Heippa! Nykyään tuntuu aina välillä, että me ihmiset ollaan totuttu liian hyvään. Kaikki pitäisi saada aina heti ja tietysti mahdollisimman vähällä työllä. Tämä pätee moneen asiaan, mutta ajattelin käsitellä aihetta treenaamisen, painonpudotuksen ja kehon muokkaamisen näkökulmasta. Pikadieetit ovat valitettavasti todella suosittuja, ja miksi? Koska niiden luvataan tuovan tuloksia mahdollisimman nopeasti. Onneksi nykyään tiedetään jo melko hyvin, ettei nopeat tulokset ole yleensä kovin pysyviä.
Monesti jos blogeissa jaetaan treeniohjelmia tai ruokavinkkejä/reseptejä, on yksi yleisimmistä kommenteista ”voiko tuon tai tuon korvata jollain?” Ymmärän rasitusvammat ja allergiat, jolloin ei voida tehdä tai syödä jotain. Monesti niissä on vain takana se, ettei olla valmiita harjoittelemaan jotain uutta tai syömään jotain, mikä ei nyt välttämättä ole sitä lempiruokaa. Jos jakaa vaikkapa bataattimuusin reseptin, ja heti perään kysytään, että voiko tätä tehdä korvaamalla bataatin, kun en siitä tykkää, niin koko ideasta katoo silloin pointti, vai mitä? 😀
Se mitä yritän tässä sanoa, on se, että välillä täytyy pystyä luopumaan asioista tai tehdä jotain mikä on mukavuusalueen ulkopuolella, jotta voi kokea jotain uutta. Valitettavasti hyvään kuntoon pääseminen ja lempiruokien syöminen ei välttämättä mene aina yhteen. Jos ei ole valmis muuttamaan ruokailutottumuksiaan, luopumaan herkuista ja syömään välillä jotain mikä ei ole suurinta herkkua, kannattaa miettiä onko ne tavoitellut tulokset lopulta niin tärkeitä? Mikä on itselle tärkeintä? Yksi usein kysytty kysymys on, että voinko herkutella jos haluaa pudottaa painoa? No toki voit, mutta tulokset ovat silloin paljon hitaampia kuin ilman herkuttelua. Yleensä omistautuminen johonkin asiaan korreloituu aika hyvin niissä nähdyissä tuloksissa. Jos omistaudut asiaan 100% on tulokset samaa luokkaa. Alla olevaan kuntoon pääsy vaati aika paljon työtä. Söin täysin samalla tavalla 7 päivänä viikossa ja urheilin paljon. En herkutellut. Ylläpito on sitten eri asia, pystyn pitää kuntoa yllä ja herkuttellakin välillä. 😉
Mulla on yksi ystävä, joka on tehnyt erittäin selväksi, ettei ikinä haluaisi noudattaa mitään ruokavaliota, sillä häntä ei vaan kiinnosta luopua omista ruokailutottumuksistaan. Ystäväni treenaa paljon, lähinnä urheilemisen ilosta ja on tyytyväinen siihen mitä tekee. Itse olen hieman erilainen, sillä saan jopa pientä tyydytystä syömällä tarkemmin, tai kun haen esimerkiksi näkyviä tuloksia treenin ja ruokailun suhteen. Me ollaan kaikki erilaisia ja täytyy vaan päättää, mikä on se oma tie! 🙂
Toivottavasti en kuulostanut nyt hirvittävän tylyltä. Tykkään teidän kommenteista ja kysymyksistäkin, mutta halusin vaan tuoda tällaisen puolen esiin myös! Joskus kova työ voi tuntua todella rankalta ja vaikealta, mutta kun tekee työn kunnolla ja pääsee haluamiinsa tuloksiin, olivat ne mitä tahansa, on se kaiken sen arvoista. Kun oppii ottamaan asioista selvää itse, ilman että kysyy aina ensimmäisenä joltain toiselta, oppii asiat paljon paremmin ja ne jäävät myös muistiin talteen.
.
Itse muutama vuosi sitten koin tuskaa jos en päässyt 5päivänä viikossa kunnon hikitreeniin. Usein valitsin ajankäyttöni vaihtoehdoista sen liikunnan kiireen aikataulunkin uhalla…timmi vartalo oli päämääräni ja saavutin myös sen omasta mielestäni. Viimesen päälle kunto toi toki mielihyvää, mutta huomasin vain että en ollut sen onnellisempi ”ylitimminä” kun nyt hyväkuntosena ja tyytyväinen näinkin ulkonäkööni. Urheilu on toki tärkeä osa elämääni nytkin, mutta arvoni ovat myös muuttuneet mm. elämään tulleiden ”tärkeämpien” asioiden vuoksi. Aloin myös pohtia ajankäyttöäni…Kai sitä voi kutsua aikuistumiseksi omalla kohdallani. Eli todella kuin sanoit, jokainen tavallaan ja voisin sanoa että aikansa kaikella. Elämässä tulee väistämättä muutoksia eikä niin orjallista elämäntapaa kannata valita, joka tuntuu pienilläkin muutoksilla romahduttavan maailman…se on oma näkemykseni elämiseen 🙂 kiitos viimeaikaisesta postaustahdista, näkee että laitat aikaasi blogiin!
Heips!
Vähän hassu kysymys tähän postaukseen 😀 Mutta kun mie oon tuossa sinun bbcssä ja mulla on tytön 1v synttärit vappuna ja meitä on kaks diettaajaa siellä niin mietin meille syömistä sinne. Niin kysymys kuuluu että mitä olet mieltä protskujuustokakuista? Siis protskupuddinkia, rahkaa ja mitäs niihin nyt tulikaan.
Ja toinen että olisko stevia vai karppisokeri vai tavallinen makeutusneste parempi makeuttaja jos tuollasen diettauskakun tekee? 🙂
Heippa, Aino! Tykkäsin kovasti tästä postauksesta. Itsekin oon ehtinyt jo muuttamaan monia asioita elämäntavoissani, ja vaikkeivat ne aina oo mukavalta tuntuneet niin nykyään niistä on tullut jo rutiineja. Kaikkeen tottuu.
Sen lisäksi, että oli pakko kehua hyvästä tekstistä niin mulla olis postaustoive! Voisitko kirjottaa saliohjelmien jaoista? Oon nyt tehnyt pidemmän aikaa yksjakosella, joka tietenkin sisältää isoimmille lihasryhmille liikkeitä(liikkeitä oon toki vaihdellut.) Nyt mietin siirtymistä kolmijakoseen, mutta kaipaisin enemmän tietoa myös muista mahdollisuuksista. Myös jotkut esimerkkiliikkeet olisi tosi kivoja. Ainakin ite toivoisin olkapää/hartia/yläselkä-seudun liikkeisiin vinkkejä:)
Katoin sun bikini bootcampin kommentteja kun sinne alko heti tulemaan kaikkee vikinää siitä mitä ei ’pysty’ syömään et millä vois korjata tai kun ei oo sitä ja tätä ni treenitkää ei onnistu kunnolla. Ärsyttää niiin kovaa kaikki selittelijät! Jos sä jumatsuikka haluat jotain ni sä teet sen eteen kunnon työn! Se on niin palkitsevaa kun onnistuu ja nimenomaan oman panostamisen kautta! En mäkään tykänny puurosta ennen..nykyään mun joka aamu alkaa sillä..ja ennen kaikkea siksi totutin itseni siihe , että saan niitä tuloksia mitä haluan! Ei se puuro nyt siis niitä takaa mut tein muutoksen..ja jokainen päivä alkaa hyvällä aamupalalla!:) Kaikki on nii omasta pääkopasta kiinni..jossei oo valmis tekeen töitä ni turha odottaa mitään tuloksia. Olin ennen pullukka..laihdutin 20kg ja nykyään oon onnistunu saamaan kroppaan lihastakin.. vaihdoin suhtautumiseni ruokaan ja halusin tiedostaa esim.miksi pitää syödä säännöllisin väliajoin jne. Syön kehitystäni varten..en koska tekee mieli. Pitää oikeasti tehdä töitä itse..ei kukaan voi tehdä toisen puolesta asioita.
Näät oikeesti niin paljon vaivaa esim. tähä bootcamppiin et mun mielestä narinat kaikilta pois ja töihin!:D
Usein ihmisiltä unohtuu myös se seikka että kun niitä kiloja ei ole muutamassa viikossa hankittu, niin ei kannata niiden olettää lähtevänkään parissa viikossa. 🙂
Mun työkaverit ihmetteli, kun siellä kasvisruualla oli uppopaistettuja bataattiranskalaisia, et voiskohan siitä tehdä ”perunamuussia”. Totesin et taispa olla viimeksi eilen bataattimuussia kotona. Jaa.. ai siitä voi tehdä semmostakin? Monessa dieetissäkin (super) on niitä ohjeita, jossa tietty ainesosa voidaan korvata esim. raejuusto fetalla ja marjat mehukeitolla jne. meidät on opetettu liian helpoksi ja useimmat meistä menee siitä mistä aita on matalin. Ei pitäs. Se kasvattaa luonnetta.
Asiaa! Tunnistin kyl itteni tosta postauksesta. 😉 heti tuli mieleen et miten vois korvata bataattimuussin.. heh.. mut joo, oikeas oot ja kyl heräs nyt jotai toimintaa tuol korvien välies. Eli kiitos! Kunnioitan ihmistä joka sanoo suoraan asiat niitä kaunistelematta. 🙂 onneks pikkusysteri vinkkas tästä blogista.
Mä olen ihan hirveän innostuneena lähtenyt mukaan tähän bootcamp-juttuun, vaikkakin lähdin viikon myöhässä. 😀 Ja vaikka yhtään treeniä en oo vielä ehtinyt tehdä, tai siis noita circuiteja, kun alkuviikko menee bodystepeissä juostessa, mut to-pe-su on sitten circuitien vuorot! 🙂 Aattelin aloittaa samantien 8 minuutista jotta oon sitten samalla viikolla kuin muut. 😀 Mutta ruokavaliota oon ehtinyt noudattaa nyt sen kaksi päivää (huimaa :D), mutta oon aivan mielettömän innoissani siitä! Periaatteessa toi ei paljon eroa siitä syömisestä miten tähänkään mennessä oon syönyt, mutta kuitenkin muutamia merkittäviä eroja siinä on joiden osalta oma ruokavalio on tosiaan kokenut muutoksen! Oon aina ollut ihan hirveä leipäsyöppö, ja sitä on mennyt yhteensä päivässä keskimäärin 7-8 palaa (aamulla kaks, lounaalla toiset kaks, välilpalalla kolmannet, ja vielä päivällisen kanssa yks ja iltapalalla yks :D). Nyt nää kaksi päivää oon syönyt päivässä sen kaksi palaa (lounaalla yhden ja päivällisen ohessa yhden)! Ja lounaspuuron olen vaihtanut tuohon salaattii+tonnikalayhdistelmään. Ja vihersmoothie on tietty myös uusi juttu. Kasvisten määrä on siis tuplaantunut ja leivän määrä pudonnut kolmannekseen tai jopa neljännekseen siitä mitä ennen. 🙂 Uskon että kaikkiin muutoksiin kuitenkin tottuu, kuin vain rohkeasti ja avoimin mielin lähtee matkaan!
Haasteellinen päivä koittaa kohdallani torstaina, kun on edessä leipomotyöpäivä joka alkaa klo 6.00, ja on melko fyysistä hommaa, niin jokin ”ylimääräinen” välipala on varmaan pakko järkkäillä sille päivälle ettei energiat lopu jo heti aamusta ja että illalla jaksaa vielä treenit.. 😀 Noh, tuorepuuroa (kaurahiutaleita, luonnonjogurttia ja mustikoita) oon tähän mennessä syönyt semmosen päivän välipalana, ja se toiminee hyvin edelleen. 🙂
Itse oon sitä yolo-jengiä, tiedät kyl. 😉 Ei paljoo ruokavaliot ja terveysjutut (paitsi quest eli the clean cheat 😀 ) kiinnosta. Liikuntakin on ihan tavan ja sen mukavuuden vuoksi. Mutta ei oo multa pois jos muut haluaa terveysjuttui ja tavoitteellista liikuntaa harrastaa. In vino veritas mulla, ja jollakin toisella se chia-maca-linja on totuus. Kaikki me tähän maailmaan mahdutaan. 🙂
Joku jo kommentoikin toiseen postaukseen, että sun ns. mainospostaukset on erilaisia kuin muiden. Totta. Et kuulosta miltään Elovena-TehoSport-naiselta, vaan ihan omalta itseltäsi. Virkistävä poikkeus siinä(kin) mielessä.
Moi,
Halusin jakaa tähän vähän omia kokemuksiania. Olen luonteeltani sellainen, että teen kaiken prikulleen enkä anna periksi juuri missään. Tää on välillä hyvä ja välillä huono asia. Vuosi sitten aloin dieetille, jossa oli tarkka ja todella niukka kalorinen ruokavalio ja kovia treenejä. Tein kaiken 200 % ohjeiden mukaan ja tulokset olivat uskomattomia. Dieettiä kesti ehkä noin 5kk, enkä antanut tänä aikana periksi missään. Dieetin jälkeen ( ja osin dieetin aikanakin) rupesi tulemaan kummallisia oireita (aikuisiän akne, ahmimiskohtaukset, ylikuntoa jne..) en kuitenkaan tunnistanut näitä vaan jatkoin sinnikkäästi loppuun, jonka jälkeen helvetti pääsi irti. Hormoonitasapaino oli aivan sekaisin, kylläisyyden tunne kadonnut (söin siis aivan kamalia määriä enkä tullut kylläiseksi mistään ennen kun vatsa oli räjähtämispisteessä) ja kroppa muutenkin aivan sekaisin. Sanomattakin selvää, että tulokset, joita dieetillä saavutin eivät olleet pysyviä ja loppuvuodesta olin jopa hieman yli aloitustilanteen.
Tämä vuosi onkin mennyt pitkälti noiden ongelmien korjaamiseen. Olen opetellut syömään vähemmän ja tunnistamaan kylläisyyden ja tekemään omasta halusta terveellisempiä valintoja. Osa jutuista ei ole vieläkään korjaantunut (esim. akne), mutta parempaan päin mennään.
Nyt mua kuitenkin ihan rehellisesti pelottaa, sillä haluaisin jossain vaiheessa aloittaa taas dieetin, jotta saisin nämä kerätyt läskit pois, mutta miten onnistun siinä tällä kertaa niin, että tulokset ovat pysyviä, enkä putoa noihin samoihin kuoppiin kuin viimeksi. En todellakaan halua tuota syömishäiriötä takaisin. Pelkään sitä, että jos kiellän itseltäni jotain, tulee siitä pakkomielle, ja tilaisuuden tulleen ahmin tuttuun tapaan vaikka paketillisen karjalanpiirakoita.
Käytännössä tiedän varmaan lähes kaiken terveellisestä syömisestä, makroista, kaloreista ym. mutta ei se riitä, jos pää ei kestä. Ja kun ei se viimeksi kestänyt, niin mitä jos ei se kestä taaskaan? Näiden ongelmien takia lykkään aloitusta, sillä mieluummin olen pikkasen pläski kun syömishäiriöinen.
Hei Elinainen!
Olen pudottanut runsaasti painoa viime vuoden alusta lähtien ja välillä olen joutunut miettimään meneekö överiksi. Välillä olen herännyt siihen todellisuuteen, että mulla on vain muutama ruoka-aine mitä kaupasta itselleni kannan ja syön. Ja ulkona / kylässä syöminen on kauhistus, en tiedä miten päin olisin kun ”turvalliset” ruoka-aineet on poissa ja tilalla sitä, mitä nyt vaan sattuu olee tarjolla. Työreissuille raahaan kauheat määrät omia eväitä mukaan, ja naama irvessä luen ruokalistoja ja mietin, etten voi syödä näistä mitään. Yritän hokea itselleni, että ei tähän kuole, ei tällä yhdellä työreissulla liho montaa kymmentä kiloa takaisin. Mutta jumi on korvien välissä ja nämä tilanteet ovat todella hankalia. Onneni on kuitenkin se, että mieheni on välillä muistuttanut että tällä menolla kehitän itselleni jonkinlaisen syömishäiriön ja että nyt alkaa touhu mennä vähän yli. Uskon ja toivon, että hän puuttuu asiaan ja tukee, jos tilanne muuttuu hallitsemattomaksi. Nyt olen yrittänyt saada rentoutta tähän touhuun, paino laskee ehkä hitaammin, mutta niin kauan kuin suunta on vielä alaspäin (on vielä kiloja jäljellä), olen tyytyväinen.
Toivon sinun löytävän tasapainon ja itsellesi ja terveydellesi sopivan tavan painonpudotukseen ja painonhallintaan. Tsemppiä!
Hei! Tää on niin totta. Mitään ei saa takuulla ilmatteeksi, kaiken eteen pitää nähdä vaivaa, joskus se vaatii enemmän ja joskus vähemmän. Aina lopussa on kuitenkin se kiitos siitä työn märästä minkä on tehnyt. Itsellä yleensä nousee näitä ajatuksia ”miksi mä teen tätä” kun on tekemässä jotain rankempaa treeniä. Ja kun viime kesänä tuli aloiteltua puolimaratonin juoksemista niin siellä raskaimmilla kilometreillä ehtii käydä itsensä kanssa melkoista henkistä sodankäyntiä. 🙂 Loppujen lopuksi sitä tekee aina omaksi iloksi ja niin että on itsellä hyvä olla, välillä pitää vaan tehdä niitä ikäviäkin juttuja, mutta se mikä ei tapa niin se todellakin vahvistaa. 😀