Pinnallisuus mielletään aika helposti negatiiviseksi piirteeksi. Hyi kamalaa, kun oot niin pinnallinen ihminen. Hetkinen..Mitä pinnallisuus lopulta tarkoittaa? Itse ajattelen, että pinnallisuus on hyvin lähellä ulkonäkökeskeistä ajattelutapaa. Itse en usko, että kukaan ihminen olisi pelkästään jotain yhtä asiaa, esim. ujo, tylsä, ylpeä, rohkea tai sitten pinnallinen. Luonne koostuu monista eri osa-alueista ja ihminen on kyllä paljon enemmän kuin vain yksi piirre.
Hyvännäköiset ihmiset mielletään hyvin usein pinnallisiksi, myös ne jotka ovat kiinnostuneita omasta ulkomuodostaan koetaan ulkonäkökeskeisiksi ihmisiksi. Itsekin saan ajoittain kommenttia siitä, että olen hyvin pinnallinen, koska kroppa ja sen muokkaus ovat mulle jokseenkin tärkeitä asioita. Aloin yhtenä päivänä miettimään, että mikä siinä sitten niin ottaa pannuun, jos joku halua olla huoliteltu, on huoliteltu tai panostaa siihen miltä näyttää?
Yleensähän ulkonäön perusteella tehdään se ensimmäinen mielipide uudesta tyypistä. Ulkonäöstä voi päätellä aika paljon, mutta sen perusteella voi myös mennä pahasti metsään. Esimerkiksi joku erittäin kaunis henkilö voi vaikuttaa ylpeältä ja ylimieliseltä, vaikka todellisuudessa kyse on vain ujoudesta. Mä itse pyrin aina ajattelemaan kaikista ihmisistä hyvää. Uskon, että jokainen on oikeesti pohjimmiltaan hyvä tyyppi, vaikka sitten omalla tavallaan. Jos joku kirjoittaa mulle ruman kommentin, ajattelen että se on hänen mielipiteensä ja that’s fine. Jos me nähtäisiin kasvotusten, voisi hänkin ehkä muuttaa ennakkokäsityksensä minusta.
Jos nyt yritetään taas pysyä aiheessa, niin tarkoittaako se, että on kiinnostunut ulkomuodostaan automaattisesti sitä, että on jotenkin tyhmä tai vaikka tunteeton ihminen? eikö voi olla sydämmellinen tyyppi ja silti treenata tavoitteellisesti vaikka bikini fitness – kisoihin? Mä koen, että hyvinvointi koostuu sekä fyysisestä olemuksesta, että myös siitä henkisestä tasapainosta. En taida olla väärässä, jos sanon että kun on tyytyväinen omaan ulkonäköön, silloin voi paremmin myös henkisellä puolella?
Kesällä mulla oli tekoripset, suihkurusketus ja vatsa esillä 😀
Joskus tuntuu, että jengi ei kehtaa kertoa miksi syö jollain tietyllä tavalla tai urheilee. Pinnallisuus on pahasta, joten omat tavoitteet naamioidaan jonkin muun tavoitteen alle. ”Syön nyt tällä DETOX-kuurilla kun haluan puhdistaa mun kehoa”…Bullshit, sä oot detoxilla, koska toivot pudottavasi muutaman kilon nopeesti sen avulla. 😉
Okei, en tarkoita että aina olisi näin. Monet, kuten itsekin syön miten syön, jotta voisin hyvin ja jaksaisin urheilla, mutta en kiellä, ettenkö söisi ja treenaisi myös ulkonäön vuoksi. Todellakin! Mulle on tärkeetä, että olen treenatun näköinen, mutta mitä sitten? Tekeekö se musta jotenkin hirveen huonon ihmisen. Sixpäkin jahtaaminen ei ole kuitenkaan mun elämän ykkösprioriteetti, eikä se estä elämästä tai tekemästä asioita joita tahdon. Oon huomannut, että jos kirjoitan jostain aiheesta, koska se hyväksi terveydelle, se on paljon hyväksytympää lukijoiden keskuudessa, kuin se, jos kirjoitan aiheesta, joka voi auttaa muokkaamaan kehoa (vaikka se olisi myös hyväksi terveydelle).
Tietysti ulkonäkökeskeisyys voi lähteä käsistä, kuten moni muukin asia. Jos ulkonäkö on asia, minkä pohjalta tehdään kaikki valinnat, ollaan jo hieman hakoteilla. Ehkä ymmärsitte kuitenkin pointtini. Mä en ymmärrä, miksi monia ärsyttää niin paljon jos joku haluaa satsata ulkonäköönsä? Eihän se oo sulta pois, jos sun kaverilla on 15 mm tekoripset ja peppuun asti ulottuvat kutrit? 😉
Niin totta. Hyvä kirjoitus. Vitsi ku kaikki muutki tajuais tän homman vielä some day.
Kiitos! Toivotaan, että joskus 🙂
Itse ainakin miellän pinnallisuuden siinä mielessä huonoksi asiaksi ihmisessä, että pinnalliset ihmiset yleensä arvostelevat toisia pelkän ulkonäön perusteella. Itsekin olen jonkun verran pinnallinen ihminen, mutta omasta mielestä se peiliin tuijottaminen ja muiden arvostelu vaan ampuu joskus ihan täysin yli. Salilla jos tuijottaa enemmän takamustaan peilistä kuin urheilee, on jotain vikaa päässä, minun mielestäni.
Onko siinä sitten enää kyse pinnallisuudesta vai enemmänkin ylipäätään huonoista käytöstavoista? Ja jos tosiaan tuijottaa enemmän omia pakaroita kuin urheilee, on homma luultavasti lähtenyt lapasesta. Näitä tapauksia ei (toivottavasti) ole kuitenkaan kovinkaan paljoa, ja sen takia ei tulisi arvottaa jokaista ulkonäöstä kiinnostunutta samaan kastiin. 🙂
Kiitos ajatuksia herättävästä tekstistäsi. Kuin olisi synninpäästöä lukenut. Mä en ole kova laittautumaan, mutta aktiiviurheilun lopetettuani on ollut jokseenkin vaikea myöntää – ennen kaikkea itselleen – käyvänsä salilla ulkonäön eikä lajissa menestymisen vuoksi. Kuntosalilla käynti on mulle mieluisa liikuntamuoto ja oon mielissäni aina, kun pystyn lisäämään painoja, mutta pakko myöntää, ettei voimatasojen kasvu pystypunnerruksissa motivoi niin paljoa kuin pyöristyneet olkapäät. En voi hyvällä tahdollakaan perustella kuntosaliharrastusta terveydellisillä syillä. Kuntoliikuntaa saisi kävelylenkeilläkin. Terveysaspektit tulevat mukavana sivutuotteena. Se onkin IHAN OOKOO! HUH!
Kiitos! Mä veikkaan, että aika moni salilla kävijä haluaa nähdä juuri niitä ulkonäöllisiä tuloksia, eikä siinä pitäis mun mielestä olla mitään pahaa. Joten rohkeesti vaan oot ylee niistä pyöreistä olkapäistä 😉
Hyvä teksti taas! 🙂
Olen miettinyt ihan samaa ja tullut tulokseen, että melkeinpä kaikki ihmiset on jollain tavalla pinnallisia..? Jotkut on enemmän ja jotkut vähemmän. Kukapa ei tykkäisi näyttää hyvältä ja kukapa ei tekisi ainakin jotain valintoja elämässä näyttääkseen paremmalta?
Kukaan ei vaan tahdo myöntää tai tiedosta olevansa pinnallinen 😉
Kiitos! =)
No näin se taitaa mennä, pinnallisia ollaan kaikki, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Ja sitä just tarkoitin, että usein perustellaan niitä valintoja jonkun asian varjossa kun ei kehtaa myöntää, että ulkonäköä tässä haluan parantaa! 😀
Varmaankin monesti ne, joita ärsyttää tuo ”pinnallisuus”, että haluaa näyttää hyvältä tai liikkuu (myös) kauniin ulkonäön vuoksi/saavuttamiseksi, niin heitä ehkä sisimmässään ärsyttää vaan etteivät itse ole valmiita tekemään esim. itselleen mitään.
Hyi kuulostipa pahalta mutta harvoin ihmiset, jotka ovat hyvässä kunnossa ja myös näyttävät siltä, moittivat muita että ”oletpas pinnallinen” 😀
Tuo on kyllä ihan oikeesti varmaan osasyy, sama kun monessa muussakin asiassa, se että toinen onnistuu, saa ärsyttämään. 😀
Oot kyl niin mun idoli! 🙂
Ooo, kiitos 🙂 <3
Itse koen että pinnallinen ihminen on ennemminkin sellainen jolle se ulkonäkö menee kaiken muun edelle. Siihen panostetaan niin paljon että se vaikuttaa ihmissuhteisiin, ja omaa ulkonäköä tuodaan koko ajan esille vahvasti. Muita ihmisiä samalla arvotetaan heidän ulkonäkönsä perusteella, jos joku on pyöreämpi tai saatetaan kommentoida että miksei tuokaan laita tekoripsiä kun ei näytä miltään.
Nämä on taas näitä puollustusblogeja: ”Käyttäydyn kuin idiootti, ketä se pännii?” ” Olen itserakas narsisti, olenko huono ihminen?,” näin hiukan kärjistäen. Jos näyttelet itseäsi joka kulmasta, silmäripsistä ja tukasta miljoona eri kuvaa ja salin peilin kautta otettu eriasennosta kuvia niin mieti nyt ihan oikeasti minkälaisen kuvan se susta tai muista samanlaisista antaa. Ihan oikeesti. Ei kukaan sulle kateellinen ole, kyllä tohon kuntoon muutkin pääsee yhtä lailla. Se vaan antaa susta sellaisen kuvan että sun elämään ei mahdu muuta kuin SINÄ itse. Jos sekaan olisi laitettu pari kuvaa vaikka susta ja lähimmistä kavereistas lähikuppilassa lauantai iltana, eikä niin hehkeenä niin se olisi antanut inhimillisemmän kuvan. Ei pinnallinen ihminen kai huono ole, mutta ei semmosta kovin moni jaksa kattella..Muut pinnalliset kyllä. Avoimet ja mukavat muitakin ajattelet ihmiset, vetävät ihmisiä enemmän puoleensa kuin omaa napaansa tuijottavat linssiludet.
Pinnalliset ihmiset ovat myös muita kärkkäämpiä arvostelemaan toisia ihmisiä. Onkos se sitten kumma jos joitakin semmoset imiset ärsyttää?!
Oon kyllä vähän samoilla linjoilla. Hyvä aihe ja postaus sinänsä, mutta kun itse blogi on vaan täynnä kuvia omasta naamasta ja lihaksista ni menee kyllä vähän pohja alta. Tietty treeni painotteinen blogihan tää on, mut silti..
Pinnallisuuskin voidaan käsittää monella tavalla. Mielestäni termi viittaa lähinnä henkilön pariutumisrituaaleihin ja kumppanin valintaan. Yleensä miehestä käytetään tätä termiä, jos ainoa tavoite on löytää omaan silmään sopivan kaunis käsikarkki. Naisesta termiä käytetään ehkä huolettomammin. Syy tähän on se, että jokaisessa miehessä asuu vielä se pikku poika jonka ala-asteen ja päiväkodissa opittujen käyttäytymismallien mukaan on kiusoteltava tyttöjä. No itse lähinnä pidän hyvänä pinnallisuuden merkkinä sitä, jos nainen valittaa aina kuinka hän haluaa miehen jolla on x määrä ominaisuuksia. Ulkonäköä ei mainita listalla sitten vastaan tulee mies joka täyttää kaikki naisen määrittelemät kriteerit, käydään muutamilla treffeillä ja kaikki menee täydellisesti. Nainen kertoo kuinka ihastunut hän on, mutta ei voi olla miehen kanssa, koska tämä on ulkoisesti epätäydellinen (ylipaino/epätäydelliset hampaat/ jotain vastaavaa) no omalla kohdallani tämä oli ensimmäinen asia tuolta listalta, mutta liikun kuitenkin säännöllisesti ja noin 5-7h viikossa, tulee vaan syötyä liikaa (tiedä mistä johtuu mutta tämän episodin jälkeen muuttanut tottumuksia ja pudottanut jo kohta 10kg) no se, että ei haluta suhteeseen muutoin ”täydellisen” henkilön kanssa johonkin ulkonäkö seikkaan vedoten jonka ihminen voi muuttaa on mielestäni pinnallisen merkitys ja ennen kuin joku määrittelee minut katkeraksi niin voin sanoa, että en ole vaan tapasin mahdollisesti elämäni naisen ja nyt treenaan, jotta voisin olla hänen kanssaan ja täyttää tuon viimeisenkin check boxin. All in all pinnallisuuden määrä riippuu määritelmästä, mutta ulkonäkökateus tulkitaan myös helposti pinnallisuudeksi ja kateellisiahan suomalaiset osaavat olla joten jatkakaa treenaamista ja olkaa niinkuin tunnette parhaaksi oma keho, oma tahto… Näillä mennään, ihan hyvä kirjotus.
Mua ei sinänsä ärsytä, että ihmiset laittautuu ja huolehtii itsestään. Teenhän niin itsekin. Mutta esim ihminen,jolla ei oo kovin isot tulot ja silti on pakko olla ne tekoripset ja -hiukset, kynnet ym niin tulee sellanen fiilis, ettei oo kauheen fiksu ihminen kyseessä. Tai ainakin erilainen arvomaailma mitä itellä. Vuodessa noilla ”laittautumisrahoilla” kävis jonkun Thaimaan reissun..Vielä vähemmän ymmärrän, jos laitetaan luonnottoman näköisesti, jolloin lopputulos on huonompi mitä alkuperäinen. Ja maksetaan siitä! Käsittämätöntä 😀
Ehkä myös siksi tekohärpäkkeet häiritsee, että ihmisiltä häviää persoonalliset ulkoiset ominaisuudet. Ennen jollain oli pitkät ripset ja toisella ihanan paksut hiukset. Nykyisin kaikki on ostettavissa. Plus että onhan tekohärpäkkeillä kyllästetty ihminen vaan omaan silmään vähän feikki, muovinen ja epävarma itsestään. Ei ehkä totta, mutta tällainen mielikuva valitettavasti itselle syntyy.
Olen ihan samaa mieltä 🙂 itsekin tykkään laittautua ja pitää huolta itsestäni, enkä kai hirveästi kaupungilla pyöri ilman edes pientä määrää meikkiä.
Mutta omasta mielestäni nämä kaikki tekojutut menevät kyllä liian pitkälle jo, ei ihmisistä enää nykyään tiedä mikä on aitoa ja mikä ei! Itsellänikin on lyhyet ripset ja valkoinen iho, mutta en silti tahdo tehdä itsestäni jotain mitä en ole – pelkästään ulkonäön takia. Ihan ok on joku tekohiussuortuva tai -ripset tai -kynnet yksinään, mutta kun nykyään ihan kaikki on feikkiä liian monella ihmisellä. Kyllä itsellänikin on näitä kavereita, joita ei tunnista kun he heräävät aamulla ilman maalinaamaria ja kaikkia tekohöskeleitään.
Liika itsensä parantelu lähtee helposti karkaamaan käsistäkin, tekokynnet -> tekoripset -> tekotissit -> tekohuulet -> kuminaama. Itse en plastiikkakirurgiastakaan siis pidä ollenkaan.
Mielestäni kaikkien pitäisi yrittää enemmän hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, etenkin nyt kun nykyaikana on liian helppo tehdä itsestään täysin jotakin muuta. Kyllä teidän äidit ja isätkin katselevat mieluummin sitä kaunista naamaa ja kroppaa mistä tunnistavat teidät vielä omaksi lapsekseen.
Yrittäkää enemmän hyväksyä itsenne sellaisena kuin olette.
Mielestäni me kaikki ollaan enemmän tai vähemmän pinnallisia, eikä siinä mitään pahaa oo.
Aloitusteksti keskittyi enemmän treenattuun kroppaan ja sen tavoittelemiseen, mutta onhan noita monia muitakin juttuja. Esim. Joku arvostelee toisen sali-innostusta ja sitä kuinka timmiltä toinen haluaa näyttää. Mutta sitten sama tyyppi taas hankkii tekoripset ja rakennekynnet. Tälläistä esimerkkiä on paljon! Yhtä lailla se on pinnallista ajattelua, että haluaa kauniit kynnet.
Ja kauniilta näyttäminen ilahduttaa varmasti jokaista. 🙂
Kyllä itse ainakin käyn salilla ja ryhmäliikunnassa ja syön terveellisesti,koska saan siitä hyvän olon fyysisesti ja pidän liikunnasta! En sen takia, että lihakseni näyttäisivät isommilta ja rasvaprosentti pienemmältä.Omaan silmääni hieman pyöreämmät ja kurvikkaamat naiset ovat kauneimpia, ja jos pinnallisesti ajattelisin, söisin enemmän runsaskalorista safkaa, jotta tällaisen ulkonäön saavuttaisin. Eli ei kannata yleistää omaa käsitystä yleispäteväksi säännöksi;);)
Monesti en tajua kaikista pinnallisimpia tyyppejä, sillä tää länsimainen omaan napaan tuijottelu on musta outoa. Jos oma ulkonäkö menee ihmissuhteiden ja terveyden yms. edelle, niin ei oo kaikki muumit laaksossa. Ulkonäön ”parantelun”sijasta kannattaisi monessa tapauksessa keskittyä sen oman sisäisen kauneuden kasvattamiseen:) Omaan ulkonäköönsä elämänsä keskittävät tyypit on ainakin mun kokemuksen mukaan niitä itsekkäimpiä, valitettavasti.
Mua on monesti ärsyttänyt pinnallisuus toisissa ihmisissä, vaikka oikeastaan olen itsekin aika pinnallinen ja haluan näyttää nätiltä 😀 Mutta mun pinnallisuus ärsytys johtuu aika varmasti siitä, että telkkarissa ja mediassa tuodaan kauniit ja ulkonäköön keskittyvät ihmiset esille niin, että ne vaikuttaa siltä kun niiden pää ois tyhjä.. Tarkoitan nyt siis kaikkia Viidakon tähtöset, BB, Martina ja hengenpelastajat yms. ohjelmia. Eihän ne ihmiset varmaankaan oikeasti ole niin yksiulotteisia miltä ne telkkarissa vaikuttaa. Mutta kun ne tuodaan esille niin yksipuolisessa valossa, niin jotenkin alitajuisesti sitten yhdistää että kaikki pinnallisuus on sellaista yksiulotteista, vaikka eihän se totuus tietenkään ole…
Mutta esim. nämä blogit on mun mielestä just loistavia niiden ennakkokäsitysten muuttamisessa, kun näiden kautta saa ihmisestä vähän laajemman kuvan kun pelkkä ulkonäkö 🙂
Kun kerran kysyit niin tässä mun mielipiteeni; en tällä osoittele ketään yksilöä, en sinua, en muita pinnallisuutta puolustavia ihmisiä. Ei minua niinkään yksittäiset ihmiset häiritse, vaan se kokonaiskuva, johon ollaan menossa tai jossa jo olemmekin… eli kauas siitä luonnollisesta ihmisestä, joka joskus oltiin. Eihän pinnallisuus mikään hyve ole. Se vain tahtoo nykypäivän ihmiselle olla ainoa tapa toimia. Minua itseäni suuresti ahdistaa yhteiskuntamme ulkonäkökeskeisyys ja minäminäminä-tyyli. Selfie, belfie, mitä näitä nyt on, ennen otettiin kuitenkin kuvia muista ihmisistä. Nyt saattaa olla Instagram-tilillä 290 samanlaista kuvaa omasta naamasta, huulet muiskautusasennossa tietenkin ja mitä paljastavampi, sen parempi. Halutaan olla tähtiä. Halutaan huomiota. Halutaan, että meistä tykätään, hinnalla millä hyvänsä – jos ei tällä ulkonäöllä, niin äkkiäkös sitä muutetaan. Onhan meillä pidennyksiä joka lähtöön ja täytettäkin, jos lähdetään vielä pidemmälle. Kuinka moni oikeasti terveen itsetunnon omaava haluaa leikellä itseään? Tottakai niin väitetään, mutta epäilen, että totuus on hieman muuta. On lähestulkoon tärkeämpää, että saadaan julkista hyväksyntää ja tykkäyksiä online, kuin että oikeasti eletään omaa henkilökohtaista elämää ja muodostetaan eläviä suhteita. Olen sitä mieltä, että jos pinnallisuus poistettaisiin maailmasta, niin ei siinä mitään menetettäisi. Päin vastoin, ihmiset keskittyisivät oman napansa sijaan muihin ihmisiin ja kaikkeen muuhun hyvään, mitä tällä planeetalla on tarjota.
Onhan se myös tutkittu juttu, että pinnalliset ja materialistiset ihmiset ovat joka tapauksessa kaikkein onnettomampia.
Mun mielestä tässä on ennemminkin sama ongelma kun sanan ”narsisti” käytössä. Ainakin itse oon käsittänyt sanan ”pinnallinen” aina aika äärimmäiseks ja se viittaa lähinnä ihmiseen joka tekee valintansa ensisijaisesti ulkonäköön perustuen. Myös sanaa narsisti on alettu käyttään jo suunnilleen ihmisistä jotka lisää kolme selfietä peräjälkeen, vaikka suuri osa ei ole koskaan ollut läheisessä suhteessa narsistin kanssa ja näin ollen ei tiedä lainkaan mistä puhuu. Vai että ihminen joka on kiinnostunut omasta ulkonäöstään on ”pinnallinen”, no sepä kiva, sitten heitä on 99% väestöstä.
Olen myös miettinyt tätä aihetta. Itse kun tykkää olla huolitellun näköinen kodin ulkopuolella, niin usein kuulee kommenttia että olisin pinnallinen.
En ikinä arvostele muiden ulkonäköä tai luo ennakkoluuloja kenenkään ulkonäön perusteella. Myöskään muiden omaisuus/muut pinnalliset jutut eivät oikeastaan kiinnosta. Joko ihminen on hyvä tyyppi, kenen kanssa tulen toimeen tai sitten ei.
Olenkin tullut siihen tulokseen, että nämä ketkä ovat aina osoittamassa sormella ja haukkuvat muita pinnallisiksi, taitavat itse olla niitä pinnallisimpia tyyppejä kun tuomitsevat muut ulkonäön perusteella 😛
Fyysisiä asioita pidetään pinnallisena, koska ne ovat niin konkreettisia. Ihminen on luonnostaan tasapuolinen yhdistelmä fyysisiä ja henkisiä osasia, joten pelkästään henkisiä ominaisuuksiaan kehittävä ihminen on mielestäni yhtä pinnallinen kuin pelkästään fyysisä ominaisuuksia kehittävä ihminen.
Harva salilla kävijä kuitenkaan kehittää vain ja ainostaan fyysisiä ominaisuuksia, ja esimerkiksi kuntoilu pesee monet itsensä kehittämisen lajit siinä, ettei fyysistä ja henkistä puolta voida todellakaan erottaa toisistaan. Mieli antaa aina periksi ennen ruumista.
Mielestäni pinnallisuuden paras määritelmä on se, ettei ole kiinnostunut asioista. Tähän kategoriaan kuuluu lähes ääretöntä lähestyvä määrä ihmisiä, jotka eivät käy salilla, koska ”se on pinnallista”. Lähes kaikki tuntemani ihmiset, jotka treenaavat todella paljon (itseni mukaan lukien) ovat kiinnostuneita lähes kaikesta.