ENTÄ JOS PAPERILTA SYÖMINEN VAIN VÄÄRISTÄÄ KEHON OIKEITA VIESTEJÄ?

Nykyään kaikkeen mahdolliseen on olemassa ohjeita, neuvoja ja tietoa. Jos jokin asia askarruttaa, on helppo surffata googleen ja katsoa mitä internetin ihmeellinen maailma kertoo aiheesta. Myös treeniin ja ravintoon on olemassa paljon erilaisia ohjeita ja neuvoja. Personal trainerit ja ravintoneuvojat ovat ihan nykypäivää, eikä ole mitenkään erikoista että omistaa valmentajan. Yhä useampi syö ja treenaa toisen antamien neuvojen mukaan. En halua missään nimessä teilata tällaista tapaa, sillä myös näillä ohjelmilla on oma paikkansa. Olen itsekin opettanut monia asiakkaitani uusiin ruokarytmeihin ja tapoihin ravinto-ohjelmien avulla. Mielestäni olisi tärkeää muistaa, että nämä ovat vain väliaikaisia juttuja, joiden avulla opitaan uusia tapoja ja ehkä hahmotetaan, mikä on sopiva määrä ruokaa. Ravinto-ohjelman tulisi olla alku uudelle, eikä parin kuukauden vaihe.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuitenkin kun mietitään aihetta syvällisemmin, eikö ole hieman hullua että asia on mennyt niin pitkälle, että niinkin normaaliin asiaan kuin syömiseen suhtaudutaan näin? Syödään paperilta ja mitataan laskureiden avulla kaloreita ja makroja. Kuten mainitsin, syöminen on yksi luonnollisimmista asioista ja voitaisiin olettaa, että meihin on myös sisäänasennettu toiminto, jonka avulla keho ilmaisee, milloin tulee syödä ja milloin riittää. Edellä mainittua toimintoa kutsutaan näläksi. Jostain syystä tästä aiheesta on tehty jotenkin hirvittävän vaikea asia. Mitä jos vaan söisi silloin kun on nälkä ja lopettaisi kun ei enää ole?

Keho osaa myös ilmaista erilaisia puutoksista niin, että alkaa vaikka tehdä mieli appelsiinia. Toisaalta nykyään kyseiset himot ovat vääristyneet, sillä näkyvillä on jatkuvasti erilaisia epäterveellisiä ruokia häiritsemässä aistejamme. Herkulliset hamppareiden kuvat, mainokset ja pullan tuoksu aiheuttavat mielitekoja, jolloin koko luonnollinen ruokailurytmi vääristyy.

Juteltiin viikonloppuna Even kanssa tästä aiheesta. Eve ja hänen vauvansa olivat meillä kylässä ja vaavilla oli ruoka-aika, jolloin hän sormiruokaili itse avocadoa, päärynää, perunaa ja kurkkua. Eve kertoi, että sormiruokailun ansiosta lapsi oppii itse valitsemaan ruokia joita haluaa, lisäksi käden ja suun motoriikka paranee kun ruokaa ei niin sanotusti tungeta suuhun jonkun toisen toimesta. Kun lasta ei pakoteta syömään tiettyjä juttuja, hän luultavasti haluaa kokeilla erilaisia vaihtoehtoja avoimemmin. Luin Tohtori Clara M. Davisin kuuden vuoden kokeesta, jossa oli testattu intuiivistä syömistä lapsilla. Kokeessa 7-9 kuukautisten lasten annettiin vapaasti valita ruokansa listasta erilaisia ruokia. Tarjolla oli 33 erilaista ruoka-ainetta. Kokeessa kävi ilmi, että monet lapsista valitsivat terveellisiä ruokia, ja erilaisista vaivoista kärsiessään he valitsivat hyvin ravitsevia ruokia eivätkä ravintoköyhiä herkkuja, vaikka niitäkin oli tarjolla. Tutkimuksessa kerrotaan mm. erään tutkimusryhmän A-vitamiinin puutoksesta kärsineestä lapsesta, joka oli juonut suuret määrät kalanmaksaöljyä.

Kyseessä on vanha ja pieni tutkimus, joka ei ole tarpeeksi luotettava todistamaan tätä teoriaa oikeaksi. Mielestäni tässä on kuitenkin hyvä pointti ja se antaa paljon ajateltavaa niin lasten kuin aikuistenkin ruokailuun. En tosiaan halua antaa ohjeita, miten lapsi kuuluu kasvattaa, mutta tässä on mielestäni mielenkiintoinen näkemys asiaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mikään asia ei ole mustavalkoinen, eikä ole olemassa yksiselitteistä vastausta saati tapaa, mutta mielestäni kannattaa myös oppia luottamaan omiin tuntemuksiin, kuuntelemaan nälkää ja miettimään miksi esimerkiksi himoitsee epäterveellisiä ruokia? Ruokahimothan voivat johtua ravintoaineiden puutteesta ja sen sijaan, että menisi aina ostamaan sen suklaapatukan, miettisikin kokonaisvaltaisemmin omaa ruokailua. Syönkö liian vähän ruokaa, joka saa minut himoitsemaan sokeria? Sokeri on elimistölle nopeaa energiaa ja kun keho tuntee energioiden olevan alhaalla, ilmaisee se sen himona nopeaan lähteeseen?

Paljon urheilua harrastava hikoilevat runsaasti, jos ei pidä huolta nesteytyksestä ja suoloista, voi kehon suolatasapaino alkaa järkkyä, mikä voi johtaa siihen, että alkaa tehdä mieli mieli suolaisia ruokia kuten sipsiä, popcornia, pizzaa yms. Tästä johtuu osaksi myös suolaisen himo darrapäivinä. Alkoholi on diureetti, joka kuivattaa kroppaa, jolloin myös kehon suola- ja mineraalitasapaino järkkyy. Suolaisen himo voi johtua myös stressistä, jolloin lisämunuaiset ovat joutuneet koville pitkäaikaisen stressin seurauksena. Kun paineensietokyky joutuu äärirajoilleen, lisämunuaiset tuottavat kortisolia, joka saa himoitsemaan rasvaisia ja hiilihydraattipitoisia ruokia.

Kehon tehtävähän on pitää meidät elossa ja elämiseen tarvitaan energiaa, nestettä sekä ravintoaineita. Kun joku näistä uupuu, elimistö ilmoittaa siitä omalla tavallaan. Tätä tarvetta prosessoitu, ravinneköyhä ruoka ei pysty tarjoamaan, jolloin nälkä ja himot iskevät kohta uudestaan. Kuten aikaisemmin viittasiin lapsiin, kieltäminen on usein huono vaihtoehto, sillä se saa vaan mielen haluamaan kiellettyä asiaa enemmän. Tällaisessa tilanteessa ei siis kannata alkaa erilaisiin lakkoihin ja kieltää itseltään asioita. Suosittelen ajattelemaan mielummin positiivisesti. Miten voisin ravita kehoani paremmin, jotta se saisi kaikki tärkeät ravintoaineet?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En tiedä saitteko pointista kiinni, mutta mielestäni vastauksen etsiminen toiselta ihmiseltä saattaa joskus viedä harhaan. Jatkuvasti paperilla lukevien ohjeiden mukaan syöminen ja ruokien punnitseminen voi vääristää luonnollista nälän tuntemusta jolloin oma hahmottelukyky riittävästä ruuasta vääristyy.

Mitä jos sulla itsellä olisi se kaikki tieto valmiiksi? Oppisit vain kuuntelemaan itseäsi ja kehoasi. Oon itse pyrkinyt tähän ja hyvin harvoin lasken enää mitään ruokaan liittyvää. Monesti multa kysellään paljonko proteiinia tai rasvaa syön päivässä ja vastaus on että en tiedä. Osaan toki hahmottaa aika hyvin sopivat määrät ja tiedän oikeat lähteet, mutta hyvin pärjää myös ilman tarkkoja kaavoja.

trikoot & toppi: Puma*

kengät: Nike TrFit*

*Intersport Vaasa

kuvat: Riikka


16 Responses to “ENTÄ JOS PAPERILTA SYÖMINEN VAIN VÄÄRISTÄÄ KEHON OIKEITA VIESTEJÄ?”

  1. Liisa sanoo:

    Fiksu kirjoitus:)

  2. Tiitu sanoo:

    Hei Aino, mielenkiintoinen postaus! Oletko muuten tutustunut Judith Wurtmanin ”Hyvän tuulen dieettiin” (Serotonin power diet)? Esim. tunnesyömisestä kärsiville suositeltu dieetti, jossa suunnitelluilla ja oikein ajoitetuilla hiilarivälipaloilla annetaan serotonia aivoille ja pidetään näin herkutteluhimot kurissa. Itse olen kunnon tunnesyöjä ja meinasin testata kirjan oppeja. Mielenkiinnolla odotan, onko näistä apua. :)

  3. Anniina sanoo:

    Wau, tosi hyviä pointteja tässä kirjoituksessa! :) Itse pyrin juuri siihen että kuuntelen oman kehoni signaaleja rauhassa tunnustellen.

  4. Lempi sanoo:

    Jes, juuri näin!! Todella hyvää tekstiä ja olen aivan samaa mieltä. En todellakaan haluaisi syödä jonkun ohjeen mukaan koko loppuelämääni. Toisaalta ongelmahan juuri on se, että se kehon kuuntelu ei sitten olekaan niin helppoa, kun on niitä ympäristön houkutuksia tuottamassa mielitekoja tai on vain päässyt oppimaan väärille tavoille, mistä onkin vaikea oppia enää pois, ja erottaa, mitä se kroppa oikeasti milloinkin tarvii. Mutta uskon, että ne jotka osaavat kuunnella kehoaan, voivat myös henkisesti hyvin; ei vain siksi että saavat ruoasta kaikki tarvitsemansa ravinteet, vaan koska ei tarvii stressata, mitä nyt voi/saa/pitää syödä ja mitä ei.

  5. Satu K sanoo:

    Todella hyvä kirjoitus!111 Itse olen pohtinut samoja asioita. Seuraan erillaisia treeniruokailu-ohjeita (myös sinulta), mutta seuraan ns. paperilta, eli otan niistä vihjeitä, mutta kuitenkin syön ’kroppani’-mukaan. (Got the point?)
    Perussääntönä pidän itselleni sen, että Kulutan Sen Minkä Syön! Jos liikun enempi, niin tankkaan, jos taas syön överit, niin kulutan.
    Olen vain oppinut kuuntelemaan kroppaani; milloin lisää suola ja mineraaleja (= tekee mieli sipsejä, tai janottaa tai vetää suonella/kramppaa) Makean himon olen saanut aika hyvi aisoihin, joten pari palaa suklaata tai karkkia jo auttaa, yl makea omena. jne.
    Aikaa meni, että tämän taidon oppi. Olen myös samaa mieltä kanssasi noista lakoista ja itseltä keltämisistä… aiheuttaa vain stressiä ja ylimääräisiä ’överi repsahduksia’ :)
    Syön siis myös ns. roskaruokaa silloin tällöin, mutta kummasti aina kovin pettynyt ole jo syödessä, ”kun ei se ollutkaan niin hyvää kuin ajattelin.” Ehkä meille myydään makujen mielikuvia :)
    Tuo Davisin koe on mielenkiintoinen ja olen kokeillut omien lasten kohdalla, toimii ;)
    Ja Lempin kommentin viimeinen lause kattaa kyllä kaiken, mitä ajan takaa!

  6. hop sanoo:

    Olen huomannut tämän omassa elämässäni! Joulun jälkeen oli aivan hirveä himo kaikkeen kevyeen ja raikkaaseen, ja popsin salaatinlehtiä sormin kulhosta joka kerta kun ohitin kys. kulhon. Aina, kun jonkun epäterveellisen himon sattuessa pysähtyisi miettimään, mitä keho pyytää, saattaisi oppia kuuntelemaan itseään paremmin. Toisaalta, joskus on mielestäni ihan ok syödä se himoittu hamppari. Ei sentään joka kerta.

  7. Apple sanoo:

    Tämä kirjoitus kolahti kunnolla, tärkeä aihe nykypäivänä! Tuntuu, että erilaiset dieetit ja ohjeen mukaan syöminen lisääntyy jatkuvasti, mutta kaikille se ei vaan sovi. Osa tuntee syömisen olevan kontrollissa, kun tietää tarkasti milloin syö ja mitä syö, mutta onko se enää sitä, mitä ihminen tarvitsee? Mielestäni elämän yksi suurimmista nautinnoista (ainakin minulla :D) ei ole enää nautinto, kun joutuu stressaamaan ja kieltämään itseltään ruokia. Tämä on tietenkin yksilöllistä, mutta itselleni tarkat ohjeet tuottaisi liikaa päänvaivaa ja stessiä, jos sitä ei pystyisi noudattamaan. Herkut ja mättöruuat silloin tällöin on ok, jos keho todella sitä tarvitsee!

  8. Tuija sanoo:

    Mitä toi niskassa oleva tatuointi merkitsee? :)Ei oo siis pakko kertoa tuli vaan mieleen :D

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Se tarkoittaa = friendship. Kaverilla samanmoinen :D Vähä tuollainen klisee, mutta onneks ei oo kovin näkyvillä :D :D

  9. Aliice sanoo:

    Moi! Asun ihan Euroopan toisella laidalla sieltä päin katsottuna mutta oon lukenut sun blogia aktiivisesti yli vuoden. Tän kautta löysin tieni mm. viherpirtelöiden ja hiit-treenien maailmaan.
    Rakastan sun maanläheistä otetta tähän hyvinvointiblogikonseptiin sekä monipuolista postauskirjoa. Kiva että kirjotat paljon myös hyvinvoinnin ja liikunnan/ruokavalion henkiseen puoleen liittyvistä jutuista.
    Tällä hetkellä teen sun intersport vatsalihasohjelmaa (italialaisella kuntosalilla jossa kaikki urheilukulttuuri on jämähtänyt johonkin 1800- ja 1990 lukujen väliin..) ja oon löytänyt siitä lisämotivaatiota salijuttujen kylkeen!
    Joskus vapaapäivän ratoksi selaan suomalaisia fitnessblogeja mutta oon tullut siihen tulokseen että tämä palvelee omia tarkoituksiani parhaiten! Koskaan ei ärsytä kun on lukenut sun juttuja, ja mikä tärkeämpää, koskaan ei tuu pettynyt ja saamaton olo omasta tekemättömyydestään kun lukee sun postauksen, mikä on yleensä kaikenlaisissa ihanissa pinterest-motivaatiokuvissa ja timmimimmien ”päivän treeni+ruokailut” -jutuissa ollut miinuksena. Olet jokailtaisen facebook -pläräykseni kohokohta!
    Eipä tässä muuta, toki voisin ehdotella ja kysellä lisää juttuja ja antaa ideoita, mutta piristämpä vaan vähän kehuilla!

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Luin tämän kommentin heti ensimmäisenä aamulla kun heräsin. Täytyy sanoa, että tuli niin hyvä mieli, kiitos <3 Enpä osaa muuta sanoa, kun että ihanaa kuulla tällaista palautetta. :)

    • Linda sanoo:

      Asun keski-Euroopassa, mutta muuten allekirjoitan joka kohdan. Onkin pitänyt kirjoittaa vastaava kommentti, mutta säästyinpä vaivalta :p sun blogi on vaan ihan paras!

  10. Todella ajankohtaista asiaa! Jokaisella pitäisi olla tällainen suhtautuminen ruokaan lähtökohtaisesti. Luen itse tällä hetkellä kirjaa tietoisesta syömisestä (mindful eating), jossa on hyvin paljon samanlaisia ajatuksia kuin tässä postauksessasi. Suosittelen lämpimästi kaikille omien syömiseen liittyvien tapojen, himojen ja tarpeiden tietoista pohtimista, koska se todella avartaa mieltä ja auttaa todennäköisesti mahdollisiin syömiseen liittyviin ongelmiin. :)

  11. T sanoo:

    Kyllä! Just näin :) Parhiten menee, kun kuuntelee omaa kehoa huolella. Tarkkaan määritellyistä ruokavalioista voi olla apua heille, kenellä on ruokailu täysin vääristynyt eikä oma keho toimi syystä tai toisesta.

    Vähän hirvittää, kun osa ”pt ravintovalmentaja healtcoach”-tyypeistä antaa asiakkaalle listan, että syös tota riisiä ja parsakaalia joka päivä ja joskus voit herkkuna vetää marjakeittoa. Minusta silloin ei voi puhua ravintovalmennuksesta, se on ennemmin ohje jolla kyllä saadaan lihas kasvamaan, mutta thats it. Niin ja se ois sitten sata euroa kiitos.

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Totta, en siis tietenkään teilaa ruokavalioita kokonaan, sillä ne toimivat juuri annoskokojen opettelussa ja ruokarytmin hakemisessa hyvin. =) Monesti tosiaan ohjelmat tuppaavat olemaan todella yksipuolisia :(

Kommentoi