Facebookissa tulee vastaan vähän kaikenlaista, mutta eilen silmiini osui eräs hassu postaus. En nyt lähde analysoimaan, miten paikkaansapitävää tämä koko juttu oli, mutta ajatus sen takana oli mielestäni herättävä. Eräs äiti oli laittanu lapsiensa kanssa kahteen samanlaiseen purkkiin samat määrät vettä ja riisiä. Toiseen purkeista liimattiin x:n kuva ja toiseen sydän. Purkkeja kohdeltiin eri tavoin, eli x-purkkia haukuttiin rumilla sanoilla, kun taas sydän purkkia kehuttiin kauniilla sanoilla. Jonkin ajan kuluttua x-purkkiin oli alkanut syntyä hometta, mitä ei tapahtunut toiselle purkeista. Kuulostaa hyvin absurdilta, tiedän. Koko homman idea oli siis se, että energiat olivat toimineet eri tavoin näille purkeille.

Tätä samaa ajatusta voi käyttää myös itseensä ja siihen miten puhuu ja ajattelee itsestään. Periaatteessa se, miten ajattelemme itsestämme on ajatusten luoma illuusio. On ihan normaalia, että etenkin nuorempana ollaan epävarmoja ja käydään läpi rankkojakin vaiheita itseään etsiessä. Eiliseen tekstiin oli kommentoitu aika hyvin, että elämään kuuluu ne elämäntilanteet, kasvamisen vaiheet, pettymykset ja suru. Välillä tuntuu että näitä tunteita ei enää kuulu tuntea, vaan ne luokitellaan helposti masennukseksi. Painotan edelleen, että en ole missään vaiheessa tarkoittanut ettei sairauteen saisi käyttää lääkitystä, vaan halusin pohtia ongelmaa, miten erotella sairaus ja tällainen edellä mainittu vaihe. 🙂 Palaan aiheeseen vielä postauksen kommenteissa myöhemmin! Aiheeseen palatakseni, joskus kuitenkin nämä epävarmuuden aiheuttavat tunteet jäävät päälle ja sitä elää vielä vanhempanakin samoissa ajatuksissa, kuinka ruma jokin ruuminosa on, tai miten ei ole tyytyväinen siihen ja siihen asiaan. Monilla saattaa olla kokemusta siitä, että nuorempana joku on haukkunut jotain vartalon osaa ja edelleen päässä jyllää ajatus, miten on vääränlaiset korvat tai reidet.

Tyytyväisyydellä ja ulkonäöllä ei loppujenlopuksi ole juurikaan yhteyttä. Tietysti fyysinen hyvä olo vaikuttaa myös mielialaan ja olotilaan, mutta suurin voima on siellä omassa pääkopassa. On itseasiassa melkein naurettavan helppoa muuttaa omia ajatusmalleja. Päättää vain muuttaa ne ja antaa hieman aikaa. Päättää päästää irti siitä, että oma nenä ei ole sellainen kuin haluaisi, sillä tuo ajatus on vain omien aivojen luoma illuusio, ei todellisuus. Nykyään asiaa vaikeuttaa myös se, miten paljon ulkoisia ärsykkeitä saamme esimerkiksi siitä millainen on oikeanlainen vartalo, hiukset tai kasvot. Media ja some vaikuttaa elämäämme, mutta loppujenlopuksi on itsestä kiinni, kuinka paljon sen antaa mennä sinne ihon alle. Kun on hyvä olo itsensä kanssa, ei muiden (tuntemattomien) tekemisien tai tekemättä jättämisien tulisi aiheuttaa sen suurempia tunteita.

Se, miten puhuu itselleen ja ajattelee itestään voi siis joko homehduttaa koko kehoa ja olemusta tai päinvastoin saada onnellisen, tyytyväisen fiiliksen. Uskon vahvasti myös mielen vaikutuksen fyysiseen vointiin. Joskushan mentaalisesti vaikeilla hetkillä tulee jopa fyysinen paha olo. Muistan lukeneeni jostain, että jopa 80 % päivittäisistä ajatuksistamme on negatiivisia ja sen tiimoilta päätin kokeilla viime viikolla tietoisesti lopettaa kaiken valittamisen. Päätin siis, että en valita ääneen, enkä edes omassa mielessä. Täytyy sanoa, että tuo tehtävä oli vaikeampaa mitä olin kuvittellut ja havahduin useaan kertaan siihen, että ajatus jostain asiasta oli liusumassa negatiivisuuteen. Koen olevani melko positiivinen ihminen näin yleisesti, mutta silti ajatusmalleissakin on kehitettävää. Kannattaa kokeilla!

Mulla on tänään aika raskas päivä. Heräsin 5:45 ja ohjasin siitä tunnin kuluttua ensimmäisen jumpan. Kaksi kappaletta jumppaa odottaa kl. 11 ja vielä illalla olisi viimeinen veto. Jos olisin heti aamusta manaillut, että tulee olemaan niin rankkaa ja raskasta, niin varmasti tulisikin. Nousin kuitenkin innostuneesti (niin innostuneesti kuin tuohon aikaan voi) ja fiilistelin kuinka makee fiilis on aamutunnin jälkeen ja itseasiassa koko päivän jälkeen. Otan tämän päivän haasteena ja nautin siitä! Asenne ratkaisee aina!:)

En siis yritä sanoa, ettei saisi olla huonoja päiviä tai hetkiä, sillä nekin kuuluvat normaalin elämän vaiheisiin. Myös se, että osaa hyväksyä vaiheet jolloin menee vähän heikommin, auttaa jaksamaan niiden yli. Alhaalta on vain yksi suunta ja se on ylös! Kaikki asiat ratkeaa aina tavalla tai toisella, surusta ja vaikeuksista pääsee yli, tai niiden kanssa oppii elämään.