Moikka! Uusi viikko on taas päräytetty käyntiin. Täällä suunnassa elämä on ollut aika hektistä edelleen, ei kai tässä ehdi relaamaan kunnolla vasta kun jouluna. Onneksi oon saanut pitää nyt muutaman viikonlopun vähän iisimpänä. Jos tulee putkia, ettei ole lainkaan vapaapäiviä, se alkaa kyllä painaa pidemmän päälle.
Oon joskus kirjoittanut ruokailuni kulmakivistä ja tänään ajattelin jakaa ajatuksia omasta treenifilosofiastani. Tämä ei siis ole mikään vinkkipostaus, enkä ole sitä mieltä että mikään tyyli olisi parempi kuin toinen. Mitä urheiluun tulee, olen aika extreemi henkilö ja haluan tehdä asiat omalla tavallani. Siitä asti kun aloin treenaamaan oikeen kunnon määrillä, olen saanut kuulla ihan muutaman kerran etten kuulemma jaksa kauaa, tai että kohta mun kroppa hajoaa. Noh, tässä sitä ollaan vedetty pian 10-vuotta ilman ongelmia, eli ihan hyvin rullaa edelleen, eikä tunnu missään. 😀
KUVA: Anna Snickars
Iso arskan tavoin, mä oon sitä mieltä, että välillä pitää rikkoa sääntöä ja tehdä ihan päin vastoin kuin ”kuuluisi” ja olisi järkevää. Joku voisi sanoa, että jos on illalla edessä kahden tai kolmen tunnin treenit, ei ehkä kannata mennä aamulla salille treenaamaan, mutta meikäläinen menee silti. Kaikkien ei tarvitse ajatella samoin, mutta joskus liiallinen hyssyttelykin voi olla liikaa. Mä en tiedä mitä mieltä te olette, mutta uskon että suurempi ongelma on se, että treenataan liian vähän/kevyesti kuin liikaa?
Jotta pysytään aiheessa, eli mun omassa treenifilosofissa, niin omalla kohdalla pätee sanonta ”more is more” niin kauan kun laatu ei kärsi. Olen siis sitä mieltä, että mielummin vetää sen yhden treenin kunnolla, kuin kaksi puoliteholla. Mutta jos kunto kestää, miksei voisi vetää vaikka kolme treeniä kunnolla. Palaudun hyvin nopeasti, joten mulle riittää sellainen kolmen viiva viiden tunnin tauko ja pystyn tykittää taas uuden treenin puhtaasti.
Miten tähän on tultu? Kun aloin tekemään määrällisesti enemmän treeniä, oli se tietysti aluksi rankempaa kuin nyt. Muistan, kun vedin ensimmäisen kerran 3 tunnin jumppaputken ja olin ihan rikki sen jälkeen. Kroppa meni ylikierroksilla, enkä saanut nukuttua. Homma tuli toistettua kuitenkin niin monta kertaa, että lopulta se ei enää ollut mitenkään haastavaa. No kuinka järkevää se sitten on? Se riippuu ihan tavoitteesta. Jos tavoitteena on olla huippukunnossa ja tahtoo vetää työkseen paljon jumppia, niin myös sitä täytyy treenata. Kyllähän kestävyysurheilijatkin tekevät monen tunnin pituisia suorituksia harjoitellessaan.
Tiedostan aika hyvin vahvuuteni ja heikkoutuneni. Hauskaa on se, että sama piirre on samalla molempia. Olen hyvin periksiantamaton ja en jätä treenejä välistä kovin helpolla. Tämä voi joskus taas olla myös huono juttu, sillä jos on hyvin hektistä myös muilla elämän osa-alueilla, olisi hyvä osata karsia niistä jutuista, jotka eivät ole pakollisia, mutta mulle on hyvin vaikeeta ”luovuttaa” ja ottaa kevyemmin. Olen myös huono tekemään kevyempiä treenejä, kuten sitä kuuluisaa kehonhuoltoa. Peruskuntotreenejä tulee kuitenkin ohjauksien muodossa, esim. bodyssa, bodypumpissa ja coressa sykkeeni pysyy PK-alueella. En ole varmaan koskaan jättänyt treeniä kesken, se kuuluu kai siihen jääräpäisyyteen, eli jos tehdään, niin sitten tehdään kunnolla alusta loppuun, vaikka pää kainalossa.
Mitä itse treeneihin tulee, tykkään treenata kovaa! Olen hyvin huono kokeilemaan uusia juttuja, sillä pelkään ettei uusi treeni tai vaikka jumppa ole tarpeeksi tehokas ja hukkaan vain aikaani siihen. 😀 Tiedän, että ei voi tietää ennen kuin on kokeillut, mutta silti homma on aina yhtä hankalaa. Mielummin teen treenin itse, sillä silloin voin päättää kuinka tehokas se on. Silloin harvoin, kun ehdin käydä itse jumpissa, luotan yleensä Les Millsiin, koska niillä tunneilla tietää mitä on tulossa. Olen myös se tyyppi, joka menee vain niiden ohjaajien tunneille, joilla on tottunut käymään. Tämä on asia, jossa pitäis vähän uskaltaa repäistä joskus!
Multa kysytään paljon, että miten jaksan aina olla niin energinen ja vetää määrällisesti paljon treenejä. En ole siis syntynyt hyväkuntoisena, vaan olen harjoitellut pitkäjänteisesti monen vuoden ajan. Yksi suuri vaikuttava tekijä on myös se, miten ajattelee. En koskaan ikinä ajattele etten pystyisi johonkin tai jaksaisi tehdä jotain. Joskus voin heittää, että vähän jännittää kuinka jaksan, mutta oikeasti ajattelen että tää on ihan pala kakkua meikäläiselle. 😉
Usko itseensä on niin suuri voimavara, ettei sitä voi ymmärtää. Joskus mun jutut saattaa kuulostaa egoilulta, mutta todellisuudessa hyvä itsetunto voi viedä hyvinkin paljon pidemmälle kuin epäluulo ja oman itsensä aliarvioiminen. Ohjatessakin tapaan sanoa, että harvoin edes tiedetään kuinka isoihin juttuihin oikeesti pystyy. Mun tehtävä on kaivaa se pystyminen esiin jokaisesta treenajasta tunnilla tai sitten siellä yksilöohjauksessa. 🙂
Vaikka saattaa kuulostaa, että eläisin hyvinkin kurinalaisesti, tai ehkä jopa jollain tavalla elänkin. Nautin silti tästä tyylistä ja jokaisesta hetkestä kun sydän hakkaa ja hikipisarat valuu. Ei oo parempaa fiilistä, kuin hyvän treenin jälkeinen olo!
Tunnistaako joku samoja piirteitä itsessään? Millainen on sun treenifilosofia?
More is more here too! Vedän hulluja päiviä ja sanonta ’et jaksa tuolla tahdilla pitkään’ mutta tunnen kehoni ja tiedän rajani. Liikun ’helposti’ myös 3h kerrallaan jumpissa ja oikeasti viihdyn mitä teen. Harjoittelen myös maratonia varten joten kaikki sanoo että koska liikun työkseni paljon, eiku minulle mikään riitä? Mutta haluan haastetta itselleni ja nautin! Olet jotenkin samankaltainen treenari ku mä niin on virkistävää löytää sielunkumppaneita tältä saralta 😉
No todellakin on kiva löytää soulmate. Harvoin kukaan ymmärtää mun meininkiä 😀 hehe. Tsemit maraton-treeneihin!
Joo, oli samanlaiset treenifilosofiat, silloin kun sairastin syömishäiriötä.
Blogissasi häiritsee juuri se, että sä vaikutat ihan syömishäiriöiseltä. Jos ei nyt anoreksialta, niin ortoreksialta tms. Onko sulla siis syömishäiriötaustaa tai ootko miettinyt, että tuollainen kurinalaisuus ei välttämättä ole normaalia tai pitemmän päälle edes terveellistä?
Ihmettelen vaan, että miten pitkään kroppa kestää tuollaista ’rääkkäystä’. Postaukset ei tietenkään kerro koko totuutta, mutta postaustesi perusteella syöt aika vähän (alle oman kulutuksen) ja liikut todella paljon.
Ja tokihan sen rääkin näkee kropasta, olet aika kuivassa kunnossa. Toki sulla on vähän lihasta siellä allakin, mutta noilla liikkumismäärillä olisi outoa jos sitä lihasta ei olisi yhtään.
Tarkoitus ei ole olla inhoittava, olen vain pohtinut näitä asioita koko syksyn blogiasi seuranneena ja mietin oletko itse huomannut näitä piirteitä itsessäsi?
Hei! Mulle tuli fiilis, että olet ehkä lukenut blogia silloin tällöin, etkä säännöisesti, sillä mä en kyllä mitenkään päin pysty saamaan mun ruokailuista vähäisiä tai liian kevyitä. On totta, että on ollut kausia kun olen tietoisesti kiristellyt ruokavaliota tiukemmaksi, mutta normaali ruokavalioni on kyllä todella riittoisa, jos niin voi sanoa. 🙂
Aina ajoittain tulee tällaisia kysymyksiä ja ymmärrän, että elämäntyylini voi näyttää tästä näkökulmasta hieman askeettiselta. En jaksaisi alkaa ”todistelemaan” että on mulla muutakin elämää, sillä en koe että mun tarvisi. Mutta se mitä yritän tässä sanoa, on että olen ihan ihan terve, enkä siis sairasta syömishäiriötä.
Ensiksi haluan sanoa että sulla on kiva blogi ja hyvä energia päällä! Huomio kiinnittyi tuohon lauseeseen:” ei oo parempaa fiilistä kuin treenin jälkeinen olo”. Toivottavasti et kuitenkaan todellisuudessa ihan tuota mieltä ole, onhan maailma täynnä ihmeellisiä asioita ja rakkaiden ihmisten kanssa koettuja hetkiä. Olen itsekin aktiivinen liikkuja ja tunnistan periksiantamattoman luonteen ja hyvän itsetunnon, joita arvostan todella paljon. Toivon vaan että et anna blogissasi nuorille sellaista mielikuvaa että on normaalia liikkua esimerkiksi yli kolme tuntia päivässä kovaa, sillä eihän se käytännössä ole, ainakaan jatkuvasti (huippu urheilijat erikseen). Vaikutat iloiselta ja tyytyväiseltä elämääsi mikä on tärkeintä mutta toivon vain että elämästä löytyy muitakin ilon lähteitä kun liikunta ja että muistat kuunnella omaa kroppaa, se kyllä kiittää siitä! Mukavaa joulun odotusta!
Hellurei! Tuo viimenen lausahdus oli enemmänkin sellainen heitto! Voisin sanoa myös ettei oo parempaa fiilistä kun se että saa nukkua myöhään jne jne..:) Ymmärän sun pointin kuitenkin ja treenaamisesta huolimatta, nautin myös monista muista asioista elämässä. 🙂
Ihanaa joulun odotusta myös sinne!
^olen miettinyt samaa blogiasi jo hetken seuranneena.. Tosin syömishäiriöinen ei sitä myönnä.. Mutta hölmökin tajuaa että ei tuo pidemmän päälle ole tervettä että vetää koko ajan reiluilla miinuksilla.
Olisi kiva tietää mistä päättelet mun vetävän ”koko ajan miinuksilla” ? 🙂
Hienoa kuulla, etten ole ainoa! 😀 välillä ihmiset katsovat minua oudusti, jos kerron vaikka, että minun on pakko lähteä bileistä suht. aikaisin, koska aamulla olisi GRIT-tunti, johon on vähänniinku pakko päästä. Ei olisi oikeasti pakko, mutta tulee hirveä morkkis, jos jättää lempijumpat tai -treenit välistä.
Myös treenimääräni välillä hämmentää ihmisiä, vaikka en vedä kuitenkaan samoja määriä kuin esim. sinä. About 13-15 tuntia tulee treenattua normiviikossa, yleensä puoli tuntia – tunti aamulla ja tunti – kaksi illalla. Jos jostain syystä en pääse treeneihin, on nopeasti todella levoton olo ja pakko tehdä nyt jotain. Siis, tulee fyysisesti huono olo, jos en liiku muutamaan päivään. Kaverit välillä varoittaa, että kannattaa rauhoittaa tahtia, ettei tule ylikunto, mutta kuuntelen kroppaani tarkasti ja tähän asti se on suoriutunut kiitettävästi kaikesta, mitä sille olen heittänyt. Tällä hetkellä valmistauduin kisoihin, niin tulee vedettyä entistä rankkempaa treeniä vapaaottelun puolella, mutta siihenkin kroppa on tottunut nopeasti. Jos ei mene silloin tällöin äärirajoille, niin ei voikaan ylittää itsensä.
Ainoa, johon olen oppinut panostamaan, on just niitä hitaampia juttuja kuten esim. lihashuolto, kehonhuolto ja venyttely, koska kroppa ei kestäisi vaparia ilman näitä. Vetäisin kroppani viikon ajassa sellaiseen jumiin, ettei jaksaisi enää nousta sängystä ylös 😀
Kiitos tekstistä!
Niin se taitaa olla, että erilaisuus jollain lailla ärsyttää aina. Tärkeintä on, että tietää kuitenkin itse ne rajat (jos niitä on 😉 ) ja himmaa sitten kun tarvitsee! Kiitos kommentista 🙂
Hei!
(Asia nyt ei sinänsä postaukseen liity, mutta…)
Olen useimmissa postauksissa nähnyt jalassasi freddy-housut. Ajattelin itse myös hankkia samanlaiset, mutta haluisin ensin tietää vähän sinun kokemuksia housuista? Miten niiden kokojen kanssa ? Ja onko ollu kestävää laatua tms.?
Ihan en viittisi tuhlata niin paljon rahaa ostamalla sikaa säkissä 😀
kiitoksia !
Moi! Jep mulla on niitä kolmin kappalein jopa ja omat pöksyt on kyllä kestäneet ihan hyvin, ilman ongelmia. Vanhimmat mustat olen värännyt kerran, sillä musta väri alkoi haalistua pesujen mukana. 🙂 Mä en tosin käytä housuja ihan hirveen paljon, ehkä kerran pari viikossa!
Veit sanat mun suusta!! Ihan kun olis omia ajatuksiaan lukenut kun tätä postausta selailin :O Eli samoilla linjoilla ollaan täälläkin! Mulla on muuten ihan sama juttu tossa uusien asioiden kokeilussa – pelkään aina ettei treeni ole mulle tarpeeksi rankka ja ennenkaikkea tehokas, koska oma peruskuntoni on aika hyvä ja palaudun nopeasti, joten tarvitsen todella haasteellisia ja rankkoja treenejä kehittyäkseni. Tottakai sitä välillä tulee kokeiltua uusia juttuja, mutta yleensä pysyn niissä liikkeissä ja sellaisissa treeneissä, joiden tiedän olevan tehokkaita. En käy paljon ryhmäliikuntatunneilla, mutta sillä ainoalla millä käyn, menen juuri sen saman ohjaajan tunnille joka kerta, koska tiedän että treeni on tehokas ja toimii hyvin mulle itselleni.
Oli kiva kuulla, että joku on mun kanssa samoilla linjoilla tän asian suhteen! Välillä tunnen itteni jotenkin ”liian vaativaksi”, mutta ei sille mitään voi kun liikunta vaan on parasta ja haluan aina saada siitä kaiken irti:)
Mä en taas kestä näitä ihmisiä, jotka luulee että sulla on joku syömishäiriö. Et todellakaan jaksais sykkiä tollalailla josset söisi oikeasti kunnolla ja hyvin.Mä en oo itte ajatellu susta koskaan niin, varmaankin siksi, että ymmärrän tän sun elämäntyylin vai miten sen ny sanoisi. :D. ja ku nään sua kuitenkin aika usein,ei sun kroppa näyttäis niin upeelta mitä se on,jos menisit koko ajan miinuksilla.Uskon ,että nää henkilöt on juurikin niitä,ketkä ei oo koskaan sua nähnykkään ja tekee johtopäätöksiä vaan postauksista oman mielen mukaan.
Mä oon alkanu lisäämään ite kans treenimääriä, ja huomannu etten oo todellakaan väsyneempi iltaisin vaan oikeesti tosi energinen ja fiilis on katossa, niin on tosi kiva mennä nukkumaan. 🙂 Munki on tosi vaikee vaihtaa treenejä! haluisin jo etukäteen tietää, miten se toimii,haha!Koen myös pahoja morkkiksia,jos treenejä jää välistä..siksi karsin kaikesta muusta, kuin treenaamisesta, ja ei en ole mitenkään sairas. 😀
Ruokaa syön paljon, mutta juurikin niin,että saan kaiken hyödyn irti. Äiti välillä stressaa, että mä en syö tarpeeks, en ymmärrä miksi :D. Naurattaa aina itteeni, kun katon lautasella olevan ruuan määrää ku syön, hyvin uppoo kaikki,ja hyvää on, että niii..minäkö en syö :D.
Hei! Itse en ole samaa mieltä että enempi on aina parempi. Olen ainakin oman kestävyysjuoksu uran aikana nähnyt niin monta vakavaa ylikunto tilaa tai rasitusmurtumaa että en kyllä menisi sanomaan että enemmän treeniä on parempi. Sanoisin ennemminkin että treenimäärissä on optimi jossa se pysyy kehittävänä mutta ei kuormittavana. Joko täytyy karsia intensiteetistä tai ajasta mutta jos molemmat on korkealla pidemmän aikaa niin ylirasitus on melkein taattu. Ymmärrän hyvin sun näkökulman ja itsekin ajattelen usein että oon supernainen ja jos kerta energiaa riittää niin miksi ei treenaisi lisää? No, olen nähnyt niin monta varoittavaa esimerkkiä että mielummin otan varmemman päälle sillä riskillä että kehitys on vähän hitaampaa kuin että riskeeraisin pahan ylikunnon tai loukkaantumisen. Jokainen kuitenkin tyylillään ja omaa kehoa kuuntelemalla yleensä löytyy se hyvä määrä:)
http://www.karhusportscience.com