Heippa! Flunssakausi jyllää tuttuun tapaan tähän aikaan vuodesta. Itse olen säästynyt sairastelulta kokonaan, kuten olen aiemmin kertonut, en juurikaan sairastele koskaan. Johtuu varmasti geeneistä, mutta myös elämäntavoista. 🙂 Kuten tiedätte, en ole lääkäri, joten nämä kaikki ajatukset ovat ihan omia mielipiteitä ja omiin kokemuksiin pohjautuvia ajatuksia, sekä tipsejä.

Tosi moni on kysynyt etenkin sairastelun jälkeisestä liikunnan aloittamisesta. Olen myös saanut toiveita kirjoitella liikunnan aloittamisesta loukkaantumisen jälkeen. Tästä asiasta itselläni on kokemusta, kun 14-vuotiaana oikea kyynerpääni murtui ja jouduin olemaan 6 viikkoa pois telinejumppasalilta. Tämän jälkeen käsi oli heikko, ohut rimpula, eikä motivaatiotakaan meinannut löytyä treenaamiseen, joten mun osalla kävi niin, että lopetin voimistelun ja siirryin valmentamaan. Jos olisin saanut enemmän neuvoja, miten kannattaa treenata loukkaantumisen aikana (en tehnyt yhtään mitään) ja aloittaa sen jälkeen, olisi voinut käydä toisin.

Flunssan aikana elimistö keskittää voimavaransa kehon toimintojen palauttamiseen normaaliin tilaan. Elimistö on samankaltaisessa tilassa kuin rasituksen jälkeen, jolloin se vaatii ravintoa ja lepoa palautuakseen viruksen tai tulehdustaudin jälkeen. Jos olo on vain hieman nuhainen, eikä kurkku ole kipeä tai lihassärkyä tunne, voi tällöin liikkua vielä hyvin kevyesti, mutta usein tällaisessa tilanteessa voi selvitä koko lenssusta yhden tai kahden päivän levolla. Joten kannattaa miettiä, treenaatko väkisin puolikuntoisena ja olet pahimmillaan pois treeneistä seuraavana viikon ajan vai pidätkö yhden lepopäivän, jolloin flunssa voi hoitua sillä ohi? Joskus toki liikunta voi myös auttaa pieneen tukkoisuuteen ja treenin jälkeen lenssuinen olo on muisto vaan.

Monesti kipeänä ajatellaan, että voi hemmotella itseään herkutellen, yleensä niillä sokerisilla ja epäterveellisillä ruuilla. Tämä voi kuitenkin pahimmillaan jopa pidentää sairastelua. Mainitsin aiemmin, että keho tarvitsee ravintoa palautuakseen, joten tällöin ravinnerikas ja puhdas ravinto on paras vaihtoehto! Maitotuotteiden sanotaan aiheuttavan kroonista tulehdustilaa elimistössä, joten jos on usein kipeänä, voi kokeilla vähentää rahkan, maidon, raejuuston jne. syömistä. Sairastaessa voi aina kehitellä terveellisempiä, vitamiinipommeja ja herkutella niillä. 🙂

Mistä sitten tietää, koska on ”tarpeeksi” kipeä? Jos kurkku on kipeä, kuume nousee, yskittää, lihaksia särkee tai olo on muuten väsynyt ja vetelä, kannattaa painaa jarrua. Kurkkukivussa/kipeänä treenaaminen voi johtaa sydänlihastulehdukseen, joka on jo paljon vakavampi ja pidempi juttu. Muita ongelmia, joita kipeänä tai toipilaana treenaaminen voi aiheuttaa:

• sydämen rytmihäiriöt
• erilaiset lihasrevähdykset ja loukkaantumiset
• huono palautuminen treenistä –> ylikuormitus –> ylikunto

Sairastelut kannattaa siis ottaa vakavasti ja levätä silloin kun sen aika on. Viikon tai kahden lepo ei tuhoa kaikkia tuloksia mitä on saavuttanut, eikä lepo laske kuntoa takaisin nollaan. Jos haluaa kaivaa positiivisia asioita, joskus tällaisen lepoilun jälkeen motivaatio liikuntaa kohtaa on ihan huipussaan ja osaa taas arvostaa tervettä, toimivaa kehoa. Jos olet kipeä, lepää hyvällä omalla tunnolla, sillä stressaaminen ei johda mihinkään. Sairasteluvaiheen voi ottaa kevyempänä jaksona, joita tarvitaan myös silloin tällöin.

Milloin voi lähteä takaisin urheilun pariin? Yleinen sääntö on, että kuumeen jälkeen tulisi pitää 2-3 päivää lepoa, jonka jälkeen voi lähteä taas liikkeelle. Yleensähän sitä olisi kiva jatkaa suoraan siitä mihin on jäänyt ja tempasta heti kunnon treeni, mutta kannattaa malttaa mieli ja aloittaa hieman rauhallisemmin. Salilla voi tehdä treenin hieman kevyemmillä painoilla, jumpassa käyttää low-vaihtoehtoja tai juoksulenkin sijaan vetää reipas kävelylenkki. Yleensä muutama kevyempi treeni alkuun riittää, jonka jälkeen voi nostaa tehot takaisin normaaliin. Kipeilyn jälkeen, ensimmäiset treenit voivat tuntua rankoilta, mutta kuntotaso ja voimat palaavat normaaliin hyvin nopeasti!

Loukkaantumiset ovat ikävämpi juttu, sillä ne voivat kestää vaivasta riippuen hyvinkin pitkään. Yleisesti ottaen loukkaantuessa kannattaa miettiä, miten kuntoilua voi jatkaa. Jos esim. jalka on poikki, voi silti treenata ylävartaloa, tai jos olkapää menee sijoiltaan, voi silti treenata jalkoja tai polkea kuntopyörää. Vaihtoehtoja löytyy aina, joten liikkumista ei tarvitse, eikä kannata lopettaa kokonaan. Loukkaantumiset vetävät mielen maahan ja motivaatio voi laskea niin, ettei huvita tehdä enää mitään, koska ei voi tehdä kunnolla. Jos lopettaa kokonaan, on paluu loukkaantumisen jälkeen todella haastavaa. Itselle kävi juurikin näin, tuntui ettei enää pystynyt/uskaltanut tehdä mitään ja koko homma tuntui ihan turhalta.

Loukkaantumiset voi kääntää myös positiiviseksi. Jos jalka on poikki, voi keskittyä ylävartalon vahvistamiseen, jolloin ylävartalon voima menee rutkasti eteenpäin. Kun jalka on parantunut, kannattaa aloittaa voimien takaisin hankinta taas rauhassa. Lihaksilla on myös ”muisti” ja jos on liikkunut ennen loukkaantumista, lihakset palautuvat melko nopeasti ja voimataso on takaisin normaalissa, ennen kuin huomaakaan. Loukkaantumisen aikaiseen treenaamiseen kannattaa aina kysyä neuvoja lääkäriltä/ammattilaiselta, jotta ei vahingossakaan tee mitään, mikä voi vahingoittaa loukkaantunutta aluetta entisestään. 🙂

Uskon, että sairasteluissa ja loukkaantumisissa suurin ongelma on psyykkisellä puolella, tuntuu pahalta kun ei pysty toimia kuten haluaisi, tai noudattaa tuttua treenikaavaa. Stressaaminen tai murehtiminen ei kuitenkaan johda mihinkään, mutta positiivinen ajatustyyli voi toimia myös parantavana voimana. Kääntämällä negatiiviset asiat positiivisiksi, elämästä tulee paljon mielekkäämpää.:)

Tsemppiä flunssalaisille, muistakaa tankata vitamiineja! 😉