ASIA JONKA TEKISIN TOISIN

Osallistuin tässä taannoin yhteen haastatteluun, jossa kysyttiin mitä sanoisin teini-ikäiselle Ainolle. Kyseessä oli siis treeniin, ravintoon ja terveyteen liittyvä haastattelu ja tämäkin kysymys viittasi mainittuihin aiheisiin. Aloin miettiä tätä asiaa tarkemmin ja päätin kirjoittaa aiheesta ihan postauksen. Jos tämä postaus muuttaa edes yhden nuoren ajatusmallin, niin olen onnistunut tavoitteessani. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nykyään kroppani toimii hyvin ja kaikki on kunnossa, mutta se polku miten tähän on päästy, on aika pitkä ja kivinen. Kadun aika harvoja asioita elämässäni, mutta jos jotain voisin tehdä toisin, jättäisin väliin kaikki turhat pikadieetit ja hullutukset! Usein kun toiveena on ulkonäköön liittyvä tavoite, nousee suuri houkutus päästä tavoitteeseen mahdollisimman helposti ja nopeasti.

Tai no, helposta en tiedä, mutta nopeat kuurit houkuttelevat edelleenkin monia painonpudottajia ja timmistä kropasta haaveilevia. Pudotetaan kalorit minimiin ja nostetaan urheilut maksimiin. Tuloksia tulee, tottakai, mutta ne eivät ole pysyviä. Kannattaa aina muistaa, että jos tyyli jota noudattaa nyt ei ole sellainen mitä voi noudattaa aina, kannattaa homma lopettaa saman tien.

P8140187_Fotor_Collage

Mikä näiden pikaratkaisujen perimmäinen ongelma sitten on? Ensinnäkin kun painoa pudotetaan radikaaleilla tavoilla, painoa putoaa kyllä, mutta suurin osa lähtee lihaskudoksesta. Kehon tärkein tehtävä on pitää itsensä hengissä, ja kun elimistö kokee, että energiaa ei riitä kaikille elintoiminnoille, pitää se kiinni kaikista mahdollisista energioista, jotta tärkeimmät elintoiminnot pysyisivät toiminnassa. Vähemmän tärkeät toiminnot lakkaavatkin (tai hidastuvat) usein toimimasta, kun energiaa saadaan liian vähän, liian pitkiä aikoja (mm.ääreisverenkierto, hiuksien, kynsien ja ihon hyvinvointi, aineenvaihdunta). 

Rasva on parasta energiaa elimistölle ja yleensä keho pitää kiinni kynsin ja hampain rasvavarastoista. Rasva pysyy tai jopa lisääntyy ja lihaskudosta pilkotaan energiaksi käyttöön, jolloin suomeksi sanottuna lihakset lähtee ja rasva jää. Tämä taas laskee perusaineenvaihduntaa, eli kulutus putoaa, jolloin lihomisen riski kasvaa edelleen. Tämä on sellainen oravanpyörä mihin ei todellakaan kannata lähteä mukaan. Liian vähäinen energia ja suuret treenimäärät pistävät myös hormonitoiminnan sekaisin, jolloin rasvasta voi olla hyvin vaikea päästä eroon enää myöhemmin. Voi mennä vuosia ennen kuin kroppa toimii taas kuten kuuluu ja siihen tarvitaan paljon apuvälineitä, kuten vitamiineja, tarkka ruokavalio, riittävä lepo, oikeat treenimetodit jne. Nykyään ns. metabolic damage (aineenvaihduntahäiriö) ei ole vain kilpaurheilijoiden piireissä tavattu juttu, vaan yhä useammat vuosia jojoilleet painonpudottajat kärsivät samasta ongelmasta. Kilpirauhasongelmat ovat yleistyneet ja en voi olla uskomatta, että elämäntavat vaikuttavat myös tähän asiaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jokainen meistä tietää varmasti sen yhden tyypin, joka on aina hyvässä kunnossa, vaikka syö reilusti ja herkutteleekin silloin tällöin? Tiedättekö mikä on yleensä näiden tyyppien salaisuus? He eivät ole koskaan kikkailleet kropan kustannuksella, vaan eläneet tasaista, mutta terveellistä elämää, kohtuudella nauttien.

Mitä tähän nykyiseen fitness muotiin tulee, olen edelleen sitä mieltä, että vaikka kuinka sanotaan, että dietataan terveellä tavalla ja kalorit on korkealla dieetilläkin, on fakta se, että paino ei putoa ilman miinuskaloreita. Kun paino heiluu vuoden sisällä ylös ja alas 5-15 kiloa, ei lopputulos voi olla hyvä. Tämä toimii ehkä vuoden pari, mutta yleensä muutaman vuoden jojoilun jälkeen ongelmia alkaa ilmetä. Paino ei enää tipukaan samaan tahtiin, mutta sitä kerääntyy entistä nopeammin, vaikka ruokavalio olisi kunnossa.

Kaikilla on oikeus tehdä kropallaan mitä tahtoo, mutta on hyvä tietää mihin lähtee ja mitä voi menettää lyhytaikaisen onnen vuoksi. 🙂 Toimiva keho on sellainen lottovoitto ettei sen kanssa kannata pelleillä!

kuvat: Riikka

Toppi & kengät – Nike : Intersport Vaasa (saatu)


RAIKASTAVA DETOX SMOOTHIE

Vaikka hieman vierastankin sanaa ”detox”, sopi se tähän pirtelöön paremmin kuin hyvin. Kuuntelin yhtenä päivänä autoa ajaessani radioo ja juontaja kertoi hyvältä kuulostavan reseptin, mikä jäikin päähän pyörimään kun suuntasin kauppaan. Omat smoothieni koostuvat usein vihreistä ainesosista sekä marjoista, joten tällainen keltainen, raikas smoothie tuntui mukavalta vaihtelulta. Tein radioissa kuultuun reseptiin muutamia muutoksia, jolloin lopputulos näytti tältä..

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Detox smoothie kahdelle:

  • 2,5 dl vettä
  • 2 rkl fibrex sokerijuurikashiutaleita
  • 2 appelsiinia
  • jäisiä mangon ja papayan paloja
  • 4 cm inkivääriä
  • 1 banaani
  • (kauhallinen vanilja-valkosuklaan makuista heraproteiinia)

kaada blenderin pohjalle vesi ja fibrex, anna turvota hetken. Lisää loput ainesosat kuorittuna ja vedä tasaiseksi smoothieksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA


MINÄ RYHMÄLIIKUNTAOHJAAJANA

Vaikka olen kokonaisuudessaan yksi ja sama ihminen, koen että mulla on erilaisia ”persoonia” sen mukaan missä työtehtävässä toimin. Mulla on esimerkiksi blogipersoona, ohjaajapersoona, ystäväpersoona, tyttöystäväpersoona jne.. Varmaan sama juttu kaikilla. Käyttäytyminen muodostuu sen mukaan, mitä ollaan tekemässä ja kenen kanssa. Tuskin kukaan pystyy olemaan töissä ja kotona täysin samanlainen. Tietyt ihmiset tuovat meissä jotkut piirteet esiin, esimerkiksi joidenkin ystävien kanssa jutun laatu voi olla aivan erilaista kuin työkavereiden. Itse koen, että työyhteisömme on sen verran rento, että pystyy olemaan yhtä letkeästi kuin omien ystävien kanssa. 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täällä blogissa voi olla vaikeaa tuoda sitä aitoa persoonaa esiin, sillä teksteissä ei esimerkiksi näy ilmeet tai eleet. Asiapitoiset tekstit voivat luoda kuvan hyvin korrektista tyypistä, tai kurinalaisesta elämästä. Voin vaikka lyödä vetoa, että ne jotka ovat tavanneet minut livenä/tuntevat minut, lukevat tekstejä hieman eri näkökulmasta kuin tuikituntemattomat. Se on kuitenkin ihan normaalia, eikä netissä varmaan edes pysty tuoda itsestään kokonaisuutta esiin.

Säännöllisesti blogia lukevat tietävät kuinka paljon pidän ryhmäliikunnasta ja sen ohjaamisesta. Millainen sitten on ohjaajapersoonani, tai millainen haluaisin sen olevan? En tietenkään esitä mitään roolia, vaan olen oma itseni, mutta on toki asioita joita haluaa korostaa tai ehkä peittää? Tulevan Les Mills skaban vuoksi olenkin miettinyt tätä persoonajuttua viime aikoina hieman enemmän..

Tärkeintä ohjaamisessa on tietysti ne perusasiat, eli itse ohjaaminen, rytmi, ennakointi jne, mutta niiden lisäksi on toki paljon muutakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen perimmiltäni melko ujo, tai ainakin ollut aikaisemmin. Ohjatessa kaikki ujous kuitenkin katoaa taivaan tuuliin ja tuntuu siltä, että olen oikeassa paikassa ja tiedän just eikä melkeen mitä teen. Haluan olla, ja olenkin melko vaativa, sillä omat treeniperiaatteeni muodostuvat siitä, että jos jotain tehdään, se tehdään kunnolla. Kunnolla tekeminen ei aina tarkoita haastavinta versiota liikkeistä, vaan yleisesti asennetta. Itsensä ylittämisestä tulee aina voittaja fiilis!

Mielestäni treenin pitää olla myös hauskaa ja ehkä tärkein osa koko jumppaamista on siellä syntyvä fiilis! Kylmät väreet ja basson jytinä ovat jotain ihan parasta, ja itse haluankin aina satsata tunteihin niin, että ne eivät olisi vain tavallisia treenikokemuksia, vaan jotain enemmän. Tunnin aikana täytyy olla sitä fitness magicia ja endorfiiniryöppyjä. Jotain, minkä takia sinne haluaa tulla ensi viikolla uudestaan. 🙂

Haluaisin olla myös helposti lähestyttävä ja niin sanotusti samalla tasolla muiden osallistujien kanssa. Toivon, että osallistujat kokee tunnin niin, että me tehdään se yhdessä ryhmänä, muita tsempaten, eikä kukaan ole parempi tai huonompi kuin toinen. Teknillisesti haluan ja pyrin olemaan mahdollisimman hyvä esimerkki, sen vuoksi treenaan myös itse, jotta kuntoni olisi niin hyvä, että pystyn suorittaa tunnit aina 110%, vaikka olisinkin ohjannnut jo useammankin tunnin päivän aikana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sitten on aina niitä päiviä, kun kaikki ei mene kuten strömsössä. Jos takana on p*ska päivä, en koe että ohjaajan täytyisi esittää jotain ilopilleriä feikisti. Silloin tunti vedetään sen mukaisen olotilan mukaan ja keskitytään vaikka enemmän tekniikkaan kuin fiilikseen. Onneksi näitä päiviä on hyvin harvoin!

Tällaisia ajatuksia tähän iltaan. Koen, että ohjaajan roolissa pystyy kehittymään jatkuvasti. Vaikka olen tehnyt tätä työtä jo monia vuosia, koen silti melkoisia ahaa-elämyksiä melko usein. Se pitää myös motivaation korkealla!

Minkälaisista ohjaajista ja tunneista te pidätte?

Kuvat: Riikka

Vaatteet & kengät – Intersport Vaasa (saatu)

Trikoot- Reebok

Alustoppi – Superdry

Verkkopaita – Reebok

Kengät – Nike


18 VARTALOIHANNETTA

Tuli taas mietittyä aihetta kun törmäsin iltalehden sivulla tähän artikkeliin. Kauneusihanteet ovat muuttuneet aikojen myötä ja myös eri maiden ja kulttuurien välillä löytyy melko suuriakin eroja. Toisissa maissa ihaillaan todella pientä, siroa vartaloa, kun taas toisissa kurvit ja pehmeys aiheuttavat ihailua. Lihaksikkuus ei kuitenkaan vielä toistaiseksi näkynyt kuvissa (harmi :D). Tässä siis 18 eri maan, samasta kropasta photoshopattu kauneusihanne. Harmi, että listalta ei löydy suomea, tai edes ruotsia.

PicMonkey Collage

kuvat täältä

Löytyykö listalta joku ehdoton suosikki?

Täytyy sanoa, että omaa ihannetta en suoranaisesti löydä näistä kuvista, sillä kaipaisin hieman ennemmän sporttisuutta ja lihaksiakin. Italian mimmi taitaa kuitenkin olla lähimpänä sitä, minkä puolesta itse liputan. Makuasiat ovat aina jollain tavoin aika herkkä aihe, sillä toiset ihmiset kauhistuvat mielipiteistä, jotka eriävät omistaan. Luin juuri myös ”hauskan” väittelyn eräällä keskustelupalstalla, jossa ruodittiin mun vartaloa ja sitä onko se hyvä vai ei. Eihän tuollaisista aiheista tule koskaan loppua, sillä kaikilla on ne omat makumieltymykset ja tyyli josta pitää. Mun mielestä on tärkeintä, että viihtyy omassa kehossaan ja on terve. 🙂

Kysymys: Miltä luulette suomalaisen keskimääräisen ihannevartalon näyttävän?


TREENIFIILIS

Se tunne kun et tiedä onko vatsa kipee vai vatsalihakset vaan niin krampissa! Suunnittelin tänään uuden core-ohjelman ja näin ensimmäisen ohjauskerran jälkeen osu ja uppos, ainakin omaan keskivartalooni. Otin mukaan muutamia uusia liikeitä ja juttuja ja niitä lähdetäänkin kehittämään tästä eteenpäin. Oon tehnyt myös uuden spinning-ohjelman ja uudet jutut kuormittaa aina alussa ihan eri tavalla. Nyt on ihanasti yliajettu olo. 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään on ollut muutenkin oikeen superpäivä, sillä jumppien (attack, spinning, core) lisäksi kävin tekemässä aamupäivällä jalkatreenin salilla. Meinasin kirjoittaa aluksi, että aamulla, mutta mun aamu taitaa olla muille jo päivä. 😀 Kevensin jalkatreeniä kesäloman aikaisesta killerisetistä, sillä sen jälkeen en olisi kyllä enää pomppinut bodyattackissa saati polkenut spinningissä! Alkulämmittelyn jälkeen tein sarjat takakyykkyä, maastavetoja, yhden jalan prässi + jalkaprässi supersarjan sekä viimeistelin pakarapoltteen lantionnostoilla ja reiden loitonnuksilla, supersarjana sekin. Muuten tämä päivä on mennyt taas musiikin metsästykseen, sekä uuden ohjelman suunnitteluun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täytyy kyllä mainita jälleen kerran, että olen onnellisimillaan juuri tällaisina hetkinä, kun arki rullaa ja saan urheilla paljon! Huomaan niin suuren eron olotilassa, että aina se jaksaa ihmetyttää. Huomenna homma jatkuu samalla menolla, joten nyt unta palloon ja palautumaan. 🙂

Kuvat: Riikka