Ryhmäliikuntaosuus on jäänyt aika pieneksi blogin puolella, mutta ajattelin ottaa nyt hieman takaisin ja jakaa muutaman vinkin, kuinka saada enemmän asiakkaita omille tunneilleen. Olen toiminut ryhmäliikuntaohjaajana jo aika pitkään ja olenkin joskus sanonut, että jos jotain osaan tehdä niin mä osaan ohjata jumppia! Mulla on aika laaja ja uskollinen asiakaskunta ja olen onnistunut saamaan asiakkaat käymään tunneillani joka viikko samaan kellonaikaan. Jumpista on siis tullut myös heille rutiinia. 🙂 Mulla on aika vahva oma tyyli, joka on muokkautunut vuosien aikana. Tärkein tipsi onkin löytää se oma tyyli ja vahvistaa sitä. Asiakkaita on paljon erilaisia, minkä vuoksi on hyvä olla myös erilaisia ohjaajia.
Olen suunnitellut monia salimme aikatauluja ja tiedän mikä toimii ja mikä ei. Mä en usko huonoihin kellonaikoihin tai päiviin. Ihmiset tulevat kyllä jos he haluavat tulla! Nämä vinkit eivät tietenkään ole absoluuttinen totuus, eikä päde kaikkiin asiakkaisiin, mutta oman kokemukseni mukaan näillä on melko suuri vaikutus. Toki on aikoja, jolloin parhaatkin tunnit ovat tyhjillään, näitä on esim. pyhäpäivät ja kuumat hellepäivät. 😀
- Ole itse paikalla! Jos ohjaaja on itse poissa joka toinen viikko, alkaa asiakkaat myös kadota pikkuhiljaa. Monet ihmiset haluavat tietää mitä on tulossa, ja jos on epävarmaa kuka siellä ohjaa vai ohjaako ollenkaan, valitsevat he toisen tunnin.
- Älä kopioi! Vaikka sinulla olisi suosikkiohjaaja, älä yritä olla kuin hän. Toisen kopio ei voi koskaan olla paras. Ihmiset käyvät myös muilla tunneilla ja huomaavat kyllä jos tyyli, ääni, puhetyyli tai tunnin liikkeet on kopioitu toiselta ohjaajalta.
- Anna aikaa! Kukaan ei voi olla hetkessä huippu. Joskus voi mennä vuosia, että jostain tunnista tulee monelle rutiinia ja ohjaajasta tuttu. Monet ohjaajat haluavat vaihtaa tunnin aikaa tai paikkaa heti, jos siitä ei ole tullut suosittu parin kuukauden aikana. Tämä aiheuttaa sen, että tunti on taas uudessa paikassa ja menee aikaa ennen kuin asiakkaat löytävät tunnin.
- Panosta! Jos jossain haluaa olla hyvä, täytyy siihen panostaa. Suunnittele ja opettele tunnit huolellisesti. Yritä keksiä uusia juttuja mitä et ole nähnyt muiden tekevän, kuitenkaan tekemättä hommasta liian monimutkaista. Ohjaa vain sellaista mitä osaat itse 100% varmuudella. Uusien ohjaajien ei myöskään kannata suunnitella liian monimutkaisia koreografioita, sillä ohjaustaidot eivät luultavasti ole vielä niin korkealla, että ihmiset pysyisivät mukana. Vaikka olisi kuinka hieno koreografia, ei siitä ole iloa jos kukaan ei pysy mukana.
- Tuuraa! Monet ihmiset eivät halua kokeilla uutta, jos eivät tiedä mitä saavat. Mitä jos tunti onkin huono? Tämän vuoksi on helpompi suunnata tuttujen vakkariohjaajien tunneille. Uusien ohjaajien kannattaa tuurata paljon, jolloin pystyvät ns. mainostaa itseään. Kannattaa tuurata suosittuja tunteja, jolloin asiakkaita on enemmän ja saat sieltä ehkä muutaman asiakkaan omille tunneillesi.
- Älä ota jokaisesta neuvosta vaarin! Asiakkaat antavat palautetta, mutta kaikkia ei voi miellyttää. Jos muuttaa tuntia ja tyyliä jokaisen toiveen mukaan, tuloksena on vain sekasoppa. Olen esimerkiksi itse saanut joskus palautetta että tuntini ovat liian rankkoja antamistani vaihtoehdoista huolimatta. Olen kertonut että se on tyylini, mutta meillä on monta muuta ohjaajaa, joilla on erilainen tyyli ja neuvonut heitä kokeilemaan muita tunteja. Tiedän, että suurin osa asiakkaistani käy tunneilla juuri siksi että sielä mennään eikä meinata.
- Hyvä tekniikka, hyvä kunto ja intohimo! Monet haluavat että ohjaaja on ns. esikuva ja motivaattori, jolla pitäisi olla hyvä tekninen suorittaminen, suuremmat liikkeet ja teräksinen kunto. Nämä osa-alueet kehittyvät vain harjoittelemalla. Entinen urheilutausta näkyy ja siitä on hyötyä, se ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Oma intohimo näkyy ja sen voi tuntea. Jos olet itse innoissani asiasta, se välittyy myös asiakkaille. Tämä on tosin sellainen juttu mitä ei voi opetella, sitä joko on tai ei.
- Viimeisenä muttei vähäisimpänä – Ole aina ihan h*lvetin hyvä! 😉
Lukijoista löytyy varmasti paljon jumppareita? Mikä saa teidät palaamaan samalle tunnille uudelleen ja uudelleen?
Nyt lähden salille ja vastailen kaikkiin kerääntyneihin kommentteihin illalla! 🙂
Kun ohjaaja on aina iloinen ja kannustava ja kun hän höpöttää muuta kuin mikä on seuraava liike. Joskus mielestäni on hyvä, että kun ohjaaja antaa esimerkkejä miten liikkeen voi tehdä ”helpommin” tai ”vaikeemmin”, ohjaaja tekee sen helpomman tavan ja silloin huomaan itsekkin, ettei se haittaa vaikka tekee sen ei niin raskaan vaihtoehdon eikä siitä tule omatunnon tuskia. Ja yksi tärkemmistä jutuista on se, että ohjaaja on sielä ohjaamassa, eikä tekemässä itselleen treeniä. 🙂
Ps. Mun blogi http://sweetjasmiina.blogspot.fi/
Itse kävin aikoinaan erään miehen spinningissä AINA, koska hänellä oli erittäin hyvät biisivalinnat ja muutenkin osuvaa läpändeerusta tunneilla 🙂 Ja osasi olla mukaansatempaava tyyppi! Ihailen tätä henkilöä ohjaajana 🙂 Sääli vain, että hän ei ole enää k.o paikassa töissä :/
Mulle ohjaaja merkkaa tosi paljon!! Parasta on se kun ohjaaja jaksaa kannustaa koko tunnin. Mä en viihdy hiljasten ohjaajien tunneilla! Kun ohjaaja antaa kaikkensa niin itsekin pystyy parantamaan omaa suoritusta!
Mikä saa minut aina palaamaan sinun tunneillesi?
-Miellyttävä äänesi
-Uskottavuutesi
-Ulkonäkösi
-Itsevarmuutesi
-Ulospäin näkyvä intohimosi työtäsi kohtaan
-Tunneillasi ei himmailla (ei turhia taukoja, vaikka itsestä tuntuisi että henki ei kulje, aina tehdään täysillä)
-En halua enää kokeillakaan muita, kun olen löytänyt parhaimman! 😉
Oi, kiitos! Tulipa hyvä mieli 🙂
Omasta mielestäni ohjaajan tärkein työväline on ääni. Tekninen osaaminen on kaikilla ohjaajilla, joiden tunneilla koskaan olen käynyt, ollut hallussa. Se, että ohjaaja ei kilju, saa minut palaamaan tunnille. Todella monen nuoren naisjumppaohjaajan vakiohihkuntoihin kuuluvat kimeät, korkeat wohoot, jotka saavat karvani pystyyn. Tsempata saa ja pitää, mutta astetta matalammilla taajuuksilla. Spinningissä valojen räpsyttely tai sammuttaminen ovat asioita, jotka estävät paluuni samalle tunnille uudestaan. Tuntuu mitättömiltä asioilta näin ”ääneen sanottuna”, mutta saavat jotenkin siinä adrenaliinipuuskassa ärsyyntymään
Hyvä pointti! Korkealta kiljuminen voi ottaa tosiaan korviin. Itsekin kyllä käytän ääntä aika kovaakin, mutta mulla on kai aika matala ääni, luulisin 😀
Parasta on kun ohjaaja jaksaa aina selittää mitä tehdään seuraavaksi. On kamalaa tulla tunnille pitkän tauon jälkeen jossa ohjaaja sanoo ”kyllähän te tämän osaatte” eikä sitten kerrokaan mitä tehdään ja mihin suuntaan. Iso juttu ainakin minulle jonka vuoksi uskaltaa esim sinun tunneillesi tulla ihan koska vaan 😀
Kiitti, kiva kuulla! Tuo on aika tärkeä juttu, vaikka välillä tuntuisi itsensä toistelulta, sillä kaikki eivät tosiaan käy joka viikko 🙂
Siis, hyvä kysymys. Se, mikä saa mut palaamaan tietyn ohjaajan tunneille, vaihtelee ohjaajan kanssa. Tärkeintä on ehkä se, että ohjaaja on aito/oma itsensä. Teeskentelyllä ei pääse pitkälle, koska asiakkaat huomaa, jos tämä tyyppi lavalla vetää jonkun teatterin.
Minulla on muutama suosikkiohjaaja tai sellainen, jonka tunnilla käyn säännöllisesti tai aina kun pääsen. Eka on salimme hymytyttö, joka on aina hyvällä tuulella ja saa sitä välitettyä asiakkailleen. Välillä hän höpöttää vähän sitä ja tätä, mutta kun hän on aina niin innoissaan, ei haita, vaikka juttunsa ei liittyisikään jumppaan.
Toka on sellainen aika hyvännäköinen miespuolinen tapaus, joka vei minut siitä pinnallisesta syystä tunnilleen, että sitä jaksoin katsoa kyykätessä. 😀 mutta on se kyllä toinen juttu, että palaako asiakkaat. Hän oli myös niin hyvä selittään teknikkoita, että sillä taidolla teki vielä pysyvämpää vaikutusta. Sitten kun toivuin nikaman hiusmurtumasta, hän osasi selittää, miten kannattaa suorittaa liikkeitä oikein ja puhtaasti, ettei selkä rasitu väärin. niin, alunperin kävin kuitenkin testaamassa sen tuntia pinnallisista syistä, mutta jos ollaan rehellisiä, moni nainen on varmaan tehnyt sitä samaa 😀
Ja kolmas juttu, mikä minun kohdallani toimii, olisi meidän kaksi drill sergeantia, jotka osaavat kannustaa ja vaikka huutamalla, koska he tuntevat vakarinsa ja tietävät tasantarkasti, mihin ne pystyvät. Eivätkä he lopeta huutamista, ennen kun toinen on antanut kaikensa. Tämän tyylin kanssa pitää olla varovaisena ja oikeasti tietää, mitä on tekemässä ja mihin asiakas pystyy, mutta jos sen hallitsee, niin on se aika superiö.
Ai niin, lopussa olisi vielä sellainen spesutapaus; koko tyyppi on sellainen ihme nainen, joka on aika …omalaatuinen…, ja alussa vähän ihmettelin, että mitä hittoa se siellä tekee/puhuu/jne. tai pelkästään ”WTF?!” Pariin otteeseen ”jouduin” sen tunnille, koska en tiennyt, että hän piti tuntia. Sitten toisen tai kolmannen tunnin jälkeen toi hullu nainen alko vaan puhua mun kanssa, kysyä jotain yleistä tunnista. siitä syntyi keskustelu. Meistä tuli kavereita. Nyt en voi enää kuvitella meidän saliamme ilman häntä, ja harmittaa, kun en pääse enempiin tunteihinsa. <3
Jyväskylässä Linealla ohjaa (tai ohjasi vielä viime vuoden puolella siellä asuessani) miesohjaaja joka maanantai Zumban ärsyttävimpään aikaan eli klo 8. Väsyttää alkanut viikko, tekisi mieli vaan jäädä sohvalle, syödä vähän viikonlopulta jääneitä herkkuja, mutta ei. Sinne oli AINA pakko päästä ja tunti oli aina varattu 2vkoa etukäteen täyteen niin että salissa ei mahtunut liikkumaan. Miesohjaaja löntysti sisään löysät kollarit jalassa ja joka kerta hän sanoi ”juo ja pidä taukoja niin paljon kuin haluat ja lähde pois kun ei enää huvita, nyt pidetään hauskaa” ja ai hitto miten rakastuin hänen tunneillaan zumbaan ja hymyilin siellä kuuluisassa takarivissä joka kerta, ja ainoastaan koska suorituspaineita ei ollut ja sain näyttää niin hölmöltä kuin halusin – vapauttavaa!! Kertaakaan hän ei sanonut jaksaajaksaa (kuulen päässäni tähän perään aina sanan läski) eikä paranna vielä vähäsen.
Masennuin täysin Lahden Lady Linen Zumbassa (en tiedä oliko varsinainen ohjaaja koska toista kertaa en mene) koska ohjaaja ei sanonut sanaakaan koko aikana muutakuin moi ja kiitos. Omalta korokkeeltaan hän tuijotti meitä ja kun en tiennyt mikä liike tulee ja sekosin askeleissa ja hän pyöräytti silmiään. Tuli aika löllö ja huono olo..
jahei, äkkiä tänne Lahteen ohjaamaan pari tuntia, mä oon niin eturivissä!! :))
Olisi hyvä, jos ohjaajat neuvoisivat henkilökohtaisesti enemmän ilman, että asiakas sitä itse kysyy! Tällä tarkoitan tilannetta jossa asiakas tekee jonkun liikkeen väärin tai esim spinningissä ajoasento on surkea. Monet ohjaajat kyllä kiertävät hieman salissa, mutta olen huomannut todella harvoin ohjaajan neuvovan asiakkasta pyytämättä. Monet eivät kehtaa kysyä tai yksinkertaisesti tajua tekevänsä jotain väärin, joten olisi hyvä jos ohjaaja neuvoisi/korjaisi omaitoimisesti, jos jotain sattuu kiertäessään huomaamaan. Asuin siis ulkomailla jossa salilla näin tehtiin huomattavasti herkemmin, ja siitä oli oikeasti hyötyä omallakin kohdalla, jota olen jäänyt kaipaamaan suomen ohjaajilta.
Muuten tärkeitä ominaisuuksia ovat selkeät ohjeet sekä aitous, koska teennäinen ylipirteys alkaa ärsyttämään pitkän päälle.
Tähän täytyy kommentoida ohjaajana; Usein se, että henkilökohtaisesti neuvoo jotakin, voi olla asiakkaan mielestä ikävää ja todellinen ”turn off” :D. Itse neuvon kyllä, jos tekniikka on tosi pahasti hakoteillä (=vaarallinen), mutta koitan tehdä sen sillai hillityn kohteliaasti. En itse vedä Les Millsejä, mutta niissä käsittääkseni henkilökohtainen neuvominen on ns. kielletty..? Aino tietää varmasti tähän vastauksen. Eli jos yhdellä on selkä pyöreä maassavedossa, niin ohjaaja kehoittaa kaikkia korjaamaan selän asennon. Tämä vain harvoin auttaa just sitä yhtä, jonka asennossa olisi korjattavaa.
Varsinkin itse spinnuohjaajana näkee kaikenlaisia ajoasentoja… Ja silloin voi olla hankala nousta itse pyörän selästä pois ja marssia jonkun luokse… Tässäkin on tosin ohjaajakohtaisia eroja ja alkeistunnilla tämä on ehkä helpompi toteuttaa.
-Katri, Fit you too-blogi-
Kommentoin tähän sen verran että LM tunneilla ohjaaja ei saa poistua ohjaajan paikaltaan paitsi gritissä, eikä näin saa tunnin aikana korjata kenenkään tekemisiä henkilökohtaisesti. Toki ohjaaja voi tunnin jälkeen huomattaa asiasta, mutta jotkut ihmiset eivät välttämättä sitä tykkää.
Jep, näinhän se on, eli lavalla pitäisi pysyä ja antaa henkilökohtaiset neuvot tunnin jälkeen vasta 🙂
Aitous ja iloisuus tekevät myös ohjaajassa vaikutuksen. Ja huumorintaju. Toisaalta tykkään siitä, että opettaja välillä karjuu ja on itsekin kunnolla messissä. Kun ohjaaja on täysillä mukana, on sitä todennäköisemmin myös jumppaaja. Pidän myös hyvin tärkeänä sitä, että liikkeet selitetään kunnolla. Mitkä ovat yleisimmät virheet? Mihin ko. liike tehoaa?
Vaikka onkin hikoiluttavaa, kun ohjaaja lähestyy kesken tunnin, pidän siitä, että hän uskaltaa käydä kädestä pitäen korjaamassa virheellisiä liikkeitä. Ja tietenkin on aina parempi, jos ohjaaja on itse hyvässä tikissä, eli esikuva. Sillä myös esikuviahan se ovat. Kannattaa myös välttää kliseisiä ”jaksaajaksaa”, ”wohoo” jne. huudahduksia 😀 Mielummin jotain muuta.
Kannattaa myös muistaa, että tyhjempi sali ei todennäköisesti ole mitään henkilökohtaista ohjaajaa kohtaan. Itsekin monesti harmittelen, kun en vain jonain viikkona ehdi lempiohjaajani tunnille. Ja täydessä salissa jumppaaminen ei ole niin mukavaakaan.
Hmmmm… Jäin oikein miettimään miten valitsen jumppatuntini (ohjaajan tai jonkun muun perusteella)… Suurin tekijä joka minulla vaikuttaa tunnin valintaan on aikatauluni, menen silloin kun olen tunnin kalenteroinut, olipa tunnin ohjaamassa kuka tahansa salin ohjaajista. Toki, on muutama ohjaaja joiden tunneista erityisesti pidän ja muutama ohjaaja, jotka hieman nostattaa ärsytystasoani, mutta silloin keskityn pelkkään treeniin ja pyrin unohtamaan ärsytyksen aiheen.
Nämä ohjaajat joista pidän erityisesti ovat kumpikin miehiä, vuosien kokemus jumppaohjaamisesta ja se varmuus tekemisessä näkyy. He myös osaavat puristaa kaikki mehut ulos jokaisella tunnilla, tästä erityisesti tykkään, koska tykkään treenata kovaa. He ovat myös positiivisia, kannustavia ja selkeästi omia persooniaan ohjatessaan tunteja. Kummallakin on hyvä huumorintaju. Neuvovat liikkeissä ja kertovat mihin liike vaikuttaa kropassa.
Sitten nämä ohjaajat jotka välillä nostattaa verenpainetta, ovat hekin osaavia ohjaajia, mutta yksittäiset möläytykset ja tietyn tyyppinen asiakkaiden ”aliarviointi” pistää ärsyttämään. Heidän tunneissaan ei sinällään ole mitään vikaa (ne ovat tehokkaita ym.) mutta ohjaajan persoona ja tällaiset yksittäiset lapsukset mitä suusta tulee, saattaa ärsyttää.
Täytyykin kesän jälkeen kun palaan salilleni tarkastella tarkemmin ohjaajiamme 🙂 . Kolmen kuukauden jumppatauon jälkeen katsoo taas uusin silmin, kun on kesän rehkinyt pienen ryhmän kanssa pelkästään crossfittiä. Ja syyskuussa olenkin melko paljon Vaasassa, joten täytynee testata sinunkin tuntisi.
Tervetuloa jumppailemaan 🙂
Kyllä niii tekis mieli testaa sun tuntis, kun täällä niin kovasti jaksat aina hehkuttaa ittees 😀
Itserakkaus ja itsevarmuus on kaksi eri asiaa plus postauksen vinkit eivät tarkoita, että olisin itse niissä täydellinen, vaan pyrin itsekin tulemaan paremmiksi noilla osa-alueilla. 🙂
Kyllä tekis mieli nähdä sut jumppaamassa, kun kaikesta löydät blogeissa aina vaan sanomista. Luultavasti olet täydellinen ihminen <3
Tää oli tosi hyvä postaus Aino!! Tekis mieli kyllä tulla joskus sun tunnille!
Mä tykkään aidoista ohjaajista! Kaikenlainen ylipirteys ja karjuminen on vähän outoa. Joskus mä olin bodycombat tunnilla aikoinaan, jossa ohjaajalla aika lennokkaat jutut… ”Päästä sun sisäinen soturi, sun sisäinen tiikeri valloilleen… Sä et oo täällä yksin, mä autan sut läpi tule, läpi viidakon…” Sit oli jokseenkin koomista kun se ohjaaja kirjaimellisesti huusi siihen mikkiin niin että tärykalvot meinas hajota ”tapa seeeeeeeeeeeeeeee”. Oli aika epäuskottavaa, en mä ainakaan saanut tollaisesta ihme vouhotuksesta mitää kiksejä. Jengi siellä eturivissä jotkut taistelumaalit suunnilleen naamassa ja verhoiltuna BC-asusteisiin ja mä pinkeissä trikoissa :D.
Mut toi on ihan totta, että ei kannata kaikkia miellyttää. Aina tulee kommentteja tyyliin ”musa liian kovalla, liian hiljaisella, kaikki valot päälle, ollaan pimeässä, ei värivaloja, miksei värivaloja…” yms. Mulle on esim sanottu, että ”heti jos laitat valot päälle, niin mä lähden täältä tunnilta”. 😀
Kiitti Katri! Mäkin tykkään aitoudesta ja tuo kuvailemasi tunti kuulostaa aika extreemiltä 😀 Mutta meitä on joka lähtöön ja ehkä joku sit taas diggaa sellaisesta menosta!
Tuu joskus Vaasaan jumppailemaan!
Hmm..piti oikee miettiä mitkä on ne syyt miksi palaan tunneillesi..siis et mitkä sanat kuvainnollistaa sen että olet PARAS 🙂 😀
*Ennakointisi
*Rautanen kunto,upea kroppa
*Teet itse myös aina täysiä,etkä himmaile
*kannustat
vaikee kaikkea luetella. Olin hetki sitten tunnillasi jonka siis toinen tuurasi..huomasin eron niin selvästi..siksi mun jumppailut jää ny ehkä sun loman ajaksi,en vaan ’luota’ muihin. oot paras :).
Kiitti 🙂 <3
Turun Lady Linella on ohjaajia ihan joka lähtöön, löytyy niitä joille tärkeintä on antaa aina vaan helpompia vaihtoehtoja ja sitten niitä, jotka vetävät täysillä, kannustavat ja tekevät itsekin kovan treenin vaikkapa pumpissa. Oma suosikkijumppani ja ohjaajani on bodyattackissa. Ohjaaja on aito ja iloinen ihminen, jonka tekniikka on teräksinen eikä hymy hyydy vaikka mitä tapahtuisi. Hän ei laula biisien mukana (se on kamalinta mitä tiedän!) eikä huuda ylimääräisiä WOHOO-huutoja. Yksi kovaääninen ohjaaja huutaa mikrofoniin niin lujaa että tuntuu kuin kaiutin olisi kokonaan korvassa ja säikäyttelee jatkuvasti karjaisemalla esim. ”SYVEMMÄLLE!” ”PIDÄ!” ”PURISTA!”.
En oikein ymmärrä mitä yhteyttä on jumppaohjaajan hyvyydellä ja sen kropan ulkomuodolla? Toki ohjaajan kunnon on oltava hyvä, mutta sillä ei ole musta yhtään väliä kuinka kiree on. Mahtavia ohjaajia on hoikkia ja sit vähän vähemmän hoikkia. Kaikki todella hyvässä kunnossa, ja jaksavat ohjata tunnit. Ja tuo millanen on hyvä, se riippuu ihan siitä millanen kullekin sopii. Itseäni ärsyttää suuresti jos jumppa on jotenkin ulkonäkökeskeistä ”kaloreiden polttamista” tai ”jenkkakahvojen sulattamista”. Tämän sun blogin perusteella en välttämättä pitäis sua kauheen hyvänä jumppaohjaajana juuri tuon ulkonäkökeskeisyytesi vuoksi.
Ööö, häh? Lukiko postauksessa jotain ulkonäön tärkeydestä ohjaajalla? Ei mun mielestä…
Ainon jumpissa en ole ikinä saanut vibaa, että olisi ulkonäkökeskeistä menoa. Päinvastoin, Ainolla on tosi hyvä tyyli motivoida porukka tekemään täysillä kertomalla esim. miten hapenottokyky paranee. Mua ainakin motivoi enemmän tieto, miten kehityn liikkujana kuin se, kuinka paljon kaloreita palaa. Joku kommentoi aiemmin pitkän listan, mitä ominaisuuksia Ainossa arvostaa ohjaajana. Voin allekirjoittaa joka kohdan.
Kiitos siis mahtavista jumpista 🙂 Sun itse suunnittelemat tunnit (tbc, spinning, rpv ja body) ovat huippu luokkaa ja pitämilläsi LM tunneilla saan eniten itsestäni irti.
Jeps, mä en kovinkaan paljon viljele noita ulkonäkökeskeisiä seikkoja, koska ne ei ole mun mielestä niin tärkeitä ja tiedän että tunnilla olevilla on kaikilla eri tavoitteet 🙂 Kiitos Riikka ihanasta kommentista! <3
Mielestäni hyvän ohjaajan piirteitä ovat seuraavat: aitous, positiivisuus ja itsensä likoon laittaminen. Olen joskus käynyt tunneilla, joita veti pidätyväinen ja ehkä ujohkokin nainen. Jotenkin hän ei saanut porukkaa syttymään, eikä tunnille sellaista hyvää fiilistä, mihin parhaimmat ohjaajat pystyvät. Toisaalta ohjaajan täytyy olla hyvässä kunnossa. Jotenkin uskottavuus karisee, jos ohjaaja ei ole tikissä ;). Lisäksi asiantuntemus liikkeistä, ja sen kertominen myös ohjattaville on tärkeää.
Mikä taas saa välttelemään joidenkin ohjaajien tunteja on jo edelläkin mainittu biiisien mukana laulaminen (suuri myötähäpeä), musiikin vääntäminen aivan liian kovalle (migreeni) ja toisaalta aitouden puuttuminen. On inhottavaa olla vaikkapa uudessa jumpassa, jossa ohjaaja näyttää liikkeistä helpoimmat vaihtoehdot, mutta onnistuu jollakin lailla korostamaan, että niitä ”voi” tehdä. Sitä kokee olevansa huonompi, jos valitsee helpomman vaihtoehdon…
Joo, kyllä se ohjaaja on melkeinpä se tärkein juttu siellä tunnilla. 🙂 Hyvän ohjaajan perässä sitä on tullu tehtyä vaikka mitä ihmeellisyyksiä.. ;D Mut niin mikä sitten tekee sen hyvän ohjaajan… ei sitä ehkä oikein yksiselitteisesti pysty sanomaan, hyviä ohjaajia on tietty erilaisia. Mut tärkeimpiä juttuja on tietty se innostavuus ja ”tsemppaus”, iloinen asenne/mieli; ei kuitenkaan mitään kimeitä ”woohooo”-huutoja LÄPI tunnin 😀 mut semmonen aidon tuntuinen iloisuus. 🙂 Ja sekin heti tekee että ”vitsailee” ehkä siellä tunnilla jotain, tai siis juttelee hiukan niitä näitä siel ohjaamisen lomassa. 🙂 Liikkeiden ennakointi on joo minustakin tärkeetä, vaikkaki itte esim. stepissä suht nopeesti pystyn vielä reagoimaan vaikka ennakointi tuliski vähän viimetingassa, mutta kuitenkin. Olin esim. muutama viikko sitten yhellä BS-tunnilla, jossa vaihtu just uus ohjelma, ja kymppibiisissä ohjaajalta jäi ennakoinnit kyllä hiukan heikoiksi niin että oli tosi vaikea päästä suoraan mukaan kun ekaa kertaa ohjelmaa tehtiin…
Ja musta tärkeetä on myös, tai mikä minun silmissä tekee ohjaajasta entistä paremman, että ohjaaja vaikuttaa siltä että on itsekin tosi kiinnostunu ohjaamastaan lajista! Esim. miksausten käyttö kielii mun mielestä tästä. 😀 Kun ite oon superinnostunut, niin yleensä alan tykätä ohjaajastakin enemmän jos huomaan että tämäkin on lajistaan yhtä innostunut. 🙂
Mut ohjaajan merkitys on kyllä valtava. Itse tykkään Les Millsin tunneista eniten BS:stä, ja vaikka tykkään siitä tunnista ihan valtavasti, niin saatan jättää sen välistä jos tiedän että sitä on vetämässä ohjaaja jonka tyylistä en niin kovasti pidä… :/ Sen sijaan esim. viime syksynä kun asuin Ottawassa 3 kk, niin lähin siellä ohjaajan perässä steppiin vielä illalla klo 19.30, vaikka muuten en ikinä treenais tohon aikaan, etenkin kun seuraavana aamuna on aikainen herätys. 😀 Mutta tykkäsin siitä ohjaajasta vaan niiin paljon että olisin lähteny varmaan vaikka keskellä yötä sen tunnille!! 😀 Eli siinä tuli kyllä se todistetuksi minkä totesit että ei ne kellonajat ja muut semmoiset toisarvoiset asiat sitä asiaa lopulta ratkaise, vaan kyllä se on se ohjaaja ja se minkälaisen fiiliksen hän saa tunnilleen luotua!! 😉
Olis hauska päästä joskus vierailemaan sunkin tunnillesi, oot varmaan aivan huippu!! Jos joskus maailmassa tuun käymään Vaasassa, niin tulen vierailulle! 😀
Hei! Kiitos kommentista! BS:ssä on tosiaan tärkeetä että ohjaaja ennakoi ja ohjaa hyvin, muuten menee koko tunnin idea vähän ohi.. Tuu ihmeessä joskus Vaasaan vierailulle. 🙂
Kannaattaa ihan oikeasti mennä kokeilemaan Ainon tunteja, jos epäilee niiden hyvyyttä 🙂 itse pyrin valitsemaan Ainon spinningin tai stepin, mikäli se vain sopii omaan aikatauluun. Silti tykkään käydä myös muiden ohjaajien, etenkin Vaasan keskustan LadyLinen ohjaajien tunneilla. Ulkonäkö-kysymyksessä mun mielestä vaikuttaa enemmän se, millainen kunto ohjaajalla on, tekeekö hän itse täysillä ja ohjaa tsempaten, kuin se, millainen hänen kroppansa on. LadyLinella ainakin on tosi hyviä ohjaajia, ihan erilaisin vartalotyypein varustettuja 🙂 Itse tykkään Ainon tunneista sen vuoksi, että niillä mennään eikä meinata, aktiiviurheilijanakin saan kunnon treenin, eikä tarvi mennä moneen jumpaan peräkkäin. Miinusta ohjaaja (ei Aino :)) saa siitä, jos puhuu liikaa omista asioistaan, kehuskelee omilla suorituksillaan tai puhuu koko ajan jumppareita kuitenkaan tsemppaamatta.
Kiva palata Ainon tunneille sun loman jälkeen!
Jee kiitos <3 Nähdään loman jälkeen! 🙂
pitää kommentoida vähän näin jälkijunassa 🙂
mikä saa minut palaamaan:
-ohjaajan oma tyyli (vaikuttaa, onko ohjaaja ihan ensi kertoja ohjaamassa, jolloin oma tyyli ei välttämättä ole ihan löytynyt)
-ei wohoota, tietty coolius vetoaa enemmän (ohjaaja ei saa yrittäää liikaa olla hyvä ohjaaja)
-ei juttua siitä kuinka siitä ja siitä liikkeestä saa bikinikelpoiset pakarat jne (eli ei ulkonäkökeskeisyyttää liikkumiseen)
-jos ohjelma oma, niin tietysti ohjelman tasapainoisuus ja musiikkivalinnat ja onko ohjelma ”loppuun asti suunniteltu”
loppujen lopuksi on vaikea sanoa, mikä on ”se juttu” joka saa mut palaamaan. eri ohjaajilla on eri ”valitit” ja joillakin sitä valttia ei niin ole.
Tosiaan! Mikä saa palaamaan aina tietyn ohjaajan tunneille? Mulla itelläni ei oo varsinaisesti mitään yhtä ja tiettyä. Minä palaan tunneille, koska innostukseni harrastamaani lajia kohtaan vie minua eteenpäin. Periaatteessahan se on ihan se ja sama, kuka tunnin pitää, koska jokainen osaa hommansa. Ja mä tykkään treenaa! 😀
Mut niin, jokainen ohjaaja on omanlaisensa. Lisäksi meiltä löytyy tuntivalikoimastakin vaihtelua. Mä meen ihan filiksen mukaan. Musta on kiva, ett joskus voi vetää ”tavallisten treenien” sijaan ihan täysillä itsensä puhki, joskus keskittyä enemmän tekniikkaan, joskus kehonhuoltoon ja joskus luovuuteen. Mä kun tykkään saada monipuolista opetusta. Mulla menee silleen kausittain, että joskus tykästyn yhteen enemmän ja käyn enemmän ja enemmän vaan sen tunneilla. Sitten kun pitkästä aikaa kokeilee jotain toista niin onkin unohtanut, mitä kaikkea hyvää on sulkenut pois! Ja sitten onkin ihan tyytyväinen virkistävään vaihteluun.
Tärkeintä siis hyvässä ohjaajassa on just se sun sanoma oma tyyli ja persoonallisuus, intohimo työtä, elämäntapaa, kohtaan. Se on myös just jees, että jokaiselle tunnille voi mennä, vaikka ei olisikaan viime aikoina käynytkään. Toki tietyillä tunneilla on se tetty vakioporukka, mut hyvä ohjaaja osaa ottaa kaikki huomioo ja OHJAA, vaikka joillekin ohjelma olisikin jo tutumpi. Ja ihan bonaria on se, että annetaan mahdollisuuksia ”oman tasoiseen” treeniin. Kukaan ei katso pahalla, vaikka tekeekin sen ”kevyemmän” tai ”raskaamman” version. Hyvä ohjaaja osaa myös näitä tarvittaessa antaa. Ihmisethän tulee pääasiassa treenaamaan itseään varten eikä ohjaajaa varten 🙂
Olisi vaikka mitä muita juttuja, mut eiköhän tässä ole jo pointti aikalailla selväksi tullut 😀