Moikka! Aika moni lähti arvailemaan mun painoa. Alin veikkaus taisi olla 49 kg ja ylin 75 kg. Molemmat kuulostaa melko hurjalta mun korvaan, mutta toisaalta, jos on nähnyt ihmisen vain kuvien kautta, on vähän vaikeampi hahmottaa kokoa. Tällä kertaa en vastannut kaikkiin edellisen tekstin kommenttehin, sillä suurin osa oli juurikin noita arvauksia ja ajattelin paljastaa oikean vastauksen tässä postauksessa.

Kirjoitin, että tulos oli hieman yllättävä. Tulos yllätti itseni sen vuoksi, että paino oli niin pieni. Olen toki syönyt siistimmin alkuvuodesta, mutta määrällisesti ruokaa on mennyt paljon. Ainoastan ne lisätyt sokerit ja muut namit ovat jääneet kokonaan pois, joka on johtanut siihen, että painoin vain 56,4 kg. Tuohan on ihan normaalipaino mun pituiselle, mutta odotin tuloksen olevan jotain 60 kg tienoilla. Lihaksia tosiaan löytyy, alavartalosta enemmän kuin ylävartalosta, mutta ei mulla mitkään kovin suuret muskelit ole. Lihaserottuvuus luo aina illuusion isommista lihaksista, kun rasvaa ei ole kovin paljoa lihaksien päällä. 🙂

Kerroin tosiaan BB-haasteen tienoilla, että olen herkutellut viikonloppuisin protskuletuilla ja täytyy myöntää, että kun niitä on syönyt monta viikoa, alkaa hieman kyllästytttää. Tein siis pienen muutoksen ja valmistinkin pannaria..Pieni muutos, iso vaikutus. Oli nimittäin todella hyvää! 😉

 

Pannariin tuli: pari desiä valkuaista, banaani, fitnessgurun heraisolaattia vaniljan makuisena sekä muutama ruokalusikallinen fibrexiä. Blenderissä sekaisin ja koko seos leivinpaperilla leivitetylle uunipellille. Pilkoin vielä yhden omenan ja pudottelin palat sekaan. Uuniin 170 astetta ja 5-10 min. Mulla oli kaapissa Walden Farmsin pancake syrupia (kaloriton) ja laitoin sitä hieman päälle, kuten kuvasta näkyy.

Mitä uhreiluun tulee, aina enemmän ei todellakaan ole enemmän. Se tuli taas huomattua eilen, sillä meillä on töissä melkoinen sairastelurumba käynnissä ja tunteja on ollut auki reilusti. Mä en pysty tuurailla kovin usein, koska omia tunteja on sen verran paljon, että ne menee yleensä päällekäin muiden kanssa, eikä muutenkaan ole mikään ihan pala kakkua tempasta 3-4 tuntia putkeen tai edes samana päivänä. Eilen meillä oli iltapäivän spinning ja bodypump auki, eikä siihen ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin perua tunnit tai meikäläinen puikkoihin. Pienen arpomisen jälkeen, päätin itse ohjata tunnit, vaikka mulla oli vielä kaksi (bodycombat & rpv) omaakin tuntia heti perään. Edessä oli siis 4 ohjausta putkeen, ilman taukoja. Asiaa ei auttanut, että olin ehtinyt jo tehdä salitreenin paria tuntia ennen. 😀 Joskus aiemmin tällaiset päivät oli ihan normisettiä, mutta nykyään yritän välttää tällaisia rykäisyjä, sillä niistä ei ole (palkan lisäksi) oikeestaan mitään hyötyä. 😀

Tunnit vedettiin kunnialla ja yllättävän nopeesti oli koko homma paketissa. Joku ehdotti ennen jumppia, että tee itse kevyemmin, mutta tuollainen ei vaan käy mun periaatteisiin. Jos vedän, niin vedän kunnolla. Eihän ne asiakkaat tiedä mitä oon tehnyt ennen, tai mitä meinaan tehdä tunnin jälkeen. 🙂

Illalla oli kyllä hieman tyhjä olo, eikä paljon kiinnostanut puhua enää sanaakaan. Tuollainen suoritus vetää kropan niin ylikierroksille, ettei ruoka meinaa maistua jälkeenpäin, jolloin nälkä iskee jäätävänä takapiruna seuraavana päivänä. Tankkailin roimasti vettä ja magnesiumia, mutta silti tänään aamulla oli hieman krapulainen olo. Tämä päivä starttasikin kevyesti Bodyattackilla ja corella, mutta yllättävän kevyesti meni nuo tunnit alkukankeudesta huolimatta. Tuntuu vaan, että vaikka syö miten paljon, ei vatsa täyty lainkaan. 😀

Tulipas sekava teksti, pistetään väsymyksen piikkiin tänään. 😉