OIKEANLAINEN VARTALO

Vartalot kiehtovat ja aiheuttavat mielipiteitä. On mainoksia ”oikeista naisista”, inspiraatiokuvia kisakireistä kropista ja sitten on kaikkea siltä väliltä. Väittäisin, että etenkin naisen vartalo on suurimman kritisoinnin alla. On paineita siitä millainen tulisi olla ja millainen on hyväksyttävää. On ilahduttavaa huomata, että nykyisin ihanteena toimii terveemmän näköinen vartalo kuin aiemmin. Laihuus ei ole enää ”the thing”, vaan nykyään lihakset ja muodokkuus nostavat päätään. Sinänsä harmi, että aina pitää olla joku juttu, mihin tulisi pyrkiä.

Seuraan mielenkiinnolla näitä vaihtuvia trendejä, joten luulen olevani kartalla siitä, millainen on nykynuorison (ja miksei vanhempienkin) ihanne vartalo. Nykyään ihannoidaan pyöreää, melko isoa takalistoa suhteessa kuitenkin hoikkiin reisiin. Vyötärö saa olla kapea ja lihaserottuvuuskaan ei ole pahasta. Rinnat eivät luultavasti ole niin isossa roolissa, kuin aiemmin, eli ne saavat olla sopusuhtaiset.

Collage_Fotor4

Loppupeleissä aika pienellä prosentilla on geeneissä tuollaiset muodot. Jos nimittäin kyykkäät siellä salilla ja treenailet ahkerasti, saat muutakin kuin vain pyöreät pakarat. Reisiin tarttuu lihaa ja keskivartalokin voi leventyä aavistuksen. Tämä on siis ihan normaalia ja tämä tukee myös tervettä kehitystä. Lihastasapaino on oikeasti tärkeä juttu terveyden kannalta ihan vain siksi, ettei tulisi niitä ylirasituksia ja loukkaantumisia. Keskivartalon tulee olla vahva, jotta voi kuormittaa kehoa suurilla painoilla. Terveyden kannalta on jopa tyhmää treenata salilla vain peppu- ja olkapääliikkeitä vyö päällä, jottei keskivartalo pääsisi kehittymään. Eri asia on, jos jokin lihasryhmä dominioi ja yritetään saada tasapainoa treenaamalla enemmän heikkoja puolia.

Olen urheillut koko elämäni ja se näkyy vartalossa. Olisi aika hullua mikäli se ei näkyisi. Kroppani on aika suora, kuulemma H-vartalomallia. Omaan melko kapean lantion, vahvat reidet ja keskivartalon, jolloin kyseessä ei siis todellakaan ole mikään virallinen bikinivartalo. Voin sanoa täysin rehellisesti, että mua ei haittaa pätkääkään, että en täytä tietyn ihanteen kriteerejä. Oon ehkä joskus saanut harmaita hiuksia siitä, että mulla on suhteessa muuhun vartaloon melko leveä vyötärö ja reidet. Oon kuitenkin oppinut arvostamaan voimaa ja terveyttä. Mielestäni se, että jaksan jumpata vaikka 4 tuntia putkeen on paljon siistimpää kuin se, ettei reidet osu yhteen kun seisoo jalat vierekkäin. Mun mielestä se, että jaksaa treenata hyvillä fiiliksillä ja voi syödä ruokaa silloin kun on nälkä, on sata kertaa siistimpää kuin se, että voi ottaa valokuvan itsestään, jossa jokainen lihas erottuu ja vyötärö on kapeempi kuin reisi.

Collage_Fotor1

Jokaiselle saattaa aika ajoin tulla fiiliksiä, jolloin kokee ettei kelpaa. Etenkin muiden kuvia katsoessa kannattaa aina muistaa, että kyseessä on jonkinlainen aseteltu illuusio. Kuvassa ei näe kuin yhden hetken. Siinä ei esimerkiksi näe ihmisen persoonaa, ryhtiä, liikkumista, tai moniulotteisuutta. Kuvaan pystyy vangita kauniita hetkiä ja niistä kannattaakin hakea tietynlaista inspiraatiota ja hyvää mieltä, mutta niitä ei kannata verrata siihen millainen itse on. Paljon kuvia ottavana tiedän, mitä esimerkiksi valolla ja asennoilla voi saada aikaan.

Faktahan on se, että itsensä näkee aina niiden kriittisimpien lasien läpi. Oon ennenkin muistuttanut tästä, mutta monestihan sitä vanhoja kuvia katsellessaan ajattelee itsestään ihan eri tavoin kun kuvanottohetkellä. Jälkeenpäin osaakin katsoa itseään samoin kuin muut ja miettii, että voi kuinka olinkaan kaunis/energinen/hoikka/hyvässä kunnossa/vahva/timmi tms tms..

Unknown

Yleisimmät piikittelyt mitä mulle on sanottu ja suurimmaksi osaksi juuri täällä virtuaalimaailmassa on, että olen liian laiha, olen miehen näköinen ja mulla on lapsen vartalo.

Toisin sanoen siis, koska en vääntele kuvissa selkärankaani mahdollisimman notkolle perse edellä ja pusuttele huulillani, rinnat pushupeilla puristettuna esille, olen miehen näköinen. En ole kovin muodokas, joten olen siis liian laiha ja koska olen sporttinen ja omaan suorahkon vartalomallin, mulla on lapsen vartalo.

Sen sijaan, että mietitään kuka on vääränlainen tai oikeanlainen, kaikkien pitäisi oikeasti keskittyä enemmän ihan siihen oikeeseen elämään, eikä elää elämää niiden illuusioiden kautta. Oikeanlainen vartalo on just se, joka siellä peilissä näkyy tällä hetkellä. Kannattaa olla siitä ylpeä nyt, ettei tarvitse myöhemmin harmitella, kuinka tuhlasi aikaa turhaan surkutteluun, kun olisi voinut käyttää sen ajan johonkin tärkeään.

Olisi mahtavaa, jos jaksaisit kertoa kommenttiboksissa, mitkä ovat ulkonäössäsi ja persoonassasi ne jutut, joista olet kaikista eniten ylpeä?


21 Responses to “OIKEANLAINEN VARTALO”

  1. nicole sanoo:

    Ite oon kans kuullu että mulla on lapsenvartalo ja et oon tasanen pötkylä vartalomalliltani… Tuntu tosi inhottavalle kyl kieltämättä. Mut omas vartalossa oon tyytyväine kaikkeen paitsi mahaa ja kapeeseen lantioon, tietty treenaan kroppaani timmimmäks mut pystyn elää kuitenki krooppani kaa samalla ku on operaatio kesken 😀 omas persoonassa taas parasta vois olla tarkkuus, huumorintaju ja päättäväisyys

  2. Laura sanoo:

    Kiitos Aino, tää oli ihana ja voimaa antava kirjotus! Itellä pari päivää taas ollut ahdistus omasta kropasta. Mutta oikeesti miks pitäs kaikkien olla samasta muotista tehtyjä vartalon malleja. Mulla ei oo kapea vyötärö mitä aina ”haluaisin” mutta mitä mä sillä? Ei oo geeneillä sitä annettu ja koko ikä on hiihdetty niin sekään ei ehkä edesauta sitä. Mutta mulla on vahvat ja upeat jalat, ne jaksaa kyykätä ja viedä mua eteenpäin!

  3. Henna sanoo:

    Täällä on yksi jolla on lihaskasvu- ja pakarageenit kohdillaan, tiedän että monella on päänvaivaa omiensa kanssa varsinkin nykyään pakrabuumeilun aikaan. Lisäksi olen ollut sinnikäs salin puolella jo pitkään ja pidän niistä lihaksista, mitkä olen saavuttanut. Lihasmassaa 6 kg vuodessa ilman personal Traineria. Sinnikäs liittyy oleellisesti mun persoonaan myös kaikilla elämänalueilla. Ja oon hyvä toimimaan kaikenlaisten ja -ikäisten ihmisten kanssa.

    Tuntuipas kummalliselta puhua suoraan omista hyvistä puolista blogin kommenttikentässä.

  4. Jeilou sanoo:

    Mulla luonnostaan leveät hartiat, joiden ansiosta ehkä näytän lihaksikkaammalta kuin olen. kuitenkin olen tyytyväinen mun yläkroppaan ja olen alkanut pitämään myös mun reisistä, joissa alkaa näkymään tehty työ niin salilla kuin summer fit haasteessakin. Mulla on aina ollut polviongelmia, jo silloin kun pelasin jalkapalloa ja salibandya, mutta nyt ”vanhemmiten” polvet eivät kestä hyppyjä enää niin paljoa kovalla alustalla. Mutta en ole yhtään sen onnellisempi vaikka olis ne pyöreät pakarat vaan siitä että kroppa toimii ja jaksan ja pystyn kohtaamaan arjen haasteet!

  5. Draci sanoo:

    Ite oon ollu aina semmonen, et vyötärö on ollu pienen pieni ja lantio sitte vähän leveempi. Nykyään oon oppinu tykkäämään tosta vyötärön ja lantion suhteesta keskenään, ennen häpesin mun lantioo ihan hirveesti, koska aattelin jotenki et mun lantio on jotenki ”läski”. 😀
    Ite en ymmärrä tota persemuotia, mikä nykyään on pinnalla. Tuntuu, että monen varsinki nuoren naisen elämä pyörii nykyään kirjaimellisesti oman pyllynsä ympärillä.
    Pakko sanoo vielä, et mun mielestä sulla on kyl just täydellinen kroppa, kateelliset vaan valittaa :p

  6. tyttönen? sanoo:

    Hyvä kirjoitus sinulta 🙂 Itse voin samaistua sinuun siltä osin että oon kans suorahkon mallinen ja minkäs sille voi. Sitä on saanu kuulla kaikenlaista ulkonäöstään esim paljon et ”miten sä voit olla noin laiha” yms. Mulla on myös leveet hartiat jotka tekee sellasen poikamaisen vaikutelman. Vartalon malliaan kun ei voi valita, toki tiettyyn rajaan asti vartaloaan voi muokata. Itsellä ei oo tapana kommentoida muiden ulkonäköä suuntaan tai toiseen, mut toisten mielestä on hyväksyttävää sanoa esim et ”ootpa laiheliini”. Mut meepä sanomaan jollekin et ”ootpa lihava”.

  7. mkk sanoo:

    Ulkonäössäni olen eniten ylpeä siitä, kuinka olen onnistunut muokkaamaan elämäntapojani melko alkoholinhuuruisesta nuoruudesta ja totaalisesta liikkumattomuudesta nykyiseen, terveempään ja aktiivisempaan elämäntyyliin. On ihana tunne, kun tuntee elävänsä terveessä kehossa. Persoonassani olen eniten ylpeä siitä, että pyrin usein auttamaan läheisiäni jos tiedän heillä olevan stressaava tai tiukka elämäntilanne, esimerkiksi tarjoutumalla lapsenvahdiksi, siivousavuksi, auttamaan kodin remontoinnissa, oikolukemaan gradua… Ihan mitä tahansa mitä osaa ja pystyy, jos se voi sillä hetkellä helpottaa toisen arkea.

  8. Jenny sanoo:

    Mun kropassa on parasta juurikin tuo takamus 😀 Mä en oo koskaan sitä sen kummemminerikseen treenaillut enkä oikeestaan ole sali-ihmisiäkään, että kyykkäisin tai tekisin mitään muutakaan hikitreeniä. Mulla on aina ollut sitä muodokkuutta, josta ottaa kii. Oon tässä lihonnut ja laihtunut elämän aikana, mutta olen ollut minkä kokoinen tahansa niin p*rse on aina näyttänyt hyvältä 😉 Toki timminä se näytti vielä paremmalta! Eli siinä oli se ulkonäköasia.

    Mitä taas luonteeseen tulee niin mä tykkään, että oon leikkisä ja ystävällinen. Kyllä aikuisenakin saa pitää hauskaa! Fun and Smiles! That’s me! 😀 Hyvinä päivinä multa löytyy elämän iloa vaikka muille jakaa. Mä oon tunteellinen herkkis, mutta oon oppinut kääntää sen vahvuudekseni. Sen verran jääräpäisyyttä multa löytyy. Mä tykkään kesästä, kissoista, tankotanssista, saippuakuplista, auringonpaisteesta, hyvästä ruuasta, askartelusta, moottoripyöristä, pomppulinnoista, lautapeleistä, jäätelöstä, suklaasta, kuumista kylvyistä, seinäkiipeilystä, naamiaisista… Listaa voisi jatkaa vaikka miten!

  9. Tuija sanoo:

    Täytyy kyllä sanoa että minun mielestäni sulla ei oo yhtää lapsen vartalo. Toivottavasti tällaiset kommentit on annettu edes asiallisesti, tai ainakin sen verran kuin mahdollista!

  10. Pauliina sanoo:

    Aika vaikea kysymys.. Minulla on ollut jo vuosia todella huono itsetunto ja kun kysymystä miettii, huomaa, ettei se ainakaan kauheasti ole noussut 😀 ensimmäisenä tuli mieleen, että olen tyytyväinen kynsiini, sillä ne kasvavat pitkiksi ilman katkeamista. Jos kuitenkin miettii jotain konkreettisempaa, niin ehkä sanoisin, että olen tyytyväinen pohkeisiin, koska se on ainut asia mihin en ole ollut koskaan tyytymätön 🙂

  11. Liisa sanoo:

    se on kateellisten panettelua tuo lapsenvartaloiseksi ja liian laihaksi ja miehen näköiseksi sanominen; vähärasvainen urheilija on kaunis:)

  12. Hellurei sanoo:

    Mä en oikein tiedä oonko mä tyytyväinen omaan kroppaan. Toisinaan oon,mut sittenku erehtyy käymään puntarilla niin tulee morkkis. Mistähän muuten johtuu,että painoni on noussut hieman sen jälkeen kun talvi tuli ja oon aloittanut hiihdon ja salibändyn pelaamisen. Sitä ennen treenasin hiittejä kotona monta kertaa viikossa. Kasvattaako lihasmassaa pelkkä pelaaminen ja hiihto. Hiihdän siis todella paljon. Tiedän että kilomäärää ei kannata tuijottaa vaan sitä mitä peilistä näkee mutta kun on joskus painanut sen 6 kg vähemmän niin on vaikee hyväksyä nykyisiä kiloja. Sitä miettii että voiko ne tulla muka siitä lihaksesta vaan noi lukemat. Mut sillon kyllä en harrastanut puoleksikaan näin paljon liikuntaa. Muuten kyllä tykkään kun vartaloni on sopusuhtainen,mikään kohta ei ehkä korostu enemmän kuin toinen. Tosin pituutta sais olla enemmän.(154cm)

  13. HennaK sanoo:

    Minulla on takana suuri painon pudotus. 20 kg kevyempänä olen tietysti tyytyväisempiä kroppaa kuin olin aiemmin. Olen ylpeä itsestäni ja suuresta elämäntapamuutoksesta jonka olen tehnyt. Mutta koska olen tehnyt saman ryhtiliikkeen kahdesti aiemminkin, ei passaa ylpistyä. Tiedän että paino voi minulle tulla takaisinpäin. Omassa vartalossani pidän erityisesti olkapäistä ja kasvoista. Kolmen lapsen ja suurien painonheittelyiden vuoksi keskikroppa ei silmää miellytä, mutta ei auta kuin opetella siitäkin tykkänään, sillä ilman kirurgia ei sitä enää korjata.

  14. Lotta sanoo:

    Oon tyytyväinen siihen, että oon luonteeltani oikeudenmukainen ja osaan suhtautua elämään aika rennosti.
    Oon tosi tyytyväinen myös siihen, että omaan suhteellisen hyvän itsetunnon ja oon saanut rakennettua itsetunnon muun kuin ulkonäön varaan. Ei tulis mielen viereenikään mennä laitamaan silikoneja vaikken tissejä omistakaan, enkä muutenkaan halua keinotekosesti vartaloani muokata. Siispä ei oo auttanu muuta kuin sopeutua omaan kroppaan 😀 Mun mielestä luonne pitäis aina olla ulkonäköä tärkeämpi juttu elämässä. (ei tunnu olevan itsestäänselvyys nykypäivänä)
    Ehkä eniten mua ärsyttää ihan suunnattomasti nykyään tää ”aidot naiset” -buumi. Nää aidot oikeat naiset on sit kuvissa sellasia vähän pyöreämpiä joilla on isot tissit ja pyllyt. Just nuo mainokset on saanut munt joskus kyseenalaistamaan naiseuttani. Eikö noihin mainoksiin voitais laittaa myös pitkiä ja laihempia naisia, tai paksureitisiä ja pienen yläosan omaavia, eikö ne oo aitoja oikeita naisia häh?? 😀 no ei mikään big deal, mut onhan se naurettavaa miten ulkonäkökeskeistä tää elämä nykyään tuntuu olevan..

  15. Jonkku sanoo:

    Hei! Ensinnäkin todella hyvä teksti jälleen! Kiitos siitä että painotat ihmisiä yksilöinä, etkä yritä pusertaa kaikkia samaan muottiin. Se on totta, että itse pidetään niitä pahimpia kritisoivia laseja päässä!
    Itse olin muutama vuosi sitten saanut itseni kituuttamalla todella laihaksi. Olin onneton, väsynyt ja nälkäinen. Lopetin terveydellä leikkimisen ja opettelin taas syömään tarpeeksi ja treenaamaan vähemmän. Nyt kroppa on taas siinä kunnossa, kun sen mulla kuuluukin olla. Luonnostaan se hakeutuu naisellisen pehmeään muotoon, ja se on mulle nykyään ihan ok. En ehkä näytä niin urheilulliselta, kuin nykyisellä treenimäärällä ”kuuluisi”, mutta pääasia on se energinen fiilis tekemisessä, tieto vahvasta ja hyvästä fyysisestä kunnosta, jonka oon saavuttanut. Terveys on tärkeämpää kuin vatsapalat. Nyt kun hormonitoimintakin on normalisoitunut, musta voi tulla joskus myös äiti.
    Huonoista päivistä ja peilipeikoista huolimatta, mun on hyvä nyt näin.

  16. Heidi sanoo:

    Aika haasteellinen kysymys varmaan monelle 😀
    Ennen vihasin sitä miltä näytin mut oon opettanu itteni et oon ihan hyvä näin. Ulkonäössä parasta ehkä kasvonpiirteet, luonteessa ehkö tietynlainen sinnikkyys. Oon tosi ujo luonteeltani ja en tykkää siitä yhtään, pikkuhiljaa itteä haastaen siitäkin eteenpäin :)!

    Ps. Oootko jo arponu ne summerfit-ruokavalion yhteydessä olleet paketit??

  17. Piya sanoo:

    Kiitos mahtavista ajatuksistasi. Hassua kuulla että koet vartalossasi olevan jotain ”vääränlaista” koska minun silmiini olet täydellinen: siro mutta lihaksikas, et mikään överibodari!:D

    Nuorempana jopa äitini kommentoi minulla olevan paksut jalat ja iso pylly. Koin siskoni olevan täydellisen pieni ja siro. Uskoin tähän ennenkuin löysin liikkumisen ilon, jonka myötä kroppani parhaat puolet ovat tulleet esiin: kapea vyötärö, pyöreä pylly ja siro ylävartalo. Minulla on ollut paineita saada päärynävartaloni parempaan lihastasapainoon, mutta koska pidän sirosta ylävartalostani, stressaaminen on loppunut. Liikun siksi, koska se saa voimaan minut paremmin fyysisti ja psyykkisesti kaikinpuolin itseä miellyttävien lajien parissa! Poikaystäväni kommentoi ahdistukseeeni, että minussa ei ole mitään korjattavaa ja tärkeintä on kokea liikkumiseniloa. Pelkkänä plussana tulee sitten kiinteämpi kroppa. Just näin. Kaikki olemme kauniita juuri tällaisina <3

  18. Ansu sanoo:

    Entäs jos on lihonut niin, että reidet on niin paksut että ne ottaa kiinni toisiinsa ja käsivarret ei mahdu hihoin. Posketkin pullottaa. Nuorena painossa oli jopa lisättävääkin. Nyt olen viisitoista kiloa ihanteesta. Voiko 60-vuotias enää laihtua ja kiinteytyä. Auta! Mistä voi enää olla iloinen ja ylpeä?

  19. Ambe sanoo:

    Aivan loistava kirjoitus ja teksti! Olen tuntenut huonoa itsetuntoa etenkin ulkonäöstäni nyt puolen vuoden ajan kun elämäntilanne on muuttunut radikaalisti, enkä ole päässyt liikkumaan yhtä aktiivisesti kuin ennen. Olen huomannut, että liikunta lisää tyytyväisyyttä omaan itseeni ja omaan vartalooni – jo ensimmäisen tauon jälkeisen kerran jälkeen tuntee itsensä jollain tapaa paremmaksi ja näkee selkeämmin juurikin ne positiiviset puolet. Itselläni tauko liikunnasta keskittää väistämättä huomion vartalon ja luonteen epäkohtiin. Tämä tulikin juuri sopivaan saumaan, itsensä hyväksyminen ei ole helppo juttu ja toisinaan tarvitsee tällaisen muistutuksen siihen, kuinka tärkeää on keskittyä ennemmin niihin positiivisiin puoliin, joita meissä kaikissa on!

    Itse olen ulkonäössäni tyytyväinen siihen, että olen sopusuhtainen. Minulla on myös kapea vyötärö ja pieni mutta pyöreä peppu ja kapeat hartiat. Minun on hyvä muistutella itseäni juurikin tästä sopusuhtaisuudesta aina kun toivon isompaa peppua, leveämpiä hartioita tai paksumpia reisiä ja pohkeita. Olen hyvä tällaisena. Lisäksi olen tyytyväinen persoonallisiin kasvoihini ja vihdoin myös rintoihini, joita olen aina nuorempana pitänyt liian pieninä ja jopa rumina! Ikä tuo varmasti mukanaan hyväksyntää, mutta tosiaan pienet muistutukset ovat aina paikallaan. Täytän pian 27 vuotta ja viimein alan arvostaa itseäni enemmän tällaisena kuin olen.

    Luonteessani kiittelen kunnianhimoani, sinnikkyyttäni, lojaaliuttani ja empatiakykyäni.

    Kiitos Aino tästä ja tsemppiä kaikille itsensä hyväksymiseen! <3

  20. Piivi sanoo:

    Loistava kirjotus.
    Itselläni on oman kehon kanssa hirveitä ongelmia.
    Olen ylipainoinen, tosin vaakaa ei saisi tuijottaa kuulema liikaa, mutta kyllä sen huomaa vaatekoissakin.

    En ole ikinä ollut tyytyväinen kehooni, olen yrittänyt käydä salilla, mutta siitä ei tahdo tulla mitään, koska pelkään sitä mitä muut ajattelevat vartalostani.
    Lenkillä kävin yhteen aikaa melkein päivittäin, mutta innostus lopahti kuukauden hermokivun vuoksi.

    Miten saisin potkittua itseäni enemmän liikkeelle ja saavuttamaan tavoitteeni? Olisiko sinulla vinkkejä?

    Mutta jos pitää valita kehostaan jokin mihin oon tyytyväinen, niin pidän pohkeistani sekä rinnoistani 🙂

  21. Hanna sanoo:

    Nyt en voi kuin kehua!! Eksyin blogiisi muutama päivä sitten ja olen kyllä kolunut jo monet kirjoitukset – ihan mahtavaa tekstiä! En ole mikään innokas blogien kahlaaja ja ehkä kerran kuussa eksyn joidenkin sivuille lukemaan jutun tai pari, mutta nyt kävi toisin.
    Aloitin juuri viimeisen vuoteni lukiossa ja kiinnostus terveelliseen löytyi lukion ykkösellä. Sinä keväänä muutinkin ruokavaliotani puhtaampaan suuntaan ja senttejä lähti vyötäröltä todella paljon. Urheilua olen aina harrastanut (jalkapalloa 6 vuotta ja koripalloa 10), mutta ruumiinrakenteeni ei missään kohtaan ole oikein miellyttänyt. Ala-asteella kuulin paljon haukkumanimiä, ja jopa muutamat ystäväni ”vitsailivat” koostani. Yläasteella laihduin pituuskasvun myötä hyvin paljon, mutta huonojen ruokatottumuksien takia tuli se jo ennen lukiota takaisin. Nyt olen vihdoin löytänyt terveellisen ruokavalion (mihin kuuluu kyllä silloin tällöin herkuttelu, sillä olen aikamoinen herkkusuu).
    Iso kiitos mahtavista kirjoituksista ja jos saa toiveen esittää, niin lisää sali- ja/tai treeniohjelmia <3

Kommentoi