AIKA RAUHOITTUA

Niin siinä vaan kävi, että päivät hurahti vilinällä ohi ja nyt mun miniloma saa alkaa! Mulla käy usein niin, että kun tiedän loman alkavan, viimeiset päivät voi tuntuu tosi rankoilta kun haluais alkaa relaamaan jo. Loppupeleissä tämä viikko on kuitenkin mennyt aika kivuttomasti. Kävin vielä tänään ohjaamassa bodyattackin ja coren ja sen jälkeen heitin vapaalle. Oli kyllä kiva loman aloitus kun pääsi vielä hikoilemaan ihan kunnolla. Meillä oli sali täynnä jengiä ja se jos joku nostaa aina lämpötilaa ihan kivasti. Jumppasin myös tonttulakki päässä, joten sekin tuo omat lisätehonsa hommaan, kannattaa kokeilla! 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suuntasin jumppien jälkeen Great Daysin lahjoittamaan kuumakivihierontaan Comfort Saloniin. 60 minuutin totaalirentoutuminen teki kyllä niin hyvää tähän väliin. Mulla on vähän sellainen tapa, että pyörittelen hirveesti työasioita mielessä vapaallakin ja nyt todellakin yritän relata tämän 4 päivää ja miettiä jotain ihan muuta kuin jumppaamista ja töitä. 🙂

Ajattelin tosiaan ottaa ilon irti vapaosta ja antaa kropalle muutaman päivän aikaa palautua kunnolla. Liikunnaksi riittää rennot kävelylenkit ja kokkaaminen. Vietetään joulua siis täällä meillä ja oon täyttänyt kaapit täyteen ruokaa ja pääsenkin lempipuuhiin, eli valmistelemaan erilaisia ihania ruokia ja herkkuja. Jouluruuat on todellakin mun lemppareita ja tänään pääsen ensimmäistä kertaa joulupöytään, kun suunnataan poikaystävän äidin luokse syömään!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mun jouluuni kuuluu siis hyvää ruokaa, lepäilyä ja mukavia aktiviteetteja! Ajattelin mennä blogihommien kanssa ihan fiiliksen mukaan, eli jos tulee kirjoitusvimma niin sitten tuun koodailemaan tänne, mutta voi myös olla että kone pysyy kiinni jos siltä tuntuu.

Jos joku muu on hemmottelun tarpeessa, mulla olisi instagramissa käynnissä pieni arvonta, jossa voi voittaa hemmottelulahjakortin. Lahjakortti toimii yli 20:lla paikkakunnalla, joten käykääpäs kurkkaamassa instasta @ainorouhiainen ja sieltä pääsee osallistumaan arvontaan. (Arvonta järjestetty yhdessä Great Daysin kanssa)

Unknown

Rauhallista joulua, muistakaa tehdä asioita joista tulee hyvä fiilis ja myös levätä riittävästi! <3


RASVAPROSENTTINI TÄLLÄ HETKELLÄ

Kuka haluaa mennä rasvaprosenttimittaukseen juuri ennen jouluaattoa? No minäpä tietenkin. Ajattelin vetää vuoden pakettiin ja käydä vielä kerran BioSignature-mittauksessa tsekkaamassa millä mallilla hormonitasapaino on. Kävin siis kyseisessä mittauksessa ensimmäisen kerran tämän vuoden maaliskuussa ja toinen mittaus tehtiin kesäkuussa ennen juhannusta. Molemmat tekstit voit lukea täältä:

BioSignature-analyysi tehdään 12 pisteen ihopoimumittauksena ammattilaiskäyttöön soveltuvilla rasvaprosentin mittauspihdeillä. BioSignatureen kuuluu myös laaja taustatietojen kartoitus. Tämän jälkeen BioSignature-valmentaja analysoi tuloksia yhdistämällä saamaansa tietoa elämäntavoistasi, hyvinvointisi tilasta ja BioSignature-ohjelmiston antamista mittaustuloksista. Saat tietoa kehosi hormonaalisesta tilasta ja suosituksia elämäntapamuutosten tekemiseen.

BioSignature-analyysissä tärkeää ei ole rasvan absoluuttinen määrä kehon eri osissa. Myös silmämääräisesti hoikilla ihmisillä BioSignature heijastaa rasvan suhteellisen kertymisen perusteella elimistön hormonaalista tilaa. Jos rasva tuntuu kertyvän joka puolelle vartaloa, kertoo myös tämä omaa tarinaansa kehon sisäisistä tapahtumista. 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen vuoden aikana oppinut lukemaan kropan tilaa aika hyvin ja tunnistan myös muutokset, kiitos näiden aiempien mittaustuloksien. Aloin pari viikkoa sitten lisäämän sinkin määrää, sillä huomasin kynsissä pitkittäisiä valkoisia viiruja, jotka viestivät sinkin puutteesta. Ravinnosta sinkin parhaat lähteet ovat liha, maito- ja viljatuotteet, ja koska en käytä edellä mainittuja kuin harvoin, ei sinänsä ihme että puutosta oli syntynyt, vaikka olin syönyt sinkkiä lisäravinteena. Määrä oli vain liian pieni, koska ruokavalio oli muuttunut. Aiemmin söin runsaasti lihaa, joten tämä muutos on melko selkeä. Tämän päiväinen mittaus varmisti mun aavistuksen, kun Eero teki mulle sinkkitestin.

Sinkki on erittäin tärkeä mineraali ja vaikuttaa elimistössä erittäin moneen eri asiaan, sillä se osallistuu noin 90 entsyymin toimintaan ja auttaa solujen muodostumisessa. Sinkkiä tarvitaan myös testosteronin muodostuksessa, joka taas edesauttaa esim. rasvanpolttoa. Runsas treenaaminen ja esim. vegaaniruokavalio lisäävät sinkin tarvetta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällä kertaa koko kehon rasvaprosenttini oli 12%, mikä on siis parin pykälän nousu edellisestä mittauksesta. Tulos on edelleen alhainen, joten ei haittaa yhtään, vaikka nousua oli tapahtunut. Tiedän nousun johtuvan voimatreenien lopettamisesta. Luultavasti tulos putoaisi takaisin sinne 9,5 % paikkeille, mikäli aloittaisin jälleen salitreenit, mutta toisaalta, miksi rasvojen pitäisi olla niin alhaiset, kun en huomaa ulkoisesti mitään eroa kesän tuloksen ja nykyisen välillä. Painoni oli tippunut pari kiloa viime mittauksesta myös. Sain vinkiksi kokeilla fosfoseriini – nimistä lisäravinnetta, mikä on kuulemma yksi tehokkaimpia stressiä ja stressihormonia laskevia ravinteita. Teen paljon pitkäkestoisia suorituksia (monta jumppaa peräkkäin) jonka vuoksi kortisolitasot nousevat myös ja tämän pitäisi auttaa rauhoittumaan jumppien jälkeen. Raportoin myöhemmin miten aine toimii.

Liikun siis melko matalissa rasvoissa, mutta kehoni on ilmeisesti adaptoitunut tällaiseen elämäntyylini vuoksi. Olen treenannut hyvin aktiivisesti koko ikäni ja syön myös terveellisesti. En joudu tekemään hirveästi mitään työtä pysyäkseni tässä tilassa, tai ei se ainakaan tunnu työnteolta, vaan se on ikään kuin mun normaali tila. Asia olisi varmasti ihan eri, jos en treenaisi näin paljon, eli tää on myös ikään kuin työetu. 😀 Hormonitoiminta skulaa hyvin edelleen, eikä mikään piste noussut liian korkeaksi, mikä vaatisi jotain toimenpiteitä. Voin siis tyytyväisenä jatkaa samaan malliin tätä rennompaa eloa ja syödä mitä mieli tekee ja treenailla maailman hauskimmalla urheilumuodolla, eli ryhmäliikuntaa harrastaen. 😀

Kuvat: Eve


PIENTEN VALINTOJEN SUURI VOIMA

Lueskelin tuossa teidän jättämiä kommentteja liittyen ensi vuoden haasteeseen. Kiitos paljon kommenteista, ilmeisesti kiinnostusta löytyy, joten eiköhän järjestetä jotain kivaa ensi vuoden alkupuolella. Kommenteissa toistui paljon sanat hiit, liikkuvuus ja kasvisruoka, joten lähden varmaan niistä liikkeelle. Joku oli ehdottanut haastetta, jossa tehtäis pieniä muutoksia viikko kerrallaan ja mulla on itseasiassa ollut joskus tällainen teema kuukauden verran. Ideahan on itsessään todella hyvä, mutta edellisen kokemuksen perusteella, valitettavasti kiinnostus tällaisiin lopahtaa melko nopeasti. Edelleen siis monet hakevat mielummin niitä nopeita muutoksia, jonka vuoksi superdieetit ja muut ”quick fix” – tyyppiset valmennukset tekevät kauppaansa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun saan jotain päähäni, olen itsekin aika malttamaton, mutta tässä asiassa, eli treeniin ja terveyteen liittyvissä jutuissa oon oppinut, että nopeat muutokset eivät vain ole toimivia omalla kohdalla. Mä en oo suoranaisesti tehnyt mitään elämäntapamuutosta, mutta oon kuitenkin muuttanut tapojani pikkuhiljaa vuosien aikana. Kokeilujen kautta sekä tiedon lisääntyessä on tavat muuttunut. Oon kokeillut paljon ja osa jutuista on jäänyt pysyviksi, osa vain kokeiluksi.

Muistan kuinka ajattelin pari vuotta sitten, etten ikimaailmassa pystyisi elää ilman karkkipäivää. Odotin viikonloppua ja lauantaita kuin kuuta nousevaa joka viikko. 😀 Kuulostaa jälkeenpäin ajateltuna aika koomiselta ja ymmärän että oon vaan ollut koukussa siinä ajatuksessa ja tavassa. Muutos alkoi siitä, että kokeilin olla jonkun viikon täysin ilman herkkuja. Alku oli vaikeaa ja jouduin tsemppaamaan paljon. Tuntui, että viikonloppu on pilalla jos ei saa mättää. Vuosien myötä tämä ”mättääminen” on pikkuhiljaa vähentynyt ja nyt oon ensimmäistä kertaa ollut noin kaksi kuukautti ilman herkkuja, ilman että olisin tehnyt mitään päätöstä tai lakkoa. Ilman että olisin pohtinut tai miettinyt juurikaan koko asiaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pienillä jutuilla on oikeesti loppujen lopuksi suuri merkitys. Se, että valitsee jumppaan lähdön sohvalla makoilun sijasta, tai nappaa kaupassa sen tuotteen missä on hieman vähemmän lisättyä sokeria. Valmistaa itse ruuan lounasbuffetin sijaan, tai sitten tyytyy siellä buffetissa yhteen annokseen kolmen sijaan. Koko elämän ei tarvitse olla täydellistä suorittamista, mutta jos se normaali arki on hanskassa, ei koskaan ajaudu siihen tilaan, että pitäisi alkaa laihduttamaan tai elämään askeettista elämää.

Tämä oli muuten vain yksi esimerkki näistä mun ”en koskaan pystyisi” jutuista. Hauska ajatella taaksepäin ja miettiä, miten joku asia on tuntunut niin tärkeältä ettei muka pystyisi luopumaan siitä, mutta sitten koko juttu onkin ollut vain tapa, mikä on unohtunut melkein yhtä nopeasti kuin on vaan malttanut kokeilla jotain muuta. Enkä puhu vain ruuasta, vaan ihan kaikenlaisista tavoista, jotka oon kokenut sellaisiksi mistä tulee pidemmän päälle vaan huono olo.

kuvat: Riikka

housut&toppi: Eivy*

kengät: Nike*

  • saatu (Intersport Vaasa)

#BODYGOALS

Hyvin monella on varmasti omissa kuvitelmissa jonkinlainen ihannevartalo. Toiset tavoittelevat sitä jatkuvasti ja toiset vain antavat ajatuksen pysyä kaukaisena haaveena. Koskaan sitä tuskin tuntee itseään täydelliseksi, eikä tarvitsekkaan. Tärkeämpää on hyväksyä itsensä ja sitä kautta olla tyytyväinen. Täydellinen ja tyytyväinen ovat kaksi eri asiaa. Oman kokemuksen perusteella tää kaikki lähtee sieltä omien korvien välistä. Aluksi on vaan päätettävä, että lopettaa ainaisen virheiden etsimisen ja hyväksyy myös ne puutteet. Jos jokin asia häritsee niin paljon, että se vaivaa joka päivä, silloin ehkä kannattaa tehdä asialle jotain. Tehdä joko fyysisesti jotain tai opetella hyväksymään asia.

Usein muutoksia tavoitellessa mennään metsään liian radikaalien muutosten ja myös epärealististen haaveiden vuoksi. Jonain päivänä on vaan niin kyllästynyt omaan tilaansa ja tulee se puuska, kun päättää että piru vie nyt mä laihdutan itseni siihen ja siihen kilolukuun. Tavoitteet voivat olla myös näkyvät vatsalihakset, reisivako tai kolme kokoa pienemmät farkut. Sitten lähetään puuskuttamaan tavoitetta kohti. Aluksi menee hyvin, mutta sitten yhtäkkiä ei enää tapahdu mitään. Motivaatio alkaa laskea kun tuloksia ei näy ja aletaan kiristämään ravinnosta tai lisäämään liikuntaa, koska tavoitteeseen on pakko päästä.

7c4b939632701f7922d34c9e97268e5f_Fotor_Collage

Meillä kaikilla (fyysisesti terveillä) on se kehonkoostumus, mihin keho ajautuu helposti. Syömällä terveellisesti ja liikkumalla pääsee aika helposti tähän tilaan ja pysyy siinä, mutta siitä kiristäminen onkin sitten haastavaa. Jos mietit nyt omaa ihannettasi hetken, haluan kysyä, että vastaako tämä ihanne sitä elämäntyyliä jota olet valmis ylläpitämään jatkuvasti? Jos unohdetaan lyhytkestoiset kuurit ja kiristelyt, kannattaa miettiä millaista elämää haluaa elää? Mikäli keho ei luovu helpolla rasvavarastoista ja se vaatii hurjasti tsemppaamista, niin miten käy sitten tämän ”vaiheen” jälkeen? Jaksaako sitä elää sillä unelmabodylla sellaista elämää, ettei periaatteessa voi tehdä mitään, ettei ”pilaa tuloksia”.

Usein ajatellaan vain sitä päämäärää ja kuinka paljon halutaan saavuttaa se, mutta suosittelen miettimään kokonaisuutta. Onko elämässä tärkeää olla kireässä kunnossa jatkuvasti vai haluaako välillä ottaa rennosti ravinnon ja liikunnan suhteen? En tuomitse kumpaakaan tyyliä, vaan haluan vaan antaa ajateltavaa ja ehkä tätä kautta oppii ajattelemaan myös hieman armollisemmin itseään kohtaan. Jos takaraivossa on jatkuvasti se ”mun pitäisi tehdä sitä ja tätä” tai ”haluaisin olla sellainen ja sellainen” niin olisko sittenkin helpompi oppia hyväksymään itsensä?

7c4b939632701f7922d341c9e97268e5f_Fotor_Collage

En tarkoita etteikö saisi tavoitella muutoksia, mutta tarkoitan että on järkevämpää tehdä tavoitteista oman näköisiä, itselleen ja omaan elämäntyyliin sopivia. Riikka kirjoitti eilen järkevästi tähän aiheeseen liittyen. Me ollaan keskusteltu paljon tästä painolukema-asiasta ja uskon, että myös monella muulla on liian rajuja toiveita oman painon suhteen. Havitellaan jotain lukemaa jossa oli 10 tai 15-vuotta sitten ja unohdetaan, että sen jälkeen on treenannut säännöllisesti ja lihastakin on saattanut tarttua mukaan.

Tämän postauksen kaikki kuvat ovat pinterestistä haulla ”body goals” ja voin kertoa että tuolla haulla tulee aika paljon materiaalia. Onhan se ihan inspiroivaa katsoa timmejä kehoja, mutta helposti joka tuutista tarjottavat ”täydelliset vartalot” luovat vääränlaisen illuusion ja mielikuvan siitä, millainen kuuluisi olla. Hoikka, jopa laiha ihminen voi olla täysin terve ja hyvinvoiva, mutta jos haluaa tunkea itsensä väkisin samaan muottiin, voi se tehdä pysyviä vaurioita terveydelle tai vaikka omalle aineenvaihdunnalle.

Kannattaa myös muistaa, että sitä itse katsoo helposti vaan omia epäkohtia ja unohtaa hyvät. Puhuttiin tästäkin kavereiden kanssa, kun joku sanoi että mulla on hienot pohkeet ja ”valitti” omistaan. Mä taas en ole koskaan uhrannut ajatustakaan omille pohkeille, koska ne eivät ole herättäneet ajatuksia. Oon taas vastaavista katsonut jonkun hoikkia reisiä ja miettinyt, että omat on liian paksut. Se on oikeestaan ihan vaan omasta päästä kiinni millaisia ajatuksia viljelee ja miten vaikuttaa itseensä suhtautumiseen. 🙂


MITEN TERVEYSTIETOINEN SELVIÄÄ JOULUPÖYDÄSTÄ KUNNIALLA?

Tiedättekö, että näin loppuvuodesta ja joulupyhinä ei ole ihan iisi juttu keksiä aiheita treeniblogiin. Seuraan jonkun verran blogiin tulevaa trafiikkia ja huomaan toki kävijämäärien eron kuukausien välillä. Suurin ero taitaa olla juuri joulukuun ja tammikuun välillä. Loppuvuodesta ei ehkä haeta enää sitä treenimotivaatiota samaan tyyliin kuin muina kuukausina, saati sitten tammikuussa kun moni haluaa aloittaa vuoden puhtaalta pöydältä, terveellisillä elintavoilla. Monia ärsyttää tämä tammikuun rumba, mutta mun mielestä se on hienoa, että edes yritetään muuttaa elämäntapoja. Suurin kompastuskivi taitaa olla monien kohdalla malttamattomuus, joka johtaa usein motivaation katoamiseen, kun aloitetaan liiankin innokaasti. Voidaan jatkaa näillä aiheilla sitten ensi vuonna taas. 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Usein tässä vaiheessa aletaan murehtia joulua ja sitä miten siihen kuuluu niin voimakkaasti ruoka ja syöminen. Joulu on todella tärkeä juhla monille meille ja sitä varten valmistellaan ja sitä odotetaan. Oon tässä itsekin kuunnellut joululaujua päivittäin viimeisen kuukauden ajan. 😀 … Jos palataan kuitenkin aiheeseen nimeltä ruoka, niin miten terveystietoisen kannattaa suhtautua joulupöydän antimiin? Mun mielestä terveys ja hyvinvointi on kokonaisuus, joka muodostuu monesta eri osa-alueesta. Se, mitä syö kerran vuodessa ei horjuta kenenkään terveyttä saati kehonkoostumusta. Mun ohje on siis syödä sitä mitä tekee mieli, sen verran kun tekee mieli ja nauttia jokaisesta herkullisesta ruokahetkestä läheisien ja perheen kanssa! Tasapaino ei tarkoita sitä, että elää aina täydellistä elämää jokaisella osa-alueella, vaan tasapaino on nimensä mukaisesti sitä, että välillä horjutaan ja sitten taas löydetään se tuttu rytmi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eli jos nyt jo alkaa murehtia kuinka selvitä joulusta lihomatta, niin voi ottaa pienen hetken ja miettiä omaa suhtautumista ruokaan. Ruoka ja syöminen on nykyään paljon tapetilla ja se voi aiheuttaa sen, että sitä ajattelee jatkuvasti mitä syö ja milloin syö. Erilaiset tiukat ruokaohjeet ajavat samaan oravanpyörään, kun jokin ulkopuolinen määrää milloin saa tai pitää syödä, miten suhtautuminen ruokaan ylipäätään voisi pysyä normaalina? Syöminen on kuitenkin luonnollinen asia ja kropan pitäisi osata itse ilmoittaa koska ruokaa tarvitaan ja milloin on riittävästi. Eihän kukaan käy WC:ssäkään kolmen tunnin välein, vaan koska jonkun mielestä se olisi hyvä tapa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirjoittelen itse paljon ravintoon ja liikuntaa liittyvää tietoa. Teen sitä koska olen hyvin kiinnostunut näistä aiheista ja haluan jakaa ajatuksiani eteenpäin. Vaikka tietäisin, miten olisi järkevintä elää täydellisesti hyvinvoinnin tai kehityksen kannalta, ei se silti tarkoita että itse eläisin niin. Toki elän tasapainoisesti ja priorisoin hyvään ravintoon ja liikuntaan, mutta elän loppujelopuksi melko fiilispohjalta. Syön siloin kun on nälkä ja niin paljon ettei enää ole. Syön sitä mitä tekee mieli ja olen syömättä, jos ei ole nälkä (vaikka olisi mennyt jo 3 tuntia edellisestä kerrasta) 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toivottavasti luitte pidemmälle kuin vain otsikkoon, halusin nimittäin herättää ajatuksia. Tiedän, että moni ajatteli mun jakavan neuvoja, miten selvitä joulupöydästä mahdollisimman pienillä kaloreilla, mutta vastaus on kuitenkin tuo yllä luettu, eli syödä sitä mitä tekee mieli, sen verran kun tekee mieli ja nauttia jokaisesta herkullisesta ruokahetkestä ja suupalasta! Selviytymisellä tarkoitin lähinnä sitä, että moni terveystietoinen myös stressaa asiasta ihan turhaan.

DSC03054

PS. Maija! Sain sun jouluyllärin tänään ja et tiedä miten iloiseksi tulin! Kiitos <3