KIREYS ON KATOAVAISTA

Kun haetaan ulkoisia muutoksia kroppaan, voi tavoitteet nousta helposti turhan korkealle. Mielessä siintää unelmien body ja sen voimin jaksaakin painaa duunia ja pysyä ruodussa. Yleensä dieetit tai erilaiset lyhyemmät vaiheet onkin helppo suorittaa sen voimalla, että tietää sen loppuvan joskus. Haastavinta onkin sitten se ylläpito, eli kuuluisa tasapaino.

Mitä tasapaino ylipäätään tarkoittaa? Tarkoittaako se sitä, että pysyy saavutetussa kunnossa ikuisesti, vai olisiko tasapainoilu kuitenkin sitä, että välillä menee vähän heikommin ja sitten taas noustaan ja saadaan rytmi kuntoon? Itse kannatan jälkimmäistä, sillä sitähän se tasapainoilu on – väillä horjutaan ja välillä menee tasaisemmin. Tässä kannattaa kuitenkin muistaa se, että vaikka satunnaiset alamäet ovat ihan ok, täytyy syöksy osata myös pysäyttää ajoissa. Muuten ollaan nopeasti lähtöpisteessä ja sitten vasta onkin vaikeaa saada homma haltuun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ääripää tyypeille tämä voi olla hyvin haastavaa, sillä usein on vain kaksi vaihdetta: täysillä tai ei ollenkaan. Hyvä puoli on se, että itsekurin avulla voi saavuttaa vaikka mitä, mutta sitten jos homma repsahtaa, on suuri mahdollisuus, että homma karkaa ihan käsistä. Vaikka aloitin tekstin kirjoittamalla ulkoisista muutoksista, pätee tämä melkein kaikkiin tavoitteisiin ja niiden saavuttamiseen.

Mitä tavoitteisiin tulee, mielestäni kannattaa aina asettaa sellainen tavoite, joka on mahdollista säilyttää myös urakan jälkeen. Jos elämässä on tärkeää saada nauttia ruuasta ja herkuista, ei ehkä kannata asettaa tavoitteeksi kovin pientä rasvaprosenttia. Melkein mitä tahansa voi saavuttaa, mutta jotta saavutettu tila säilyy, täytyy olla valmis elämään sen mukaan, jonka vuoksi kannattaa ajatella mikä on tärkeää ja miten haluaa elää tulevaisuudessa. Jotta ei tulisi epäonnistunut olo, kannattaa jo ennen projektia miettiä tasannevaihetta. 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pysyn suhteellisen hyvässä kunnossa vuoden ympäriinsä, kiitos suurien treenimäärien. On kuitenkin hauska huomata, kuinka nopeasti kunto voi lähteä löystymään ihan lyhyessäkin ajassa. Kesälomalla kaksi ekaa viikkoa oli ihan normaali olo, mutta sen jälkeen alkaa huomata kuinka lihaserottuvuus heikkenee ja vatsapalat katoaa näkyvistä. En tarkoita, että aina pitäisi olla supertikissä, mutta eihän se tietysti kivaltakaan tunnu, kun menee takapakkia. 😀

En ole kuitenkaan jaksanut stressata asiasta, sillä tiedän, että kun palaan rutiiniin, neljässä viikossa olen aikalailla lomaa edeltävässä pisteessä jälleen. Fyysinen kunto taas on tullut hyvinkin nopeasti takaisin. Ensimmäinen viikko oli jokseenkin hapokas, mutta tällä viikolla on taas ollut tuttu meininki, eli jaksaa painaa vaikka kuinka paljon, eikä tunnu missään! 😉

Kuvat: Riikka

Niken Toppi – Intersport Vaasa (saatu)

 


4 Responses to “KIREYS ON KATOAVAISTA”

  1. Myy sanoo:

    Todellakin! Mulla on joskus oikeen kunnon migreeniputkia ja silloin treenaaminen jää väkisin katkolle. Ennen uhmasin migreeniä ja treenasin, vaikkei päässä vielä tuntunutkaan hyvältä. Ihan vaan siksi, että pelko sixpackin katoamisesta pelotti ja tuli tunne, että oon ”laiska”. Seurauksena putken jatkuminen. 🙁 Kantapään kautta olen oppinu, että jos ei tunnu hyvältä, pidän sen verran taukoa, että treeni tuntuu taas hyvältä. Silläkin aikaa voi liikkua muulla tavalla, käydä rennoilla lenkeillä ja venytellä yms. Kirpaseehan se edelleen ja useampi lyhytkin tauko ainakin omasta mielestä on näkyvinään jossain, mutta loppujen lopuksi lyhyemmällä tauolla pääsee, kun malttaa kuunnella kroppaansa.

    • ainorouhiainen sanoo:

      Näinhän se menee, kun malttaa ottaa iisimmin hetken, pääsee usein nopeemmin takasin urheilun pariin! =)

  2. Jaana sanoo:

    Oon tosi samoilla linjoilla tuosta, että rasvaprosentti kannattaa pitää just sillä tasolla mikä on itselle lähellä luontaista ja, että tarvittavat elämäntavat on mahdollista pitää rennolla otteella.

    Utti ”Hulkki” Hietala kertoi juuri tuosta ilmiöstä Poselandian videolla. Eli jokaisella on ikäänkuin sellainen ”body fat setpoint”, joka on summa geeneistä, tavoista, historiasta jne ja keho pyrkii palautumaan aina siihen. Tämä on hyvin yksilöllinen tämä setpoint. Mitä kauempana tästä setpointistä yrität rasvaprosenttiasi pitää, sen kovempi rasitus se on elimistöllesi, hormoonitoiminnalle, aineenvaihdunnalle jne. Kovin kaukana sitä ei siis kannata yrittää pitää ja mm. kisailijoiden kannattaa nostaa se rasvaprosentti kisan jälkeen lähelle sitä omaa luontaista pistettä. Toisilla se on luontaisesti matalammalla kuin toisilla.

    Sinun setpoint on varmaan sitten hieman korkeammalla kuin missä tyypillisesti sitä pyrit pitämään (ja näihän se usein on, ettei naisilla rasvan kannattaisi / yleensä kuulisi olla niin matalalla, että vatsapalat loistaa ja keho on hyvin rasvaton) kun normaali määrä liikuntaa (se n. kerta päivässä) alkaa kuitenkin nostamaan rasvaprosenttiasi suht nopeasti kun kuitenkin syöt tosi terveellisesti ja tarkasti. Itselläni taitaa olla vähän sama homma, vaikka omat rasvat onkin siellä 18-20 huudeilla, luontainen on lähempänä 20 ehkä jopa vähän yli. Se näkyy just siinä että kesät ja muut poikkeustilanteet keikauttavat sitä helposti.

    • ainorouhiainen sanoo:

      Moi! Mielenkiintoinen ja hyvä kommentti, kiitos. Kiteytit hyvin sen mitä yritin tekstissä sanoa 🙂

      Oma historia on jättänyt sen jäljen että se mun set point on tosiaan korkeempi kuin se missä pysyn kireimmilläni. Juuri tämän vuoksi ei kannata lähteä jojoilun/pikadieettien tielle, sillä sen jälkeen on vaan vaikeampaa päästä pysyvästi hyvään kuntoon. Kroppa toki palautuu aika hyvin ajan kuluessä mutta kaikesta jää kyllä jokin jälki!

Kommentoi