HERKUTTELU GALLUPIN YHTEENVETO – TOTUUS TEKEE KIPEÄÄ

Viikko sitten kyselin, miksi ruokailutavat ja etenkin toisten ihmisten ruokailutavat nostavat niin paljon tunteita pintaan. Vastauksia ja hyviä mielipiteitä tuli sen verran kivasti, että ajattelin tehdä aiheesta pienen yhteenvedon. Nämä ajatukset pohjautuvat siis kommentteihin, joita tähän postaukseen jätettiin. Tarkoitus oli siis miettiä ihan yleisesti, mikä siinä ottaa niin pannuun, jos joku toinen päättää muuttaa ruokailutapojaan terveellisemmäksi, eli jättää ne kuuluisat herkut pois. Kommenttien pohjalta, lyhyt ja ytimekäs yhteenveto voisi olla, että ärsyttää, koska toinen pystyy ja itse ei pysty, tai ei jaksa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uskon, että tämä asia tulee esiin paremmin tietyissä porukoissa. En tiedä meneekö ihan syteen, mutta olen useampaan otteeseen kuullut, että etenkin tällaisissa äiti-lapsi porukoiden tapaamisissa saa kyllä kuulla kunniansa, mikäli ei koske leipomuksiin. Tuo pikkulapsiaika on varmasti hyvin raskasta aikaa ja monille on haastavaa pitää terveelliset elämäntavat yllä. Tiedetään, että se ei tee hyvää, mutta huonosti nukuttujen öiden jälkeen ei vaan kiinnosta. Ärsytystä lisää sitten tietysti se, jos joku toinen on tehnyt muutoksen ja vaikka laihtunut hurjasti jne. Otan tähän vertauksena vaikkapa oman työpaikkani, missä kukaan ei koskaan kyseenalaista sitä mitä syö tai ei syö. Saattavat joskus kysyä haluanko minäkin laskiaispullan, kun kaikille tilataan sellainen, mutta eivät kysele sen kummempia kun kiitän ja kieltäydyn. 🙂

Kommenteissa tuli myös ilmi se, kuinka netissä on helpompi tuoda mielipiteensä ilmi. Tämähän on se nykypäivän vitsaus myös muissa asioissa. Netissä kehdataan lisäillä kaveriksi ja jättää anonyymisti rumia kommentteja, mutta kun nähdään livenä, ollaan kuin ei tuntisikaan.

Vaikka terveelliset ruokailutottumukset ovat jokaisen oma asia, kannattaa muistaa asia myös toiseen suuntaan. Kaikkia ei vain kiinnosta elää ns.kriteerien mukaan terveellisesti, jolloin suunnatonta ärsytystä aiheuttaa, jos kommentoidaan jokaista asiaa ja dissataan kaikki muut kuin gluteenitonmaidotonviljatonsokeritonlihaton – ruuat. Myös itsensä nostaminen jalustalle, koska olen nyt ollut herkkulakossa niin ja niin kauan, aiheuttaa monille harmaita hiuksia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joku otti esiin bloggaajien esikuvana olon ja oli huolissaan siitä, miten paljon paineita liian tarkka ruokavalio aiheuttaa. Se on kyllä ihan totta, että tieto lisää myös tuskaa. Lapsille ja nuorille liian pitkä kieltolista voi aiheuttaa vain hallaa ja pahimmillaan syömishäiriöitä. Tämä tuli esiin myös kommenteissa ja minunkaan mielestä lapsilta ei tulisi tieten tahtoen kieltää kaikkea, sillä juuri silloinhan niitä kiellettyjä halutaan vain entistä enemmän. Tärkeämpää on opettaa hyviä tapoja ja näyttää omalla esimerkillään niitä terveellisiä ruokailutottumuksia. Äidin ainainen laihduttaminen siirtyy melko varmasti myös tyttärille, etenkin jos siitä tehdään iso asia kotona.

Moni yhdistää terveelliset elämäntavat laihduttamiseen. Olen itsekin saanut selittää lukuisia kertoja, että en ole millään dieetillä, vaikka en haluakaan syödä pullaa. Olen myös huomannut, kuinka yleistä on, että kannustetaan toisia ihmisiä syömään sitä pullaa, jätskiä, karkkia tms. Jos vaikka kertoo olevansa hieman väsynyt ja nälkäinen, usein kehotetaan että meneppäs kotiin lepäämään ja herkuttele oikeen kunnolla. Yhdellä tutulla oli syksyllä rankka elämänvaihe ja lähestulkoon jokainen hänen tuttunsa, terapeuttia myöten kehotti häntä syömään jäätelöä ja makaamaan sohvalla. Itse kehotin häntä pitämään kiinni liikuntarutiineista ja syömään terveellisesti, jotta olisi helpompi jaksaa vaikea vaihe. Hän oli toki itsekin samoilla linjoilla kanssani ja onneksi hän pysyi tiukkana ja teki kuten tuntui parhaalta, sillä jälkeenpäin hän totesi näiden kahden asian olleen se, mikä auttoi jaksamaan eteenpäin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

On myös jännää, että kun puhutaan vaikka uusista, ei niin tavanomaisista ruoka-aineista, herää todella suuri haloo jos niitä käytetään enemmän kuin ravitsemussuositukset suosittelevat. Otetaan esimerkkinä vaikka chia-siemenet, joita suositellaan käytettäväksi 1 rkl/vrk. Olen lukenut hyvinvointilehdistä (asiantuntijan toimesta) ja kommenttibokseista lukuisia kommentteja, joissa otetaan aina tämä asia esiin, mikäli joku on käyttänyt siemeniä vaikka sen 2 rkl päivässä. Harvoin kuitenkaan muistetaan, että esimerkiksi sen sokerin päivittäinen suositus on n. 5 % kokonaisenergiansaannista. Jos jokainen pitäisi kiinni tästä, jäisi hyvin monet leivontareseptit ja muutkin ruuat valmistettua. Miksei kukaan kommentoi ruokablogien kommenttiboksiin, että miten tässä on niin paljon sokeria kun suositus on vain 5 %? 😀

Samaan kategoriaan menee myös tyypit, jotka kritisoivat erikoisruokavaliota. Joku olikin kommentoinut hyvin, että usein vegaanista ruokavaliota ihmetellään ja mietitään, miten nyt saa kaikki ravinteet ja proteiinin ja samalla vedellään itse sipsiä ja kaljaa. Uskon, että on yleisempää, että ravinteet jää saamatta ihan perus ruokavaliolla, kuin jollain erikoisruokavaliolla. Usein (ei toki aina) erikoisruokavalioiden käyttäjät ovat hyvin tietoisia ravinnosta ja pitävät huolen riittävästä energian ja ravintoaineiden saannista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksi ärsytyksen aihe oli kommenttien mukaan myös se, että moni jakaa nykyään omaa tietoaan ns faktana. Eli esitetyillä oletuksilla ole välttämättä mitään tutkimukseen pohjautuvaa perustaa, ja sitten osa lukijoista nielee kaiken kuten se tekstissä lukee. Tässä tulee vastaan juuri se, että nykyään moni haluaa elää ja syödä eri tavoin, kuten esimerkiksi ne ravitsemussuositukset neuvovat. Tutkimuksia on moneen eri suuntaan ja aina lähdekritiikkikään ei ole parhaasta päästä. Kirjoittajan tulisikin aina painottaa, että tavat ja neuvot ovat omia mielipiteitä, eivätkä välttämättä pohjaudu tieteeseen.

Heräsikö vielä lisää ajatuksia?


23 Responses to “HERKUTTELU GALLUPIN YHTEENVETO – TOTUUS TEKEE KIPEÄÄ”

  1. sipsi sanoo:

    Moni yhdistää terveelliset elämäntavat laihduttamiseen. Olen itsekin saanut selittää lukuisia kertoja, että en ole millään dieetillä, vaikka en haluakaan syödä pullaa. Olen myös huomannut, kuinka yleistä on, että kannustetaan toisia ihmisiä syömään sitä pullaa, jätskiä, karkkia tms. Jos vaikka kertoo olevansa hieman väsynyt ja nälkäinen, usein kehotetaan että meneppäs kotiin lepäämään ja herkuttele oikeen kunnolla. Yhdellä tutulla oli syksyllä rankka elämänvaihe ja lähestulkoon jokainen hänen tuttunsa, terapeuttia myöten kehotti häntä syömään jäätelöä ja makaamaan sohvalla. Itse kehotin häntä pitämään kiinni liikuntarutiineista ja syömään terveellisesti, jotta olisi helpompi jaksaa vaikea vaihe. Hän oli toki itsekin samoilla linjoilla kanssani ja onneksi hän pysyi tiukkana ja teki kuten tuntui parhaalta, sillä jälkeenpäin hän totesi näiden kahden asian olleen se, mikä auttoi jaksamaan eteenpäin.

    — !! tässä on tiivistettynä tismalleen ne asiat mitkä kummastuttaa niiin paljon.

  2. Anna sanoo:

    Uskomatonta että oot tehny taas kerran ihan saman havainnon ku minä ihan samaan aikaan! Kyllä oli niin silmiinpistävä heikennys treeneissä kun söin liian vähän (hiilaria) muutaman päivän. Sit kunnon yöunet ja hiilaritankkaus niin kas kun palautu treenitehot. Ja lajissa tosiaan korostuu sekä koordinaatio että voima.

  3. Emmi sanoo:

    Itse koin epämielyttävän tilanteen, kun kaverit arvostelivat ruokavaliotani yhteisellä reissulla. Olen vuoden verran syönytkasvispainotteisesti. Heille minun kookos-porkkana-linssi-keitto oli aivan liikaa, hirveä paskamyrsky mun ”oudosta” ja ”typerästä” ruokavaliosta.
    Itse kun vain voin paremmin ruokavalioni ansiosta! Tunsin oloni jotenkin ”nöyryytetyksi”, kun noinkin normaalia asiaa kuin ruoka, aletaan ruotia kovalla kädellä. Ja hei, ei heidän tarvinnut syödä mun safkoja! Enkä minä kommentoinut heidän vaaleita leipiä tai makkaroita. Olis mullekin maistunut vaalea leipä tai takassa paistettu makkara, mutta ne tuo mulle vaan ihan hirveän olon. Olen paljon mukavampaa reissuseuraa, kun saan vetää omat safkat naamaan 🙂

    • ainorouhiainen sanoo:

      No huh, aika hurjaa käytöstä. En voisi kuvitella omien ystävieni käyttäytyvän noin :O

  4. L sanoo:

    Todella hyvin kirjoitettu teksti, juuri näin! Haluisin kirjottaa tähän nyt jonkun riipaisevan analyysin, mut tyydyn noihin sanoihin 😀 kiitos!

  5. Pia Mari sanoo:

    Mua on kummastuttanut monesti, kuinka hyökkäävää suhtautuminen on esimerkiksi jos haluaa syödä ja oikeasti pitää terveellistä, oikeista raaka-aineista tehdystä ruosta. Juuri äskettäin oli juttua toisella porttaalilla lehtikaalisipseistä, ja mulla tuli taas sellainen olo, että hetken kyseenalaistaa itsensä, että ”hetkonen, pitäiskö mun olla sitä mieltä, että syödäämpä nyt kunnon rasvaläjä sipsejä yms,jotta oisin jotenkin ”normaali””. Mäkin haluaisin joskus nähdä jutun jossa kyseenalaistettaisiin esim. sokerin, rasvan tai vehnänkin määrä. Kyllä mä ymmärrän, että terveysruoan tuputtaminen ärsyttää, jos itseä ei kiinnosta, mutta toisaalta itse sitä ainakin omalle perheelle tuputan ja salaakin joskus syötän – koska välitän heistä <3

    • ainorouhiainen sanoo:

      I feel you! Luin kans just jostain että ”on teennäistä kirjoittaa herkuttelevansa, kun syö jotain raakasuklaata” .. 😀

  6. Sini sanoo:

    Moi, oon kommentoinut joskus aikaisemminkin, mutta en nyt muista millä nimimerkillä, joten saattaa olla eri nimi nyt. 😀

    ”Joku otti esiin bloggaajien esikuvana olon ja oli huolissaan siitä, miten paljon paineita liian tarkka ruokavalio aiheuttaa. Se on kyllä ihan totta, että tieto lisää myös tuskaa. Lapsille ja nuorille liian pitkä kieltolista voi aiheuttaa vain hallaa ja pahimmillaan syömishäiriöitä.”

    Mielestäni tämä ongelma ei koske vain lapsia ja nuoria, vaan voi koskea ihan ikään katsomatta. Tää on hyvä pointti ja toivon bloggaajien miettivän tätä. Mä olen huolissani siitä, että monesta suunnasta tulee viestiä, että pitää elää tosi terveellisesti ja tähdätä huippukuntoon. Vaikka kukaan ei sanoisi, että pitää olla sixpäk, niin esim. tässäkin blogissa on runsaasti (?) kuvia, jotka vaikuttavat ja viestittävät siitä, minkälainen on ihannekeho. Ja sun keho on Aino mahtava, tietysti, eikö meidän kaikkien ole. 🙂 Haluaisin välittää kaikille sellaista viestiä, että rennollakin menolla voi olla tosi hyvässä kunnossa ja jollei kuitenkaan ole uber tikissä, sekin on ihan ok. Jos tykkää karkista ja siitä tulee hyvää mieli, siitä ei todellakaan ole pakkoa luopua. Ja jos haluaa välillä syödä karkkia voi silti saada sen sixpäkin, ei tarvitse olle tiukkis (mun ymmärtääkseni sä et Aino siis ole tiukkis muuten kun sokerin suhteen, eli et laske kaloreita ja syöt kunnolla, siitä iso peukku!)

    Pakko vielä tarttua tohon sokeri-asiaan. Sanot, että sokeri on ”turhaa”. Mulle ja varmaan monelle muulle se on nautintoaine ja välillä myös tosi kätevä energiamuoto. Esim. kestävyysurheilussa suklaapatukka voi toimia hyvänä tankkauksena. Nopeaa, helposti sulavaa energiaa. Ja se on musta hyvää- miksi en söisi sitä? Mä en ole koskaan ikinä kokenut mitään haittoja sokerista, koska osaan syödä sitä kohtuudella. En ole sitä mieltä, että sokeria on pakko vetää, ja varmasti monet syövät sitä liikaa. Jos syöminen kohtuudella ei onnistu, on varmaan parempi olla ilman. Mua kuitenkin ärsyttää, jos sokeria paheksutaan niin, että leimataan se turhaksi myrkyksi. Ei se ole niin. Ei mikään yksittäinen ruoka-aine pilaa kokonaisuutta- eikö se olisi ihan hyvä ohjenuora?

    Muuten sulla on hyviä pointteja koskien tervellisiä elämäntapoja, 🙂

    • ainorouhiainen sanoo:

      Moi! Oot tosiaan kommentoinut ennenkin ja ihan tällä samalla nimimerkillä! 😉

      Oot oikeessa, että asia ei koske vain lapsia ja nuoria, vaan ihan meitä muitakin ihmisiä. Puhuessani sokerista, painotan aina puhuvani omien kokemuksien pohjalta, ja tuossa alkuperäisessä postauksessakin kirjoitin, että mua ei haittaa muiden sokerin käyttö, olen vain todennut ettei se sovi mulle. En myöskään kieltäydy herkuista ulkonäöllisistä syistä, vaan yksinkertaisesti siksi, että niistä tulee usein huono olo. Jos en saisi sokerista mitään haittoja, luultavasti itsekin söisin sitä useammin.

      Mitä tähän kehonkuvaan tulee, oma viestini on juurikin se että hyvässä kunnossa voi olla syömällä rennosti. Rento taas voi tarkoittaa ihmisille eri asiaa. Itse koen eläväni hyvinkin rennosti ja vapaasti. 🙂

      Paljon painotetaan juuri sitä, että jokainen keho on kaunis ja hyväksyttävä, mutta silti saan palautetta siitä että mun pitäisi jotenkin ”piilotella” itseäni etten anna huonoa kuvaa jollekin? Ei nyt ehkä ihan noin radikaalisti, mutta kuitenkin. Olisiko hyväksyttävämpää laittaa kuva vatsastani jos siinä olisi enemmän rasvaa päällä?

      • Henna sanoo:

        Tähän viimeiseen kappaleeseen kommentoiden ymmärrän että varsinkaan lapset ja nuoret eivät ehkä ajattele loppuun sun treenimääriä, että ne koostuu suurimmaksi osaksi ”työstä”. Ja sitten vanhemmat ja ajattelevat kirjoittavat että voivoi. Mun mielestä internetissä esim. fitnessmallit silikonitisseillä on paljon paheksuttavampaa. Jos bloggaavat, kannustavat teinit jojoilemaankin.

        Itse monta vuotta blogia/muitakin lähteitä lukeneena ymmärrän ettei mun tarvi pyrkiä siedättämään kroppaa vastaaviin treenimääriin saadakseni sporttisen kuontalon.

  7. Appelsiini sanoo:

    Joo toi erikoisruokavalioiden ihmettely on kyllä hassua. Koska ihan mistä ruokavaliosta saa yksipuolisen, oli se sitten vegaani, liha tai gluteeniton. Muutenkin tuntuu, että ihmisillä on niin hassu käsitys siitä mikä on terveellistä. Usein väitetään, ettei voi syödä terveellisesti koska se ruoka tulisi niin kalliiksi. Ihmisillä on jotenkin ihan täysin kadonnut käsitys siitä että terveellinen ruokavalio ei välttämättä edellytä superfoodeja, proteiinirahkoja tai muuta vahvasti brändättyä ruokaa. Ruokavaliosta saa kyllä terveellisen ihan perusvalinnoilla. Vähän sama juttu kuin laihduttamisessa, luullaan että on joku taikakeino tai joku ihmeellinen temppu jolla sitten ollaan terveellisiä. Monella ihmisellä olisi kyllä avaimet onneen tai mahdollisuus hankkia ne, mutta sitten vaan harmitellaan sitä mitä itsellä ei ole. Sama juttu terveellisen ruokavalion kanssa. Luullaan, että siihen tarvitaan jotain erikoisjuttuja tms. Minusta pääsee jo pitkälle, kun lukee tuoteselosteesta rasvan, suolan ja sokerin määrän. Ei se ole mitään rakettitiedettä. Jotenkin tuntuu, että monesti ihmisten mielet on pinttynyt sinne 70-luvulle tai sitten puuttuu ihan kokonaan kyky ajatella luovasti tai maalaisjärjellä…

    • ainorouhiainen sanoo:

      Eipä tässä voi muuta kirjoittaa kuin että juurikin näin! 😀

  8. Tukkatättä sanoo:

    Mulle tulee semmonen fiilis, että tässä on sitä samaa kuin omassa absolutismissa. En vaan jaksa juoda alkoholia, se ei maistu mun mielestä mitenkään päin kivalle, ja humalaolo aiheuttaa itselle lähinnä ahdistusta ja kummallista hikoilua (fyysisesti, siis). Mutta joillekin se on ihan hullun iso juttu – ilmeisesti koetaan, että pidän itseäni jotenkin parempana kun en koske viinaan. Olen käynyt läpi kaikki mahdolliset verukkeet testinä että saiskohan sitä viimein juoda ihan rauhassa vaan soodavettä ja limskaa, mutta eip. Kaikenlaista on kysytty, mm. onko viina minulle ongelma (ei) ja onko nyt kivaa mitähäh (oli kivaa siihen asti että aggressiivisesti alettiin inttämään asiasta, kiitos vain). Joskus oikein painostetaan, että otapa nyt. Ihan vähän juot nyt, nyt pitää maistaa. Pakko juoda malja toisen synttäreiden kunniaksi, ihan pakko. Koska olen kovapäinen, niin tietysti inttäminen saa minut tekemään aivan päinvastoin kuin porukka haluaisi.

    No, tämä lähti vähän sivuraiteille, mutta luulen, että tuossa pullansyöntiasiassa on jonkin verran sitäkin, että sen lisäksi että ajatellaan että ”luulet varmaan olevasi vähän parempi”, koetaan, että jättäydyt tahallasi ulkopuolelle. Sitä en ymmärrä, miksi nämä vatsalaukkuun laitettavat asiat aiheuttavat niin suuria tunteita, erityisesti jos et tee siitä itse suurta numeroa. Vaikka kai sitä voi nähdä esim. naisten painostamisessa lastentekoon…

    • ainorouhiainen sanoo:

      Vaikka en absolutisti olekaan niin voin ymmärtää sun tilanteen täysin. Uskon että alkoholittomuus on tosiaan verrattavissa tähän samaan asiaan. Itse olen huomannut, että paras tapa on vain luottaa itseensä ja pysyä omien päätöksien takana – ihmiset huomaavat sen sitten ajan mittaan myös 🙂

  9. Piya sanoo:

    Heippa Aino! Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta. Ilmiöitä näkyy olevan siis kaikkialla, ei vain täällä suunnalla! 🙂
    Summer Fitiin liittyen haluaisin kysyä mielipidettäsi. Työpäivinä treenaan yleensä iltapäivällä/illasta. Silloinhan hiilaripitoinen ruoka tulisi syödä reenin jälkeen, jolloin lounaalla tulisi syödä vihanneksia yms. Koen lounaan aikaan aina kovinta nälkää ja ruoan tarvetta, illasta ei enää niin maistu. Voisinko jakaa hiilarit molemmille aterioille, jos vielä illalla syön puuroiltapalan. Reenin jälkeen on niin vastentahtosta saada riittävästi syötyä. Ymmärtääkö keho käyttää hiilarit hyväkseen reenin jälkeen, jos olen osan nauttinut ennakkoon? Toivottavasti hoksasit, mikä oli pointtina.. 😀

    • ainorouhiainen sanoo:

      Moikka! Kyllä voit jakaa hiilarit molemmille aterioille, haasteessa kyse on nimenomaan siitä, että löytäisi itselle sopivimman tavan syödä, joten jos se tuntuu parhaalta niin tee niin. Ja hiilarit riittävät palautumiseen kun saat vielä sen puuronkin illasta 🙂

  10. Sirpale sanoo:

    Kohtaan viikottain kyselyä, että milloin mun laihis loppuu? Mikä ihmeen laihis? 😀 ”Ei sun enää tarvi laihduttaa”. Hohhoijaa 😀 Paleo on siis usean mielestä sama asia kuin laihis…mutta kun se on elämäntapa 😉 Mua nauratti moni kohta sun tekstissä, piristit mun sunnuntaita roimasti! Ihana! <3

  11. L sanoo:

    Näin taitaa olla, että ihmiset haukkuvat toisia kun he ovat itse epäonnistuneet tai toivovat, että pystyisivät myös olla sokerittomalla tms. He kokevat sen vähän uhkana kun muut pystyvät olla syömättä sen pullan kahvipöydässä. Harmi, että ihmiset joutuvat selitellä ruokavaliotaan… Itsekin koen, että haluan selittää miksi syön jollain tavalla..

    Nykyään, pienen vauvan äitinä on hyvin vaikeaa syödä hyvin ja säännöllisesti, sillä univelka on niin suuri enkä muista milloin olisin viimeksi nukkunut enemmän kuin 2h putkeen. Välillä tuntuu siltä, että olen ”kiinni” vauvan kanssa kotona ja päivän kohokohta on, kun saan ja jaksan mennä vaunukävelylle vauvan kanssa. Ajattelin, ennen raskautta, ja raskauden alussa että todellakin pidän terveellisestä elämäntavasta kiinni, mutta helpomiin sanottu kuin tehty, priorisoin unta ja sitä, että saan jotain nopeaa, helppoa syötävää, koska hirveä väsy. Minusta on myös helpompi syödä terveellisesti, kun treenaa, nyt kun en saa enkä edes jaksaisi treenata yhtään en myöskään jaksa kiinnittää huomiota ruokaan, vaikka pitäisi. Odotan niiiiiin että pääsen taas vetämään kunnon hikijumppaa, edellisestä kerrasta taitaakin jo olla noin 10kk, ja vielä moonta kuukautta pakollista lepoa (ja vielä ulkomaan vaihtokin tulossa) kovatehoisista jumpista, mutta PIAN, oon jo fiiliksissä 😀 No, tulipahan pitkä kommentti.

    Pointtini oli kuitenkin se, että ihmiset kokevat epäonnistuneensa, ja kun joku onnistuu, tulee itselle huono fiilis ja sitähän pitää purkaa johonkin, eli sellaiseen ihmiseen, joka on onnistunut.. Harmi 🙁 Yritän itse, etten tekisi näin, sillä eihän se ole keneltäkään pois, että joku onnistuu!

  12. Nora sanoo:

    Mitä noissa ekoissa kuvissa keltanen toffeen näköinen juttu on?? 🙂

  13. Rospa sanoo:

    Mulla menee hermot nyt tähän jauhamiseen itelläni 😀 Ei henkilökohtaisesti siis sinuun, mutta ylipäätään tähän terveellisyysjauhamiseen. Jokainen syököön miten haluaa, kunhan terveys pysyy kuosissa ja itsellä on hyvä olo. En varmasti saa itse perjantai-illan viinilasista ja sipsikulhosta yhtään mitään ravinteita, mutta syönpähän sitten arkena monipuolisesti ja.. ”terveellisesti”.

    Mulla menee myöskin hermo tähän lihaskunnon ihannointiin, ja siihen että jokainen kaveri ja tuttava juoksee salille tekemään kyykkyjä ja syömään jotain rasvanpolttajia. Mitä jos mulla on hyvä fiilis vähän pehmoisemmassa kehossa? Olen itseasiassa lihakseton ja laihakin vielä, mutta koen olevani samalla kurvikas ja naisellinen. Enkö kelpaa tällaisena?

    Ei sillä, on tärkeää ymmärtää ja elää terveyttä vaalien. Mutta minkä takia on yllättäen luotu paineita tehdä sitä ja syödä tätä?

    Jotenkin menee yli oman ymmärrykseni. Ja ei, kyse ei ole siitä ettenkö itse jaksaisi kuntoilla tai vetää chia-puuroja. Kyse on siitä että miksi minua painostetaan siihen?

Kommentoi