Vallitseva fitnesslajien buumi pistää väkisinkin miettimään, mikä ihme siinä lajissa/elämäntavassa niin kiehtoo? Tähän ei varmasti ole yhtä ainoaa vastausta, sillä ihmisestä riippuen eroja löytyy – totta kai! Uskon kuitenkin, että yksi suuri syy on mikäs muukaan kuin ulkonäkö. Kun tavallinen tallaaja selailee instagramia ja vastaan tulee upeita bikinivartaloita, herää varmasti ajatus siitä, että ehkä minäkin. Ehkä kilpailemisen avulla minäkin voisin päästä tuollaiseen kuntoon. Harmillista, että sosiaalisessa mediassa jaetaan, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, vain niitä kireitä kuntokuvia, edistymistä dieetillä ja tietysti sitten ne kisalookit täyttää suurimman osan feedistä. Moni meistä tietää, että kyseessä on tosiaan päivän kunto, jota varten tehdään hurja taustatyö ja valmistelut. Kaikki eivät sitä kuitenkaan ymmärrä, joten ehkä tämä buumi johtuu osaltaan myös siitä, että halutaan vain päästä mielettömään kuntoon, ilman ymmärrystä mitä se lopulta vaatii.
Osa kisaajista pysyy melko samassa kondiksessa vuoden ympäri, mutta osa veivaakin tätä massa-dieetti-vaihdetta vuorotellen. Fitneksestä haaveilevien tulisi muistaa myös se, että suurin osa vuodesta ollaan kuitenkin offilla/dieetillä, eikä suinkaan siinä tiukimmassa kunnossa. Just tän takia, tämä laji ei sopisi mulle yhtään, sillä en todellakaan haluaisi jojoilla edes 5-10 kilon verran ja riskeerata sillä hyvin toimivaa aineenvaihduntaani. Teki asiat kuinka hyvin tahansa, olen itse sitä mieltä, että painon sahaaminen ylös ja alas ei ole koskaan hyvä juttu. Jokainen kilpailija (toivottavasti) tietää itsekin, että kyseessä ei ole mikään terveyttä edistävä liikunta/laji, vaan enemmänkin ehkä jopa extreemi elämäntapa.
Yritän muotoilla tän tekstin niin, etten saisi koko fitnesskansan vihoja niskaani, sillä voin ihan täydestä sydämmestäni sanoa, että mulla ei ole mitään kilpailijoita tai kyseistä elämäntyyliä vastaan. Haluan vain herätellä ajatuksia siitä, mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon, ennen kuin syöksyy tähän maailmaan, vain koska FITNESS on pop!
Monien mielestä nykyään on siistä elää Fitness-elämäntapaa, tai miksi sitä nyt kutsutaankaan. Itse en koe, että elämäntyylini olisi mitenkään fitness, vaan elän elämäntyyliä, joka sopii mulle, jollaista oon oikeestaan aina elänyt. Mun elämäntyyliin kuuluu treeni, hyvä ruoka ja pääosassa paljon muutakin kuin näitä kahta. Itse liputan mielummin kestävää kuntoa, sellaista joka pysyy helposti 365 päivää vuodessa, ilman dieettejä tai massakausia. Tykkään olla hyvässä kunnossa ja se on mulle tärkeetä, mutta en olisi kuitenkaan valmis luopumaan lempiruuista, juhlapyhien vietosta, illanistujaisista tai vapaudesta treenata miten haluaa. Oon elänyt kilpaurheilijan elämää ja ehkä se on osasyy tähän ajatustapaan. Oon käynyt läpi sen kun kaikki tehtiin urheilun ehdoilla ja vaikka lopettaminen oli tietysti myös vaikeeta ja tylsää, oli se jonkinlainen vapaus, että nyt saa elää ihan miten itse tahtoo.
Mitäs mieltä te olette? Sana on vapaa 😉
kuvat: Riikka
Hyviä ajatuksia ja hyvää pohdintaa! Olen itsekin pitkälti sillä linjalla, että koko elämän mittainen hyvä kunto on paljon tavoiteltavampaa kuin se muutaman päivän kisakunto. En itsekään pystyisi riskeeraamaan hyvin toimivaa kehoani esim. jatkuvalla diettaamisella, eikä sellainen elämäntyyli sopisi itselleni. Jollekin se voi olla hyvä vaihtoehto, mutta ei mulle ja hyvä näin! 🙂
Samaa mieltä, kun on kerran saanut kropan hyvin toimivaan tilaan, en mielellään sitä enää riskeeraa. Mielummin syön, nautin ja relaan ok-kunnossa, kuin kiristelen kisakunnossa 😀
Välillä tulee itellekin olo että oon ’väärän näkönen’ kun feedi täyttyy kireistä kisakuvista ja langanlaihoista malleista. Mutta sitten taas tulee upea olo kun pystyy asioihin joista vain haaveili puoli vuotta sitten. Kun omista tavoitteista tulee totta ja muistaa kuinka onnekas onkaan kun omaa terveen kropan joka toimii niinku pitääki, sillon tuntuu että on riittävä just sellasena:)
Hiema aiheesta poiketen ois kiva jos tekisit jonkun postauksen jossa ois näitä sun ’epäonnistuneita’ hetkiä. Eli siis niitä normaaleja arkielämän tilanteita jotka ei oo sitä glitteriä pinnalta 😀
Uskon että kaikille tulee noita fiiliksiä aina aika ajoin, toisille enemmän toisille vähemmän. Terveys ja suorituskyky on kuitenkin mullekin ihan ehdoton numero 1 ja yleensähän niiden mukana tulee sitten ne ulkonäölliset jutut myös. 🙂
Pistetään postausvinkki muhimaan 😉
Olipas hyvin kirjoitettu teksti !
Itse puollan enemmän urheilullista ja terveellistä elämäntapaa kuin tiukkoja kisadieettejä.
Olisko sulla joitakin vinkkejä muuten leuanvetoon? Joku postaus leuanvetotekniikasta ja sitä kehittävistä harjoitteista olis kiva! 🙂 Itsellä kun on suht. hyvistä voimatasoista huolimatta vaikeuksia leukojen kanssa..
Moi! Kiitos!
Leuanvetoahan voi treenailla avustettuna laitteessa/kuminauhan avulla, mutta täytyy muistaa myös yrittää aika ajoin vetää ihan ilman apua. Tekniikka pitäis melkeen videoida kun sitä on ehkä vähän vaikee selittää?! 🙂
Oon niin samaa mieltä sun kanssa tosta vapaudesta! En oo itsekään siis mitään fitnesslajia harrastanut, vaan ihan toista lajia, jossa painolla on jonkin verran merkitystä. Olen nyt vasta lopettamassa, vaikka halua lopettaa on ollut jo pidempään. Nautin niin paljon siitä kun saa itse päättää, miten, milloin ja kuinka paljon treenaa, eikä tarvitse stressata punnituksista! 🙂
Totta! Kilpaileminen on kivaa ja myös sen tuoma elämä, mutta on se ihan rentoo myös elää omaa elämää ja tehdä ihan mitä tahtoo. 😀
Teksti oli hyvä ja ajatuksia herättävä, ja ihmisten on todellakin hyvä tajuta, että kisakunto on todellaki vaan hetkellistä, eikä todellakaan tervettä. Mut on tässä fitness-hullutuksessa kääntöpuolensakki. Esimerkiksi itse aloin laihduttamaan, vaikka olin normaalipainon alarajoilla, sekä lisäksi aloitin silloin kuntosalin. Silloin halusin vain olla pieni. Oon kokenu kaiken normaali syömisestä ilman vaakaa, syömättömyyteen ja ahmintaan, joten tällähetkellä voin todeta että fitness todellakin pelasti mut. Nykyään rakastan salilla käyntiä, ja treenaan tavoitteellisesti lihaksen kasvatusta, ja ruokavaliota noudatan grammalleen, cheatty päiviä unohtamatta. Ennen pelkäsin suuria ruoka ja kalorimääriä, nyt ymmärrän, että se on oikein syömistä, kun ne tulee oikeista lähteistä ja ruoka on puhdasta.
Loppuun vielä, mun mielestä on ihailtavaa miten kirjotat tätä blogia, jaat hyviä neuvoja ja vinkkejä terveempään elämään, joista jokainen voi ottaa neuvoa. 🙂
Kiitos kommentista ja kauniista sanoista! 🙂
Uskon että sun kaltaisia on paljon ja se on ihan mielettömän hyvä juttu että on päässyt eroon kituuttamisesta ja löytänyt liikunnan ilon. On varmasti monia jotka on oppinut tän buumin kauttaa oikeaoppista ruokailua ja juuri sitä ettei ruokaa tarvitse pelätä. Tämä ei tule mitenkään syyttelevästi, mutta oletko ajatellut punnita ruuat loppuelämän, tai miten käy jos ei olekaan ohjeita joita noudattaa? Luultavasti oikeaoppisen ruokavalion noudattaminen opettaa uusiin rutiineihin, mutta tällaisia kannattaa aina välillä miettiä, joskus ohjeiden kanssa on helpompi elää kuin ilman! 🙂
todellakin oon miettiny välillä miten on loppuelämän, punnitsenko loppuelämän ja miten sitte omien lasten kanssa, jos punnitsen ruokia niin miten voi selittää miksi niin tekee. miettiny oon kanssa miten joskus oon voinut syödä, ilman että punnitsen kun nyt se on jo niin rutiininomaista..:D
Todella Hyvä teksti! Aina ei tarvii turhaan provosoida ja välillä mua ärsyttää provokatiiviset tekstit näistä aiheista, niitä kun riittää 😀
mutta samoilla linjoilla mennnään siis!
itse olen löytänyt todellisen liikunnan ja terveellisten elämäntapojen tuoman ILON ja sen avulla pysyn omassa ”ihannekunnossani.” Aikoinaan tavoittelin samaa, melko rasvatonta kroppaa siroilla lihaksilla ja hyvällä kestävyydellä mutta tein sen täysin vääristä syistä. Nimenomaan vain tuo ulkonäkö mielessä. Olin sairas. Nyt olen jo hyvällä tiellä parantumisessa, ja keho tuntuu voivan hyvin ja olevan tasapainossa.
Ja kas kummaa samalla huomaankin olevani siinä pisteessä, mitä joskus tavoittelin enkä koskaan saanut koska yritin liian kurinalaista elämää.
Kiitos! Tällä aiheella pystyis tosiaan provosoimaan halutessaan 😀
Mulla on vähän sama tilanne, että kun unohtaa liian tiukan kurin ja ottaa enemmän rennosti, alkaa myös ne halutut muutokset näkymään! Jatketaan samaan malliin 😉
Kyllä se oma hyvinvointi, terveys ja ilo elämässä ovat tärkeimpiä. Itse olen jo yli 40- vuotias ja niin iloinen, kun sain – ehkä tän ”fitness- buumin” kautta kipinän kylläkin – ihan oikeaan elämääni kestävämmät polvet, vahvemmat käsivarret ja tukevamman kropan. Useiden elämäni ajan yritysten jälkeen olen vihdoin hyvillä ruoka yms. ohjeilla päässyt sellaiseen kehoon, kun haluan. On ilo, kun esim. lakanoiden vaihto ei vie kaikkia mehuja 🙂
Mahtavaa kuulla että löysit kipinän tehdä tarvittavia muutoksia hyvinvoinnin vuoksi. Koskaan ei oo kyllä liian myöhäistä 🙂