Hellurei ystävät! Täällä on vietetty ihanaa torstaipäivää, aurinko paistaa ja sekös piristää mieltä. Mulla on myös synttärit tänään ja kaikenlaiset toivotukset on tuonut hymyn huulille. Kävelin tänään aamulla ihan väsyneenä jumppasaliin ja kun astuin sisälle, koko jumppakööri alkoi laulamaan ja lava oli koristeltu serpentiinein ja ilmapalloin. 😀 Meikäläinen oli ihan äimänkäkenä, mutta lämmitti kyllä mieltä! Kiitos vaan Marikalle koko jutun järkkäämisestä. 😉

Joku kyseli vinkkejä, miten toimia sitten kun tavoitteet on saavutettu? Olen itsekin pyöritellyt aihetta mielessä, joten tartuinpa ajatukseen ja rustaan omia mielipiteitä aiheesta. Mitä vartalon muokkaamiseen tulee, yleensähän on jopa suhteellisen helppoa noudattaa suunniteltuja ohjeita ja tähdätä tiettyyn tavoitteeseen. Jos tiedossa on, että dieetti kestää vaikka 5 viikkoa, jaksaa sen painaa läpi, tietäen ettei homma kestä loputtomasti. Erilaiset tosi-tv ohjelmatkin kertoo sen, että isotkin muutokset ovat mahdollisia kovalla tahdonvoimalla ja työllä.

Sitten tuleekin se iso MUTTA. Ongelmaksi kääntyykin usein aika dieetin, kuurin tai rupeaman jälkeen, kun palataan takaisin normaaliin. Monesti haasteellisen ajanjakson jälkeen otetaan rennompi vaihde ja sitten onkin tosi hankalaa palata takaisin rutiiniin. Takana voi olla kova rutistus, jonka jälkeen höllääminen kadottaa motivaation hyvin nopeasti. Ihmisen mieli kun usein toimii niin, että mitä pidempään pysyy ruodussa, sen paremmin säilyy myös moti.

Tämän vuoksi, itse kannatan että erilaiset ”dieetit” ja muutokset rakennettaisiin niin, että opetellaan uusi elämäntapa pikkuhiljaa. Myös tavoitteet kannattaa suunnitella niin, ettei asian kanssa ole järjetön kiire, sillä se luo vain paineita ja ahdistusta jos tuloksia ei tulekaan niin nopeaan, kuin oli toivonut. Olen ennenkin kirjoittanut, että tavoitteita kohti kannattaisi edetä hyvillä mielin, eikä ruoskia itseään hulluna eteenpäin.

Fakta on se, että jos aina ajattelee, että vasta sitten kun olen niin ja niin laiha/lihaksikas/voimakas olen onnellinen, ei koskaan tule olemaan tyytyväinen. Tyytyväisyys ja onnellisuus tulee ihan muista asioista ja niitäkin voi opetella. Kun pitää itsestään jo nyt, on myös kivempi kehittää itseään ja silloin saavuttaa varemmin niitä tuloksiakin. En siis todellakaan tarkoita, ettei saisi tavoitella asioita, mutta tapa miten sitä tekee, on tärkeämpi.

”Kehitys loppuu tyytyväisyyteen” on ihan hyvä lausahdus, mutta se ei mielestäni sovi kaikkiin tavoitteisiin. Painonpudotus on tästä aika hyvä esimerkki. Monet ihmiset pelkäävät hyväksyä itsensä ja olla tyytyväisiä, sillä he luulevat että itsekuri katoaa saman tien ja repsahtamisesta tulee pävittäistä. Asia on kuitenkin aika harvoin näin. Yleensä erilaiset repsahdukset tulevat enemmänkin siitä jatkuvasta negatiivisesta ajattelutavasta ja itsensä syyttelystä. Jos et itse usko itseesi, miten kukaan muukaan voisi?

Koen, että suurin ongelma näissä erilaisissa projekteissa on se, että mennään niin kovaa esim. vain sitä yhtä tiettyä tavoitepainoa kohti, ettei ajatella mitä tapahtuu sen jälkeen kun tavoite on saavutettu? Täytyy myös ymmärtää, että jos haalii esimerkiksi hyvin rasvatonta kroppaa, useimmille meistä sen ylläpito vaatii myös paljon työtä. Silloin ei ole mahdollista nauttia herkuista ja juhlia niin usein kun tahtoo. Sen vuoksi kannattaa suunnitella tavoitteeksi sellaista päämäärää, jonka voi myös pitää yllä. Jos elämän ykkösprioriteetti on hauskanpito ja nauttiminen, en ehkä löisi tavoitteeksi fitnesskisalavaa, vaan jotain mikä olisi sopivan haastavaa juuri siihen elämäntyyliin sopien. 🙂

• tavoite ei ole koko elämä, vaan pieni osa sitä
• tavoite ei ole päämäärä, vaan etappi pidemmällä matkalla
• tyytyväisyys ja täydellisyys eivät ole sama asia
• positiivisella ajatustavalla pääsee aina pidemmälle kuin negatiivisella
• nälkäkuurit/pikakuntokuurit ovat hyvin harvoin askel tasapainoiseen elämään

Asioita voi saavuttaa myös positiivisella fiiliksellä. Positiivisuus ja hyväksyntä ei välttämättä tarkoita löysäilyä tai repsahduksia, vaan yksinkertaisesti mukavampaa matkaa kohti tavoitteita. Yleensä tällöin ei jäädä myöskään tyhjän päälle, kun tavoite on saavutettu.