tai että pitää palata johonkin ruotuun. Kuka haluaa elää ruodussa koko elämänsä ja mitä se edes tarkoittaa?! :D Se pizzamättö on osa hyvinvointia yhtä lailla kuin treenaaminenkin. Tämä on tosin myös yksilöllistä, meillä on kaikilla ne omat jutut, joista nautitaan.

raippis1

Aika usein jos joku bloggaa esimerkiksi siitä että on vetänyt kunnon herkutteluillan tai skipannut treeninsä, tulee kommentteja että ”ihanaa kun säkin syöt suklaata” tai ”hyvä että säkin osaat ottaa välillä rennosti”. Mielestäni tämä on jollain tavoin jännä efekti. Miksi tarvitsemme tiedon, että muut eivät ole täydellisiä, vaikka tiedämme ettei kukaan ole? Oikeuttaako se silloin oman toimintamme niin, ettei tule paha mieli kun syö jäätelöä? Eikö tällainen tyyli ole kuitenkin jollain lailla omaa elämää rajoittavaa, jos kokee morkkista jostain itseä miellyttävästä asiasta vain, koska joku muu ihminen ei harrasta sitä samaa?

Mulle esimerkiksi usein selitellään omia ruokailutapoja tai vaikka karkin syömistä. Että ostan tässä nyt vaan näitä herkkuja lapsille/miehille/juhliin yms. Aivan kuin minä tuomitsisin ihmisiä siitä, että he eivät elä samalla tyylillä kuin minä. En koskaan esimerkiksi yrittäisi tunkea asiakkaitanikaan samaan muottiin missä itse elän, vaan mun rooli on auttaa heitä löytämään elämäntyyli, joka sopii heidän sen hetkiseen tilanteeseen.

PS. Söin eilen niin paljon poppareita että on taas iho kipeenä kyljistä. ;D

kuvat: Riikka


7 Responses to “KUN HYVINVOINTI SAA VOIMAAN HUONOSTI”

  1. Suvi sanoo:

    Loistavaa puhetta sulta! Itsekin pyrkinyt pitämään vaan sellaset hyvän olon raamit kasassa pääsääntöisesti, sillä mulla meni kyllä pari vuotta sitten ihan sekasin kaikki just tollasen liian tiukan elämisen kanssa. Sulla on hyvä asenne treenaamiseen ja hyvinvoinnin suhteen ja sen huomaa heti, sillä olen lukenut sun blogia vaan pari viikkoa. Jään seurailemaan! Mukavaa kevättä!:)

  2. Reetta sanoo:

    Mistä tuo ”ihokipu” johtuu? Mulla sitä esiintyy aina sen jälkeen, kun on edellisenä iltana ollut juhlimassa ja juonut alkoholia. Yleensä juuri kyljissä ja joskus myös esim olkapäissä ja reisissä. Sormenpäillä kun naputtelee vartaloa niin se on selvästi arka ja kipeä :D

  3. Pia Mari sanoo:

    Sulla pitäisi olla täällä sellainen tykkäys-nappi, sillä taas olit niin osuvan jutun kirjoittanut :D

  4. Urheiluhullu sanoo:

    Hei Aino!

    Mitä suosittelisit mulle syövän noin klo 15. Treenaan salilla yleensä klo 16.30/17.00 eteenpäin. Eli noin puoltoista – 2 tuntia ennen treeniä.

    Ateria kolmosessa oli esim: siemennäkkäriä avokadoa tonnikalaa / munakas + vihanneksia. Näitä olenkin nyt syönyt. mutta olisiko jotain muuta vaihtoehtoa näille?

    Kiitos

  5. hippuli sanoo:

    Mää oon kans miettinyt tätä mikromakroasiaa viime aikoina. Musta tuntuu että tipun jonkulaiseen väliin: en ole mikään suuri treenaaja, mutta en myöskään ns. ”tavislaihduttaja”. Tässä ihan pari päivää sitten sain oudon valaistumisen fiiliksen kun vanha kaveri kertoi miten koittaa pudottaa painoaan. Hän listasi ongelmiaan ja minä kerroin mitä itse olen tehnyt samoille asioille aikaisemmin – en edes ollut tajunnut miten paljon teen jo asioita terveellisen elämän eteen. Hänen mielestään minä olen himotreenaaja, mutta kun sitten tunnen niitä oikeasti treenaamistaan tarkemmin miettiviä, niin en koe olevani kauhean toimelias treenaaja. Miksi sitten tunnen syyllisyyttä siitä, etten jaksa miettiä kalorimääriä tai hiilareita suhteessa protskuihin jne.

    En tiedä tajuaako tästä mitä ajan takaa: en siis jaksa keskittyä yksityiskohtiin, kuten että no voinko mä nyt syödä tänään pastaa ja onko mun pakko tehdä lenkki tai pakaratreeni vai voinko vaikka mennä uimaan. Mulla on kuitenkin pitkän ajan treenitavoitteet ja selkeä visio siitä mihin haluan kropallani pystyä, ja olen aina saavuttanut liikuntatavoitteeni. On jotenkin vaikea löytää mitään liittymäkohtaa blogeista ja palstoista, kun koen että niissä keskitytään aina joko siihen että ”no niin, nyt lähtee paino kohti terveellistä! Tee elämäntapamuutos!” tai ”oletko nyt ihan varmasti optimoinut koko elämäsi jokaisen pienen yksityiskohdan treenin ympärille?”. Juoksen ja käyn salilla koska pidän niistä ja ruokavalioni on järkevä. En siis pidä itseäni peruspainonpudottajana tai -lenkkeilijänä, koska matkani ovat pitkiä ja niillä pyritään tavoitteeseen, en ole enää vuosiin pyrkinyt vähentämään painoani, mutta en myöskään koe olevani kova treenaaja, vaikka syönkin välillä proteiinijauhetta. Tietystihän kaikessa pitää miettiä mitä tuloksia tavoittelee, mutta tarvitseeko tällaisen väliinputoajankin miettiä onko kaikki nyt täsmällistä: voiko rennommalla otteella päästä tuloksiin? Pohdinkohan tätä jotenkin väärin, kokeeko kukaan muu ns. tasoiseni liikkuja olevansa jonkinlaisessa välikössä? MIKSI mulla on käsitys, että jos haluaa tehdä treeniä nousujohteisesti, pitää olla todella tarkka ja intohimoinen asian suhteen ja uhrata sille ihan kaikki? Eihän tuossa fiiliksessä, että tuloksien saamiseksi joutuisin omistautumaan treenille 24/7, ole mitään järkeä? :O

    Hahaa, pahoittelut pitkästä vuodatuksenomaisesta kommentista. Oli paljon enemmän kysymyksiä mielessä kuin aluksi edes arvasin! :D

Kommentoi