SE RENTOUS

Täällä ollaan vietelty hyvin relaa sunnuntaipäivää. Heräsin todella aikaisin, jo ennen seitsemää, joten päivä on tuntunut myös aika pitkältä. Paljon on kuitenkin saatu aikaseks ja ihan kiva niin. Mun työpaikalla järjestettiin tänään henkilökunnan brunssi, ennen kuin ovet aukes kaikelle muulle treenikansalle. Ruokaa kyllä jäi sen verran paljon yli, että myös ensimmäiset treenaajat pääsivät maistelemaan herkkuja! Ihan loistava tapa tavata työkamuja rennossa ilmapiirissä, ilman kiirettä. Ruoka oli ihan sairaan hyvää ja sitä tulikin syötyy oikeen huolella. Kuitenkin kotiin tullessa mulla oli taas nälkä, joten ei muuta kuin välipalaa kehiin. Eve kysyikin, että mihin vatsaan sä tota safkaa vedät ja samaa mietin välillä itekin. Ruokaa on taas uponnut sellaisia määriä, ettei edes kehtaa kertoa. :D

Rentous on sana, joka ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen kun tätä blogia lukee. Mä oon silti viime aikoina miettinyt aihetta enemmän ja löytänyt myös omasta mielestäni tietynlaisen rentouden kaikkeen treeniin ja ruokavalioon liittyvään. Olen sellainen tyyppi, että kun innostun jostain, niin innostun sitten ihan sata lasissa ja vielä vähän päälle. Ravinto ja liikunta on tietysti hyvin suuressa määrin kiinnostavia aiheita ja tykkään hirveesti panostaa niihin, joskus ehkä vähän liikaakin. En kuitenkaan koskaan voisi puhua mistään pakkomielteestä, sillä mielestäni pakkomielle on asia, joka raivaa tieltänsä kaiken muun. Ei esimerkiksi voida tehdä yhtään poikkeusta, joka kaataisi oman ruokavalion jne. En koe, että mulla olisi ongelmia tällaisissa jutuissa ja pystyn myös ottaa hyvinkin rennosti tällaisissa tilanteissa tarvittaessa.

kuva: Riikka, tsekatkaa otsasuoni! :D

kuva: Riikka, tsekatkaa ohimosuoni! :D

Huomasin tässä taannoin, että oon taas ”vähän” innostunut kaikesta terveellisyydestä ja aloin miettimään, että ehkä vähempikin riittää. Edelleen otan ne kaikki vitamiinit ja syön vihannekset, mutta maailma ei kaadu jos yhdellä aterialla on pelkkää kurkkua ja tomaattia, koska salaatit on loppu. Tiedättekö, sitä huomaa vaan menevänsä siihen moodiin, kun tietyt asiat on kiinnostavia ja tärkeitä ja sitten on vielä tällainen kaikki tai ei mitään – tyyppi. Hyvänä puolena tietysti se, että kun jotain haluan, menen yleensä vaikka läpi sen kuuluisan harmaan kiven. Ei ole esteitä, ainoastaan hidasteita. :)

Kirjoitin perjantaina sokerista ja herkuttelusta, kuinka niiden syömisestä ei kuitenkaan loppupeleissä tule niin hyvä olo ja nyt tuntuu, että oon viime aikoina löytänyt tähänkin sopivan rennon tyylin. En ole siis syönyt perinteisiä karkkeja tai sipsejä, mutta sen sijaan leiponut ja väsäillyt omia, terveellisempiä herkkuja. Oon toki harrastanut tätä aiemminkin, mutta mä oon kans sellanen että jos päätän olla vaikka herkkulakossa, niin oon sitten kunnolla enkä syö yhtään mitään, en edes sitä raakasuklaata. :D Tällä kertaa en oo päättänyt mitään tiettyä aikaa, saati julistanut sadoille tuhansille ihmisille että oon jossain lakossa, vaan mennyt fiiliksen mukaan ja erittäin hyvin on mennyt tähän saakka. Saatan joskus aiheuttaa omilla sanoilla ja teoilla hirveesti paineita itselleni, mikä on todella typerää.

Päivän herkkuannos, santsasin kyllä vielä kahdesti tän jälkeen! :D

Päivän herkkuannos, santsasin kyllä vielä kahdesti tän jälkeen! :D

Jossain vaiheessa rupesin blokkaamaan vähän liikaa ruoka-aineita pois, koska kaikessa on jotain epäterveellistä. Syöt sitten sitä tai tätä, aina jossain on tutkimus että se aiheuttaa syöpää tai jotain muuta. Gluteeni ja maito olivat hetken täyspannassa, mutta nyt oon kyllä syönyt niitäkin silloin tällöin, eikä ongelmia ole. En väitä, että aiemmat mielipiteeni olisivat vääriä, mutta kohtuus taitaa olla mun kohdalla kuitenkin se paras vaihtoehto myös tässä asiassa. :)

Blogatessa sitä kertoo mielipiteitä ja ajatuksia, jotka saattavat kuitenkin muuttua ajan kanssa. Tavallisessa elämässä se on täysin normaalia, mutta kun kirjoittaa asioita julkisesti, joskus tuntuu, että ne ovat sitten ikuisesti kiveen kirjoitettuja ja muuttuneet ajatukset aiheuttavat hämmenystä. Mutta kun sä silloin sanoit, että oot sitä mieltä niin miks oot nyt tätä mieltä? Mielipiteet voi muuttua ja ajatukset vaihtelee. Saattaa olla että oon kohta sokerilakossa, tai vetelenkin jätskiä joka päivä, mutta näillä mennään tällä hetkellä.

Rentous on oikeesti ihan hyvä juttu, eikä maailma kaadu jos joskus ottaa askeleen vähän eri suuntaan kuin on tottunut. Kokeilkaa vaikka. ;)


13 Responses to “SE RENTOUS”

  1. Emppu sanoo:

    Kiitos tekstistäsi! :) Tunnistan myös itsessäni ”kaikki tai ei mitään”-asennetta. Olen etsiskellyt tasapainoa ja rentoutta syömisiin sekä treeneihin vuosia. Välillä on oltu pitemmälläkin dieetillä ja yhden suklaapalan syöminen tämän jälkeen on tuntunut siltä, että tunnen kuinka rasvat iskevät heti kiinni reisiini. Sitten onkin välillä vedetty sellaiset määrät herkkuja, että heikompia hirvittää. Lisäksi on oltu maidottomalla ja gluteenittomalla. Vaikka koenkin olevani fyysisesti hyvässä kunnossa ja hyvinvoiva, on myönnettevä että liikaa tulee stressattua syömisiään, kun kuitenkin syömisten runko on todellakin täysin kunnossa. Tuntuukin, että mitä enemmän kunnossa ruokavalio on, sitä helpompi on lähteä poistamaan vielä jotain ruokavaliosta, koska se on trendikästä tai media jollain salakavalalla tavalla on saanut uskomaan, että ennen terveellisenä pitämäni raaka-aine onkin pahasta. Sitten näistä ennen ruokavalioon (ja keholle) hyvin sopineista elementeistä aletaankin yllättäen tunte huonoa omaatuntoa ja sanoisin, että myös nosebo-vaikutus nostaa päätään. Kun perehtyy ja lukee oikeasti tutkittua tietoa ravinnosta, huomaa että aina se mediaseksikkäin dieettitrendi ei todellakaan ole se parhain mahdollisin ratkaisu, ja tämän toivoisin monen huomaavan. Esimerkiksi eri öljyjen käytön suhteen on erittäin vaikea löytää sitä oikeaa vastausta siihen, millähän sitä nyt tulisi paistaa kanansa pannulla :D

    Taisin tällä tekstillä nyt ilmeisesti haluta sanoa, että tuo rentous todellakin kannattaa ja sitä saa joskus etsiskellä pitempäänkin. Jotenkin tämä tekstisi vain niin upposi, että oli tarve tulla vuodattamaan ulos näitä ajatuksia :D

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Moikka, kiitos kommentista :)

      Uskon, että meitä joko-tai ihmisiä on aika paljon loppupeleissä ja periaatteessahan siinä on myös hyvät puolensa, mutta myös ne jutut joiden kanssa joutuu vähän opetella. Oon itekin ajatellut joskus että rentous on yhtä kuin laiskuus, mutta onneksi ajatukset muuttuu ja kehittyy.

  2. Maija sanoo:

    Ihania, rentoja ja mukavia ajatuksia. Kuten oon monesti sanonut; mäkin oon joko tai tyyppi. Ja kaiken suhteen. :D
    Oli kyse herkuttelusta (nollatoleranssi-koko kakun ahmiminen), rahan käytöstä (säästellään-ostetaan joka päivä esim. Questbareja) tai liikunnasta (noin 5 krt/vko-kuukauden tauko). Oon tässä vuosien kulussa kuitenkin yrittänyt saada mukaan elämääni sitä sopivaa rentoutta. Mielikin pysyisi paremmin tasapainossa. :)
    Joskus meneekin ihan hyvin ja mieli pysyy virkeänä kun on syönyt terveellisesti arkena ja sitten käynyt vaikka kerran kaks kahvilla ja ottanut pienen leivoksen. Ei tuu huonoa omaatuntoa ja treenitkin kulkee hyvällä vauhdilla. Välillä kuitenkin pelottaa, jos se yksi pulla taas laukaisee hirveän herkuttelukierteen. Mutta on tässä vielä aikaa opetella ;)

    Tällä tekstillä on mukava aloittaa seuraava viikko! =)

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Kiitos Maija :)

      Kuten tiedät, samanlainen oon minäkin. :D Onneksi aina pystyy kehittyyn ja oppiin uutta!

  3. Myy sanoo:

    Täällä myös äärilaitatyyppi, kaikki tai ei mitään -nainen, joka on oppinut (=opetellut, kovalla työllä!) ottamaan rennommin. Ei oo helppoa, mutta helpottaa elämää, kun sen taidon oppii! Tosi hyvä postaus jälleen kerran. :)

  4. iina sanoo:

    Aivan tosi hyvä postaus!! Kiitti tästä Aino! :) susta on saanu ehkä vähän ”konemaisen” kuvan blogin perusteella mutta tästä tuli taas fiilis että säki oot inhimillinen :) tykkään sun blogista tosi paljon, kiitos siis ja jatka samaan malliin ;-) ihanaa viikkoa <3

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Kiitos! :)

      Tiedän, että osa on saanut musta juuri tuollaisen kuvan ja välillä on varmaan ihan hyvä tuoda näitä ajatuksia julki. Ihan tavallinen pulliainen, kaikkine ongelmineen oon minäkin :D

  5. Anna sanoo:

    Hyvä teksti! Olen laktoosittomalla ja gluteenittomalla ruokavaliolla ja täältä saa aina hyviä vinkkejä, vaikka et täysin gluteenittomalla olekaan.
    Lisäsin omaaa magnesiumin käyttöäni reilusti testatakseni toimiiko vinkkisi. Otan iltaisin 1-2 tablettia Magnesia 350. Olen aina kärsinyt ärtyneestä suolesta, turvotuksesta, vuoronperään ummetuksesta ja välillä taas ripulista. Magnesiumin avulla saan aina aamulla suolen toimimaan. Voiko magnesium laiskistaa suolta tms haittavaikutuksia?

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Moi, kiitos! Magnesium tosiaan auttaa suolen toiminnassa ja mun mielestä siitä ei pitäis koitua haittavaikutuksia ellei nyt ihan överiksi vedä sen käyttöä. :)

  6. Emmi sanoo:

    Muutama vuosi taaksepäin en ois voinu mitenkään edes kuvitella millanen vouhotus gluteenin ja etenkin MAIDON ”epäterveellisyyksistä” on nykyään esillä lähes joka tuutissa.

    • Anumaaria sanoo:

      Heh, samat ajatukset. Mitähän seuraavaksi demonisoidaan? Vesi? :D

      • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

        Kyllähän se niin on että kun joku asia saa paljon julkisuutta mediassa siitä tulee uskottavampaa, mutta toisaalta moni on myös kärsinyt tietämättään maidon/gluteenin aiheuttamista probleemista ja ehkä nyt vasta tajunnu mistä ongelmat johtuu. Eli hyvät ja huonot puolet löytyy varmaan aina =)

Kommentoi