Elämäntapojen muuttaminen, painonpudotus ja painonhallinta ovat loppupeleissä korvien välistä kiinni. Tapoja pystyy aina muuttaa, mutta se, tuleeko niistä pysyviä on ratkaiseva asia. Tämän vuoksi laihduttaminen tai tuloksien saaminen voi olla jopa helppo homma, mutta ylläpito ja aika dieetin jälkeen on se missä mitataan todellinen muutos. Aika yleinen ongelma tässä on malttamattomuus, eli se että halutaan kaikki mulle heti nyt. Monesti on vaikeaa ajatella eteenpäin tulevaisuuteen, kun haluttais vaan se tulos mahdollisimman nopeasti. Etenkin jos edessä on suurempi urakka, on vaikea asennoitua tekemään asioita pikkuhiljaa. Lihakset ei kasva hetkessä, eikä rasva pala parissa viikossa pois. Ensimmäinen askel muutoksessa, on hyväksyä, että asiat vievät aikaa ja asennoitua tekemään muutoksia rauhassa ja olemaan itselleen myös armollinen. Negatiivisuus ja itsensä jatkuva piiskaminen on harvoin tie pysyviin tuloksiin.

Mulla on paljon kokemusta näistä asioista, sekä oman historian että asiakkaiden kehityksen seuraamisen vuoksi. Toiset ovat valmiita muuttamaan tapansa heti, toiset haluavat muutosta, mutta eivät kuitenkaan loppujen lopuksi ole valmiita tekemään muutosta edellisiin tapoihin. Ero näiden kahden välillä on juuri psyykkinen puoli. En tarkoita ainoastaan sitä, että tulisi luopua herkuista tai syödä ohjelman mukaan. Mulla on itsellä toimintamalli, mitä käytän itselläni sekä asiakkaisiin joita ohjaan. Yksi tärkeimmistä on päästä eroon negatiivisista ajatuksista, eli miettiä jatkuvasti, mitä ei saa syödä ja mitä pitää tehdä.

Jotta henkilö pääsee alkuun, on hyvä olla tarkkakin ohje, jota noudattaa, mutta pidemmän päälle, kukaan ei voi elää niin, että syö jatkuvasti jonkun ohjeen mukaan. Tämän vuoksi tiukkoja dieettejä noudattaessa, kannattaa aina miettiä mitä tämän jälkeen? Ongelma on se, että kun syö niin sanotusti omia tarpeita vastaan, eli aivan liian vähän energiaa, ruokaa josta ei pidä tai jättää pois ruoka-aineita, jotka tuottaa jatkuvasti haastetta omaan elämäntyyliin, on erittäin pieni mahdollisuus pitää tulokset pysyvinä dieetin jälkeen. Haluan muistuttaa, että monet asiat vaativat aluksi tsemppaamista ja muutokset vievät aikaa, mutta jos joku asia ei pitkänkään ajanjakson jälkeen vaan toimi, tulisi kokeilla jotain muuta. Ei nimittäin ole olemassa yhtä oikeaa tapaa.

Omalla kohdalla ratkaisevin askel pysyvään hyvään oloon on ollut juuri tuon negatiivisuuden kääntäminen toisinpäin. Sen sijaan, että mietin paljonko kaloreita syön, mietin saanko tarpeeksi ravintoaineita, vitamiineja ja terveyttä edistävää ruokaa. Treenaamisessa pääasia ei ole siinä kuinka paljon treenaan, vaan se miten ja mitä treenaan ja millainen olo siitä tulee. Pieniä juttuja, jotka pidemmän päälle johtavat erittäin suuriin, mieltä avartaviin tuloksiin! Tuloksilla en aina tarkoita ulkoisia tuloksia, vaan yleisesti olotilaa. Joskus sitä voi kuvitella, että vasta kun olen sen tai sen näköinen voin olla onnellinen, mutta valitettavasti asia aika harvoin menee niin.

Suurin juttu on kuitenkin pään sisällä. Jatkuva tyytymättömyys ja paremmuuden havittelu ei koskaan lopu, jos ei voi olla tyytyväinen jo nyt. Jos peiliin katsoessa löytää aina virheet ja miettii mitä tulisi parantaa, jotta voisi olla tyytyväinen, johtaa se useimmiten siihen, että tavoitteen saavutettuaan, se ei riitäkään, vaan on löytynyt jotain muuta parannettavaa. Saattaa kuulostaa tosi kliseiseltä, mutta kannattaa kokeilla hakea sitä tyytyväisyyttä jo nyt, ihan vaan miettimällä, mistä asioista on tyytyväinen ja mitkä asiat on omia vahvuuksia? Tämä tyytyväisyys taas usein johtaa siihen, että haluaa kohdella itseään paremmin ja tekee alitajuntaisesti parempa valintoja esimerkiksi elämäntapojen suhteen.

Olen kuullut useasti monien sanovan, ettei voi niin sanotusti höllätä, koska pelkää että homma lähtee käsistä. Itsekin olen joskus ajatellut, että jos en piiskaa itseäni hullun lailla, repsahdan ja alan syödä mitä sattuu. Tämä on oikeesti loppujen lopuksi todella typerä ajatus, joka kertoo paljon siitä ettei luota itseensä. Jos asiaa miettii tarkemmin, jokainen päätös on jollain tavoin tietoinen päätös, eikä kukaan (sairauksia lukuunottamatta) ala mässätä kaksin käsin ihan vaan vahingossa?

Nopsajalkin laulaa en voi olla niin kuin muut, muut ei voi olla niinkuin mä, ja mun mielestä tohon lauseeseen on tiivistetty hyvin fiksu sanoma. Muista voi hakea inspiraatioita, mutta miksi haluta olla kuin joku muu, jos voi olla oma itsensä? Jokaisella on samat mahdollisuudet olla just niin hyvä versio itsestään, kuin vaan tahtoo.

Ihanaa sunnuntaita!