Otetaas pieni ajatus tähän maanantaihin. Vaikka makuasioista ei voi kiistellä, niin moni voi varmasti yhtyä ajatukseen, että urheilijoilla on usein ne makeimmat vartalot. Tarkoitan tällä siis ihan urheilua ammatikseen tekeviä, yleisurheilijoita, tanssijoita, voimistelijoita, joukkulajien pelaajia jne.
Jos seuraavaksi mietitään näiden urheilijoiden mentaliteettia ja sitä mihin he keskittävät suurimman osan ajastaan, on vastaus tietysti treenaaminen ja siinä kehittymiseen vaikuttavat asiat. Ruokavalio on toki hurjan tärkeä osa kehitystä ja siihenkin panostetaan, mutta voisinpa vaikka lyödä vetoa ettei nämä urheilijat harrasta dieettejä, suunnittele treenejä sen mukaan mikä polttaa eniten kaloreita tai mittaile kuinka paljon pakarat ovat kasvaneet missäkin ajassa.
Miten he voivat sitten olla aina niin hyvässä kunnossa? Siinä juuri vastaus. Urheilijat keskittyvät olennaiseen, eli treenaamaan, syömään hyvin ja kehittymään, jolloin kaikki ulkonäölliset asiat ovat sivutuote, ei päätavoite. Olen viime aikoina miettinyt paljon juuri tätä aiheitta, mutta en ole oikein osannut kirjoittaa ajatuksiani ylös, kunnes tänään luin Optimal Perfomancen FB-päivityksen ja sanoin ääneen, että JUST NÄIN!
Sen sijaan, että juoksisit vuodesta toiseen kaiken muuttavan taikanapin perässä tai pelkäisit suotta yksittäisiä yksityiskohtia ravinnossa, treenissä ja elämäntavoissa, pyrit muuttamaan itsesi urhelijaksi.
Katsos, urheilija ei jojodieettaa, ei aloita painonhallintaprojekteja, ei ole laihareilla eikä ole hysteerinen yksityiskohdista. Urheilija muuttaa itsensä (kehonsa ja mielensä) höyryveturiksi, joka keskittyy oleellisiin perusasioihin: treenaa kovaa, syö paljon ja palautuu maksimaalisesti.
Tätä kautta saavutetaan parempi suorituskyky ja fyysiset muutokset kehossa (6-päkki, iso hauis ja pyöreä berberi) ovat enemmänkin oikeanlaisen tekemisen mukava sivutuote kuin tekemisen itse tarkoitus.
Tällä tavoin tekemisestä tulee pitkäjänteistä. Sinun ei tarvitse vuodesta toiseen aloittaa uutta elämää. Sinun ei tarvitse dieettailla, potea henkisiä kriisejä kilon suuremmasta vaa’an lukemasta tai hysteerisesti pelätä yhtä tai toista.
Toki on olemassa myös lajeja, joissa on esimerkiksi painoluokat ja sitten on lajeja, joissa kilpaillaan pelkällä ulkonäöllä, kuten vaikka pinnalla oleva fitness. En lähde ruotimaan mikä on oikeaa urheilua ja mikä ei, vaan mielestäni ulkonäköön keskittyvät lajit ovat erilaista urheilua, kuin fyysiseesn suoritukseen keskittyvä. Kyllähän ulkonäön eteen joutuu tehdä hurjasti töitä, mutta siinä ei tarvitse puurtaa tyyliin koko elämää lajin parissa, vaan melkein kuka tahansa voi alkaa kilpailemaan näissä lajeissa. Siinä varmasti yksi syy suosioon. Toki aikaisemmalla urheilutaustalla on usein merkitystä näissäkin touhuissa.
Nyt te luultavasti ajattelette, että pitääkö tässä siis alkaa elämään jotain huippu-urheilijan elämää? No ei tosiaan pidä, vaan ottaa mielummin urheilijan mentaliteetti tehdä asioista. Hakea motivaatio muista asioista kuin pyöreestä pakarasta, tai pienemmästä vaakalukemasta. Halu kehittyä ja tulla paremmaksi versioksi itsestään, halu tehdä itselle hyviä asioita ja voida hyvin. Sen sijaan että etsii sitä taikanappia, alkaakin tehdä asioita ja mä lupaan että elämästä tulee paljon helpompaa ja mukavampaa. Hyvä vähentää huonon määrää!
Miettikääs seuraavia skenaarioita:
Mitä jos huippu-urheilijat viettäisivät treenaamisen sijaan aikaa koneen äärellä klikkaillen erilaisia otsikoita ”näin voitat olympialaiset”, ”näin sinusta tulee nopea pikajuoksija”, ”näin hyppäät korkeammalle” …
Mitä jos huippu-urheilijat pohtisivat että meniköhän nyt koko kausi pilalle, kun söin eilen pullan. Olisko parempi vaan heittää hanskat tiskiin ja lopettaa tähän ja aloittaa sitten ensi maanataina treenit uudelleen…
Mitä jos huippu-urheilijat treenaisivat vain sykekello kädessä ja menisivät sen mukaan/niin kauan, että jokin kalorimäärä on saavutettu?
Kuinkahan hyvin he kehittyisivät tai menestyisivät?
Loistava teksti! Paljon nykyään keskitytään siihen ulkonäköön ja ainut syy käydä salilla tai tehdä muuta treeniä on se ulkonäön parantaminen. Itsekin treenasin pitkään ulkonäöllisitä syistä, mutta nyt aloitin uuden vaihteen elämässäni, sillä kyllästyin epämääräsiin ”haluan olla hiukan kiinteämpi” -tavoitteisiin. Päätin siis aloittaa kilpailemaan voimanostossa, vaikka niinkuin sanoit, ei meistä kilpaurheilijoita tarvitse tulla vaan pitäisi enemmänkin ajatella kuin kilpaurheilijat 😀 Lajista kuitenkin kiinnostuneena ajattelin, että nyt ainakin mulla on selkeä ja konkreettinen tavoite, ja mikä parasta, se ei liity millään tavalla ulkonäköön vaan suorituskyvyn, tässä tapauksessa voiman kehittymiseen 🙂 Puit jotenkin mun ajatukset hyvin sanoiksi tässä postauksessa, todella hyvää asiaa ja ajattelemisen aihetta monille!
Hei! Minulla olisi kysymys tämän aiheen ulkopuolelta, mutta olisi hienoa kuulla mielipiteesi. Olen pohtinut erinäisten ongelmien takia e-pillereiden lopettamista, mutta minua pelottaa miten se sekoittaa hormoonitoimintani. Olen syönyt pillereitä aikaisemminkin, ja silloin lopetettuani kehoni meni melkoisen sekaisin (elin silloin kyllä muutenkin epäterveellisemmin), ja nyt mietin että olisikohan mitään keinoja koittaa pitää hormoonitoiminta lopetuksen jälkeenkin mahdollisimman tasapainoisena ja minimoida haittoja. Esimerkiksi ihon huononeminen hirvittää koska olen akneen pillereitä myös syönyt. Elikkäs jos osaisit kertoa jotakin hormonitoimintaa tasapainottavia juttuja, ruoka-aineita yms. olisin kiitollinen 🙂 postaus aiheeseen liittyen olisi myös aivan huippu!
Olen miettinyt juurikin samaa. Mitä e-pillereiden lopettaminen tekee keholle ja miten minimoida vaikutukset?
Minulla kesti useampi vuosi (!) siihen että hormonitoiminta normalisoitui e-pillerien lopettamisen jälkeen. Lopettaminen on ollut kuitenkin ehdottomasti yksi parhaista päätöksistä joita olen koskaan tehnyt. Kannattaa pitää mielessä, että pillerit ovat ne jotka sekoittavat kehon luontaisen toiminnan, ei se että lopettaa pillerit. Eli keholle luontaista on olla ilman pillereitä ja pillerien lopettamisen jälkeen se pyrkii normalisoimaan taas hormonitoimintansa, mutta normalisoitumiseen johtava prosessi voi olla pitkä.
Itseasiassa jos asia perustetaan siihen, että luonnollista keholle on se, että ennen (satoja, tuhansia vuosia sitten?) pilleriaikaa hormonitoiminta oli ”luonnollista”, niin mennään hieman metsään, sillä ennen naisethan olivat jo nuorena ja suurimman osan ajasta raskaana/imettivät sekä elinikä oli lyhyempi ja siten kuukautisia (ja siten hormonitoiminnan vaihteluja) oli vain harvoin. Eli hormonitoiminta ei suinkaan ollut samanlaista kuin nykyään ilman pillereitä, kun moni ei halua lapsia, tai haluaa vain 1-2 tai vasta myöhemmällä iällä. Eli toisinsanoen se, että käytetään e-pillereitä voi olla ”luonnollisempaa” keholle, sillä sen ei tarvitse jatkuvasta mukautua hormonitoiminnan vaihteluihin kuukautiskierron mukana. Tämä vain pohdinnaksi tuohon ns. luonnollisuuteen. En ole sitä mieltä, että kaikkien tulisi syödä pillereitä tai etteikö ne voisi aiheuttaa sivuoireita, tai etteikö sillä olisi huonoja vaikutuksia esim. luontoon. Mutta nykyään vaan liikaa ja jokapaikassa vedotaan tuohon ”luonnollisuuteen”.
E-pillerit ovat reilu 50 v vanha keksintö, ei tarvitse mennä tuhansien vuosien taakse 😉 Se, mikä keholle on luontaista ja se, miten nykypäivän ihminen haluaa säädellä elämäänsä (lapsenhankintaa, hormonitoimintaansa) on kaksi eri asiaa. Kommentissani en viittaa vuosisatojen takaisen ihmisen olotilaan. Jos keho on tasapainossa, se on terve, ja sairaudet/kivut johtuvat kehon epätasapainotiloista. Hormonitoimintaan vaikuttaa toki lukuisat asiat, ei pelkät pillerit/pillerittömyys.
Mulla ei sinänsä ole kokemusta, sillä en ole käyttänyt hormonalista ehkäisyä kuin hyvin lyhyen ajan joskus nuorena, mutta uskon että ajan kanssa homma tasoittuu. Mulla ei ole mitään tieteellistä faktaa heittää, mutta itse oon huomannut että elintavat vaikuttavat hyvinkin paljon hormonitoimintaan ja esim. PMS- oireisiin yms. Eli puhdasta ruokaa, stressitöntä elämää, liikuntaa ja paljon unta. Siinä ne tehokkaimmat. Kalaöljyn, magnesiumin ja dee vitamiinin käyttö on ainakin suositeltavaa, myös jokin hyvä monivitamiini auttaa kroppaa saamaan riittävästi mikroravinteita!
Moikka! Oon aina harrastanut urheilua kilpatasolla, ja mun kroppa ei (ikävä kyllä :D) ole koskaan ollut erityisen rasvaton. Oonkin miettiny, että mun ongelma on ruokailurytmit, ja kysyisinkin sulta että onko urheilijana, jossa keskitytään suoritukseen, parempi syödä kunnon ateria ennen vai jälkeen treenien? Jos treenit ajoittuu iltaan (19-21) niin pitäisikö jopa syödä 3 kunnollista ateriaa (lounas, päivällinen ja iltaruoka)? Suunnitelmissa on tauon takia lähteä seuraamaan sun tulevaa ruokavalio&treeniohjelmaa, ja en voisi olla enempää innoissani! Kiitos, että jaksat tehdä tämmösiä meille lukijoille 🙂
Mun mielipide että kaikista tärkein ateria päivässä on treenin jälkeinen ateria! Tietysti myös muut on tärkeitä, mutta treenin jälkeen keho on vastaanottavassa tilassa. Itse vetelen viimeisen ison lämpimän aterian vielä 21 aikaan illalla. =)
Minä kun olen joskus sanonut, etten käy salilla laihduttaakseni enkä kasvattaakseni lihaksia, olen saanut siihen ihmettelevän vastauksen, että mitä varten sinä sitten siellä käyt. Eikä sitä ymmärretä, että alunperin olen salikäynnit, kauan sitten, pitäen taukoa välillä, aloittanut hierojan ehdotuksesta pahojen jumien vuoksi. Käyn pitääkseni kuntoa yllä ja saadakseni liikuntaa myös ylävartalolle. Tämä on mysteeri, että miksi joidenkin mielestä salilla käymiseen pitäisi olla joku sen kummempi tavoite. Tavoitteitahan nämäkin ovat, kunnon ylläpitäminen, ylävartalon vahvistaminen yms., mutta ne eivät kaikille kelpaa. Kukaan ei kyseenalaista sitä, että käyn uimassakin huvikseni. Kukaan ei sano, että ei sinun pitäisi uida, jos et saa parempia aikoja, samoin lenkkeilyä ei kyseenalaisteta. Käyn myös jumpissa, koska niissä on kivaa käydä. Tarvitseeko siihen edes sen enempää tavoitteita? Mutta osalla salilla on niin kovat ulkonäkötavoitteet, ettei millään jakseta ymmärtää, että läheskään kaikilla ei ole. Itse en ole edes nuori, mutta silti näitä kysymyksiä tulee vastaan.
tässä oli hieno kirjoitus Aino:) Hyvää päivää sinulle!
Kiitos!
Tykkään! Ja lisäksi huippukuvat – lisää näitä. 🙂
Mahtava kirjoitus, ja tosiaan puit sanoiksi mitä olen miettinyt itsekin. Treenasin aina ulkonäköni takia (joo, tunnustan), mutta sitten oivalsin, että on paljon mielekkäämpää ja konkreettisempaa oppia tekemään jotain tiettyä, esim. vetää leukoja, tehdä spagaatin tai pysyä lankussa yli 10 min. Siinä se kehitys näkyy itse suoritustilanteessa ja se pystyy mittaamaan saman tien eli tavallaan se osaaminen tulee palkintona välittömästi, eiks oo hienoa 🙂
Pitkästä aikaa kommentoin. Kiva postaus taas! Tietyissä lajeissa tarvitaan tietynlainen kroppa, kuten esim. mäkihyppääjillä tulee olla hoikka ja kevyt vartalo samoin kilparatsastajalla (jockey) pitää olla kevyt paino. :)Onkohan esim. heillä tarkka dieetti päällä kisakauden ja valmistelukauden aikana?
Thanks Eeva =) Kyllähän noilla on sinänsä vähän tarkemmat ruokavaliot, kun paino vaikuttaa lajiin ja siinä pärjäämiseen niin paljon. Uskon että menee paljon yksilön mukaan, eli jos on ongelmia pitää paino kurissa niin silloin vähän tarkempaa dieettiä =)
Vau sulla on upee vartalo! Iskipäs nyt vatsakateus ;D En malta odottaa että pääsen taas sun jumppiin, pitkän sairastelun takia en ole päässyt treenaamaan 4 kuukauteen ja pää hajoaa kohta, aivan hirveetä tää jumppaamattomuus!! <-- (onko tuo sana? ;DD)
Kiitos! Onpa tylsää, että oot ollu niin pitkään sairaana 🙁 Toivottavasti pääset taas pian jumpalle 🙂