Suunnilleen puoli vuotta sitten vaihtui vuosi ja tuhannet suomalaiset tekivät lupauksia uutta parempaa elämää ajatellen. Monilla alkoi laihdutuskuuri, kuntoilukuuri, herkkulakko, tipaton..you name it. Siitä huolimatta, että joka vuosi tehdään samat lupaukset ja 95% lupauksia lunastaneista lopettaa noin kuukauden sisällä motivaatipuutkoseen tai johonkin muuhun yhtä hyvään tekosyyhyn, joka ikinen vuosi on silti sama juttu! Kuntosalit ovat täynnä, ihmiset treenaavat monia tunteja päivässä, vaikka ovat lukeneet sadasta eri paikasta, että kannattaa aloittaa maltilla, jotta motivaatio säilyy. Why oh why?! Tätä aihetta on ehkä hassua pohtia heinäkuussa, mutta näin kaukaa ajateltuna tuo koko vuodenvaihteen hössötys on jotenkin aivan pönttöä. Sama rumba alkaa syyskuussa hieman pienemmässä mittakaavassa kun aletaan karistella kesäkiloja. Ja sitten taas joulun jälkeen..ja ennen kesää..
Tiedättekö miksi se on joillekin niin vaikeeta? Asiat joita ei tykkää tehdä ei voi pysyä elämäntavoissa mukana. Ne voi pysyä sen kuukauden tai vaikka kolme, mutta jos ei pidä liikkumisesta tai ei jaksa valmistaa terveellistä ruokaa, terveelliset elämäntavat eivät säily. Voisin verrata tätä kehonhuoltoon, joka on minulle erittäin haastava juttu, sillä en vain pidä siitä. En jaksa venytellä, enkä käydä joogaamassa. Aina ajoittain pakotan itseni tekemään näitä juttuja, ja teenkin niitä hetken, mutta sitten ne taas jää… Eri asia oli kilpailuaikoina, jolloin liikkuvuus oli pakollinen juttu, jotta pystyi ylipäätään suorittamaan lajin vaatimia juttuja. Silloin motivaatio tuli halusta olla lajissa hyvä.
Mä en pystyisi kuvitella itselleni muunlaista elämäntapaa kuin tämä mitä elän nyt. Rakastan urheilla ja pidän ruuista joita syön. Mun mielestä on kivaa kokkailla ja testailla erilaisia juttuja ja kehitellä uusia reseptejä.
Mitä siis kannattaa tehdä jos elämäntapamuutos tuntuu ylitsepääsemättömän haastavalta? Nää on näitä samoja juttuja ja ohjeita, mutta näissä on oikeasti pointtia. Jos ei ole onnistunut omalla tavalla, kannattaa ehkä kokeilla jotain uutta? Kannattaa tietysti yrittää tehdä muutoksista itselle mieluisia juttuja ja hakea motivaatiota jostain muualta kuin vain ulkonäöstä. Muutoksen voi aloittaa vaikka heti, ei ensi maanantaina tai syyskuussa.
- Kannattaa oikeasti aloittaa maltilla! Yksi treeni viikossa on parempi kuin nolla. Liian korkeat tavoiteet aiheuttaa ahdistusta ja luovuttaminen on melkein väistämätöntä.
- Tee sitä mistä pidät. Jos pidät kävelystä käy kävelyllä. Ehkä jossain vaiheessa kävelyn tilalta haluat aloittaa juoksemisen.
- Älä muuta kaikkia ruokailutottumuksia kerralla. Mun mielestä paras tapa on aloittaa siitä, että säännölistää ruokailut. Kun syö säännölisesti, määrät pysyvät yleensä kohtuudessa. Sen jälkeen voi lähteä tekemään pieniä muutoksia vähän kerralla. Ensin lisää kasviksia, seuraavaksi vähentää sokerin määrää jne..
Eletään kesä niin, ettei taas tarvitse pudotella kiloja syksyn saapuessa! 🙂
Tuo säännöllisesti syöminen on niin se juttu! Pudotin alkuvuodesta raskauskiloja ja vähän muitakin kiloja. Alkuun söinkin tiukasti kasviksia ja lihaa ja rahkaa jne. Nyt kun kilot on pudotettu ja olen palannut itselle ja omaan elämäntilanteeseen sopivampaan kotiruokaan, mutta säilyttänyt ateriarytmin eli syön viisi kertaa päivässä niinkuin lapsetkin ja annoskoko on pienempi kuin ennen niin ei tuntuis olevan mitään ongelmaa ylläpitää painoa!
Olen itse aloittanut juuri tuolla tavalla-! Hyvä että teen jotain oikein. Elämäntaparemonttini alkoi tavoitteiden ja unelmaelämän määrittelemisestä. Tajusin että silloinen elämäni ei ollut mitä halusin. Olin kankea, voimaton ja söin vain ”hyviä” roskaruokia. Makea ei ole ollut minulle ongelma ikinä, sen sijaan rasvaiset ja suolaiset asiat pikemminkin.
5-vuotta sitten löysin salin harrastuksekseni (pohjana teini iän tanssiharrastus). Huomasin että oli pakko ajatella mitenkä syö, jos treenaa vähän kovemmin. Aloin syömään säännöllisesti ja oloni koheni (painoa putosi 3kg). Sitten aloin lisäämään salaattia ja pian söinkin lautasmallin mukaisesti. Nyt olen terveempi -10 kg laihempi- ja kaikkein tärkeintä: jaksan urheilla ja elää unelmaelämääni. 🙂
Just näin. Eniten mua ihmetyttää ne elämäntapamuutosta yrittävät ihmiset, jotka menon tyssättyä valittavat, että ”ei siitä tuu mitään ku mä vihaan liikuntaa”. Lajejahan on vaikka millä mitalla, joten eiköhän jokaiselle takuulla löydy omansa tai useampikin!
Minä puolestani kannatan ehdottomasti juuri niitä treenaamiseen liittyviä juttuja – että ei aseta itselle liian suuria vaatimuksia alusta (silloin vain pettyy) JA että löytää itselleen sopivia lajeja, joista oikeesti tykkää! BodyPump <3 Jooga <3 BodyCombat <3 Zumba <3 Pilates <3 jne. jne. …siis minulle riittäisi intoa, jos jaksamista vain olisi 🙂 Pitkään karnevaalisamba on ollut päälajini, ja muut tukilajeja siihen, mutta nyt olen lopettanut (? pidän tauon?) sen (siitä) ja keskityn enemmän pumppiin. Kehonhuolto on minulle erittäin tärkeä juttu, valitettavasti innokas pumppitreeni tekee niska-hartia-olkapääseudun niin kipeäksi… yritän nyt salilta-lomani aikana kehitellä siihen vastavaikutusta. Aloitin innokkaana huhtikuussa sen lankkuhaasteen, mutta siitä jouduin luopumaan, koska olkapäät kipeytyivät niin armottomasti. Keskivartalon kannalta voin kyllä olla 4-5 min lankkuasennossa, mutta ne olkapäät ja hartiat… ai ai. Jokaisen täytyy siis löytää oman variaationsa, ja sekin vaihtelee iän, elämäntilanteen ja yleisvoinnin myötä.
Olen niin iloinen siitä, että kaverini vei minut salille lähes 5 vuotta sitten, tunsin heti tulevani "kotiin". Ihan oikeassa elämänvaiheessakin, kun lapset ovat jo isoja, minulla on töitä ja oli varaa tulla jäseneeksi. Kaiken huippu oli vähitellen päästä myös ohjaajaksi 😉 se innostaa minua treenaamaan.
Ja nekin ihmiset, jotka eivät vain löydä sitä omaa lajiaan ja ovat ikuisia sohvaperunoita: kattokaa, mitä syötte. Se ei ainakaan vaadi muuta kuin silmän ja käden kontrollointia.
ja tosiaan pienetkin muutokset auttaa! esimerkiksi ”normaali”jugurttien vaihtaminen maustamattomaan jugurttiin ja marjoihin tai jotai tällästä samantyyppistä!
Kuulun niihin jotka rakastavat liikuntaa, syövät suht terveellisesti, mutta rakastavat herkkuja! Näistä en tahdo luopua, mielummin karistan lisäkilot pois 1-2 kertaa vuodessa 2:ssa kuukauden aikana. Tosin herkkuja ei tee mieli uudelleen ihan heti dieetin jälkeen. 🙂
Minä aloitin oman elämäntaparemonttini viime viikon sunnuntaina, kun löysin blogisi. Kuulun niihin äiteihin, jotka lasten myötä unohtivat itsensä (minulla kolme lasta yläasteikäisestä ala-asteikäisiin). Oma taustani on urheilullinen, ja toivonkin, että siitä on jotain hyötyä tässä rempassa, lähinnä asenteellisesti. Kiloja on tiputettavana ”kiitettävä” määrä, mutta eniten kaipaan oikeastaan sitä pään tyhjäämisfiilistä, jonka liikkumisesta aiemmin olen saanut. Se on omalla kohdallani ollut ihan ykköskonsti stressin hallitsemisessa.
Mutta juu, nykyiset aamuni alkavat kaurapuurolla ja vihreällä smoothiella. 🙂 Totuttelen tässä pari kolme viikkoa ensin uuteen ruokavalioon ja säännölliseen syömiseen, sitten alan pikku hiljaa lisätä mukaan liikuntaa. Kiitos inspiroivasta blogistasi!
Itse liikun paljon elämäntilanteen mukaan. Kun hoitaa työn ja perheen, jää silloin tällöin hetki hoitaa myös itseä. Joskus se on kuntosali, joskus zumba, joskus lenkki. Joskus se on suklaalevy sohvalla. Itse oon sitä mieltä, että parempi sekin että liikkuu vuodenvaihteen ja kesän jälkeen, kuin ettei liiku ollenkaan. Kesä on monelle ainoa hetki vuodesta höllätä. Jollekin se höllääminen tarkoittaa myös liikunnan vähentämistä, pitkiä aamuja ja olemista perheen parissa. Ei kytätä niin tarkkaan mitä syödään. Kun tulee syksy ja arki alkaa, on taas fiilistä hikoilla jumpissa ja salilla, ja odottaa että jouluna on taas pieni hetki höllätä 🙂
Moikka! Oisko sulla jotain vinkkiä tohon säännölliseen syömisee? Tuntuu, että unohdan vaan aina syödä ja kamala väsymys päällä koko ajan kun ei syö.
^Ylläolevalle toivottomalle sanoisin ehdottomasti foodpreppauksen! Itselläni on myös ollut vaikeuksia ’muistaa’ syödä säännöllisesti. Elämä on niin paljon helpompaa kun käyttää kerran viikossa tunnin tai kaksi tai kolmekin ruokien suunnitteluun, ostamiseen ja valmistamiseen. Ja sehän on selvää, jos jääkaapissa on hyvää ruokaa odottamassa, on kynnys syödä säännöllisesti ja hyvin aika matalalla! Ja meinaan siis ihan niinkin basic juttuja kuin pilkottuja vihanneksia, raejuustoa, paistettua kanaa, keitettyä kvinoaa, kananmunia. Äkkiäkös niistä kasaa ravitsevan aterian. Suunnittele!
Ja mitä tähän postaukseen tulee, huippu aihe! Ite painottaisin vielä sitä että alottaa tosi pienistä ja helpoista muutoksista ja unohtaa kaikki ’kausivillitykset’. Ihmisen joka tietää ettei elintavat oo kunnossa ja haluaa niitä parantaa on ihan turha odottaa seuraavaan tammikuuhun, pitää ymmärtää että me eletään tässä ja nyt. Jo seuraava suupala vaikuttaa sun tulevaisuuteen jos näin dramaattisesti haluaa heittäytyä 😉 Mutta aloittaa vaikka siitä, että seuraavalla kauppareissulla ostaa vähän enemmän vihanneksia. Sitten niitä tulee kans syötyä. Ja yks hyvä keino on tehdä pieni ’sopimus’ itsensä kanssa, esimerkiksi aamukävelystä; kun raahautuu ulos vaikkei välttämättä huvittaisi, osoittaa sellaista itsekuria ja tahtoa että isompiinkin tavoitteisiin on helpompi päästä.
In a nutshell; aloita pienestä ja iloitse jokaisesta askeleesta 🙂