OSAATKO NAUTTIA HETKESTÄ?

Ihminen odottaa aina jotain. Viikonloppua, kesälomaa, matkaa, palkkapäivää, kilpailuja tai vaikka lounastaukoa. Odottaessa voi mennä monta hyvää hetkeä ohi ja myöhemmin harmittaa, kun ei osannut iloita hetkestä silloin. Niin, jälkeenpäin vasta oppii arvostamaan asioita joita oli ja hetkiä, jotka ovat menneet. Yleensä on jotenkin vaikeaa olla tyytyväinen juuri tähän hetkeen ja tilanteeseen. Nyt on ihan hyvä, mutta jos vielä vähän sitä ja tätä niin olen tyytväinen. Ja sitten kun sitä ja tätä on saavutettu, onkin keksitty uusia juttuja, joita tavoitella.

Miettikää jos elämästään nauttii vain viikonloppuisin, kuinka monta prosenttia elämästä nauttii ja kuinka monta prosenttia menee odotteluun? Entä jos ainoat kohokohdat elämässä ovat ne muutamat lomat vuodessa ja siihen asti rämmitään selviytyen stressin ja kiireen uuvuttamana. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että oma arki on sellaista josta nauttii ja jossa on hyvä olla. Muutokset voivat tuntua vaikeilta, mutta elämä on kuitenkin sen verran lyhyt, ettei kannata jäädä työhön jossa ainoastaan ahdistuu tai tehdä ylipäätään asioita, jotka tuntuvat pahalta.

_MG_3846

Tavoitteet ovat aina hyvä asia, mutta mun mielestä on erittäin tärkeää oppia olemaan tyytyväinen jo tähän hetkeen ja tilaan. Aina voi parantaa ja kehittyä, mutta se tulisi tehdä niin sanotusti hyvillä mielin. Osaatte ehkä kuvitella tilanteen, jossa henkilö on lähtenyt tavoittelemaan parempaa kroppaa dietaten tai treenaten. Mielessä on vain se hetki, kun ne tavoitteet on saavutettu ja sitä ennen ei voi olla tyytyväinen. Tällaisissa tapauksissa, kun se tavoite saavutetaan ja homma ikään kuin loppuukin yhtäkkiä, voi tulla hyvin tyhjä olo. Mitäs nyt? Tässäkö se nyt oli? Ensin painetaan hommia hulluna, vain yksi asia mielessä ja sitten kun se loppuu, tuntuu että kaikelta katoaa pohja. Uskon, että monilla voi tulla esimerkiksi kilpailemisen jälkeen samanmoiset fiilikset, sillä kilpailujen jälkeen se kupla puhkeaa ja pitäisikin alkaa elämään taas normaalia, ehkä jopa tylsältä tuntuvaa elämää.

Mitä tavoitteisiin tulee, mielestäni on tärkeää osata nauttia matkasta, jopa enemmän kuin siitä määränpäästä. Täytyy osata iloita niistä pienistä saavutuksista, eikä aina haluta lisää ja enemmän. Tämä on yleensä vain ajatusmalli, joka on itseasiassa aika helppo muuttaa. Jos annat itsellesi luvan olla tyytyväinen, olet tai ainakin tulet tyytyväiseksi helpommin.

_MG_3854

Olen käyttänyt ennenkin ”vanhan valokuvan” esimerkkiä. Yleensä kuvan ottohetkellä, kuvaa katsoessa näkee vain mahdolliset virheet ja ajattelee olevansa, vaikka lihava. Kun katsoo kuvaa myöhemmin, vaikka vuoden kuluttua, miettii että mitä ihmettä oikeen ajattelin. Olisinpa osannut olla tyytyväinen silloin!

Joten, mitä jos kuunneltaisiin tulevia itsejämme ja oltaisiin tyytyväisiä just nyt. Just tähän hetkeen, itseemme ja tilanteeseen. Joskus tekee hyvää pysähtyä ja oikein ottaa hetki aikaa, miettiä mistä asioista on kiitollinen ja miten hyvin asiat todellisuudessa ovatkaan. Kannattaa muistaa että mikään hyvä hetki ei kestä ikuisuutta, ja olisi melkein haaskausta olla nauttimatta asioista silloin. Kannattaa myös muistaa huonoina hetkinä sama asia, mikään huono vaihe ei kestä loputtomasti ja alhaalta on vain yksi suunta ja se on ylös! 🙂

Jos palataan otsikkoon, olisi kiva tietää osaatteko mielestänne nauttia hetkestä?

Kuvat: Anna Snickars

PS. Ohjaan tänään Bodyattack 45′ kl 17:00 Sports Gymillä, tulkaapa kaikki kykenevät fiilistelemään ennen viikonloppua! 🙂


19 Responses to “OSAATKO NAUTTIA HETKESTÄ?”

  1. Salla sanoo:

    Moi!
    Puhutpa jälleen niin asiaa. Mä voin rehellisesti sanoa, etten ole kovin hyvä nauttimaan hetkestä. Asetan itselleni tavoitteita ja kaiken huipuksi ne jää lähes poikkeuksetta saavuttamatta… Se jos mikä on turhauttavaa! Ehdottomasti olisi tarvetta muuttaa omaa ajatusmaailmaa ja opittava iloitsemaan hetkestä tässä ja nyt. Kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksesta!

    P.S. Sairaan magee toi eka kuva, vau!! 🙂

  2. kaisa sanoo:

    Moi!
    Ei liity aiheeseen, mutta oon päättäny että alan syömään hiilareita vähän syklitellen, eli lepo/aerobinen- päivänä vähän vähemmän, käsi-ja selkätreenipäivinä vähän enemmän ja jalka/tuplatreenipäivinä fiksusti tankaten. (Ei siis karkkiövereitä vaan riisiä, puuroa jne mitä normaalistikin syön, mutta annokset ovat isoja.) Kuitenkin nyt pelottaa samalla että syön liikaa hiilaria ja lihoan (tänään oli jalkapäivä ja rikoin ennätyksiä ehkä juuri eilisen ja tämän päivän korkeiden hiilareiden ansiosta, mutta silti). Onko tälläinen syklittely hyvä idea vai lopetanko heti alkuunsakin? Treenaan 5-7krt/vko ja ennen söin päivästä riippuen samaa ruokaa ja n. 175g hiilaria päivässä. Oliko se liian vähän vai sopivasti treenipäivänä?

    • ainorouhiainen sanoo:

      Moro. Keinoja ja tapoja on monia, ja syklittely on ihan hyvä systeemi. Kannattaa ihan vaan kokeilla miten se sopii sulle. En usko että alat lihoamaan yhtäkkiä, ellei energiamäärät mene ihan överiski (jatkuvasti yli kulutuksen). Valitettavasti en osaa sanoa hiilarimäärästä kun ne lasketaan aina henk. koht. painon/iän yms mukaan.

  3. Maija sanoo:

    Mä oon niin huono nauttimaan hetkestä. Aina mieli laukkaa jossain edellä ja unelmoin vaan tulevasta. Voiskohan yks syy olla että moni tekee liikaa töitä ja odottaa vaan lomaa tai kun meillä on niin vähän aurinkoa näkyvissä talvella niin odotetaan kesää jolloin yleensä tulee tehtyä enemmän joka päivä.

    Tosi hyvä esimerkki mulla on sellanen, että vasta sit kun tulee esim flunssa niin oon niin masentunut ja allapäin ja aina mietin, että sit kun oon taas terve, kiitän joka päivä terveydestäni. 😀 …Noh, pari päivää sitä muistaa olla kiitollinen. 😀

    Kiitos tästä tekstistä, sai mut ajattelemaan taas hetkeksi tätä päivää ja unohdan vähäksi aikaa ”sit kun” ajattelut. 😉

    P.s Ihanaa kun panostat sekä tekstin että kuvien laatuun!

    • ainorouhiainen sanoo:

      Oot varmaan ihan oikeessa, että nuo kiireet ja pitkä talvi pistää odottamaan lomia ja kesää. Mä oon ite ajatellut niin että nyt talvella kun ei oo hirveesti muuta tekemistä, voi satsailla treeniin ja kaikkeen sen ympärillä. 🙂

      Useinhan sitä oppii arvostamaan asioita vasta sitten kun ne menettää. Pitäis osata olla kiitollinen, mutta se ei toisaan aina oo ihan itsestäänselvyys 🙂

      Kiitos paljon =)

  4. Salla sanoo:

    Mulle käy tosi usein niin, että fiilistelen ja odotan tosi paljon jotain juttua, jotain ihan arkistakin vaikka treeniä työpäivän jälkeen. Sitten kun se hetki tulee käsille, en osaa nauttia täysillä kun mieli odottaa jo seuraavaa: kylmää suihkua treenin jälkeen, ruokaa, peiton alle kääriytymistä… Olisipa ihana osata elää hetkessä! Ehkä mun pitäisi kokeilla meditointia… 🙂

    • ainorouhiainen sanoo:

      I feel you! Mulla käy usein samoin. Ensin odotan jotain vapaa iltaa ja sitten kun se koittaa, odotan vaan että pääsen nukkumaan. 😀 Haha. Tuo meditointi vois ihan oikeesti toimia. 🙂

  5. randomi sanoo:

    näytät aika väsyneeltä ja vakavalta kaikissa kuvissa. hymyä huuleen hei! 🙂

  6. Manaatti sanoo:

    Osaan nauttia hetkestä ja vaikka tavoitteita on, niin oon tyytyväinen tässä ja nyt enkä erityisemmin haikaile tulevan perään tai sorru ”sitten kun” -ajatteluun. En edes erityisemmin odota viikonloppuja tai lomia, koska mun arki on niin tasapainoista ja mulla on hyvä olla.
    Yksi heikko kohta tosin on 😀 Just tänään pohdin, miksi opiskelu ei ole tuntunut kovin mielekkäältä ja motivaatio ollut sen suhteen hukassa viime aikoina. Tajusin, että niitä opiskelujuttuja tehdessäni en keskity täysillä ja muista olla tyytyväinen edistykseeni, vaan ajatukset karkailee siihen, mitä kyseisen homman jälkeen vielä tehtävä, mikä luonnollisesti aiheuttaa stressiä. Mutta nyt oon onneksi tunnistanut tän ongelman ja voin parantaa tapani 🙂

    Rentouttavaa viikonloppua sinne!

    • ainorouhiainen sanoo:

      Ongelmien tunnistaminen on tosiaan jo puolivoittoa. 🙂 Tsempit opiskeluihin!

  7. mermeri sanoo:

    Tulipas osuvaan saumaan tämä teksti! Just tänään salilla aloitellessa treeniäni päätin, että tänään muistan nauttia tekemisestä. 🙂 Ja onnistuinkin! Mieluistahan treenaaminen yleensä onkin, mutta välillä on kivaa keskittyä tietoisesti fiilistelemään jokaista toistoa ja hengittämään syvemmin, ehkä tekemään koko treeni perusteellisemmin hyvällä fiiliksellä 🙂

    Kivaa viikonloppua sullekin! ♥

  8. u sanoo:

    Kiitti Aino, Taaas hyvä kirjoitus 🙂 Heti vapaapävän aamuna mukavaa luettavaa.

    Itse olen opetellut nauttimaan hetkestä- mm joka ikisestä aamusta. Puurosta, puuron päälle laitetusta lisukkeesta 😀 heh… liioittelenko. Mutta se toimii. Positiivinen ajattelu ja joka hetkestä nauttiminen antaa energiaa kummasti.- Ei se pelkkä kaupparaissu, mutta se hetken ajomatkakin perheen kanssa kauppaan on nauttimisen arvoinen 🙂 !!!

    Kohta lähden nauttimaan aamulenkistä 🙂

    • ainorouhiainen sanoo:

      Kiitos, olet niin ihanan positiivinen aina! 🙂

      • ulla sanoo:

        Oi kiitos. Tuon olen kuullut ennenkin ja usein. Mutta se on vaan niin totta, että jos kaikki ajattelisi asioista aina sen positiisenkin puolen, olisi maailma erilainen. Ihmiset voisivat niin paljon paremmin.

        Joskus kun sattuu jotain pahaa tms löytää siitä huonostakin asiasta positiivista. jos ei heti, niin ehkä vuosien päästä. Kaikelle tapahtuneelle on oikeasti syy. 🙂

  9. inna sanoo:

    Kuten tosi monella muullakin kommentoijalla, mullakin on kyllä toi ongelma, ettei osaa nauttia hetkestä, niin monella elämän osa-alueella… Asun nyt ulkomailla ja koti-ikävää on tullu vähän podettu, mikä on johtanut siihen, että koko ajan odotan jotain Suomeen liittyvää: kaverin reissua tänne, omaa reissua Suomeen ja nyt (jo!?) kesälomaa, jonka vietän Suomessa. Ihan kauheelta tuntuu, kun ton välillä tajuaa. Kuitenkaan en välttämättä tässä tilanteessa allekirjoittais sitäkään, että jos arkeensa ei oo tyytyväinen, pitäisi lähteä muuttamaan tilannetta. Uskon, että tässä tilanteessa lopussa kuitenkin kaikki tää ’tuska’ ja koti-ikävä palkitsee, saanhan lukemattomia kokemuksia, koulutuksen ja kielitaidon täällä!

    Treenaamisessa oon oppinut nauttimaan hetkestä kaiken maailman vammojen ja sairastelukierteiden jälkee. Nykyään juostessa yritän ajatella vain, kuinka onnellinen olen, että PYSTYN juoksemaan, vaikka se ei aina olekaan ruusuilla tanssimista. Salitreenissä sama juttu. Ah, tuloksia toivottavasti tulee vielä lisää, mutta on treeni kuitenkin ennen kaikkea henkireikä <3

    • ainorouhiainen sanoo:

      Se ei olekaan niin helppoa se hetkessä eläminen, mutta opettelemalla oppii. Nykyään kaikilla on niin kova kiire ja on vaikea olla ”läsnä” koska kaikenmaailman viestimet vievät ajatukset muualle. Joskus ihan vaan oleminen ja asioiden tiedostaminen auttaa rauhoittumaan ja opettaa nauttimaan juuri siitä tilanteesta.

      Tarkoitin ehkä enemmän että jos oma arki on jatkuvasti tuskaa, kannattaa asialle tehdä jotain. Eri asia on väliaikaiset tilanteet, jotka vaikka edesauttavat tulevaisuuden juttuja 🙂

Kommentoi