KUN HARRASTUS VAATII SILIKONIT

Jonkun verran mua kiinnostaa nämä pinnalla olevat urheiluasiat ja tämän vuoksi oon myös seurannut fitnesskisojen tuloksia kilpailukausien aikana. Meillä on myös kaveriryhmä whatsupissa, jossa spekuloidaan tuloksia ja kisaajia kisapäivinä. Yksi lausahdus, mikä on noussut esiin viime aikoina on ”ai katos, toiki on laittanu silarit” tai ”en tiennyt että silläkin on silikonit”.

Silarit eli silikonitissit. En tiedä miten paljon tästä aiheesta on blogeissa keskusteltu, mutta oma kantani on aiemmin ollut, että jokainen päättäköön itse mitä omaan kehoon laittaa ja kuinka sitä kirurgisesti muokkaa. Halusin kuitenkin ottaa asian esiin, sillä näyttäisi siltä, että kun tästä tissihommasta on tullut jo jonkinlainen buumi, alkaa se näyttää siltä että jos haluat pärjätä fitneksessä, laita ensin silarit. Kuinka monella Suomen kisoissa pärjänneistä on tekotissit?

Laji on kasvanut aika hurjasti viime vuosien aikana, eikä ole mitenkään erikoista, että minäkin saan kyselyä vanhemmilta jos tekisin kisavalmennusta heidän 16-vuotiaalle tyttärelleen. Olen ennenkin kirjoittanut, kuinka tämä laji voi antaa vääristyneen kuvan etenkin nuoremmille, sillä usein nähdään vain se valmis lopputulos lavalla. Tottakai nykyajan kauneusihanteet huomioonottaen se houkuttaa lajin pariin.

Suuri osanottajamäärä on tietysti aiheuttanut sen, että tasokin kovenee. Pärjätäkseen pitää olla hyvässä kunnossa ja tottakai suurin osa kilpailee pärjätäkseen. Mitä jos ei enää riitäkään se, että teet helvetinmoisen duunin salilla ja diettaat itsesi kireeseen kuntoon. Joku toinen tekee saman, mutta pistää vielä paremmaksi ja laitattaa implantit, joiden avulla menee ohi. Mistä se kertoo, että otetaan silikonit jo ennen kuin on edes kilpailtu kertaakaan? Kuinka hullulta kuulostaisi, että pikajuoksussa pärjätäkseen pitäisi ensin laitattaa pakaraimplantit? :D

Periaatteessa ymmärän, jos asiaa on mietitty pitkään ja tultu siihen ratkaisuun, että kirurginen toimenpide on se paras vaihtoehto jostain tietystä tärkeästä syystä. Kuitenkin tällainen buumi antaa hyvin väärän viestin nuorille ja myös vanhemmille. Mun mielestä urheiluharrastus ei ole riittävä syy tehdä kirurgista leikkausta. On jotenkin niin hullua, että nykyään radiossakin mainostetaan, kuinka voit ostaa tissit osarilla. Tiedän, että maailma muuttuu, mutta onko tää se suunta mihin halutaan mennä?

Naapurimaassamme Ruotsissa tämä (kuten kaikki muukin) menee askeleen edellä ja siellä on ihan normaalia, että hyvissä hilloissa elävät parikymppiset tytöt käyvät laittamassa silarit ja huuliin täytettä. 18-20-vuotiaana ei oikesti ole vielä valmis päättämään tällaisista asioista. On ihan normaalia olla epävarma ja tyytymätön, mutta itsensä muokaaminen leikkauksissa harvoin on ratkaisu ongelmiin. Ikä ja kokemukset tuovat varmuutta ja sitä oppii hyväksymään itsessään myös virheitä. Nykyään sitä näkee, kuinka myös huulien täyttäminen lähtee aika helposti käsistä. Tätä voi verrata vaikka rusketukseen tai laihtumiseen – kun aloitat, sokaistut ja haluat lisää. Kun elää fitnesskuplassa ja kehon muokkauksesta tulee normaalia, rima alenee ja haluaakin vain lisää. Tyytyväisyys kun on loppupeleissä asia, joka tulee suurimmaksi osaksi jostain muualta kuin ulkonäöstä.


22 Responses to “KUN HARRASTUS VAATII SILIKONIT”

  1. Anni sanoo:

    Niinpä, mun mielestä tää on jotenkin tosi surullista >_<

  2. Anumaaria sanoo:

    Musta on jopa hieman surrealistista, miten jotkut rakentavat koko elämänsä ulkonäkönsä varaan. Mietin monesti, eivätkö he tajua, miten arvaamatonta elämä on. One day you’re in and the next you’re out. Toi out voi oikeesti olla vaikka kuollut, arkussa. Ois hyvin vaikea kuvitella, että viettäisin elämäni miettien vain omaa pärstääni tai kroppaani. Mutta kukin tyylillään. Hohhoijjaa.

  3. sara sanoo:

    Tästä fitnesshommasta voisin lätistä vaikka vuoden päivät. Juurikin kiitos silareiden, kasvojen sotamaalauksen ja bling bling-biksuilla kruunatut öljyiset itseruskettavalla läträtyt koivet :D hyi hyi ja hyi yäk. Suoraan sanottuna musta vähän tuntuu että jonkinlaista itsensä hyväksyntää siinä haetaan takaa.
    Parastahan on se kun jäätävä osa näistä ”urheilijoista” on niitä jotka paasaavat hyvinvointiurheilusta ja siitä että sisäinen kauneus on tärkeintä jne. Ihan naurettavaa. Ehkä vielä hullumpaa että suurimmalla osalla on ”ollut” (uskaltaisin väittää ettei ole ihan kuivilla jos fitnessbeibeksi hingutaan) jonkin asteinen syömishäiriö ja kyllä nää fitnessbileet antaa vaan jatkot sille hommalle missä ruoka ja liikunta on elämässä se number one. Ja tietty se että pääsee katsomaan upeita kuvia kiiltävistä pakaroistaan lavalla ehkä joku hemmetin pokaali kädessä. :D Lavalla pyllistelyn ja valkaistujen hampaiden näytön jälkeen voikin jo kutsua itseään urheilijaksi….. En tiedä kummasta oon enemmän huolissani, siitä että onko kauneusihanteet oikeesti noin ällöttäviä ja feikkejä vai ihan yleisesti ottaen siitä että tää on olevinaan joku urheilulaji?

    • Suski sanoo:

      Itse olen vähän samaa mieltä. Ja en vain millään pysty sanomaan että fitnesslajit (lukuunottamatta se missä on se akrobatiaohjelma tms. mukana) , koska se että pyllistetään lavalla täydet meikit naamalla ja öljyt kropassa niin ei vaan mee mun kaaliin :D vaikka kuinka raskasta oliskin korkkarit jalassa kävellä lavalla ja samalla jännittää lihaksia niin itse entisenä yleisurheilijana en voi vaan ymmärtää :D onneksi kaikkien ei tarvi ymmärtää kaikkea. :)

      • Mie vaan sanoo:

        Eihän se lavalla olo ole urheilua. Mutta se mitä tehdään sinne päästäkseen taas todellakin on. Sitä ei käy kieltäminen vai mitä ;D puspus

      • Vera sanoo:

        Fitnesslajit ovat kyllä hyvinkin rankkaa urheilua.. Siitä ei ole pakko tykätä, eikä se lavalla ”pyllistely” ole kovinkaan raskasta, mutta herranjestas kattookaa niiden kroppaa! Ei tuollastaa saa ilman treeniä. Harmittaa, kun lajia ei suostuta luokittelemaan urheiluksi, vain koska esiintymisosuus ei ole fyysisesti kovinkaan vaativa. Mutta miettikää sitä työmäärää ennen kisoja. Ei tuohon kuntoon pääse satunnaisella lenkkeilyllä tai käymällä kerran viikossa jumppaamassa. Kyllä tuon kropan takana on helvetin moinen työ. Ja vaikka kilpailisikin esim. bikinifitnekssessä, ei tarkoita että kilpailija olisi pinnallinen tai ulkonäkökeskeinen persoona. Hän vain sattuu harrastamaan lajia, jossa nimenomaan kilpaillaan ulkonäöllä. Ottakaa asioista selvää ennen pätemistä. Kiitos.

        • ano sanoo:

          Millä perusteella joku bikini fitness on yhtään enemmän urheilua kuin se, jos joku käy viisi kertaa viikossa salilla ja kasvattaa lihaksia? Fitness (pl vaparifitness) on enemmänkin missikisat. Oikeassa urheilus hiuksilla, kynsillä tai TISSEILLÄ ei oo paskaakaa väliä.

          Ja vielä muistutuksena, et ulkonäöstä ei kyl voi päätellä kuka on kovas kunnos ja kuka ei ;) Rasvaton ei tarkota sitä, et sillä kropalla vois tehä kovia suorituksia..

        • Sanni sanoo:

          Samalla periaatteella mallit olisivat urheilijoita. Mielestäni urheilija kilpailee tekniikallaan ja taidollaan, jota varten on tottakai harjoiteltu kovasti ja kroppa muokkautunut lajin vaatimusten mukaisesti. Ulkonäöllä kisaaminen on mallien ja missien hommaa – bikini fitneksessä ihanne on vaan tavallista lihaksekkaampi.

          Mallitkin (etenkin fitnessmallit) joutuvat urheilemaan paljon ja tarkkailemaan ruokavaliota (tavallisetkin ihmiset tekevät sitä), mutta eivät ole ammattiurheilijoita, koska heillä ei ole lajitaitoa. Ja salilla käynti ei ole urheilulaji.

          Se on ihan fine, jos harrastat kyseistä hommaa, mutta hyväksy se sellaisena joka se on – ulkonäkökisa.

          • Vera sanoo:

            No huhhuh, melkosta settiä.. Eniten pisti silmään, ettei salilla käynti ole urheilua? Saisikohan tälle vähän perusteluja… Ei se salilla käynti mitään makaamistakaan ole. On kyllä kapeakatseista porukkaa. :D

        • piipaa sanoo:

          Bikinifitnekseen hakeutuu ne jotka ei pärjää oikeassa urheilussa, tai jotka eivät ole aiemmin treenanneet mutta haluavat kutsua itseään urheilijoiksi :D vai eikö yhtään ihmetytä että yhtäkkiä Suomessa on monta tuhatta uutta urheilijalupausta, usealla sali- ja lenkkeilytaustaa jopa VUOSI TAI PARI.
          Eikä ole kerta tai pari kun olen itsekin ollut salilla samaan aikaan näiden huippu-urheilijoiden kanssa ja sori vaan mutta paskapuhetta että olisivat jotenkin kovassa kunnossa/pystyisivät koviin URHEILUSUORITUKSIIN. Häviävät monessa jutussa perus jumppapirkoille ;)

      • Anita sanoo:

        Mietippä millasen duunin vaatii päästä sinne lavalle. Eikö sekään oo susta urheilua? :)
        Ah tämä suomalaisten putkikatseisuus, ehottomasti lisää tätä! (eikä koske vaan tätä kommenttia vaan myös ihan yleisesti).

  4. Sandy S sanoo:

    Hyvä kirjoitus. Itsekin olen muutamia kertoja vuosien saatossa miettinyt, pitäisikö joskus kokeilla treenata tosissaan niin, että ottaisi kisat tähtäimeksi, kun alkaa noita salivuosia olla takana melkoinen määrä, mutta suunnittelun asteelle on jäänyt, ja juuri tuosta syystä. Kun oma kuppikoko on jotain AA:n ja olemattoman välillä, enkä ylimääräisiä täyteaineita uskaltaisi kehooni laittaa, jäisin auttamatta häntäpäähän vaikka kuinka treenaisin. Pitäisi vissiin saada Fitness-kisoihinkin oma luomusarja…

  5. Mie vaan sanoo:

    Hyvä kirjoitus. Voin todeta, että 27-vuotiaana en ole yhtään sen sinumpi tissieni kanssa kuin 19-vuotiaana. Silarit haluan edelleen, mutta raha tulee vastaan. Harmi, ettei niistä laskuteta tulojen ja menojen mukaan. :D

  6. Ipe sanoo:

    Totta joka sana. Itse henk.koht en ymmärrä lainkaan ihmisiä, ketkä muokkaavat kehoaan veitsen avulla pinnallisista syistä. Mikään ’hyväksyn sitten itseni’ ei todellakaan oo selitys, koska kuten sanoit, itsensä hyväksyminen tulee jostain aivan muualta kuin ulkoisista seikoista. Toki jokainen saa tehdä mitä haluaa, mun logiikka ei vaan riitä ymmärtämään tätä täysin :-D mitä tulee silareihin fitneksessä, on se ikävä kyllä aika ’luonnollinen’ next level, kun lajiin vahvasti kuuluu itsensä koristelu ja tietysti koko laji on itsensä muokkaamista ulkoiseksi tiettyyn muottiin. Nälkä kasvaa syödessä jne.

  7. Jeilou sanoo:

    Itse kahden pienen tytön äitinä kavahdan näitä!Minusta tuntuu ihan kauhealta ajatus siitä, että oma lapsi lähtisi muokkaamaan itseään noin!Hyvä kunto ja liikunta on asia ihan erikseen.Ja kuinka moni fitness urheilijoista on oikeasti hyvä kuntoisia?Hyvä kroppa ei automaattisesti tarkoita hyvää kuntoa ja hyvää oloa.

    • Heli sanoo:

      Silikonit ei todellakaan mun mielestä kuulu tohon lajiin, mutta jokainen voi mennä sinne salille fitnesskilpailijan viereen kattoo onko ne kunnossa?
      Veikkaan et jää sun punnerrukset punnertamatta.

  8. Laura sanoo:

    Todella fiksu kirjoitus! On varsin ristiriitaista, kuinka fitnessharrastajat puhuvat vakavasti kilpaurheilusta, mutta silti vaaditaan kirurgisia toimenpiteitä ja ulkonäön kohentamista jotta voidaan pärjätä paremmin. Kuulukoo se kilpaurheiluun? Minun mielestäni ei.

  9. Helmi sanoo:

    Fitness on siitä mielenkiintoinen laji, etten oikeasti tiedä mihin kategoriaan sen laittaisin päässäni :) pidän esimerkiksi painonnostoa urheiluna, koska kyse on kisatuloksista, joissa mitataan voimaa ja tekniikkaa.

    Fitness kisoissa taas vaaditaan tulokseksi täydellinen ulkonäkö ja esiintyminen, mikä ei omassa päässäni liity urheilutuloksiin, vaikka lopputulos saavutetaankin urheilemalla. Myöskään dieettaaminen ei kuulu mielestäni urheiluun, vaikka monessa muussakin lajissa pudotetaan painoa jotta päästään pienempään sarjaan(esim. Kamppailulajit). Pääpaino on silti lajitekiikoissa ja kamppailussa.

    Minusta urheilutuloksiksi määritellään erilaiset fyysiset taidot, ei ulkonäkö, ja siksi en henk.kohtaisesti pidä fitnessiä urheilukisoina. Ehkä enemmänkin mallikisoina, jossa toivottu kroppa on lihaksikas :)

    En halua tarkoittaa kommenttiani ketään loukkaavaksi tai vähätellä fitnessiä lajina tai niitä tekoja mitä lopputuloksen saamiseksi tarvitaan. ajattelen samalla tavoin myös esimerkiksi skeittauksesta tai vaeltamisesta, ne eivät mielestäni ole kilpaurheilua vaikka hyviä ja vaativia harrastuksia/lajeja ovatkin!

    Jos itselläni olisi lapsia, en antaisi heidän harrastaa fitnesiä, mutta kuntosalille voisin kannustaa :) ulkonäkökeskeisyys on monenmuunkin lajin ongelma (tanssi, voimistelu jne), joten heittäisin omat mukulani mieluiten judotatamille tai melontakurssille :D

    Hyvä kirjoitus kaikinpuolin!

  10. jenny sanoo:

    Hmm. Tää on aihe, josta varmasti olis paljon asiaa. Ajattelin tällä kertaa kummiskin tyytyä vaan minikommenttiin :D En varsinaisesti tiedä noista arvostelukriteereistä, mutta just sattumoisin luin parin kisanneen blogia…ja näissä pohdittiin kropan sopusuhtaisuutta. En sitten tiedä onko se vaan minä, mutta jotenkin laskisin tissit/tissittömyyden samaan syssyyn. Puurtamisen tuloksia arvostellaan, ja aika useinhan se nyt vaan menee niin, että samalla kun saa muotoa jonnekin, sitä kans jostain lähtee. Vaikka kai tässäkin on puolensa – jos on kovalla työllä kyykätty pylly, pitää yläosankin olla astetta muhkeempi?

  11. V sanoo:

    Voi apua! En nyt välttämättä ymmärtänyt oikein tätä sun pointtia, mutta siis itsekin aloitin fitneksen enkä TODELLAKAAN laittaisi lajin takia silareita! :ooo mulla on luonnostaan aika isot rinnat ja en yhtään ihmettelisi vaikka ne lähtisi tästä pienenemään. Luonnollisestikin olen siis tottunut isoihin rintoihin ja ne on niin ”osa mua”, että jos musta tulisi ihan lauta, niin ottaisin silarit ihan mua itseäni varten enkä mitään lajia! :)

  12. Hentsu sanoo:

    Kyllähän bikini fitness kilpailijat töitä tekevät, mutta verraten kehonrakennukseen aika pienesti. Kyllähän sen jo kertoo että fitnes kisojen kilpalavoille voi lähteä kun perus liikunnallinen reenaa vuoden, kun taas rankempiin sarjoihin tarvitaan vuosien työtä. Mutta itse en näe alaa myöskään kovin terveenä. Johtuen juuri feikkiydestä, ja ”tulosten puutteesta”. Mitä muuta näihin fitnes kisoihin liittyy kroppaa ajatellen, on se jo tutkittua ettei se dietti tee hyvää kropalle. Hormoonitasapainot, yms pistetään niin koville että se ei pidemmällå juoksulla tee kuin hallaa.

    Summasummarum, itse en tähä lajiin lähtisi, en koska se ei tue omia näkemyksiä ja kilpailu tilanne on aika epärealistinen- ”kuntoon” vaikuttaa hepeneet, hiukset, ja pikku viilailu ruokavaliossa viimeisinä päivinä. Ymmärrän kuitenkin sen houkutuksen, pienellä vaivalla salityyppi voi lähteä kilpailemaan ja haastaa itseään.

  13. Um sanoo:

    Eihän siellä kisoissa pelkillä tisseillä pärjää, mutta ne varmasti tekevät fysiikasta jossain tapauksissa tasapainoisemman näköisen. En ymmärrä miksi lajista kohistaan niin paljon, etteikö se olisi urheilua. Kisaaja tekee kovan työn ennen kuin nousee lavalle, jos sinne asti edes pääsee. Fitness vain sattuu nyt olemaan sellainen laji, jossa ulkonäöllä on merkitykstä, ei suorituksella kisahetkellä. Mitä sitten? Kilpailkoot missä lajissa kukanenkin haluaa, jos fitness ei nappaa niin sitten voi osallistua vaikka hiihtokisoihin :D Kukin tavallaan!
    Typerää verrata fitnesskisoja missikisoihin. Joo, kyllä varmasti missikisaajakin joutuu urheilemaan jonkin verran ennen kisaa ja katsomaan, mitä suuhunsa laittaa, mutta sitä ei voi verrata fitnessiin. Fitness lavalla haetaan juuri sitä tietynlaista fysiikkaa, joka on saavutettu siellä salilla URHEILEMALLA ja tiukkaa ruokavalioa noudattamalla. Urheilulla saavutetut tulokset esitellään siellä lavalla jokaisen parhaaksi näkemällään tavalla, sehän siitä tekeekin erilaisen. Eikö tämä ole vain rikkautta :D
    Sellaiset, jotka eivät lajia ole harrastaneet, varmaankin puhuvat pahaa lajista ja väittävät, etteikö se ole urheilua. Epäilijät lähtekööt kokeilemaan mitä se vaatii.

Kommentoi