Meillä oli eilen salilla InBody-mittaaja ottamassa mittauksia ja pääsin itsekin kokeilemaan ensimmäistä kertaa kyseistä masiinaa. Kyseessä oli siis 770-laite, joka lienee kaikista uusin version näistä InBody-laitteista. Mitä näihin sähköllä toimiviin analyyseihin tulee, olen aina ollut melko skeptinen ja luottanut enemmän pihtimittaukseen. Oli kyseessä mikä mittausmenetelmä tahansa, on aina jonkinlaisia heittoja, eikä eri mittausmenetelmiä esimerkiksi kannata hirveästi verrata toisiinsa. Itseäni kiinnosti eniten mittauksessa selviävä lihastasapaino ja se, miten lihasmassa jakautuu kehoon. Kyllähän sitä itsekin tietää omat vahvuudet ja heikkoudet, mutta olipahan kiva saada omille ajatuksille vahvistus.
Olen aikaisemmin käynyt BioSignature-mittauksissa ja näiden menetelmien tulokset menivät kuitenkin yllättävän lähelle toisiaan. BioSignature keskittyy enemmän hormonitasapainoon, kun taas tässä näki juuri tuon lihasmassan jakautumisen ja sen, että onko lihasta ylipäätään riittävästi.
Lihasdiagnoosin mukaan, lihasmassani määrä on taulukon mukaan reippaasti yli normaalin rajan, mistä olin hyvin iloinen. Vaikka harrastan pääosin kestävyysliikuntaa, on silti lihasta kerääntynyt yllättävnkin paljon. Lihastaspaino (kuvassa alla) oli myös ihan hyvällä mallilla, eli jakautuminen oli tasaisesti pitkin kroppaa. Ylä- ja keskivartalo on mulla silti se vahvin osa-alue ja olin aika yllättynyt, että käsien välillä oli vain todella pieni ero. Jos jotain haluaa parantaa, niin jaloissa olisi kehitettävää sekä tasapainon, että myös lihasmassan kannalta. Vasen jalka laahaa hieman jäljessä ja mullahan on ollut nyt viime aikoina ongelmia ton vasurin kanssa, kun tulee puutumista jalanpohjaan sekä etureiteen. Etureisipuudutukset ovat helpottaneet lisääntyneen venyttelyn ansiosta, mutta päkiässä mulla on ikävä hermopinne, tarkemmin sanottuna mortonin neurooma.
Mielestäni nämä tulokset ovat hyvä esimerkki siitä, että kehityksen kannalta enemmän ei ole aina parempi. Jos miettii, että itse teen lähes jokaisen treenin jalkapainotteisesti, mutta jalat ovat silti yläkroppaa jäljessä, kertoo se vain siitä että jalat eivät yksinkertaisesti pääse palautumaan riittävästi. Tämä on se jumppaohjaajan syndrooma, josta puhuttiin myös mittaajan kanssa. Hän sanoi, että jos jossain vaiheessa vähennän treeniä, kehityn luultavasti huimasti lyhyessä ajassa. 😀 Sen näkee sitten joskus, sillä vaikka terveys on aina ensi sijalla niin tällä hetkellä treenaan vielä fiilis edellä ja kehitys tulee sitten vasta sen jälkeen.
Puhuttiin myös syömisestä ja siitä kuinka lähes jokaiselle mittauksessa käyneelle voi antaa ohjeen, että mikäli haluat kehittyä, täytyy syödä enemmän! Sanoi muuten saman ohjeen myös minulle. Aloin siinä miettiä, että missähän välissä sitä oikeesti muka ehtisi syödä vielä lisää?! Tietysti syöty ruoka tulisi olla laadukasta ravintoa, eikä mitä tahansa energiaa. Koska omaan melko suuren määrän lihasta omaan kokoon nähden, peruskulutuskin jyllää tämän testin mukaan lähellä 1600 kaloria. Tämä määrä menee siis ainoastaan elintoimintojen ylläpitoon ja siihen sitten vielä kaikki aktiivisuus päälle. Näin pikaisesti laskettuna, voisi kuvitella että treenipäivien kulutukseni vetelee suunnilleen 3000-3500 kalorissa per pvä. Aikamoista! 😀
trikoot, toppi & kengät – Nike*
Intersport Vaasa
kuva 1: Riikka
Tein sun bikinibodytreeniä silloin pari vuotta sitten, kun sen julkaisit. Siinä oli mun kropalle ja palautumiselle sen verran liikaa pomppuja, että päkiä ärsyyntyi ja oireet oli tosi samat kuin Mortonissa. Mutta mulla auttoi kunnon urheiluhieronta pohkeisiin ja pääsin sillä eroon. Voisikohan sullekin olla apua säännöllisestä pohkeiden murjomisesta? Mulle riitti kertakäynti, mutta sun kohdalla vois tarvita ihan säännöllistä, kun on niin paljon rasitusta.
Mä oon miettinyt samaa ja venytellyt/hieronut pohkeita mutta se kipupiste on kyllä tos voimakkaasti juuri siinä missä mortonin neuromassa, että uskon sen olevan sitä. Pitäis hankkia jokin pehmustetyyny päkiän alle. 🙂
Itse kävin viikko sitten eka kerran kyseisessä mittauksessa ja postasin siitä. Lähinnä menin mielenkiinnosta juurikin tuohon lihasmassan ja rasvan osuudesta kropassa…pitikö omat olettamukset paikkansa…
No olen myös aika skeptinen kaikkeen tuollaiseen, mutta eipä tulokset suuria yllätyksiä olleet…kai sitä jo kroppansa tuntee.
Sama vika tuo syöminen….ei jaksa ja ehdi edes syödä niin paljoo kuin pitäis. Ja ’kaloripommi-ruuat’ kun ei maistu….
Tälle viikolle kun jo 4,5 h jumppaa ja salia takana, niin piti olla tänään lepo päivä ( lumitöitä ja koira lenkkiä kun ei lasketa :)), mutta syvävenyttelytunti odottaa….:)
Kävin tsekkaamassa sun tulokset ja hyvältä näytti nekin! =) Luin että oot kuitenkin ”skarpannut” syömisen kanssa vuosien myötä, eli hienoa työtä ja tsemit jatkoon! 😉
Sadulle on pakko kommentoida: imho se, ”jaksaako/ehtiikö” saada tarpeeksi energiaa on ihan yhtä lailla suunnittelu- ja tapojen muuttamiskysymys kuin se toiseen suuntaan menevä vaikeus, jota moni luonnehtii tyyliin ”en saa mahaa täyteen jos syön vähemmän / en ehdi laittaa tarpeeksi kevyttä ruokaa / en osaa / ei maistu”. Ei ole tietenkään aluksi aina helppoa, mutta ihan taatusti opittavissa, jos haluaa. 🙂
Aina voi lisätä erilaisten nesteiden energiapitoisuutta (minkä tahansa makron kautta vieläpä). Ja vaikka kasvikset on tosi jees, superaktiivisella ihmisellä kilo päivässä kiinteätä rehua saattaa olla liian täyttävää eikä enää jaksa syödä muuta (-> mehustamiset, smoothiet, kuivahedelmät auttaa tähän, ja 600g kasviksia voi jo olla ihan tarpeeksi sekin). Kasvistenkin sisälläkin on iso ero siinä, onko lautasella protskun ja hiilarin vieressä kurkku-vihersalaattia (20kcal/100g) vai esimerkiksi porkkana-punajuuri-parsakaaliseosta omatekoisella pestolla höystettynä (helposti 50-80kcal/100g). Ja kaikille ei pähkinätkään toki esim. sovi, mutta esimerkiksi 100 g pähkinöitä täyttää aika vähän mutta tarjoaa 600 kcal energiaa. Samoin kuivahedelmiä saa ilman lisättyä sokeria. Banaanissa on enemmän energiaa kuin omenassa, ja niin edelleen.
…Sitten jos ei halua tällaista muutosta ja voi jo hyvin, niin mikäs siinä. Siinä tapauksessa asiasta ei tarvi välittää. 🙂
Moi! Osaatko sanoa, kuinka usein kannattaa dieetata kun haluaa ylimääräsestä rasvasta pois (säilyttäen lihasmassan)? Olin viimeksi dieetillä 2/2015 – 10/2015 ja pudotin 13kg, jonka jälkeen olen ollut reversellä. Mulle jäi vielä rasvaa sen verran, että haluan siitä osasta pois (en siis pyri kuitenkaan mihinkään kisapainoon). Niin voisinko nyt taas alottaa dieetin, joka kestäisi kuitenkin lyhyemmän ajan, koska pudotettavaa on vähemmän (about 4kg)? Vai kannattaako keskittyä jonkin ajan esim. puolen vuoden-vuoden ajan kasvattaan lihasta ja antaa kehon todella palautua edellisestä dieetistä? Mitä mieltä olet? Entä miten usein kisaajat pitävät dieettejä? Mittani ovat tällä hetkellä 162cm/58kg. Omron kehonkoostumusmittauksessa sain helmikuussa luvut rasva% 32,9; luustolihas% 28,4 ja sisäelinrasvan taso 4.
Riippuu varmasti hieman siitä, miten keho on palautunut edellisestä dieetistä? Eli jos tuntuu että aineenvaihdunta ja kroppa toimii hyvin, niin en näkisi estettä uudelle dieetille, mikäli sille on tarvetta. Kisaajien dieetit riippuvat paljon siitä miten usein he kilpailevat. Jotkut kisaajat vetävät pitkiä putkia ja kilpailevat keväällä ja syksyllä, toiset taas vain kerran vuodessa tai kahdessa.
Hei Aino!
Halusin mielenkiinnosta kysyä, että mikä rasvaprosenttisi oli mittauksen mukaan tällä kertaa?
Vuodessa kehityksesi on ollut huikea niin fyysisesti kuin myös täällä blogin puolella kirjoituksissasi! 🙂
Seuraan blogiasi ahkerasti ja olet inspiroinut minua tekemään elämässäni positiivisia muutoksia.
Ei ollut kuin parin prosentin heittoa edelliseen mittaukseen! 🙂
Kiitos palautteesta, you made my day! <3 =)
Kyllä varmaan itsekin tiedät aivan hyvin kuinka lisätä niitä kaloreita. Patric Borg on usein blogissaan kirjoittanut siitä, kuinka naisurheilijat syövät harmittavan usein liian vähän. Tästä voi tulla ongelmia, vaikkei niitä ole vielä. Tästä on julkaistukin tutkimuksia, mutta kirjoitan nyt kännykästä. Urheijoille, äärimmäisyyksiin viety terveellisyys, kuten sinun syöminen näyttää, ei useinkaan ole hyväksi. Ehkä sinäkin voisit oikeasti yrittää 80/20 ajattelun soveltamista oikeasti. Kaiken ei tarvitse olla aina superterveellistä, ja 500g kasviksia päivässä riittänee varmasti oikein hyvin. Vaikka mikro- ja makroravinteiden saannilla on merkitystä, suurempi merkitys on kokonaiskalorien saannilla, kunhan ensimmäinen täyttyy. Voin sanoa että kaikki tuntemani urheilussa kilpailevat syövät oikeasti paljon, erityisesti hiilareita, eivätkä esim lisäile ruokiin sieniä, että saa syödä enemmän, koska riisiä on pelkästään jo syötävä suuria määriä, niin on järjetöntä täyttää mahaa vähäkalorisilla aineksilla. Olen saanut kuvan että sinun urheilumäärät on verrattavissa kilpailijoiden urehilumääriin, mutta ruoka pienellä friikkauksellasi (et ehkä ole pahimmasta päästä) et todennäköisesti ole ehkä kehittynyt niin paljon mitä voisit olla.Tarkoituksenani on vain sanoa että ehkä rentous voisi olla hyväksi. Tämä ei tarkoita paskan mättämistä, mutta kyllä ravintoloissa voi syödä ja tilata vaikka gluteenittomia annoksia. En myöskään usko että sokeri noilla urheilumäärillä on mitenkään haitaksi pienissä määrin. Olet hyvässä kunnossa ja voisit pärjätä varmaan myös kilpatasolla, joten oletko harkinnut ikinä jonkun lajin aloittamista missä voisit vielä kisata, esim crossfit tai bjj? 🙂
Moikka! Kiitos asiallisesta kommentista, luin tämän illalla sängyssä ja jäin miettimään hetkeksi sanomisisasi, se on mielestäni aina hyvä juttu! Oot oikeassa että aina pystyy parantaa, jos vain haluaa. Kuten joku mainitsi kommentissaan, että ruuan lisäys toimii kyllä samoin kun sen vähentäminenkin, täytyy vaan löytää motivaatio ja tehdä suunnitelma.
En tiedä miten usein luet blogiani, mutta haluan korjata paria asiaa kuitenkin. 😀 Syön siis hiilaripainotteisesti itse, sillä koen sen sopivan parhaiten mulle ja tietysti suuren kulutuksen vuoksi. Joskus ehkä antamani ohjeet sekoitetaan siihen, miten itse toimin, eli oon jakanut täällä paljon vinkkejä, miten voi vaikka syödä enemmän lihomatta jne mutta nämä erilaiset syömiseen liittyvät ohjeet ovat usein vain lukijoille. Lisään kyllä sieniä ja muitakin juttuja ruokiin, mutta koska pidän niistä ja mielestäni ruuista tulee niin monipuolisempia ja myös riittoisampia. En ole myöskään koskaan sanonut etten voisi mennä ravintolaan syömään, mutta on totta että syön mielummin kotona, koska ravintola-annokset ovat aina liian pieniä ja niistä ei tule täyteen (ellei kyseessä ole buffet). 😀
Oot oikeessa myös siinä, että rentous on hyväksi ja tiedän itsekin että parannettavaa olisi (aina on!) vaikka en syö ns. sokerisia herkkuja, syön aika paljon mm. raakasuklaata, raakakakkuja jne jotka ovat melkosia kaloripommeja, eli etenkin vloppuisin sitä energiaa tulee näistä tosi paljon, varmaan enemmänkin kuin karkkipussin vetämisestä, mutta myös paljon rasvaa ja mun kohdalla taas se hiilaritankkaus olis aina tehokkaampaa. Toisaalta, yritän olla stressaamatta ruuasta myös tähän suuntaan, eli mietin paljon, saanko riittävästi energiaa/hiilareita ja koen että myös se voi olla ajoittain stressaavaa, jos miettiii ruokaa liian paljon, oli kyseessä sen vähentäminen tai lisääminen.
Sokerista vielä sen verran, eli syy miksi en sitä syö johtuu sen vaikutuksesta mielialaan, ei ulkomuotoon. Sekä alkoholi että myös sokeri aiheuttaa aina parin päivän ”masentuneen” ja epämotivoituneen olotilan ja nykyään haluan välttää sitä fiilistä kaikin keinoin. Mielellään vetelisin karkkia aina joskus, mutta mielellään myös ilman noita jälkiseurauksia.
Mitä treenaamiseen ja kilpailuun tulee, toki välillä kaipaisi aina jotain tavoitteellisuutta, mutta tällä hetkellä en kyllä ole miettinyt kilpailemista. En ole oikeen koskaan innostunut crossfitistä ja kamppailulajeista ei taas ole sen kummempaa kokemusta, eli tuskin enää tällä iällä siellä pääsis kehittymään kilpatasolle!? 😀
Pakko heittää tähän kommentti: ei se ikää katso tuolla kamppailulajien puolella. 🙂 Vuoden 2015 thainyrkkeilijäksi valittu Laressa van Emden on n. 4-kymppinen urheilija.
Paljonko oli Inbodyn ja Biosignaturen rasvaprosentissa eroja? Kävin itse tuossa syksymmällä kehonkoostumusmittauksessa ja Biosignaturessa perättäisinä päivinä mielenkiinnosta ja kehonkoostumusmittaus antoi huikean 6 %-yksikköä suuremman rasvaprosentin! Uskoinkin niissä olevan eroja, mutta en arvannut sen olevan noin merkittävä. Biosignature-mittaukseen kuitenkin luotan enemmän, joten ihan samantekevää toisaalta, mitä impedanssimittaus antoi tulokseksi, mutta mielenkiintoista silti 🙂
Eipä ollut kuin parin yksikön heitto näillä kahdella. Sanoisin että tuo Inbody on kyllä näistä sähkölaitteista varmasti täsmällisin. =)
HYvälthän nuo sun tulokset näyttävät! Mielestäni sulla on hyvä asenne syömiseen ja toki aina jokaisella on varmasti jotain, mitä voi korjata. Sun blogista on mun motivaatiolle apua :)! Kiitos ♥
Kiitos paljon 🙂 Olin toki itsekin tyytyväinen tuloksiin, vaikka aina voi parantaa halutessaan.
Kävin pari kuukautta sitten saman päivän aikana tanita-mittauksessa ja samana päivänä biosignature-mittauksessa. Rasvaprosentti oli muistaakseni ensin 28% sitten vajaa 22%. Sanoivat tanita-mittauksessa, että olen melkein ylipainoinen ja olisi syytä huolestua jne 😀
No tuo Tanita on kyllä sellainen arpapeli-laite välillä ettäh 😀 InBody vaikutti hieman luotettavammalta kun meni biosignaturen kanssa aika hyvin yks yhteen!